Katsekontakti osana vastavuoroista viestintää : autonomisen hermoston reaktiot katsekontaktiin luonnonmukaisessa vuorovaikutustilanteessa

Katsekontaktin affektiivisista ja kognitiivisista vaikutuksista sosiaalisen informaation käsittelyyn on saavutettu runsaasti tutkimustietoa. Koska aiemmat tutkimukset ovat olleet lähinnä sellaisia, joissa ainoastaan kasvoärsykkeen katseen suuntaa on manipuloitu, ymmärrys katsekontaktin vaikutuksista osana vastavuoroista vuorovaikutusta on jäänyt puutteelliseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla katsekontakti vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan, kun se koetaan tilanteena, johon molemmat osapuolet ovat hakeutuneet vapaaehtoisesti. Koehenkilöiden ihokonduktanssivasteita eri katsetilanteisiin tutkittiin koetilanteessa, johon he osallistuivat yhdessä mallihenkilön kanssa. Aiemmista tutkimuksista poiketen koehenkilö sai itse päättää koekierroksilla, katsooko hän mallihenkilöä kohti vai hänestä poispäin. Myös mallihenkilön katseen suunta vaihteli suoran ja poispäin suunnatun katseen välillä. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin katsekontaktin vaikutuksia ihokonduktanssiin, kun molemmat osapuolet olivat "pakotettuja" katsomaan toisiaan kohti. Koska tutkimuksessa koehenkilö oli aktiivinen, tutkimuksessa oli mahdollista tutkia myös katsekontaktin odotukseen liittyviä autonomisen hermoston reaktioita. Lisäksi koehenkilöiden tuntemuksia eri katsetilanteissa tarkasteltiin itsearviointien avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan katsekontakti aiheutti voimakkaampia ihokonduktanssivasteita kuin tilanteet, joissa katsekontaktia ei syntynyt. Tulokset viittasivat myös siihen, että ihokonduktanssi voimistui reaktiona paitsi toisen, myös omaan suoraan katseeseen. Tilanteet, joissa katsekontaktia ei syntynyt, eivät eronneet toisistaan. Lisäksi havaittiin, että vapaaehtoinen katsekontakti aiheutti voimakkaampia ihokonduktanssivasteita kuin "pakotettu" katsekontakti. Tarkasteltaessa odotusajan ihokonduktanssivasteita havaittiin puolestaan, että odotus "pakotetusta" katsekontaktista aiheutti voimakkaampia vasteita verrattuna odotukseen mahdollisesta vapaaehtoisesta katsekontaktista. Tarkasteltaessa itsearvioitua kiihtymystä eri katsetilanteissa ainoastaan mallihenkilön katseen suunnalla oli merkitystä, kun taas miellyttävyysarvioissa vain koehenkilön katseen suunnalla oli vaikutusta. Tulokset tarjoavat ainutlaatuista näyttöä sille, että katsekontakti on emotionaalisesti merkittävä tilanne, jonka aikana sekä vastaanotetaan että tarjotaan sosiaalista informaatiota. Tulokset viittaavat siihen, että katsekontaktin vastavuoroinen luonne tulisi ottaa huomioon tutkittaessa myös muita katsekontaktin affektiivisia ja kognitiivisia vaikutuksia, jotta tutkimustietoa voitaisiin soveltaa nykyistä luotettavammin todellisiin vuorovaikutustilanteisiin

Ennen puberteettia ilmenevä vulvovaginiitti : miten tutkin ja hoidan?

Vertaisarvioitu. English summary.• Esimurrosiässä vulvovaginiitti on tyttöjen yleisin gynekologinen vaiva. Sille altistavat anatomiset ja ¬fysiologiset syyt ja hygieniatavat. • Hyvä anamneesi ja kajoamaton tutkiminen ovat diagnostiikan perusta. • Yleisin on epäspesifinen tulehdus. Hoitona on hygieniatapojen korjaaminen avohoidon ohjein. • Toistuva tai jatkuva oireilu, verinen tai muu runsas emätinvuoto viittaavat spesifiseen tulehdukseen, vierasesineeseen tai muuhun harvinaiseen syyhyn. • Streptococcus pyogeneksen ja kihomatojen aiheuttama tulehdus voidaan hoitaa avohoidossa. Muut epäilyt lähetetään erikoissairaanhoitoon.Peer reviewe

Being watched by a humanoid robot and a human: Effects on affect-related psychophysiological responses

publishedVersionPeer reviewe

Impact of cancer and chemotherapy on autonomic nervous system function and cardiovascular reactivity in young adults with cancer: a case-controlled feasibility study

Background Preliminary evidence suggests cancer- and chemotherapy-related autonomic nervous system (ANS) dysfunction may contribute to the increased cardiovascular (CV) morbidity- and mortality-risks in cancer survivors. However, the reliability of these findings may have been jeopardized by inconsistent participant screening and assessment methods. Therefore, good laboratory practices must be established before the presence and nature of cancer-related autonomic dysfunction can be characterized. The purpose of this study was to assess the feasibility of conducting concurrent ANS and cardiovascular evaluations in young adult cancer patients, according to the following criteria: i) identifying methodological pitfalls and proposing good laboratory practice criteria for ANS testing in cancer, and ii) providing initial physiologic evidence of autonomic perturbations in cancer patients using the composite autonomic scoring scale (CASS). Methods Thirteen patients (mixed diagnoses) were assessed immediately before and after 4 cycles of chemotherapy. Their results were compared to 12 sex- and age-matched controls. ANS function was assessed using standardized tests of resting CV (tilt-table, respiratory sinus arrhythmia and Valsalva maneuver) and sudomotor (quantitative sudomotor axon reflex test) reactivity. Cardiovascular reactivity during exercise was assessed using a modified Astrand-Ryhming cycle ergometer protocol. Our feasibility criteria addressed: i) recruitment potential, ii) retention rates, iii) pre-chemotherapy assessment potential, iv) test performance/tolerability, and v) identification and minimizing the influence of potentially confounding medication. T-tests and repeated measures ANOVAs were used to assess between- and within-group differences at baseline and follow-up. Results The overall success rate in achieving our feasibility criteria was 98.4 %. According to the CASS, there was evidence of ANS impairment at baseline in 30.8 % of patients, which persisted in 18.2 % of patients at follow-up, compared to 0 % of controls at baseline or follow-up. Conclusions Results from our feasibility assessment suggest that the investigation of ANS function in young adult cancer patients undergoing chemotherapy is possible. To the best of our knowledge, this is the first study to report CASS-based evidence of ANS impairment and sudomotor dysfunction in any cancer population. Moreover, we provide evidence of cancer- and chemotherapy-related parasympathetic dysfunction – as a possible contributor to the pathogenesis of CV disease in cancer survivors

Well-being in a multinational service ecosystem in education at covid-19 crisis

Tämä tapaustutkimus pyrki ymmärtämään, kuinka hyvinvointi rakentui sellaisessa monikansallisessa palveluekosysteemissä, joka pyrki kehittämään palvelua paikalliseen koulutusekosysteemiin covid-19-kriisin aikana. Palveluekosysteemin hyvinvoinnista ei näyttäisi olevan tutkimusta muilla aloilla kuin terveydenhuollossa. Tämä tutkimus vastaa tarpeeseen tutkia hyvinvointia muillakin tietovaltaisilla aloilla. Se tarkastelee tapausta, joka sijoittuu koulutuksen alan monikansalliseen palveluekosysteemiin ja kriisiaikaan. Tämä tutkimus pyrki lisäksi antamaan koulutusorganisaatioille näkökulmia lähestymistapoihin tehdä yhteistyötä monikasallisissa palveluekosysteemeissä epävarmuuden aikoina. Aihe on ajankohtainen, koska suomalaisia koulutusorganisaatioita on vaadittu liittymään monikansallisiin palveluekosysteemeihin ja antamaan osaamistaan muille maille globaalin oppimiskriisin ratkaisemiseksi. Covid-19-kriisi on lisäksi paljastanut tarpeen luoda uusia strategioita monikansallisten ekosysteemien selviytymiseen kriisiaikoina. Tutkimuksessa tarkasteltava monikansallinen palveluekosysteemi muodostui monikansallisen rakenteellisen hankkeen ympärille. Hankkeeseen kuului pohjoisia ja eteläisiä korkeakouluja ja eteläinen hallinnollinen toimija. Tämä palveluekosysteemi pyrki selviytymään covid-19-kriisissä, joka keskeytti toimijoille yhteisen ja heidän yhteistyötään ja resurssien (tieto ja asiantuntemus) yhdistämistään ohjaavan instituution. Aineisto kerättiin haastattelemalla 11 asiantuntijaa pohjoisista ja eteläisistä korkeakouluista. Tulosten mukaan tutkitussa tapauksessa ilmenisi aiemmin terveydenhuollon alalla havaittuja palveluekosysteemin hyvinvoinnin piirteitä. Tulokset korostavat pitkäaikaisen toiminnan, toimijoille yhteisen uuden instituution muotoutumisen ja hyödynsaajan vahvistetun aseman tärkeyttä tutkitun monikansallisen palveluekosysteemin hyvinvoinnille. Tutkimuksen mukaan johtajien tulisi sekä ymmärtää palveluekosysteemien itsestään mukautuva luonne että aktiivisesti tukea palveluekosysteemin hyvinvointia hoitamalla kumppanuuksia ja suhteita ekosysteemin eri tasoilla, tukemalla toimijoille yhteisen instituution muotoutuista, ja rohkaisemalla pohjoisia ja eteläisiä toimijoita molemminpuoliseen yhteistyöhön.This case study attempted to understand how the well-being of a multinational service ecosystem that aimed to develop a service for a local education ecosystem was con structed at the time of the Covid-19 crisis. There is a lack of studies investigating service ecosystem well-being in other fields than healthcare. This study responds to the need to explore well-being in other knowledge intensive fields by exploring a case in the context of education, in a multinational service ecosystem and at a time of a crisis. This study also aimed to provide education organisations with insights into their approaches to collaboration in multinational service ecosystems at a time of uncertainty. This theme is topical because of the recent demands for Finnish education organisations to join multinational service ecosystems and share their expertise with other countries to jointly solve the global learning crisis. The Covid-19 crisis has also revealed a need to de vise new strategies for coping with crises in multinational ecosystems. The multinational service ecosystem explored in this case study forms around a multinational structural project, which involves Northern and Southern higher educa tion organisations and a Southern governmental actor. The service ecosystem attempted to cope with the Covid-19 crisis, which disrupted a shared institution that guided the collaboration and resource (knowledge and expertise) integration among the actors. The data is obtained by interviewing 11 experts from the Northern and Southern higher edu cation organisations. The results suggest that the case under investigation shows characteristics of ser vice ecosystem well-being previously identified in health care. They underly the im portance of a long-term orientation, the emergence of a new shared institution and the beneficiary actor’s enforced position for the well-being of the multinational service eco system investigated. This case study implies that managers should both understand the self-adjusting nature of service ecosystems and actively facilitate well-being by nurtur ing partnerships and relationships at different levels of the ecosystem, supporting the development of a shared institution and encouraging two-way collaboration among Northern and Southern actors

Katsekontakti osana vastavuoroista viestintää : autonomisen hermoston reaktiot katsekontaktiin luonnonmukaisessa vuorovaikutustilanteessa

Katsekontaktin affektiivisista ja kognitiivisista vaikutuksista sosiaalisen informaation käsittelyyn on saavutettu runsaasti tutkimustietoa. Koska aiemmat tutkimukset ovat olleet lähinnä sellaisia, joissa ainoastaan kasvoärsykkeen katseen suuntaa on manipuloitu, ymmärrys katsekontaktin vaikutuksista osana vastavuoroista vuorovaikutusta on jäänyt puutteelliseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla katsekontakti vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan, kun se koetaan tilanteena, johon molemmat osapuolet ovat hakeutuneet vapaaehtoisesti. Koehenkilöiden ihokonduktanssivasteita eri katsetilanteisiin tutkittiin koetilanteessa, johon he osallistuivat yhdessä mallihenkilön kanssa. Aiemmista tutkimuksista poiketen koehenkilö sai itse päättää koekierroksilla, katsooko hän mallihenkilöä kohti vai hänestä poispäin. Myös mallihenkilön katseen suunta vaihteli suoran ja poispäin suunnatun katseen välillä. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin katsekontaktin vaikutuksia ihokonduktanssiin, kun molemmat osapuolet olivat "pakotettuja" katsomaan toisiaan kohti. Koska tutkimuksessa koehenkilö oli aktiivinen, tutkimuksessa oli mahdollista tutkia myös katsekontaktin odotukseen liittyviä autonomisen hermoston reaktioita. Lisäksi koehenkilöiden tuntemuksia eri katsetilanteissa tarkasteltiin itsearviointien avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan katsekontakti aiheutti voimakkaampia ihokonduktanssivasteita kuin tilanteet, joissa katsekontaktia ei syntynyt. Tulokset viittasivat myös siihen, että ihokonduktanssi voimistui reaktiona paitsi toisen, myös omaan suoraan katseeseen. Tilanteet, joissa katsekontaktia ei syntynyt, eivät eronneet toisistaan. Lisäksi havaittiin, että vapaaehtoinen katsekontakti aiheutti voimakkaampia ihokonduktanssivasteita kuin "pakotettu" katsekontakti. Tarkasteltaessa odotusajan ihokonduktanssivasteita havaittiin puolestaan, että odotus "pakotetusta" katsekontaktista aiheutti voimakkaampia vasteita verrattuna odotukseen mahdollisesta vapaaehtoisesta katsekontaktista. Tarkasteltaessa itsearvioitua kiihtymystä eri katsetilanteissa ainoastaan mallihenkilön katseen suunnalla oli merkitystä, kun taas miellyttävyysarvioissa vain koehenkilön katseen suunnalla oli vaikutusta. Tulokset tarjoavat ainutlaatuista näyttöä sille, että katsekontakti on emotionaalisesti merkittävä tilanne, jonka aikana sekä vastaanotetaan että tarjotaan sosiaalista informaatiota. Tulokset viittaavat siihen, että katsekontaktin vastavuoroinen luonne tulisi ottaa huomioon tutkittaessa myös muita katsekontaktin affektiivisia ja kognitiivisia vaikutuksia, jotta tutkimustietoa voitaisiin soveltaa nykyistä luotettavammin todellisiin vuorovaikutustilanteisiin

"Autonasentaja on tietenkin mies": Lasten ja nuorten ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat

Suomessa ammatit ovat eriytyneet vahvasti miesten ja naisten ammatteihin. Aikaisempien tutkimusten mukaan suomalaisten nuorten ammattihaaveet ovat myös vahvasti sukupuolittuneita, mikä viittaa siihen, että nuorten ammatinvalintaa ohjaavat ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat. Jotta näiden stereotypioiden liiallista vaikutusta nuorten ammatinvalintaan voitaisiin ehkäistä, tulisi tietää, missä vaiheessa lapsuutta tai nuoruutta niitä alkaa ilmetä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla ammatteihin liittyviä sukupuolistereotypioita ja onko näissä mahdollisissa stereotypioissa eroja eri ikäryhmien välillä. Tutkimuksessa tutkittiin päiväkoti-ikäisiä (noin 5-vuotiaita), alakouluikäisiä (noin 10-vuotiaita), yläkouluikäisiä (noin 14-vuotiaita) ja lukiolaisia (noin 17-vuotiaita). Tutkittaville kuvattiin kahta eri henkilöä, mies- ja naishenkilöä, jotka olivat ominaisuuksiltaan samankaltaisia ja joiden ainoana merkittävänä erona oli sukupuoli. Tämän jälkeen tutkittaville lueteltiin eri mies- ja naisvaltaisia ammatteja sekä tasa-ammatteja ja kysyttiin, ketä (mieshenkilöä, naishenkilöä, molempia vai ei kumpaakaan) tutkittavat pitivät sopivana kyseisiin ammatteihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, pidettiinkö mieshenkilöä sopivampana miesvaltaisiin ammatteihin kuin naishenkilöä ja naishenkilöä sopivampana naisvaltaisiin ammatteihin kuin mieshenkilöä, eli ilmenikö tutkittavien vastauksissa sukupuolistereotypioiden mukaista vinoumaa. Vastauksissa ilmenevää mahdollista vinoumaa tarkasteltiin myös tasa-ammattien osalta. Lisäksi tutkittavilta kysyttiin heidän haaveammattiaan, jonka sukupuolittuneisuutta tarkasteltiin. Tutkimuksessa havaittiin, että päiväkoti-ikäisillä, alakouluikäisillä ja yläkouluikäisillä ilmeni tilastollisesti merkitsevää, sukupuolistereotypioiden mukaista vinoumaa mies- ja naisvaltaisten ammattien kohdalla: he pitivät mieshenkilöä sopivampana miesvaltaisiin ammatteihin kuin naishenkilöä ja naishenkilöä sopivampana naisvaltaisiin ammatteihin kuin mieshenkilöä. Sen sijaan lukiolaisten vastauksissa ei ilmennyt sukupuolistereotypioiden mukaista vinoumaa, eli he pitivät mies- ja naishenkilöä yhtä sopivina tai epäsopivina mies- ja naisvaltaisiin ammatteihin. Lukiolaiset erosivat vastauksissaan myös tilastollisesti merkitsevästi nuoremmista ikäryhmistä, kun taas nuorempien ikäryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Mies- ja naisvaltaisiin ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat noudattivat kohtalaista lineaarista trendiä, jonka mukaan stereotypiat olivat sitä voimakkaampia, mitä nuoremmasta ikäryhmästä oli kyse. Tasa-ammattien kohdalla missään ikäryhmässä ei ilmennyt tilastollisesti merkitsevää vinoumaa, eli tutkittavat pitivät sekä mies- että naishenkilöä yhtä sopivina tai epäsopivina tasa-ammatteihin. Lisäksi päiväkoti- ja alakouluikäisistä valtaosalla oli haaveammattina omalle sukupuolelle tyypillinen ammatti, kun taas yläkouluikäisillä ja lukiolaisilla oli sukupuolineutraalimpia haaveammatteja. Tämän tutkimuksen perusteella ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat kehittyvät varhain. Toisaalta sukupuolineutraalimpi suhtautuminen ammatteihin näyttäisi lisääntyvän lapsilla iän myötä kahdella tapaa: siinä, miten lapset ja nuoret arvioivat eri sukupuolten edustajien sopivuutta eri ammatteihin, sekä siinä, mihin ammatteihin he itse kokevat voivansa tulevaisuudessa kouluttautua. Se, että lapsilla ilmenee ammatteihin liittyviä sukupuolistereotypioita päiväkoti-iästä ainakin yläkouluikään saakka, kertoo siitä, että tarvetta vielä nykyistä sukupuolineutraalimmille kasvatus- ja opetusmetodeille on. Mitä enemmän lapsia kannustetaan jo pienestä saakkahaastamaan eri sukupuoliin kohdistuvia ammatillisia odotuksia ja asenteita, sitä todennäköisemmin jokainen nuori saa tulevaisuudessa valita itselleen sopivan ammatin ilman, että ammatteihin liittyvät sukupuolistereotypiat rajoittavat tätä koko elämää koskevaa valintaa