Meat Consumption Patterns and Intentions for Change Among Finnish Consumers

During the past few decades, meat has increasingly become a subject of controversies relating to health and safety, environment, and animal welfare. Even though these changes in perceptions of meat are not yet visible in aggregate consumption figures, they can be observed in individual consumption patterns and as intentions to change the consumption. In this study, we examine changes in meat consumption among the Finnish consumers taking into account both stated changes in the past and intended changes in the future. Based on these changes, we identify consumer segments and investigate in which ways these segments differ from each other socio-demographically and with respect to current meat consumption and the stated reasons for the change. The latent class analysis based on representative Internet survey data revealed nine consumer clusters that formed three cluster blocks. The results showed that a large number of people, over 40%, had stabile consumption patterns. A cluster block of 14% of consumers had already shifted their consumer patterns to contain more vegetables and less meat. One third of the consumers were identified to be in the middle of the change with a general tendency to decrease the use of meat and increase the use of vegetables. Although, environmental effects of meat and animal welfare issues were important reasons for change in some clusters, healthiness was the most salient stated reason for change in consumption habits.Food Consumption/Nutrition/Food Safety, Livestock Production/Industries,

Onko lähiruokayrittäminen kannattavaa? – yrittäjien kokemuksia jakelukanavista

Lähiruokayritykset muodostavat yritysjoukon, joiden kiinnostavuus tämän päivän maataloudessa ja ruokamarkkinoilla on korkea paikallisuutta korostavan kestävyyden ja myönteisen kuluttajamielikuvan näkökulmasta. Lähiruokayritykset ovat keskenään hyvin erilaisia ja toteuttavat liiketoiminnassaan erilaisia toimintakonsepteja ja jakelukanavia. Lähiruokayritysten taloudelliseen tilaan liittyvää kattavaa ja jatkuvaa tilastointia ei ole tällä hetkellä saatavilla samaan tapaan kuin esimerkiksi alkutuotannosta. Lähiruokayritysten erilaisuus asettaakin lähiruoka-alan jatkuvalle taloudellisen menestymisen seurannalle ja ennakoinnille haasteita. Lähiruokaliiketoiminnan kehittämiseksi on kansallisesti selkeä tarve tuntea lähiruokaliiketoiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta mm. taloudellisen tilan, investointien ja investointisuunnitelmien, kasvuhalukkuuden ja eri jakelukanavien kannattavuuden osalta. Lisäksi, kuten muussakin yritystoiminnassa, kaivataan tietoa työvoimatarpeen, yritysrakenteen kehityksen, yrittäjien ikärakenteen ja siten yritysten jatkuvuuden osalta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kyselytutkimuksen avulla lähiruokayritysten taloudellista tilaa, kilpailukykytekijöitä sekä yritysten kehittämisnäkemyksiä sekä analysoitiin hintaseuranta-aineiston avulla valittujen lähiruokatuotteiden mahdollista hintapreemiota. Kyselyaineistolla vertailtiin myös yrittäjien kokemaa kannattavuutta eri jakelukanavien, kuten lähiruoan verkkokaupan, lähiruokamyymälöiden ja vähittäiskaupan osalta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osakeyhtiömuotoisten, lähiruokaliiketoimintaa harjoittavien yritysten osalta Voitto+ tilinpäätöstietokantaa. Tietokanta mahdollistaa yritysten ja toimialojen kehityssuuntien vertailun, tietojen yhdistämisen sekä kohderyhmien analysoinnin ja rajaamisen mm. yleisen toimialaluokituksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan yritysten koettu kannattavuus yrityskyselystä ja Voitto+ -tietokannasta saadut kannattavuustulokset olivat yhdensuuntaiset. Tulosten mukaan lähiruokaliiketoiminnan kannattavuus kokonaisuutena on yritystutkimuksen neuvottelukunnan (YTN) sanallisen arvion mukaan ilmaistuna keskimäärin tyydyttävää luokkaa. Tilinpäätöstietokannasta saatujen tulosten mukaan vain joinain poikkeusvuosina sijoitetun pääoman tuotto nousi hyvään tai erinomaiseen luokkaan. Sekä alkutuotannossa että elintarvikkeiden jatkojalostuksessa vakavaraisuudessa on haasteita. Silti yrittäjäkyselyn tulosten mukaan lyhytaikaista maksuvalmiutta ei nähdä ongelmana, samoin ulkopuolisen rahoituksen saatavuutta pidettiin hyvänä. Tilinpäätösaineiston maksuvalmiuden mittari tukee kyselyn tulosta. Yritysten investointisuunnitelmat painottuivat oman tuotantoympäristön parantamiseen kuten tuotantokoneisiin, laitteisiin ja kalusteisiin sekä tuotanto-, pakkaus- ja työtiloihin. Investointeja suunniteltiin myös erityisesti markkinointiin, varastoihin, asiakastiloihin, logistiikkaan ja perusparannuksiin. Myös lisäpellon hankintaa suunniteltiin. Suoramyyntiyritykset suunnittelivat investoivansa erityisesti markkinointiin, perusparannuksiin ja asiakastiloihin. Kehittämisessä pieni organisaatiokoko näyttäytyi niin etuna kuin haittanakin. Pienen yrityskoon vahvuutena nähtiin joustavuus ja nopea reaktiokyky. Toisaalta pienen yrityksen heikkoutena ovat tuotannon pieni volyymi ja resurssien puute. Pieni koko mainittiin myös mahdollisuutena. Suurin yritystoiminnan kehittämistä estävä tekijä on ajan puute. Lisäksi kehittämisen esteitä aiheuttivat yrityksen taloudellinen tilanne, työvoiman puute, yrittäjän ikä ja terveys sekä yrityksen kilpailutilanne. Yritystoimintaa edistäviä tekijöitä taas olivat vakiintuneet asiakassuhteet, lähiruoan suosion ja tunnettuuden kasvu, omat yhteistyöverkostot sekä lähiruoan edistämiseen tähtäävät hankkeet. Yrittäjäkyselyn tulosten mukaan suoramyynti ja vähittäiskauppa katsottiin tällä hetkellä pääasiallisiksi jakelukanaviksi. Yrityksistä yli kolmannes ilmoitti suoramyynnin olevan yli puolet yrityksen kokonaismyynnistä ja noin neljänneksellä suoramyynti kattoi 10–49 % kokonaismyynnistä. Vastaajista noin joka kymmenes ilmoitti, ettei suoramyynnillä ole lainkaan osuutta myynnissä. Suoramyynti omalta tilalta ja/tai omasta myymälästä koettiin houkuttelevimmaksi jakelukanavaksi tulevaisuudessa. Suoramyyntiä haluavat myös kokeilla yritykset, jotka eivät sitä vielä tee. Ravintolat ja matkailuyritykset kiinnostivat, samoin tuotteiden myynti keskusliikkeille ja vähittäiskaupalle. Vähiten kannattavaksi suoramyynnin muodoksi arvioitiin oma verkkokauppa. Hintaseurannassa määrällisesti eniten hintatietoja saatiin REKOista ja vähittäiskaupoista. Vähittäiskaupassa joka kymmenes tarkastelun kohteena olleista tuotteista oli kauppojen omien merkkien alla. Suoramyyntikanavissa tarkastelun kohteena olleista tuotteista luomutuotteiden osuus oli viidennes, kun se esimerkiksi lähiruokamyymälöissä ja -verkkokaupoissa oli tässä hintaseurantaaineistossan. 10 % ja vähittäiskaupassa n. 3 %. Suoramyyntikanavissa erityisesti ruokapiirit ovat varsin luomupainotteisia. Suoramyynnillä ei kokonaisuudessaan näyttäisi olevan selkeää hintapreemiota verrattuna muihin jakelukanaviin. Tilastollista merkitsevyyttä eri jakelukanavien välillä löytyi vain muutamista tuoteryhmistä (peruna, naudan jauheliha, kaurahiutaleet, hiivaleipäjauho, leipäjuusto ja hunaja). Näidenkin osalta vertailtavat tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia. Kokonaisuudessaan hintavertailusta on vaikea vetää johtopäätöksiä hintapreemion suhteen myös siksi, että siinä ei huomioida katteita, ajankäyttöä ja muita tuottajalle aiheutuvia kustannuksia. Tuotteiden hintatietoja tarkasteltaessa on kuitenkin ymmärrettävää, että joissain tuotteissa yrittäjät näkevät suoramyynnin houkuttelevana. Suoramyyntikanavissa keskimäärin kalliimpia olivat peruna, tomaatti, naudan jauheliha, hiivaleipäjauho ja mustaherukkamehu. Suoramyynnin kautta myytävä naudan jauheliha on kuitenkin useimmiten lihakarjarotupohjaista, joten se ei ole vertailukelpoinen vähittäiskaupoissa pääosin myytävän maitokarjapohjaisen jauhelihan kanssa. Tässä tutkimuksessa luotiin pohjaa lähiruokaalan taloudellisen tilanteen seurannalle ja ennakoinnille yrittäjäkyselyn, tilinpäätöstietokannan sekä hintaseuranta-aineiston pohjalta. Aineisto muodosti kokonaisuuden, jonka pohjalta voitiin arvioida lähiruokaliiketoiminnan koettua kannattavuutta yrittäjien keskuudessa, mitata kannattavuutta objektiivisen tilinpäätösaineiston perusteella sekä tehdä valikoitujen tuotteiden osalta hintaseurantaa eri jakelukanavien mahdollisista eroista. The demand and interest for the local food is increasing in Finland, like in many other countries. Similarly, there is increasing group of farmers and other entrepreneurs marketing their products as local food. Local food is mostly linked to the selling products directly from the farm. But, there are also many other distribution channels like new forms of direct selling. Lately, especially forms like online stores and selling through social media platforms have become popular. In earlier studies both the functioning of these new distribution channels and the consumer willingness to pay for the local food products have been analysed. It is important to find out, which distribution channels are the best or the most profitable ones to the local food producers. The aim of this study was to find out 1) what is the economic situation of local food enterprises, 2) which distribution channels the local food producers use at this moment, 3) which distribution channels they consider as most profitable ones, and 4) what distribution channels they would like to use in the future. Furthermore, a price monitoring was conducted according to chosen food products. The main data is based on the survey and collecting price data in different regions in Finland. Target group of the survey were farmers and entrepreneurs producing and/or delivering local food. The sample was picked from two different sources. First, the e-mail addresses of the farms producing or selling their own or other producers local food products were picked up from the Farm Survey 2013 data. Secondly, the e-mail addresses of the local food producers and distributors were picked up from the voluntary internet pages sharing information on the availability and the producers of local food in Finland. The sample size was 2221 out of which 335 entrepreneurs filled in the questionnaire in the internet. The data were analysed by statistical programmes. According to the results, the overall profitability of local food enterprises follows the direction that has taken place in agriculture in general. Both the respondents stated profitability and available final accounts analysis showed that the profitability has decreased during the 2011-2015. The profitability can be interpreted as satisfactory (average estimate near 3) at the moment. The profitability was asked in scale 1- to 5 in where 1 equals poor and 5 equals excellent profitability. According to the results, direct selling either from the farm or from the own store was considered both as most profitable and most tempting distribution channel of local food products. Direct selling is also the most common delivery channel among answerers at the moment. Retail stores and store chains were the second most common distribution channel. Surprisingly, different kinds of food circles were seen only as relatively profitable and tempting delivery channels. These new forms of direct selling were used by slightly less than 30% of respondents and they were considered as possible distribution channels in the future. Surprisingly web store run by others and own web store were considered as the least interesting, least used and least profitable delivery channels. The price monitoring results indicated that there are some financial benefits gained through direct selling, but in the same time the comparable products are hard to find. Local food products are diverse and often the products sold direct from the farms include manual work that is more costly.201

Hyvinvointipalveluja vesiluonnosta : Toimintaympäristön mahdollisuuksia Puumalassa ja Oulun Hupisaarten alueella

Luonnon hyvää tekeviä vaikutuksia ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle tunnistetaan koko ajan lisää. Samaan aikaan luonto- ja hyvinvointimatkailu ovat vahvistuvia suuntauksia, trendejä, meillä ja maailmalla. Green Care hyödyntää luontoelementtejä tavoitteellisesti ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Blue Wellbeing ja Blue Care -termien alla tunnistetaan luonnon sinisen osan, vesistöjen, hyvinvointivaikutukset arjen ympäristöstä sosiaali- ja terveysalan palveluihin. Luontoon ja hyvinvointiin liittyvien palvelujen kehitys mahdollistaa uudenlaista liiketoimintaa. Tässä raportissa tarkastellaan kahden erilaisen, luonnonvesien vahvasti leimaaman alueen mahdollisuuksia sinisten hyvinvointipalvelujen toimintaympäristöinä. Puumalassa leimallista on Saimaan järvimaisema ja Oulun Hupisaarten kaupunkipuistossa puroverkosto ja Oulujoen alajuoksu. Näkökulmaksi on valittu palveluntuottajan mahdollisuudet näissä ympäristöissä. Asiakasnäkökulma jätettiin tässä tarkastelussa vähemmälle huomiolle, sillä uudempia hyvinvointipalveluja ei alueilla juuri tuoteta tai niitä ei tunnisteta riittävän hyvin. Esimerkiksi luontoliikunnan palvelut mielletään enemmän virkistys- kuin hyvinvointipalveluiksi. Selkeämmän palvelumuotoilun tarve ilmeni siis molemmissa tarkastelluissa kohteissa. Vesiluonto on erottamaton osa molempien kohdealueiden historiaa ja nykyisyyttä. Vesiluontoa osataan arvostaa. Veden läsnäolon positiivinen henki tunnistetaan ja sitä on hyödynnetty alueiden tuotemerkkinä (brändinä). Näiden vahvistaminen entisestään voisi kuitenkin tarjota uutta pontta markkinointiin, joka alueilla tunnistetaan yhdeksi palvelujen kasvattamisen haasteeksi. Uusien kokeilujen ja ideoiden testaaminen ja uudenlaisten tapahtumien järjestäminen nähdään mahdollisuutena. Vesiympäristöjen hyvä saavutettavuus, turvallisuus ja puhtaus nousevat paikallisissa keskusteluissa tärkeiksi teemoiksi. Vesimaisema, vesiluonnon monimuotoisuus ja valtakunnallisesti tunnetut, paikallisesti tärkeät eläimet, Hupisaarten taimen ja Puumalan saimaannorppa, ovat tärkeitä sekä matkailu-, varhaiskasvatus- tms. palveluissa että alueiden brändien rakentamisessa. Usein pelkkä mahdollisuus tunnuseläimen näkemiseen riittää elämyksellisen kokemuksen syntymiseen. Alueet ovat toimintaympäristöinä erilaisia, mutta vesiluontoon liittyvien palvelujen kehittämisen kannalta osin samankaltaisia. Tehtyjen kyselyjen ja haastattelujen perusteella odotukset molempien kehittämistä kohtaan ovat suuret, mutta samalla todettiin, että kehittämisessä pitää olla myös maltillinen, jotta alueiden tietty luonnontilaisuus ja rauha säilyvät. Luonnon ja vesien hyvinvointivaikutukset tiedostetaan kuitenkin hyvin ja yhteistyötä halutaan tehdä, jotta palveluja ja mahdollisesti uutta yritystoimintaa saadaan kehitettyä.202

Arktinen ruoantuotanto : taustaselvitys ja kiteytysmatriisi

Mitä on arktinen ruoantuotanto? Arktiselle alueelle ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää. Globaalista näkökulmasta 60° ja 70° pohjoisen leveyspiirin välissä sijaitseva Suomi on arktinen maa. Sama todetaan vuonna 2013 julkaistussa Suomen arktisessa strategiassa. Tässä selvityksessä arktisella ruoantuotannolla tarkoitetaan Suomessa 60° pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella tapahtuvaa ruoantuotantoa. Kolmasosa 60° leveysasteen pohjoispuolella asuvista ihmisistä asuu Suomessa. Pohjoinen sijainti koetaan usein ruoantuotantoa haittaavana tekijänä, mutta mitä lisäarvoa pohjoiset olosuhteet tuovat ruoantuotantoomme? Alla olevaan kiteytysmatriisiin on koottu arktiseen ympäristöön liittyvät ekologiset taustatekijät. Nämä liitetään teknis-yhteiskunnalliseen toimintakykyyn ja toimintavalmiuksiin. Yhdessä nämä luovat pohjan arktisen ruoantuotannon lisäarvotekijöille, joita tässä tarkastellaan sekä kotimarkkinoiden että viennin näkökulmasta.201

Viljaketjun vastuullisuuden jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden kehittäminen

Hankkeen loppuraportt

Vastuullisuus ruokaketjussa. Eväitä johtamiseen, mittaamiseen ja viestintään

vo

Corporate Responsibility in the Food Chain: The Criteria and Indicators

Corporate responsibility (CR) is becoming a key issue in the food chain. In order to make sense of this phenomenon, a seminal aper by Maloni and Brown (2006) called for further empirical investigation on the criteria of responsibility in the food supply chain. The purpose of this paper is to answer the call by identifying the criteria for defining CR and develop indicators for measuring the responsibility performance of the food chain.The study was based on interactive and participatory stakeholder dialogues with diverse experts, corporate representatives and other stakeholders, including non-governmental organizations (NGOs) and governmental bodies. Through an iterative research process we identified the criteria and developed the indicators. Our findings enable business leaders to evaluate and manage their operations towards more responsible business praxis

Voimametsistä viherkattoihin: Opas ympäristöjen tuotteistamiseen kesä- ja hyvinvointimatkailussa

201

From forest bathing to green roofs - Guide for productised environments in summer and wellness tourism

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet201

Uudet hankkeet

Kuluttajien luottamus suomalaista lihantuotantoa kohtaan on vahva. Kuluttajat uskovat, että kotimainen liha on parempaa kuin ulkomainen, mutta he eivät osaa sanoa, mihin käsitys pohjautuu