Normal mapping in virtual reality environments

Virtual reality (VR) has become an integral part of the IT field, and interest in VR is currently at an elevated level. There are several VR systems on the consumer market which have a head-mounted display which surrounds the user’s field of vision, immersing them to the virtual settings. The thesis describes a VR project created for an IT-oriented event: the core idea, its development and the technologies used. The aim of this thesis was to find out whether the visual user experience is more pleasant or realistic when normal mapping is used to enhance the virtual reality environment. For this purpose, two virtual environments were created, each having a variation with and without normal mapping. A total of 22 participants took part in the testing, and the group consisted of students from Turku University of Applied Sciences. The test subjects were males and females between the ages 18 and 30, with some having experienced VR before. During the experiment, the participants were put into each variation for 30 seconds at a time. After seeing both variations of one environment, they were asked which one they preferred in terms of visual pleasantness and which one they found visually more realistic. The answers were collected into a table, and later converted into figures for quantitative analysis. According to the test results, it seemed that objects closer to the user were seen as more pleasant and realistic in their normal mapped form. However, normal mapped objects that were further away were experienced as less pleasing than their texture-only counterparts. While more thorough research on the subject is warranted, statistical analyses indicated that there probably was some correlation between the use of normal mapping in close-by objects and their perceived visual pleasantness. This would indicate that the work effort required by normal mapping in VR environments could be focused primarily into 3D objects in the user’s vicinity to reduce the overall work load.Virtuaalitodellisuudesta (Virtual Reality, VR) on tullut IT-alan yksi olennainen osa-alue, ja kiinnostus sitä kohtaan on tällä hetkellä koholla. Markkinoilla on myynnissä useita eri VR-järjestelmiä, joita yhdistää ainakin yksi tekijä: päähän aseteltava näyttö, joka ympäröi käyttäjän näkökentän sijoittaen hänet virtuaaliympäristön sisään. Tämä opinnäytetyö koostuu VR-projektin esittelystä sekä tutkimusosiosta. Projektista esitellään sen pääidea, kehitystyö sekä käytetyt teknologiat. Tutkimuskysymyksenä tässä opinnäytetyössä oli selvittää, onko visuaalinen käyttäjäkokemus miellyttävämpi tai realistisempi, kun normal mapping -tekniikkaa käytetään ehostamaan virtuaalitodellisuusympäristöä. Tämän selvittämiseksi luotiin kaksi virtuaaliympäristöä, joista kummastakin oli kaksi variaatiota. Toinen variaatioista sisälsi normal mapping -tekniikkaa, toinen ainoastaan 3D-mallien tekstuureja. Osallistujat olivat Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita, miehiä ja naisia ikävuosien 18 ja 30 välillä. Osalla henkilöistä oli aikaisempaa VR-kokemusta. Testauksen aikana osallistujat asetettiin jokaiseen variaatioon ja heitä pyydettiin vertailemaan näiden visuaalista miellyttävyyttä ja realismia. Testitulosten perusteella lähempänä käyttäjää olevat 3D-mallit nähtiin miellyttävämpinä ja realistisempina kun niissä käytettiin normal mapping -tekniikkaa. Toisaalta kaukaisempien 3D-mallien osalta testihenkilöt kokivat ainoastaan tekstuureja hyödyntävät ympäristöt hieman miellyttävämmiksi. Tilastollisten analyysien perusteella lähempänä olevien 3D-mallien miellyttävyys todennäköisesti korreloi tietyssä määrin normal mapping –tekniikan käytön kanssa. Näin ollen VR-kehityksessä voisi olla hyödyllistä keskittyä etenkin pienemmän etäisyyden päässä olevien mallien ehostukseen kyseisellä tekniikalla

“Kerjäläiset eivät kuulu suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan katutilaan”: Kontrolli- ja turvallisuusdiskurssit keskustelussa katukerjäämisestä ja Itä-Euroopan liikkuvasta väestöstä

Itä-Euroopan liikkuvaa romaniväestöä alkoi tulla Suomeen EU:n itälaajentumisen jälkeen kesällä 2007. Ilmiö mainittiin suomalaisissa tiedotusvälineissä ensi kertaa vuonna 2007. Tuolloin myös monen uutisartikkelin sävy oli kysyvä. Suurin osa Suomessa kerjäävistä ihmisistä asettui Helsinkiin, joten julkista keskusteluakin käytiin suurimmaksi osaksi Helsingistä ja Helsingin katutilasta käsin. Keskustelussa kerjääminen on nähty ratkaisua vaativana ongelmana ja ratkaisuehdotuksista on käyty julkista debattia. Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin analysoimaan niitä tapoja, joilla kerjäävistä ihmisistä ja kerjäämisestä käytävässä poliittisessa keskustelussa korostetaan kerjäämisen ja sitä harjoittavien synnyttämää uhkaa ja turvattomuutta ja toisaalta sitä, millaisissa puhetavoissa kerjäävät ihmiset itse nähdään itse uhreina. Tutkin myös, millä tavalla turvallisuutta tai turvattomuutta käytetään argumentaatiossa kerjäämisestä puhuttaessa, miten edellä mainittuja uhka- ja uhridiskursseja haastetaan, mitä erilaisia positioita on havaittavissa suomalaisten eduskuntapuolueiden välillä ja näkyvätkö poliittisessa keskustelussa romanit subjekteina, joilla on omaa toimijuutta. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat muodostavat rinnakkain kaksi osin limittäistä kokonaisuutta: kansallisen järjestyksen, identiteetin, toiseuden, puhtauden ja anomalian kokonaisuuden sekä pelon, turvallisuuden ja kaupunkitilan kokonaisuuden. Näillä kokonaisuuksilla on limittäistä pinta-alaa siinä tutkimukseni kannalta kaikkein olennaisimmassa pisteessä, missä vieras koetaan uhkaksi. Kansallisen identiteetin ja toiseuden jälkeen keskityn Mary Douglasin Puhtaus ja vaara -teoksen käsitteisiin, kansalliseen järjestykseen ja anomalioihin. Kulttuurierojen korostaminen on keskeinen toiseuttamisen areena, joilla hierarkkisia, toiseuttavia valtasuhteita tuotetaan. Karina Horstin mukaan esimerkiksi maahanmuuttajan tai turvapaikanhakijan määrittely tapahtuu suhteessa johonkin järjestykseen. Pelko kohdistuu usein vieraaseen, joiden ulossulkemisella kaupunkitilasta on satojen vuosien historia. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on korostettu katuturvallisuutta ja pyritty rikottujen ikkunoiden teorioiden mukaisesti rajoittamaan esimerkiksi alakulttuurien ja marginaaliin joutuneiden ihmisten näkymistä kaupunkitilasta. Tämä on luonut pohjaa ja asenteellista valmiutta sille, että ei-toivottuja ryhmiä pyritään häätämän pois katutilasta, oli kyse sitten nuorisojoukoista, päihdeongelmaisista tai kerjäävistä ihmisistä. Myös ongelmat pyritään kehystämään tavalla, joka jättää mahdollisimman vähän tilaa vaihtoehtoisille selitysmalleille tai ratkaisuvaihtoehdoille. Julkisessa tilassa käyttäytymistä pyritään säätelemään myös tekemällä kirjoittamattomista säännöistä lakeja tai muita kirjoitettuja sääntöjä. Yksi tapa lisätä kontrollia on muokata julkista tilaa sosiaalisella saneerauksella, jonka tarkoitus on sulkea häiritsevästi käyttäytyviä ryhmiä ulos kaupunkitilasta. Kun kaikki häiritsevältä tuntuva kontrolloidaan pois katutilasta, vaihtoehtoisille tavoille elää ja olla jää hyvin vähän tilaa. Tämä turvallisuusprojekti onkin usein voimakkaiden ryhmien oman tilan puolustamista marginaalisten ryhmien kustannuksella. Samalla kiellot ovat muokanneet käsitystämme turvallisuudesta ja turvattomuudesta ja kontrollin kohteiden ulossulkemista pidetään kohtuullisena, sillä kontrolli on itsessään osoitus siitä, että heissä oli jotakin uhkaavaa tai pelättävää. Turvallisuuteen liittyvissä keskusteluissa onkin usein kyse siitä, kenellä on oikeus kaupunkitilaan. Pyrin analyysikappaleessani osoittamaan, miten edellä mainitut ilmiöt ovat nähtävissä siinä, miten katukerjäämisestä käytävässä keskustelussa ilmiötä määritellään ja kontrollitoimenpiteitä oikeutetaan. Tutkimukseni metodi on diskurssianalyysi. Aineistona tutkielmassani käytän poliittisia esityksiä, aloitteita ja puheenvuoroja vuosien 2007–2015 välisten kahden vaalikauden aikana. Tarkastelen hallituksen esitystä alkuvuodelta 2011 järjestyslain muuttamisesta kerjäämisen kieltämiseksi, ja esityksestä eduskunnassa syntynyttä lähetekeskustelua sekä yksittäisten tai useampien kansanedustajien aiheesta tekemiä lakialoitteita ja kirjallisia tai suullisia kysymyksiä ja niistä käytyä eduskuntakeskustelua. Keskustelu kaupunkitilasta on tutkielmassani eräs tärkeä viitekehys, ja kaupunkitila on ensisijaisesti asia, jonka käsittelyn poliittisena foorumina on kaupunginvaltuusto. Käsittelen siksi myös Helsingin kaupunginvaltuustoon samasta aiheesta tehtyjä aloitteita ja aiheesta valtuuston kokouksissa käytyjä keskusteluja. Aineistoa analysoitaessa löydettävissä oli useampi diskurssi, jossa kerjääminen nähtiin uhkana: joko veronmaksajalle, yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle sekä katutilan visuaaliselle järjestykselle ja koetulle viihtyisyydelle. Uhridiskurssissa kerjäämistä harjoittavat ihmiset nähtiin itse kansainvälisen rikollisuuden uhreina. Sekä uhka- että uhridiskursseja käytettiin perusteena kerjäämisen kontrolloimiselle ja kieltämiselle. Kerjäämiseen suopeasti tai neutraalisti suhtautuvissa diskursseissa korostettiin moraalia, velvoitteita ja velvollisuuksia tai haastettiin toiseuttavia diskursseja – joko vastustamalla kaikkien kerjäämistä harjoittavien leimaamista etnisen taustan perustella tai korostamalla kerjäämistä harjoittavien ihmisten yksilöllistä, omaa toimijuutta. Kerjäämisen kielto voidaan nähdä osana laajempaa pyrkimystä hallita kaupungin katukuvaa ja ylläpitää tiettyä järjestystä. Tällaiset kiellot voivat heijastaa valtasuhteita ja paljastaa, miten tietyt ryhmät, kuten kodittomat ja vähävaraiset, marginalisoidaan ja nähdään uhkana kaupunkitilan järjestykselle. Kerjäämisen kieltämisen diskurssien tarkastelu liittyy laajempaan keskusteluun oikeudesta kaupunkiin. Kiellot ja rajoitukset voivat kaventaa tätä oikeutta ja luoda tiloja, joissa vain tietynlainen käyttäytyminen ja tietyt ihmiset ovat hyväksyttyjä. Keskustelu kerjäämisestä heijastaakin laajempaa kamppailua siitä, kenellä on oikeus käyttää kaupunkitilaa ja miten

Pleiotropic and Novel Phenotypes in The \u3cem\u3eDrosophila\u3c/em\u3e Gut Caused by Mutation of \u3cem\u3eDrop-Dead\u3c/em\u3e

Normal gut function is vital for animal survival, and deviations from such function can contribute to malnutrition, inflammation, increased susceptibility to pathogens, diabetes, neurodegenerative diseases, and cancer. In the fruit fly Drosophila melanogaster, mutation of the gene drop-dead (drd) results in defective gut function, as measured by enlargement of the crop and reduced food movement through the gut, and drd mutation also causes the unrelated phenotypes of neurodegeneration, early adult lethality and female sterility. In the current work, adult drd mutant flies are also shown to lack the peritrophic matrix (PM), an extracellular barrier that lines the lumen of the midgut and is found in many insects including flies, mosquitos and termites. The use of a drd-gal4 construct to drive a GFP reporter in late pupae and adults revealed drd expression in the anterior cardia, which is the site of PM synthesis in Drosophila. Moreover, the ability of drd knockdown or rescue with several gal4 drivers to recapitulate or rescue the gut phenotypes (lack of a PM, reduced defecation, and reduced adult survival 10–40 days post-eclosion) was correlated to the level of expression of each driver in the anterior cardia. Surprisingly, however, knocking down drd expression only in adult flies, which has previously been shown not to affect survival, eliminated the PM without reducing defecation rate. These results demonstrate that drd mutant flies have a novel phenotype, the absence of a PM, which is functionally separable from the previously described gut dysfunction observed in these flies. As the first mutant Drosophila strain reported to lack a PM, drd mutants will be a useful tool for studying the synthesis of this structure

Lentopaikkaennusteiden verifiointi ja vaikutus ennustustoimintaan

Tutkin tässä työssä lentopaikkaennusteiden osuvuutta ja ennustettavuutta vuosien 2010 ja 2014 aikana, käyttäen hyväksi Ilmatieteen laitoksen verifiointimenetelmää. Lentopaikkaennusteilla on tärkeä rooli nykypäivän lentotoiminnassa. Ennusteiden verifioinnilla nähdään millä tasolla ennustettavuus on, ja se on myös hyvä työkalu ennusteiden kehittämisessä. Oma motivaationi tutkielmaan liittyy työhöni lentosäämeteorologina, ja myös omien ennustustaitojeni kehitykseen. Lentopaikkaennusteen kannalta hankalimmat ennustettavat sääsuureet ovat näkyvyys ja pilven korkeus, jotka ovat myös tutkimukseni keskipisteenä. Lentopaikkaennusteella ennustetaan näkyvyyttä, pilviryhmää (sisältää pilven korkeuden ja määrän), tuulta ja vallitsevaa säätä lentokentällä. Tutkimuksessa käytetty verifiointimenetelmä pisteyttää lentopaikkaennusteen sen perusteella, kuinka lähelle se osuu lentokentällä tehtyjä METAR-havaintoja. Verifiointituloksista nähtiin, että vallitsevaa säätä ja tuulioloja osataan ennustaa erinomaisesti jokaisena vuodenaikana. Pilviryhmän ja näkyvyyden osalta havaittiin hyvin samankaltainen vuodenaikaisvaihtelu. Kesäkuukausina kumpikin suure saavuttaa erinomaiset tulokset. Syksyllä kuitenkin verifiointitulokset alkavat laskea, ja talvikuukausina ennustettavuus on heikoimmillaan. Keväällä tulokset alkavat jälleen parantua, vastaten käänteisesti syksyn tilannetta. Samankaltaisesta käytöksestään huolimatta, pilviryhmän tulokset havaittiin hieman näkyvyyden tuloksia heikoimmiksi. Tähän syyksi paljastui näkyvyyden runsaampi määrä erinomaisia tuloksia, ja pilviryhmän runsaampi määrä keskinkertaisia tuloksia. Näkyvyyden ennustettavuus vaikuttaisi olevan suuremman osan ajasta hyvä, mutta karkeita ennustevirheitä tulee hieman enemmän kuin pilviryhmällä. Pilviryhmällä taas ennuste on useammin pitkiä aikoja hieman pielessä. Tutkimuksen perusteella ennustettavuutta voidaan parantaa mm. ennusteessa käytettävien muutosryhmien paremmalla hyödyntämisellä ja paikallisten olojen paremmalla tuntemuksella. Myöskään automaattisten havaintojen virheiden vaikutusta ennusteiden saamiin tuloksiin ei voida jättää huomiotta

ORP2 : A Sterol Sensor Controlling Hepatocellular Bioenergetics and Actin Cytoskeletal Functions

ABSTRACT OSBP-related proteins (ORPs) are lipid binding and transport proteins expressed ubiquitously in eukaryotic cells. ORPs localize at specific organelle interfaces designated membrane contact sites (MCSs). They possess a characteristic ligand-binding domain with specificity for oxysterols, cholesterol and phospholipids. Some ORPs have the capacity to mediate bi-directional transfer and exchange of two different lipids over MCSs. However, a number of findings suggest that a majority of the ORP family members act as lipid sensors with cell signalling properties rather than actual lipid transporters. ORP2 localizes on the surface of cellular lipid droplets. Earlier finding suggests that ORP2 contributes in triglyceride (TAG) and cholesterol homeostasis but the comprehensive knowledge of the cellular function of ORP2 is deficient. In my thesis I investigated the sterol regulation of the subcellular localization ORP–VAP complexes and the role of ORP2 in cellular physiology by generating a stable ORP2 knock out (KO) cell line in HuH7 hepatocytes. I demonstrated that the subcellular distribution of OSBP–, ORP4L– and ORP2–VAP-A complexes at MCSs are regulated by ORP oxysterol liganding and by the cellular cholesterol status. Moreover, ORP2-KO impaired a diversity of cellular functions. The ORP2-KO affected mRNAs of >2000 genes, including TAG and glucose processing metabolic enzymes, components of several cell signalling processes and actin cytoskeleton regulators. Analysis of ORP2 interaction partners revealed novel connections of ORP2 with PI3K/Akt and RhoA signalling, important regulators of cell metabolic processes and the actin cytoskeleton. Consistently, the ORP2-KO impaired the hepatocellular energy metabolism by inhibiting the synthesis of TAGs and glycogen, and by reducing the rates of glucose uptake and glycolysis, suggesting an extensive contribution of ORP2 to cellular bioenergetics. In addition, I present novel clues of ORP2 function beyond the lipid and energy metabolism. In migrating cells, ORP2 was found to localize to lamellipodial cell surface protrusions, and the ORP2-KO, on the other hand, was found to impair the lamellipodia formation. Moreover, ORP2-KO resulted in an inhibition of cell adhesion, migration and proliferation, important cell physiological processes involving function of the actin cytoskeleton. The results point at a novel function of ORP2 as a lipid-sensing regulator of the actin cytoskeleton, which importantly involves the integration of cellular metabolism with growth, migration and cell signalling.TIIVISTELMÄ Oksisteroleja sitovia proteiineja (OSBP/ORP) ilmentyy kaikkien tutkittujen aitotumallisten organismien kaikissa soluissa, ja ihmisillä näitä proteiineja tunnetaan yhteensä 12 erilaista. ORP-proteiinien solufysiologisia tehtäviä ymmärretään huonosti, mutta niiden tiedetään mm. sitovat erilaisia rasvoja kuten oksisteroleja, kolesterolia ja fosfolipidejä. Lisäksi useiden ORP:ien on havaittu paikantuvan soluissa solun eri kalvojen vuorovaikutuskohtiin, joissa ne siirtävät rasvamolekyylejä eri kalvojen välillä. ORP:ien paikantumisen näihin kalvojen vuorovaikutuskohtiin mahdollistaa sitoutuminen solulimakalvoston VAP-proteiineihin. ORP:ien ei kuitenkaan uskota toimivan soluissa yksinomaan rasvojen kuljettajina, vaan lisäksi niiden on ehdotettu osallistuvan erilaisiin solusignalointiprosesseihin. Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää, miten solujen oksisteroli- ja kolesterolipitoisuuksien vaihtelut vaikuttavat eri ORP:ien paikantumiseen solun kalvojen vuorovaikutuskohdissa yhdessä VAP-proteiinin kanssa. Lisäksi väitöskirjassa keskityttiin ORP2:n solufysiologisen tehtävän kartoittamiseen hyödyntämällä ORP2-poistogeenistä ihmisen HuH7-maksasolulinjaa. Tutkimuksessa havaittiin, että kolme ihmisten 12:sta ORP:sta oli herkkiä tutkituille sterolipitoisuuksien muutoksille. Kyseiset ORP-proteiiniperheen jäsenet olivat OSBP, ORP4L ja ORP2. Lisäksi hyödyntämällä uuden sukupolven sekvensointianalytiikkaa tutkimuksessa osoitettiin ORP2-proteiinin puutoksen vaikuttavan tuhansien geenien ilmentymistasoihin, joihin lukeutuu mm. triglyseridi- ja glukoosiaineenvaihdunnan entsyymejä, useiden solusignalointiprosessien komponentteja sekä aktiinitukirangan säätelytekijöitä. Maksasoluissa ORP2:n puutoksen havaittiin heikentävän aineenvaihdunnan säätelyn kannalta tärkeää PI3K/Akt-signallointia, jonka seurauksena havaittiin vakavia puutoksia poistogeenisten solujen glukoosisaineenvaihdunnassa ja triglyseridien synteesissä. Lisäksi tutkimuksessa osoitettiin ORP2:lla olevan rooli aktiinitukirangan säätelyssä. ORP2:n havaittiin soluissa paikantuvan solun liikehdintää ohjaaviin solukalvon aktiini-rakenteisiin, ja toisaalta ORP2-geenin poisto esti näiden rakenteiden muodostumista. Lisäksi poistogeneesin havaittiin heikentävän solujen liikkumista, tarttumista kasvualustaan sekä jakautumista, mitkä kaikki ovat suoraan kytköksissä aktiinitukirangan toimintaan. Väitöskirjatutkimus osoittaa ORP2-proteiinilla olevan aiempaa oletettua keskeisempi rooli solujen fysiologiassa. Tutkimustulokset viittaavat ORP2-proteiinin merkittävään rooliin aineenvaihdunnallisten reaktioiden ylläpidossa, sekä niiden ja solun jakautumisen välisessä koordinaatiossa. Tämän perusteella ORP2-proteiini vaikuttaa toimivan solujen energia-aineenvaihdunnan ja aktiinitukirangan yhteisenä säätelytekijänä, joka mahdollisesti välittää aineenvaihdunnan signaaleja solun kasvua ja liikettä ohjaaville koneistoille. Tällaisten koneistojen häiriöt myötävaikuttavat tyypillisesti aineenvaihdunnallisten sairauksien ja syöpien syntyyn

Impact evaluation and association with EuroQol 5D health-related utility values in Meniere's disease

The study was aimed at evaluating the validity of impact measures among patients with Meniere's disease (MD) with outcome variables of EuroQol generic health-related quality of life (HRQoL) measures (i.e., EQ-5D) by using Visual Analogue Scale (VAS) and EQ-5D index values. 183 members (out of 200 contacted) of the Finish Meniere Association returned the questionnaires that they had filled out. Various open-ended and structured questionnaires focusing on diagnostic aspects of symptoms and impairment caused by the disease were used. For activity limitation and participation restriction, standardized questionnaires were used. Open-ended questions on impact of the disease were asked, and subsequently classified based on the WHO-ICF classification. The general HRQoL was evaluated with EQ-5D index value and EQ VAS instruments. Correlation and linear regression analyses were used to explore the association between HRQoL and other aspects. Based on the explanatory power of different models the disease specific semeionic model provides the most accurate prediction in EQ-5D index calculations (38 % of the variance explained). In EQ VAS scores, HRQoL is most accurately determined by participation restriction (53 % of the variance explained), but the worst prediction was in ICF-based limitations (8 % of the variance explained). Interestingly, attitude and personal trait explained the reduction of HRQoL somewhat better than ICF-based variables. Activity limitation and participation restrictions are significant components of MD, but are less frequently recognized as significant factors in self-evaluating the effect of MD on the quality of life. The current study results suggest that MD patients seem to have problem identifying factors causing activity limitation and participation restrictions and hence use the semiotic description focusing on complaints.Peer reviewe

Tilintarkastajan konfliktinhallintatapojen merkitys sisäisen tarkastuksen tekemän työn hyödyntämisessä

Sisäisen tarkastuksen tekemän työn hyödyntäminen tilintarkastuksessa on merkityksellistä, koska sisäinen tarkastus voi antaa tilintarkastajalle paremman käsityksen tarkastettavan organisaation toimintatavoista ja sisäisen valvonnan tilasta. Sisäisen tarkastuksen tekemän työn hyödyntämiseen johtaviin päätöksiin vaikuttaa kuitenkin useampi tekijä, kuten arviot sisäisen tarkastuksen objektiivisuudesta ja pätevyydestä, joita kansainvälinen tilintarkastusstandardi ISA 610 velvoittaa tilintarkastajia arvioimaan. Tämän lisäksi aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että hyödyntämispäätöksiin vaikuttavat tilintarkastajien henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten erilaiset konfliktinhallintatavat. Tilintarkastajat saattavat käyttää konfliktinhallintatapoja, joiden seurauksena tilintarkastajat suhtautuvat asiakkaan tarjoamaan informaation myönteisemmin tai vaihtoehtoisesti kielteisemmin ja hyökkäävämmin. Tässä tutkielmassa tutkitaan tilintarkastajien konfliktinhallintatapojen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä tilintarkastajien käyttämien konfliktinhallintatapojen ja sisäisen tarkastuksen objektiivisuuden ja pätevyyden merkityksiä sisäisen tarkastuksen tekemän työn hyödyntämiselle tilintarkastuksessa. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja tutkielman aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla. Haastatteluja tehtiin kahdeksalle Keski- ja Etelä Suomessa työskentelevälle päävastuulliselle tilintarkastajalle. Teemahaastatteluilla pystyttiin tutkimaan verrattain moniulotteista tutkimusaihetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Kerätty aineisto analysoitiin teemoittelua hyödyntäen, joka on yksi laadullisen tutkimuksen analyysin muoto. Tutkielmassa selvitettiin ensin, minkälaisiin konfliktitilanteisiin tilintarkastajat voivat joutua tilintarkastuksen aikana ja minkälaisia konfliktinhallintatapoja tilintarkastajat käyttävät konfliktitilanteissa. Tämän jälkeen selvitettiin tilintarkastajien konfliktinhallintatapojen ja sisäisen tarkastuksen objektiivisuudesta ja pätevyydestä tehtyjen käsitysten vaikutusta tilintarkastajien päätöksiin hyödyntää sisäisen tarkastuksen työtä. Saatuja tuloksia vertailtiin aikaisempien tutkimuksien tuloksiin. Tutkimustulosten perusteella yleisimmät konfliktien aiheet tilintarkastajan ja asiakkaan välillä johtuvat näkemys- ja odotuseroista, jotka liittyvät aikatauluihin sekä tilinpäätöksessä esitettäviin tietoihin ja kirjanpidossa tehtyihin kirjauksiin. Tuloksista selviää myös, että tilintarkastajat käyttävät kolmea keskeistä konfliktinhallintatapaa: dominoivaa, integroivaa ja sovittelevaa. Tilintarkastajien konfliktinhallintatavoilla havaittiin olevan merkitystä tilintarkastajien sisäisen tarkastuksen hyödyntämispäätöksiin tilanteissa, kun asiakkaan toimintaan on liitettävissä sisäiseen valvontaan liittyviä kontrollipuutteita. Sisäisen tarkastuksen objektiivisuuden ja pätevyyden havaittiin myös olevan merkittäviä tekijöitä sisäisen tarkastuksen luotettavuuden ja hyödyntämisen kannalta, mutta jompikumpi tekijöistä voi saada suuremman merkityksen tilintarkastajasta riippuen. Tilintarkastajien käyttämillä konfliktinhallintatavoilla ja käsityksillä sisäisen tarkastuksen objektiivisuudesta ja pätevyydestä ei havaittu olevan yhteyttä

Association between Meniere's disease and vestibular migraine

Objective: The aim of the present study was to evaluate complaints in people with Meniere's disease (MD) with and without migraine and headache to study the association between MD and Vestibular Migraine (VM). We believe this will help us understand if these two disorders represent a disease continuum in that they may share a common aetiology. Methods: The study used a retrospective design and included data of 911 patients with MD from the Finnish Meniere Federation database. The study participants had a mean age of 60.2 years, mean duration of disease of 12.6 years, and 78.7% of the participants were females. The questionnaire data comprised of both disease specific and impact related questions. The data were analyzed using the Mann-Whitney U test, the Kruskal Wallis H test, logistic regression analyses, and decision tree analysis. Results: Migraine and headache was reported by 190 subjects (20.9%) and 391 subjects (42.9%) respectively. We found that patients that could be classified as VM in the study (i.e., those with frequent vertigo spells associated with migraine) more often reported complaints of severe MD symptoms, had reduced health-related quality of life, suffered more from anxiety, had more neurological complaints, and experienced a reduced sense of coherence than the non-migraneous patients with MD. However, neither the decision tree analysis nor the logistic regression analysis could reliably discriminate VM from MD patients. Conclusion: Our study results confirm that MD is frequently associated with headache and migraine. In addition, results also indicate that migraine provokes the severity of MD. We suggest that MD and VM may share similar pathophysiological mechanisms. Hence, the future MD classification systems should include a category referred to as 'MD with migraine' that will include patients with VM. (C) 2019 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe

Driving Habits and Risk of Traffic Accidents among People with Meniere's Disease in Finland

OBJECTIVES: The study evaluated the driving habits and risk of traffic accidents among people with Meniere's disease (MD) in Finland. MATERIALS and METHODS: The study used a cross-sectional survey design. Members of the Finnish Meniere Federation (FMF) were contacted and requested to participate in an online survey. In total, 558 FMF members (58.7% response rate) responded to the survey. RESULTS: People with MD were responsible for significantly fewer traffic accidents (0.8%) annually than individuals in the general population (1.7%). In addition, the lifetime risk of car accidents was lower among subjects with MD (8.3%) than that among individuals in the general population (24 to 28%). Nearly half of the total participants had either reduced the frequency of driving or had given up driving because of their condition. Factors such as gender, balance problems, visual problems with visual aura, and syncope during vestibular drop attacks can help explain the reasons for giving up car driving. One third (35.9%) of the participants were able to anticipate the MD attack before they decided to drive a car. Participants with falls during a vestibular drop attack, attacks of rotary vertigo, syncope during vestibular drop attacks, and those who were of a younger age were at a higher risk of experiencing a vertigo attack while driving a car. The most common strategies to avoid car accidents were selective driving and not driving when symptoms appeared. CONCLUSION: The results show that people with MD are at a lower risk of traffic accidents than individuals in the general population, which can be explained by selective driving.Peer reviewe

Climate Change as Problem of Direction and Pace of Transition : Large Finnish Business Actors’ Identity, Interests, and Political Response Strategies to Climate Politics

Ilmastonmuutos on eräs aikamme kriittisimmistä yhteiskuntiemme hyvinvointia ja kehitystä uhkaavista haasteista. Elinkeinoelämän toimijat ovat tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita haasteen voittamisessa. Heidän reaktionsa harjoitettuun politiikkaan sekä vuorovaikutus muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa vaikuttaa mahdollisuuksiimme voittaa ilmastokriisi. Elinkeinoelämän toimijoiden rooli ilmastopolitiikassa on muuttunut ja kasvanut 1990-luvulta lähtien ilmastopolitiikan kehittyessä ja tieteellisen todistusaineiston karttuessa ilmastonmuutoksen syistä ja vaikutuksista. Suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden roolia ilmastopolitiikassa ei kuitenkaan ole laajasti tutkittu. Vastauksena tähän tutkimustiedon puutteeseen tässä väitöskirjassa esitetään kaksi kysymystä: ensinnäkin, kuinka suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat muodostavat poliittisia vastausstrategioita ilmastopolitiikkaan ja toiseksi, kuinka elinkeinoelämän ja poliittisten toimijoiden vuorovaikutus on muokannut näiden elinkeinoelämän toimijoiden identiteettiä, intressejä ja sosiaalista todellisuutta ilmastopolitiikan alalla. Sen ymmärtäminen millä tavoin suomalaiset elinkeinoelämän toimijat määrittelevät ilmastonmuutoksen ongelman auttaa molempiin kysymyksiin Vastaamisessa. Sekä tutkimuksen teoreettinen, että metodologinen kehys perustuu kansainvälisen politiikan konstruktivistiseen lähestymistapaan. Tutkimuskysymyksiin vastaamisessa käytettiin kolmiaskeleista konstruktivistista metodologiaa. Ensimmäinen askel tarkasteli induktiivisesti suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden sosiaalisia todellisuuksia. Toinen, tulkitseva askel käytti diskurssianalyysiä ja käytäntöjen analysointia tunnistamaan suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden diskursiivisten ja osallistumiskäytäntöjen merkityksiä ilmastopolitiikassa. Kolmas askel asetti toimijoiden ilmastopoliittisen osallistumisen historialliseen kontekstiin. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 18 monikansallisten yritysten ja teollisuusjärjestöjen edustajien sekä suomalaisten ministeriöiden virkamiesten haastattelusta, poliitikkojen puheista ja ilmastopolitiikkaan liittyvistä poliittisista strategioista sekä elinkeinoelämän toimijoiden kannanotoista, raporteista ja julkisista lausunnoista. Väitöskirja tuottaa tutkimusta suomalaisista elinkeinoelämän toimijoista ilmastopolitiikassa keskittymällä siihen, miten ja miksi suomalaiset elinkeinoelämän toimijat ovat osallistuneet ilmastopolitiikkaan, erityisesti vuosina 2008 – 2012, ja asettaa tämän osallistumisen kansainvälisten tapahtumien ja diskurssien samoin kuin Suomen ilmastopolitiikan kehityksen kontekstiin. Tutkimuksen löydösten perusteella voidaan todeta, että ilmastopolitiikan kehitys on tapahtunut vastauksena yhteiskunnan toimijoiden vuorovaikutukseen, joka puolestaan on muokannut kaikkien toimijoiden ja erityisesti elinkeinoelämän toimijoiden identiteettiä, intressejä sekä sopivaa käytöstä. Suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat määrittelevät oman identiteettinsä hallinnon kumppaneina sekä talouden ja teknologian asiantuntijoina. He ovat valmiita tekemään yhteistyötä ylittääkseen yhteiskunnan taloudellisia ja teknologisia haasteita. Tämän identiteetin motivoimana suuret suomalaiset elinkeinoelämän toimijat ovat kiinnostuneita paitsi oman liiketoimintansa kasvattamisesta ja ylläpitämisestä myös maineensa ja legitimiteettinsä suojelemisesta ja siten sellaisen ilmastopolitiikan edistämisestä, joka tekee heidän pitkän aikavälin investoinneistaan ennakoitavampia. Sopiva käytös ilmastopolitiikassa vaatii suomalaisilta elinkeinoelämän toimijoilta ilmastonmuutoksen tunnustamista tieteellisenä faktana. Toimijat ovat menestyksellisesti omaksuneet suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisen rationaalisen, teknologialähtöisen lähestymistavan, jonka mukaan on sopivaa vastata ilmastonmuutokseen priorisoimalla diskurssissa ilmastonmuutoksen hillinnän tarjoamia taloudellisia ja kaupallisia mahdollisuuksia sen vallitsevalle tilanteelle tai tietyille liike-elämän eduille aiheuttamien riskien sijaan. Elinkeinoelämän toimijat Suomessa ovat muodostaneet eräänlaisen ilmastopolitiikan käytäntöjen yhteisön, joka aktiivisesti osallistuu ilmastopolitiikan tekemiseen. Yhteisö on paitsi yhdistänyt toimijoiden poliittisia vastausstrategioita ilmastopolitiikkaan myös vaientanut vastustavia ääniä, jotka voisivat kiihdyttää ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua. Samaan aikaan suomalaisten elinkeinoelämän toimijoiden pääasiallinen poliittinen vastausstrategia ilmastopolitiikkaan on ollut suojautuminen niiden omaa liiketoimintaa uhkaavalta haitalliselta säätelyltä.Climate change ranks among the top critical challenges threatening the well-being and development of societies today. To counter that threat, business actors are important societal actors whose responses to policies and interactions with other societal actors influence the possibilities of overcoming the climate change crisis. The role of business actors in climate politics has changed and grown since the 1990s as such politics have matured and as scientific evidence of the sources and effects of climate change has mounted. The role of Finnish business actors in climate politics, however, has not been widely studied. In response to that oversight, this dissertation asks two research questions: first, how do large Finnish business actors construct political response strategies to climate politics, and second, how have the interactions of business and political actors shaped the identity, interests, and social realities of those business actors in the domain of climate politics? Understanding the ways in which Finnish business actors conceive the problem of climate change can help to answer both of those Questions. The theoretical and methodological frameworks of the study conducted for the dissertation derived from constructivist International Relations theory, which informed the three-step constructivist methodology used to answer the research questions. The first step involved inductively examining the social realities of Finnish business actors, whereas the interpretative second step, by way of discourse and practice analyses, entailed identifying the meanings of Finnish business actors’ discursive and participation practices in climate politics. Last, the third step involved historically contextualizing developments in the actors’ participation in climate politics. The methods were applied to primary research material collected from 18 interviews with representatives of multinational corporations, industry federations, and officials from Finnish government ministries, as well as from the political speeches, policy-related strategies, position papers, reports, and public statements of business actors. The dissertation contributes to research on Finnish business actors in climate politics by focusing on how and why large Finnish business actors have been involved in such politics, in particular from 2008 to 2012, with reference to international events and discourses, as well as developments in Finnish climate Politics. The study’s findings suggest that climate politics has developed in response to societal actors’ interactions that have shaped the identity, interests, and appropriate behaviors of business actors in particular. Regarding their identity, large Finnish business actors conceive themselves as partners of governments and economic and technological experts who can cooperate to overcome economic as well as technological challenges in society. Motivated by that identity, large Finnish business actors are interested in not only profiting and sustaining their businesses but also protecting their reputations and legitimacy in order to advocate policy that makes the outcomes of their long-term investments more predictable. Last, for Finnish business actors involved in climate politics, appropriate behavior requires recognizing climate change as a scientific fact. Such actors have excelled at adapting to the rational, technology-driven approach of Finnish society, in which appropriate behavior in response to climate change involves prioritizing a discourse about market opportunities available by mitigating climate change instead of a discourse about the risks posed to the status quo and particular business interests. In Finland, business actors have formed a community of practice actively engaged in climate policymaking, which has not only unified their political response strategies to climate politics but also muted oppositional voices that could intensify debates on climate change. At the same time, the primary political response strategy of Finnish business actors in climate politics has been hedging—that is, protecting their businesses from adversarial regulation