Duktiga flickor:bilder av flickskap i fyra bilderböcker

Abstrakt. Syftet med denna pro gradu-avhandling var att studera hur flickskap skildras i bilderböcker. Jag koncentrerade mig på flickornas utseende och beteende, och diskuterade hurdana kläder de har på sig och om de beter sig enligt ett föreskrivet sätt, det vill säga att om de är flickaktiga. Därtill tog jag några lekaspekter i beaktande. Materialet bestod av fyra bilderböcker: Gittan och gråvargarna (2000), Emmy och havet (1998), Visst kan Lotta nästan allting (1977) och Duktiga Annika (1941). Som motiv i dessa böcker fungerade överlevnad och självövervinnelse. Jag analyserade närmare berättelsens början, berättelsens huvudpunkt, hur vändpunkten utvecklades och berättelsens upplösning. Analysens fokus låg på bilderna men jag tog också bokens handling och verbala berättande i beaktande. Som hjälpmedel i analysen använde jag mig av Nikolajevas (2004:129) abstrakta schema av manliga och kvinnliga egenskaper. Undersökningen var kvalitativ. Den valda analysmetoden var multimodal, narrativ analys, som fokuserar sig på hur text och bild samverkar i berättandet av en historia. I teoridelen diskuterades barnlitteratur och barnlitteraturforskning, bilderboksforskning, genusforskning och flickors duktighet. Till sist diskuterades barnlitteratur ur ett narratologiskt perspektiv. Duktigheten kom tydligt fram i mitt material. De viktigaste resultaten i analysen var att flickor i bilderböcker inte är bara snälla, duktiga och väluppfostrade utan också vilda och äventyrliga. De är en blandning av manliga och kvinnliga egenskaper. Det torde bero på att barnboksförfattare inte vill hålla sig till de stereotypiska könsrollerna utan försöker vara mer toleranta. Flickor tar intryck av bilderböcker och de påverkar deras identitet. Det är viktigt att ha sådana förebilder som de kan identifiera sig med. Duktiga flickor i materialet visade att det inte finns några manliga eller kvinnliga sysslor, och oberoende av genus är det möjligt att uppnå sitt mål. En intressant detalj är att flickor i bilderböcker som har kommit ut på 1940- och 1970-talet visade samma egenskaper som flickor i bilderböcker som har publicerats på 1990- och på 2000-talet. I Emmy och havet (1998) och i Visst kan Lotta nästan allting (1997) tog flickor fars roll. De utförde en uppgift som var för utmanande för familjens far. Det är intressant hur små flickor kan vid behov vara starka och ta vara på sig själva. I Gittan och gråvargarna (2000) och Duktiga Annika (1941) var det fråga om självövervinnelse. Det är viktigt att forska i flickskap för att förstå hur bilden av genusmodellen för flickor har utvecklats genom årtiondena. Till fortsatt forskning borde materialet vara mer omfattande. Det kunde forskas i hur leken skildras i bilderböcker, och hur den kombineras med flickskap. Det skulle behövas några lekteorier och noggrann kategorisering av leksaker. Lek är det naturliga sättet för barnet att uttrycka sig och därför är det väsentligt att forska i leken.Tiivistelmä. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia, kuinka tyttöyttä kuvataan kuvakirjoissa. Keskityin tyttöjen ulkonäköön ja käyttäytymiseen, pohdin heidän vaatevalintojaan sekä sitä, käyttäytyvätkö he määrätyllä tavalla eli ovatko he tyttömäisiä. Lisäksi otin huomioon muutamia leikkiaspekteja. Materiaalini koostui neljästä kuvakirjasta: Gittan och gråvargarna (2000), Emmy och havet (1998), Visst kan Lotta nästan allting (1977) ja Duktiga Annika (1941). Kirjojen motiivina toimivat selviytyminen ja itsensä voittaminen. Analysoin tarkemmin kertomuksen alun, kertomuksen huippukohdan, kuinka huippukohta kehittyy ja kertomuksen lopun. Analyysin pääpaino oli kuvissa, mutta otin myös huomioon kirjan juonen ja kerronnallisuuden. Apuna analyysissä käytin Nikolajevan (2004:129) abstraktia mallia miehisistä ja naisellisista ominaisuuksista. Tutkimus oli laadullinen. Valittu analyysimetodi oli multimodaalinen, narratiivinen analyysi, joka keskittyy siihen, kuinka teksti ja kuva vaikuttavat yhdessä tarinan kerrontaan. Teoriaosiossa keskusteltiin lasten kirjallisuudesta, lasten kirjallisuuden tutkimuksesta, kuvakirjojen tutkimuksesta, naistutkimuksesta ja taitavista tytöistä. Lopuksi lasten kirjallisuuden kuvaamiseen otettiin kerronnallinen näkökulma. Taitavuus tuli selkeästi esiin materiaalissani. Analyysin tärkeimmät tulokset olivat, että kuvakirjojen tytöt eivät ainoastaan ole kilttejä, taitavia ja hyvin kasvatettuja vaan myös villejä ja uskaliaita. He ovat sekoitus miehisiä ja naisellisia ominaisuuksia. Se johtunee siitä, että lastenkirjailijat eivät halua pitäytyä stereotyyppisissä sukupuolirooleissa vaan yrittävät olla suvaitsevaisempia. Tytöt ottavat vaikutteita kuvakirjoista ja ne vaikuttavat heidän identiteettiinsä. On tärkeää olla sellaisia esikuvia, joihin he voivat samaistua. Materiaalin taitavat tytöt osoittivat, että ei ole olemassa miehisiä tai naisellisia askareita, ja sukupuolesta riippumatta on mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että tytöt kuvakirjoissa, jotka ovat ilmestyneet 1940- ja 1970-luvuilla toivat esiin samoja ominaisuuksia kuin tytöt kuvakirjoissa, jotka julkaistiin 1990- ja 2000-luvuilla. Kirjoissa Emmy och havet (1998) ja Visst kan Lotta nästan allting (1977) tytöt ottivat isän roolin. He suorittivat tehtävän, joka oli liian haastava perheen isälle. On mielenkiintoista, kuinka pienet tytöt voivat tarvittaessa olla vahvoja ja pitää huolen itsestään. Kirjoissa Gittan och gråvargarna (2000) ja Duktiga Annika (1941) oli kyse itsensä voittamisesta. Tyttöyden tutkiminen on tärkeää, jotta ymmärrämme, kuinka tyttöjen sukupuolimalli on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Tulevaa tutkimusta varten materiaalin pitäisi olla laajempi. Voitaisiin tutkia sitä, kuinka leikkiä kuvataan kuvakirjoissa ja miten se liitetään tyttöyteen. Sitä varten tarvittaisiin leikkiteorioita ja tarkkaa leikkikalujen kategorisointia. Leikki on luonnollinen tapa lapselle ilmaista itseään ja siksi leikkiä on tärkeä tutkia

Water treatment by quaternized lignocellulose

Abstract Water-related problems are increasing globally, and new, low-cost technologies are needed to resolve them. Lignocellulosic waste materials contain reactive functional groups that can be used to provide a bio-based platform for the production of water treatment chemicals. Research on bio-based ion exchange materials in the treatment of real wastewaters is needed. In this thesis, anion exchange materials were prepared through chemical modification (epichlorohydrin, ethylenediamine and triethylamine) using five Finnish lignocellulosic materials as bio-based platforms. Scots pine sawdust and bark (Pinus sylvestris), Norway spruce bark (Picea abies), birch bark (Betula pendula/pubescens) and peat were chosen due to their local availability and abundance. The focus was placed on NO3- removal, but uptake of heavy metals, such as nickel, was also observed and studied. Studies on maximum sorption capacity, mechanism, kinetics, and the effects of temperature, pH and co-existing anions were used to elucidate the sorption behaviour of the prepared materials in batch and column tests. All five materials removed over 70% of NO3- at pH 3–10 (initial conc. 30 mg N/l). Quaternized pine sawdust worked best (max. capacity 32.8 mg NO3-N/g), and also in a wide temperature range (5–70°C). Column studies on quaternized pine sawdust using mining wastewater and industrial wastewater from a chemical plant provided information about the regeneration of exhausted material and its suitability for industrial applications. Uptake of Ni, V, Co and U was observed. Column studies proved the easy regeneration and reusability of the material. For comparison, pine sawdust was also modified using N-(3-chloro-2-hydroxypropyl) trimethylammonium chloride and utilized to remove NO3- from groundwater and industrial wastewater. A maximum sorption capacity of 15.3 mg NO3-N/g was achieved for the synthetic solution. Overall, this thesis provides valuable information about bio-based anion exchange materials and their use in real waters and industrial applications.Tiivistelmä Edullisia ja kestäviä vedenkäsittelytekniikoita tarvitaan kasvavien vesiongelmien ratkaisemiseen. Lignoselluloosaa, kuten sahanpurua, syntyy suuria määriä teollisuuden sivutuotteena. Sen reaktiivisia funktionaalisia ryhmiä voidaan modifioida kemiallisesti ja valmistaa siten biopohjaisia vedenkäsittelykemikaaleja. Tutkimustietoa oikeiden jätevesien puhdistuksesta biopohjaisilla ioninvaihtomateriaaleilla tarvitaan lisää, jotta materiaalien käyttöä voidaan kehittää ja edistää. Tässä väitöstyössä valmistettiin anioninvaihtomateriaaleja modifioimalla kemiallisesti viittä suomalaista lignoselluloosamateriaalia: männyn sahanpurua ja kuorta (Pinus sylvestris), kuusen kuorta (Picea abies), koivun kuorta (Betula pendula/pubescens) ja turvetta. Menetelmässä käytettiin epikloorihydriiniä, etyleenidiamiinia ja trietyyliamiinia orgaanisessa liuotinfaasissa. Työssä keskityttiin erityisesti nitraatin poistoon sekä synteettisistä että oikeista jätevesistä. Materiaalien soveltuvuutta teollisiin sovelluksiin arvioitiin maksimisorptiokapasiteetin, sorptioisotermien, kinetiikka- ja kolonnikokeiden sekä pH:n, lämpötilan ja muiden anionien vaikutusta tutkivien kokeiden avulla. Kaikki viisi kationisoitua tuotetta poistivat yli 70 % nitraatista laajalla pH-alueella (3–10). Kationisoitu männyn sahanpuru osoittautui parhaaksi materiaaliksi (32,8 mg NO3-N/g), ja se toimi laajalla lämpötila-alueella (5–70°C). Kolonnikokeet osoittivat sen olevan helposti regeneroitavissa ja uudelleenkäytettävissä. Tuotetta testattiin myös kaivos- ja kemiantehtaan jäteveden käsittelyyn, ja kokeissa havaittiin hyviä nikkeli-, uraani-, vanadiini- ja kobolttireduktioita. Männyn sahanpurua modifioitiin vertailun vuoksi myös kationisella monomeerilla, N-(3-kloro-2-hydroksipropyyli)trimetyyliammoniumkloridilla. Tuotteen maksimisorptiokapasiteetiksi saatiin 15,3 mg NO3-N/g ja se poisti nitraattia saastuneesta pohjavedestä. Kokonaisuudessaan väitöskirjatyö tarjoaa uutta tietoa biopohjaisten ioninvaihtomateriaalien valmistamisesta ja niiden soveltuvuudesta oikeiden teollisuusjätevesien käsittelyyn

Luupit

Tutkielmassa tutustutaan luuppeihin ja niiden ominaisuuksiin. Tutkielman lähteinä on käytetty pääasiassa Hala O. Pflugfelderin teosta Quasigroups and loops introduction, R. H. Bruckin teosta Contributions to the theory of loops sekä Kari Myllylän väitöskirjaa On the solvability of groups and loops. Tutkielman alussa esitellään määritelmiä ja tuloksia, joita tarvitaan myöhemmin tutkielmassa. Luvussa määritellään grupoidi G, joka on ei-tyhjä joukko varustettuna binäärisellä operaatiolla. Binäärinen operaatio on kuvaus, joka kuvaa kaksi joukon alkioita saman joukon alkioksi. Lisäksi luvussa määritellään siirtokuvaukset La ja Ra, missä a on joukon kiinnitetty alkio. Siirtokuvaus La operoi joukon alkiota vasemmalta puolelta alkiolla a ja siirtokuvaus Ra operoi joukon alkiota oikealta puolelta alkiolla a. Ensimmäisessä luvussa käsitellään myös hieman ryhmäteoriaa. Ei-tyhjä joukko A, joka on varustettu binäärisellä operaatiolla, on ryhmä, mikäli operaatio on assosiatiivinen eli liitännäinen joukossa A, joukossa A on olemassa neutraalialkio sekä jokaisella joukon A alkiolla on olemassa käänteisalkio, joka on myös joukon A alkio. Neutraalialkio on sellainen alkio, jonka operaatio joukon A alkion a kanssa, on alkio a. Alkion ja sen käänteisalkion operaatio on neutraalialkio. Toisessa luvussa määritellään luupit kolmella eri tavalla. Yhden määritelmän mukaan joukko Q varustettuna binäärisellä operaatiolla on luuppi, jos siirtokuvaukset La ja Ra ovat joukon Q bijektioita ja joukossa Q on olemassa neutraalialkio. Luvussa osoitetaan, että kaikki kolme luupin määritelmää ovat yhtäpitäviä. Lisäksi osoitetaan, että assosiatiivinen luuppi on ryhmä. Kolmannessa luvussa tutustutaan aliluuppeihin. Luupin Q ei-tyhjä osajoukko H on aliluuppi, jos se on luuppi. Ei-tyhjä osajoukko H voidaan todistaa aliluupiksi myös osoittamalla, että kolme paria (H,*), (H,/) ja (H,\) ovat grupoideja. Neljännessä luvussa tutustutaan luupin Q ytimeen N ja keskukseen Z. Luupin Q ydin N koostuu sellaisista luupin Q alkioista a, joille pätee (ax)y=a(xy), (xa)y=x(ay) ja (yx)a=y(xa) kaikilla luupin Q alkioilla x ja y. Jos luupin Q alkiolle a pätee myös ax=xa kaikilla luupin alkioilla x, niin alkio a kuuluu luupin Q keskukseen Z. Luupin Q keskus Z on luupin ytimen N osajoukko. Luupin ydin N ja keskus Z ovat luupin Q aliryhmiä. Luvussa viisi määritellään luupin Q alkion a vasen ja oikea käänteisalkio. Luupin alkioiden ja käänteisalkioiden avulla voidaan määritellä erilaisia luupin ominaisuuksia. Lisäksi luvussa määritellään erikoistapauksia luupeista. Kuudennessa luvussa esitellään luupin Q homomorfisuus, homomorfismin ydin ja homomorfismin kuva. Homomorfismin kuva ja ydin ovat luuppeja. Kaksi eri luuppia ovat isomorfisia, mikäli luuppien välillä on olemassa bijektiivinen homomorfismi. Luvussa seitsemän tutustutaan luupin Q kertolaskuryhmään M(Q). Kertolaskuryhmä M(Q) on ryhmä, joka muodostuu siirtokuvauksista eli permutaatioista La ja Ra sekä niiden käänteiskuvauksista. Sisäinen kertolaskuryhmä I(Q) koostuu niistä kertolaskuryhmän M(Q) permutaatioista, jotka kuvaavat neutraalialkion neutraalialkioksi