Comparison of postoperative skeletal stability of maxillary segments after Le Fort I osteotomy, using patient-specific implant versus mini-plate fixation

Background: Three-dimensionally (3D) designed osteotomies and customised osteosynthesis are rapidly becoming standard in maxillofacial reconstructive and deformity surgery. Patient-specific implants (PSIs) have been in use for a few years in orthognathic surgery as well. In Le Fort I osteotomy, wafer-free fixation of the maxillary segment can be performed by individually manufactured cutting and drill guides together with PSIs. Aim: This retrospective study was performed to compare the postoperative skeletal stability of the maxillary segment fixed by patient-specific implants versus mini-plates after Le Fort I osteotomy. Patients: Fifty-one patients were divided into subgroups according to the fixation method and the advancement of the sub-spinal point. The postoperative skeletal stability of the maxillary segment was evaluated from lateral cephalometric radiographs one year postoperatively. Results: No statistically significant differences were found between the postoperative skeletal stability of the PSI and mini-plate fixed maxillae. Prospective studies, possibly with 3D fusion analysis, are warranted to confirm the results. Conclusion: The choice between the two fixation methods does not seem to affect the postoperative skeletal stability of the maxillary segments. (C) 2019 European Association for Cranio-Maxillo-Facial Surgery. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Peri- and postoperative complications in Le Fort I osteotomies

This retrospective study was performed to report the peri- and postoperative complications encountered by patients who underwent Le Fort I osteotomy, as well as predictor variables affecting the risk of complications. Patients who underwent only Le Fort I osteotomy were included in the study. Information on peri- and postoperative complications were collected from the patient data records. The effects of certain predictor variables on complication rates were also studied. Twenty-four per cent of the patients suffered from complications, six (6.1%) of whom were reoperated. Most of the complications were minor and transient. Compared with one-piece osteotomy, segmental osteotomy was a significant risk factor predisposing patients to postoperative complications (p = 0.04619). Additionally, the use of patient-specific implants seemed to increase the risk of both perioperative and postoperative complications (p = 0.0248). Currently, the conventional plate fixation method is the primary method in Le Fort I osteotomies. Careful patient selection, surgical planning, and selection of surgical technique seem to be the most important factors in reducing the complication risk. Special attention should be paid with segmental osteotomy surgery. (C) 2021 European Association for Cranio-Maxillo-Facial Surgery. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Hackathoniin osallistumisen suunnittelu ja toteutus : Case Thingsee Oy

Tämä työ on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka aiheena on AEC Hackathon nimiseen tapahtumaan osallistumisen suunnittelu ja toteutus. Toimeksiantajana toimi asioiden internetiin liitettävien laitteiden suunnitteluun ja kansainväliseen jakeluun keskittyvä oululainen teknologia-alan start-up yritys Thingsee Oy, jolle hackathonit ovat yksi keskeinen markkinointiviestinnän keino. Tavoitteena oli, että suunnitelma voisi toimia yrityksen työkaluna tuleviin hackathoneihin valmistauduttaessa. AEC Hackathon on intensiivinen 48-tuntinen tapahtuma, joka tuo rakentamisen eri toimijat yhteen uusien teknologioiden ja teknologiaosaajien kanssa. Tapahtuman tarkoituksena on kokeilla ja luoda uusia ratkaisuja rakentamisen alalle sekä rakentaa yhteistyötä toimijoiden välille. Thingsee osallistui tapahtumaan teknologiayhteistyökumppanina tarjoamalla Thingsee One –sensorilaitettaan kilpailijoille kisatöiden rakentamiseen ja palkinnoksi. Tietoperusta käsittelee kolmea aihetta, opinnäytetyön toimintaympäristöä, tapahtumamarkkinointia ja tapahtuman järjestämisen suunnitteluvaihetta osallistumisen näkökulmasta. Toimintaympäristön esittely kattaa toimeksiantajan, asioiden internetin ja hackathonien esittelyn. Lähteinä on käytetty kirjallisuutta, suomen- ja englanninkielisiä artikkeleita sekä omaa kokemusperustaani. Osallistumisen suunnittelun teoriaa ja käytäntöä on kuvattu vetoketujumaisesti yhdessä. Osallistumisen toteutusta ja arviointia kuvataan erillisissä luvuissa. Tapahtumaa varten suunniteltiin puolistrukturoitu kyselylomake. Kysely suoritettiin paperikyselynä tapahtuman viimeisenä päivänä ja jaettiin niille osallistujille, jotka käyttivät Thingsee One –laitetta kisatöiden rakentamiseen. Kyselylomakkeen tavoitteena oli vahvistaa opinnäytetyöntekijän käsitystä siitä, ovatko hackathonit toimeksiantajalle sopiva markkinointiviestinnän keino sekä auttaa toimeksiantajaa kehittämään laitetta. Vastaukset vahvistivat sekä opinnäytetyöntekijän että toimeksiantajan käsitystä siitä, että hackathonit ovat Thingseelle hyvä markkinointiviestinnän keino, ja niistä saatiin hyviä kommentteja laitteen kehitystyön tueksi. Tulevissa hackathoneissa kysely voitaisiin suorittaa sähköisenä. Hackathoneja voitaisiin tutkia myös toiselta kantilta. Esimerkiksi, miksi ammattikorkeakoulut järjestävät hackathoneja voisi sopia opinnäytetyön aiheeksi.In this functional Bachelor’s thesis, I have planned and executed the participation in Finland’s first AEC Hackathon event. The client of the thesis was Thingsee Ltd, a technology startup company that focuses on designing and distributing the internet of things associated devices. Hackathons are intensive and innovative events and one of the client’s ways to execute its marketing communication plan. The aim of the thesis was to execute a plan, which the client could use as a tool when making preparations for future hackathons. AEC Hackathon is an intensive 48-hour event that was created to give those designing, building, and maintaining our built environment the opportunity to collaborate with innovative technologies and its developers and designers. The aim of the event is to build and experiment new technology solutions for building industry and create collaboration between the operators. Thingsee participated as a technology partner by offering Thingsee One sensor devices for competitors and for prizes. The theoretical part of the thesis discusses three topics, the operational environment of the thesis, event marketing and planning an event from the participation’s point of view. The operational environment includes the introductions of the client, internet of things and hackathons. The theory has been written by using my own experience base as well as literature and Finnish and English articles as sources. The planning of the participation has been described both in theory and in practice. The execution and valuation are described in separate chapters. A questionnaire was planned for the event and it included both closed and open questions. The inquiry was for those competitors who used Thingsee One devices at the event and was executed as a paper inquiry at the final day of the event. Through the inquiry, I wanted to strengthen my opinion that hackathons are a good way to execute the client’s marketing communication plan. Another aim was to help the client to develop the device. The answers responded to the aims set and the client got constructive feedback to support the development of the device. In the future hackathons the feedback could be collected electronically. For students who are looking for a thesis topic, it could be interesting to exmine why universities organize hackathons

Peruskouluikäisten fyysinen aktiivisuus välitunneilla

Tiivistelmä. Fyysinen aktiivisuus tukee lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä. Kasvun ja kehityksen tukemisen lisäksi fyysinen aktiivisuus vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Fyysisen aktiivisuuden määrän vähentyminen on kansainvälinen ilmiö, jonka aiheuttamiin haittoihin pyritään aktiivisesti puuttumaan esimerkiksi lisäämällä liikuntaa koulupäivän aikana sekä välttämällä pitkiä istumisjaksoja. Tutkielman tavoitteena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoin vastata tutkimuskysymyksiin: Miten liikuntamotivaatio vaikuttaa fyysiseen aktiivisuuteen? Miten välitunneilla voidaan edistää peruskouluikäisten fyysistä aktiivisuutta? Tarkastelen tutkimuskysymyksiä fyysisen aktiivisuuden, liikuntamotivaation, sekä välituntiympäristön viitekehyksestä. Opetushallituksen (2016) mukaan peruskoulun liikuntakasvatuksen tavoitteena on kasvattaa liikuntaan ja liikunnan avulla. Koululiikunnan avulla pyritään tukemaan kouluikäisten kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä, sekä luomaan kouluikäisille edellytyksiä omaksua liikunnallisesti aktiivinen elämäntapa (Opetushallitus, 2016, 148, 273). Koulun liikuntatuntien lisäksi koululiikuntaan lukeutuu myös välituntiliikunta. Peruskouluikäisten lasten ja nuorten on mahdollista liikkua välituntien aikana jopa yli tunti päivässä, joten välituntien aikaisella liikkumisella voi olla merkittäviä vaikutuksia päivittäiseen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään. Välitunnit ovat opetuksesta vapaata aikaa, joten omaehtoiseen liikkumiseen vaikuttavat tekijät nousevat merkitykselliseen asemaan. Tutkielmassani selvitin, että liikuntamotivaatio liittyy keskeisesti halukkuuteen liikkua. Psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen liikunnan parissa on yhteydessä sisäisen motivaation syntymiselle sekä tehtäväsuuntautuneisuudelle. Fyysistä aktiivisuutta välitunneilla on mahdollista edistää fyysisen ympäristön kautta esimerkiksi liikuntaan innostavilla tiloilla sekä asianmukaisilla ja riittävillä liikuntavälineillä. Vaikka fyysinen ympäristö mahdollistaa liikkumisen, sosiaaliset suhteet ja esimerkiksi pelko noloudesta voi estää liikkumista. Oppilaiden kuuleminen, kuunteleminen ja osallistaminen päätöksentekoon on tärkeää, jotta voidaan kehittää sellaisia välitunteja, jotka innostavat ja aktivoivat peruskouluikäiset liikkumaan

Tulevaisuuden oppimatka kahden mallin, strategisen palvelumuotoilun ja ilkeiden ongelmien kanssa

Tämä on pro gradu -tutkielma, joka pohjautuu kahden eri mallin tarkasteluun: Camilluksen(2008) esittämään PPG Industriesin kehykseen ja kehittyneeseen tuplatimanttimalliin. Työn alla on myös artikkeli, joka liittyy näiden kahden mainitun mallin vertailu. Tutkimuksessa mukanalisäkseni Satu Miettinen ja Mari Suoheimo. Pohdin tutkimuksen perusteella opittuja asioita, kuten esimerkiksi tulevaisuudentutkimusta ja Pareto-analyysia. Työssä on kestävän kehityksen näkökulma. Tämän työn tarkoitus on auttaa palvelumuotoilijoita ymmärtämään teorioiden eri näkökulmat ja hyödyt sekä soveltamaan näitä työssään. Tässä gradussa verrataan kehittynyttä tuplatimanttimallia (Evolved Double Diamond) Camilluksen(2008) esittämään PPG Industriesin kehykseen, joilla vastataan ilkeisiin ongelmiin. Nämä mallit on valittu, koska ne edustavat systemaattista lähestymistapaa muotoiluprosesseihin. Camillus väitti, että ilkeät ongelmat lisääntyvät usein, kun organisaatio kohtaa jatkuvan muutoksen tai ennennäkemättömiä haasteita. Itse asiassa ilkeiden ongelmien sosiaalinen monimutkaisuus sekä tekniset vaikeudet tekevät niistä vaikeasti hallittavia. Lisäksi päivittäisessä palvelumuotoilijan työssä tehdään usein löytöjä, jotkavaativat radikaalia muutosta. Näitä voi esiintyä sellaisilla aloilla kuin työttömyys, terveydenhuolto, koulutus ja muut sosiaalipalvelut. Tässä tutkimuksessa vertailinkahta mallia ymmärtääkseniniiden yhtäläisyydet ja erot. Molempia malleja käytetään luomaan strategia ilkeiden ongelmien kontekstiin -uusi kehittynyt tuplatimanttimalli on tehty erityisesti ilkeisiin ja kompleksisiin ongelmiin

”Välitunneilla on tylsää.”:yläkoululaisten ajatuksia välituntiliikunnan kehittämiseksi

Tiivistelmä. Tutkimusten mukaan nuorten fyysinen aktiivisuus on kansainvälisesti vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Nuorten liikkumattomuus on haaste, jota voidaan pyrkiä ratkaisemaan huomioimalla liikuntaharrastuksen lisäksi riittävä fyysinen aktiivisuus koulupäivän aikana. Yläkoulun oppilaat viettävät välitunneilla enemmän aikaa kuin minkään yksittäisen oppiaineen parissa, joten välituntien aikainen liikkuminen voi nousta merkittävään rooliin riittävän päivittäisen kokonaisaktiivisuuden kerryttämisessä. Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan yläkouluikäisten käsityksiä välituntiliikunnasta ja kuvataan yläkouluikäisten välituntiliikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sen lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten välitunteja voitaisiin kehittää, jotta ne kannustaisivat yläkouluikäisiä liikkumaan. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2020 osana Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan toteuttamaa Oppimista liikkumalla -kehittämishanketta, jonka yhtenä tavoitteena oli vahvistaa yläkoulujen fyysisesti aktiivista toimintakulttuuria. Tutkimusaineisto (n= 1315) muodostui kahdeksan yläkoulun oppilaiden kyselylomakkeiden vastauksista. Tutkittavista tyttöjä oli 654 ja poikia 661. Kyselylomakeaineiston avoimet kysymykset analysoitiin aluksi kvalitatiivista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Laadullisen analyysin jatkumona aineiston analyysissä käytettiin ristiintaulukointimenetelmää. Tutkimustulokset osoittivat, että yläkouluikäisten välituntiliikkumiseen vaikuttavat välituntien aikaiset toimintamahdollisuudet, kaverit, välituntien rakenne sekä välituntitilat ja -välineet. Yläkouluikäisten vastauksista voidaan päätellä, että välitunneilla ei ole kaikille mieleistä tekemistä tai riittävästi erilaisia liikkumaan innostavia toimintamahdollisuuksia. Kavereiden vaikutus yläkouluikäisten välituntien viettotapoihin on merkittävä ja etenkin tytöt korostavat kavereiden vaikutusta liikkumiseensa. Yläkouluikäisten välituntien aikaista liikkumista voisikin edistää yhdessä toteutettava liikkuminen. Tulosten mukaan yläkouluikäisten käsitykset välituntiliikkumisesta ovat ristiriitaiset. Kaikki yläkoululaiset eivät ole kiinnostuneita liikkumaan välituntien aikana, vaan välitunneilla haluttaisiin mieluummin levätä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Samaan aikaan kuitenkin suuri osa yläkouluikäisistä haluaisi viettää välitunnit jollain tavalla liikkuen. On tärkeää pohtia, millä tavalla yläkouluikäisiä voisi motivoida edes vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen välituntien aikana silloin, kun kaveritkaan eivät halua liikkua ja välitunneilla ei ole mieleistä tekemistä. Liike välitunneilla voisi lisääntyä, mikäli yläkouluikäisillä olisi enemmän mieleisiä toiminnan mahdollisuuksia. Jatkossa olisi tarpeellista tutkia, millaiset välituntien aikaiset yhdessä kavereiden kanssa toteutettavat liikkumista sisältävät toiminnot innostavat yläkoululaista ja tuovat nuorten kaipaamaa lepoa oppituntien aikaisesta opiskelusta