The prevalence of foot health problems in people living with a rheumatic condition: a cross-sectional observational epidemiological study

This study aimed to determine the prevalence of foot health problems in people living with any rheumatic condition and explore potential associations with exposure variables. A cross-sectional observational epidemiological design was applied. The participants were recruited from one regional patient association in southwest Finland. The data were collected in January-February 2019 and included the Self-reported Foot Health Assessment Instrument (S-FHAI) and demographic questions. In total, 495 responses were obtained. Overall, participants had many foot problems. The point prevalence of self-reported foot problems was 99 per 100 people living with a rheumatic condition. The most prevalent problems were foot pain (73%), dry soles (68%), thickened toenails (58%) and cold feet (57%). Lower educational attainment, increased amount of daily standing and accessing medical or nursing care for foot problems were associated with poorer foot health. The results reveal a high frequency of foot pain among people with rheumatic conditions. The study highlighted the importance of person-centred care and the biological focus that underpins and impacts foot health (what we understand, what we do, and our health-seeking behaviour). Interventions to promote biopsychosocial approaches to personalised foot care could advance people's readiness, knowledge and skill to care for their own feet.</p

Associations of Leisure-Time Physical Activity Trajectories with Fruit and Vegetable Consumption from Childhood to Adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

A physically active lifestyle and a diet rich in vegetables and fruits have a central role in promoting health. This study examined the associations between leisure-time physical activity (LTPA) trajectories and fruit and vegetable consumption (FVC) from childhood to middle age. The data were drawn from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study with six age cohorts. Participants were 9 to 18 years (n = 3536; 51% females) at baseline in 1980 and 33 to 48 years at the last follow-up in 2011. LTPA and FVC were self-reported. LTPA trajectories were identified using latent profile analyses, after which the mean differences in FVC across the trajectories were studied. Active, low-active, decreasingly and increasingly active trajectories were identified for both genders. An additional trajectory describing inactivity was identified for females. Those who were persistently active or increased their LTPA had higher FVC at many ages when compared to their inactive or low-active counterparts (p < 0.05). In females prior to age 42 and in males prior to age 24, FVC was higher at many ages in those with decreasing activity than in their inactive or low-active counterparts (p < 0.05). The development of LTPA and FVC from childhood to middle age seem to occur in tandem

Associations of Leisure-Time Physical Activity Trajectories with Fruit and Vegetable Consumption from Childhood to Adulthood: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

A physically active lifestyle and a diet rich in vegetables and fruits have a central role in promoting health. This study examined the associations between leisure-time physical activity (LTPA) trajectories and fruit and vegetable consumption (FVC) from childhood to middle age. The data were drawn from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study with six age cohorts. Participants were 9 to 18 years (n = 3536; 51% females) at baseline in 1980 and 33 to 48 years at the last follow-up in 2011. LTPA and FVC were self-reported. LTPA trajectories were identified using latent profile analyses, after which the mean differences in FVC across the trajectories were studied. Active, low-active, decreasingly and increasingly active trajectories were identified for both genders. An additional trajectory describing inactivity was identified for females. Those who were persistently active or increased their LTPA had higher FVC at many ages when compared to their inactive or low-active counterparts (p < 0.05). In females prior to age 42 and in males prior to age 24, FVC was higher at many ages in those with decreasing activity than in their inactive or low-active counterparts (p < 0.05). The development of LTPA and FVC from childhood to middle age seem to occur in tandem

Kriisitilanteita koskevan kansalaisviestinnän kehittäminen : Työryhmän loppuraportti

Valtioneuvoston kanslia asetti syksyllä 2021 kriisiviestinnän kehittämishankkeen, jonka tehtävänä on ollut kehittää viranomaisten kriisiviestintää erityisesti kansalaisten näkökulmasta. Työryhmän asettamisen taustalla olivat Onnettomuustutkintakeskus OTKES:n tutkintaselostus ja toimenpidesuositukset koronapandemian ensimmäisestä vaiheesta sekä viranomaisten havainnot ja kokemukset koronapandemiasta ja muista laajamittaisista häiriötilanteista. Työryhmä on toimikautensa aikana valmistellut toimenpide-ehdotukset viranomaisten kriisiviestinnän kehittämiselle. Koronapandemiasta saatujen havaintojen ohella työryhmä on huomioinut myös muuttuneen turvallisuustilanteen aiheuttamat uudenlaiset kriisit, joiden viestinnässä korostuu henkisen kriisinkestävyyden vahvistaminen ja informaatiovaikuttamiseen varautuminen ja siihen vastaaminen

Kohtaamispaikka vahvistaa yhteisöllisyyttä - Nurmon olotilan toiminnan kehittäminen

Yksinäisyys on lisääntyvä ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa kaikissa ikäluokissa. Yksinäisyys lisää ihmisten elämässä fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, jotka puolestaan kuormittavat sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Ihminen on luonteeltaan sosiaalinen yksilö ja hänellä on tarve kuulua johonkin. Matalan kynnyksen kohtaamispaikoilla voidaan luoda yhteisöjä, jolloin ehkäistään ihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda kehittämismalli kohtaamispaikka Olotilalle, joka on Nurmon kappeliseurakunnan uusin toimintamuoto ehkäistä syrjäytymistä. Kehittämismalli luotiin haastatteluaineiston pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kohtaamispaikkakävijöitä sekä työntekijöitä, jotka työskentelevät kohtaamispaikoissa. Kohtaamispaikka Olotilan toiminta on avointa matalan kynnyksen toimintaa kaikenikäisille. Toiminnan alussa kartoitettiin, miten toiminta koetaan ja mitä toiminnalta toivotaan. Opinnäytetyön tuloksien kautta saatiin tietoa, miten toimintaa voidaan kehittää. Teoreettinen viitekehys rakentui yksinäisyydestä, yhteisöstä, yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta pääomasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvalitatiivista, eli laadullista menetelmää ja aineisto kerättiin avoimella teemahaastattelulla. Opinnäytetyön tutkimus osoitti, että toiminta koettiin tärkeäksi olla osa yhteisöä. Ihmisen fyysiseen, psyykkisen ja sosiaaliseen hyvinvointiin kuuluu sosiaalisten suhteiden tärkeys ja osallisuus toimintaan. Kohtaamispaikka työntekijöiden näkökulmasta saatiin vastauksia mitä toiminnan suunnittelussa kannattaa huomioida, kun toimintaa aloitetaan. Näiden tuloksien myötä Olotilan toiminnalle luotiin työvälineeksi kehittämismalli, joilla toimintaa voidaan jatkossa arvioida ja kehittää

Nivelreumaa sairastavan potilaan liikuntaneuvonnan toteuttaminen ja siinä vaadittava osaaminen sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien kuvaamana

Nivelreumaa sairastavat potilaat ovat tervettä väestöä alttiimpia fyysisen aktiivisuuden vähyyden tuomille terveysriskeille. Harvalla nivelreumaa sairastavalla potilaalla täyttyvät liikuntasuosituksen mukainen viikoittainen fyysinen aktiivisuus ja syiksi on nimetty muun muassa vähäinen tieto liikunnan terveyshyödyistä sekä motivaation ja liikuntasuosituksien puute. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa liikuntatiedon ja -suositusten jakamisessa sekä nivelreumaa sairastavan potilaan fyysisen aktiivisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien näkemyksiä nivelreumaa sairastavien potilaiden liikuntaneuvonnan toteuttamisesta sekä liikuntaneuvonnassa vaadittavasta osaamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jolla voidaan edistää nivelreumapotilaiden liikuntaneuvonnan toteuttamista ja kehittää liikuntaneuvonnan laatua sekä sairaanhoitajien, että fysioterapeuttien liikuntaneuvontakoulutusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvailevana tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää (n=9) reumapoliklinikalla työskentelevää sairaanhoitajaa ja fysioterapeuttia. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla yksilöhaastattelulla ja haastattelut toteutettiin touko-heinäkuussa 2022. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulosten mukaan sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien näkemykset nivelreumaa sairastavan potilaan liikuntaneuvonnan toteuttamisesta ja liikuntaneuvonnassa vaadittavasta osaamisesta ovat liikuntaneuvonta osana nivelreuman kokonaishoitoa, nivelreuman erityispiirteiden huomioiminen liikuntaneuvonnassa ja nivelreumaa sairastavan potilaan liikuntaneuvonnan sisällön hallinta. Liikunta osana nivelreuman kokonaishoitoa sisältää ammattilaisen vastuun liikuntaneuvonnan toteuttamisessa, potilaan yksilöllisen liikuntaneuvonna, neuvontakäyntien resurssien hallinnan ja potilaan tukemisen elintapamuutoksessa. Nivelreuman erityispiirteiden huomioiminen liikuntaneuvonnassa sisältää nivelreumaa sairastavan potilaan liikunnan ja asiantuntemuksen nivelreumaa sairastavan potilaan liikuntaneuvonnassa. Nivelreumaa sairastavan potilaan liikuntaneuvonnan sisällön hallinta sisältää nivelreuman ja liikuntasuositusten teoreettisen osaamisen ja nivelreuman ja liikunnan teoriatiedon hankinnan ja tiedon hyödyntämisen potilaan neuvonnassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien toteuttama liikuntaneuvonta on monipuolista ja osaamista vaaditaan laajasti sekä nivelreumasta sairautena, että liikunnasta ja liikuntasuosituksista. Sairaanhoitajien toteuttama liikuntaneuvonta oli usein yleisen tiedon jakamista ja liikuntaneuvontaosaamista toivottiin yleisesti lisää. Fysioterapeuttien vastauksissa korostui tarve nivelreumaan erikoistuneelle fysioterapiaosaamiselle. Tulevaisuudessa olisi tärkeää kehittä ja testata erilaisia keinoja lisätä sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien osaamista nivelreumaa sairastavien potilaiden liikuntaneuvonnassa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien koulutusta suunnitellessa ja nivelreumaa sairastavien potilaiden hoitoon liittyviä resursseja kohdennettaessa.Due to reduced physical activity, patients with rheumatoid arthritis (RA) are more susceptible to health risks than the healthy population. Only a few patients with RA complete the weekly physical activity recommendations. The reasons have been identified as limited knowledge of the health benefits of exercise, lack of motivation and lack of clear exercise recommendations. Healthcare professionals, such as nurses and physiotherapists, play a key role in sharing the information and recommendations of physical activity and maintaining and developing the physical activities of a patient with RA. The purpose of this study was to describe the views of nurses and physiotherapists on guiding patients with RA on physical activity as well as on the competence required for physical activity guidance. The aim of the study was to produce information to promote the implementation of physical activity guidance for patients with RA and to improve the quality of physical activity guidance for both nurses and physiotherapists. The study was conducted as a qualitative descriptive study. The data was collected by interviewing nine nurses and physiotherapists working at the rheumatological clinic (n=9) and material was collected with a semi-structured individual interview. The interviews were carried out in May to July 2022. The research material was analysed by inductive content analysis. The views of nurses and physiotherapists on guiding RA patients on physical activity and the competence required for physical activity guidance is that the physical activity guidance is part of the overall treatment of RA, taking into account the specific characteristics of RA in physical activity guidance and managing the content of the patient’s physical activity guidance. Physical activity guidance as part of the overall treatment of RA includes professional responsibility for the implementation of physical activity guidance, individual mobility counselling, resource management of counselling visits and support for the patient in lifestyle change. Taking into account the specific characteristics of RA in physical activity guidance includes the exercise of a patient with rheumatoid arthritis and the expertise in physical activity guidance with contexts of RA patients. Management of the contents of the RA patient’s physical activity guidance includes theoretical competence in RA and recommendations for exercise and the acquisition of theoretical knowledge of RA and exercise and the utilisation of knowledge in patient advice. The results of the study show that the physical activity guidance carried out by nurses and physiotherapists is diverse and requires extensive knowledge of rheumatoid arthritis as a disease, as well as of physical activity guidance and the physical activity recommendations. Physical activity guidance by nurses was often based on sharing of basic information and there was a general demand for more competence in physical activity guidance. Responses from physiotherapists highlighted the need for physical therapy competence specialised in rheumatoid arthritis. In the future, it would be important to develop and test different ways of increasing the competence of nurses and physiotherapists in the physical activity guidance of patients with rheumatoid arthritis. The results of the study can be used to plan the educational needs of nurses and physiotherapists and to allocate resources for the treatment of RA

Infuusioautomaatin ja ruiskupumpun turvallinen käyttö lääkehoidossa : opetusvideo lääkinnällisten laitteiden käytöstä

Potilasturvallisuus käsitteenä sisältää hoidon turvallisuuden, lääkehoidon turvallisuuden sekä lääkinnällisten laitteiden laiteturvallisuuden ja sen tarkoituksena on suojata potilaita vahingoittumiselta. Infuusioautomaatit ja ruiskupumput kehitettiin tarkkuuden lisäämiseksi lääkkeiden annossa. Tästä huolimatta niiden on osoitettu olevan yhteydessä laskimonsisäiseen lääkehoitoon liittyviin haittatapahtumiin. Suurin osa näistä virheistä johtuu siitä, että hoitohenkilökunta on asettanut laitteen asetukset virheellisesti. Sairaanhoitajien tulisikin saada riittävä koulutus laitteen turvallisesta käytöstä. Myös laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista velvoittaa ylläpitämään ja edistämään terveydenhuollon laitteiden käytön turvallisuutta. Laskimonsisäisesti annosteltavien lääkkeiden vaikutukset alkavat paljon nopeammin kuin suun kautta otettavien lääkkeiden, jolloin myös lääkkeiden haittavaikutuksien riskit kasvavat. Laitteiden oikealla käytöllä voidaan minimoida lääkitysvirheiden syntymistä. Nykyteknologian ansiosta lääkintälaitteiden ohjelmistot ovat kehitetty seulomaan paremmin hoitohenkilökunnasta johtuvia virheitä. Näiden niin kutsuttujen älypumppujen ohjelmistojen hälytykset reagoivat ohjelmointivirheisiin ja vääriin lääkeannoksiin, jotka olisivat muuten saattaneet koitua haitaksi potilaalle. Laiteteknologian kehittyessä tärkeää on, että laitteiden käyttäjien saamaan koulutukseen tulisi panostaa entistä enemmän. Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä sairaanhoitajien ja – opiskelijoiden tietämystä lääkinnällisten laitteiden käytöstä tuottamalla ajantasaisen ja näyttöön perustuvan tiedon pohjalta opetusvideo. Tavoitteena on edistää sairaanhoitajien ja – opiskelijoiden lääkinnällisten laitteiden turvallista käyttöä. Opinnäytetyö on osana Turun ammattikorkeakoulun ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) Hoitotyön kehittämisprojekti 2009–2015 –hankkeen kummiluokkatoimintaa.Patient safety as a concept in health care includes the application of safety methods toward the goal of achieving a trustworthy system of health care. It also includes application of safe treatment methods related to medical devices. Infusion pumps and perfusors have been introduced to improve the accuracy in intravenous medication. However these devices have been the cause of incidents involving mistreatment. The cause for majority of these incidents has been incorrect device settings set by the medical personnel. Therefore the medical personnel using the devices should receive adequate training. The healthcare act on medical devices also requires maintaining and improving methods for the safe use of these devices. The risk for adverse effects on intravenous medicine is greater than on orally consumed medicine. Risk for mistreatment can be minimized with proper use of infusion pumps and perfusors. These devices are designed to prevent human errors. These so called smartpumps will inform the user of incorrect configuration and incorrect dosage that may cause harm to the patient. The challenge in patient care is that the users may not have the needed training in how to use the devices. The purpose of this thesis is to increase the knowledge of nurses and nursing students in using of medical devices by producing an evidence-based educational video. Educational video has been made to improve the skills of nurses and nursing students in the use of medical devices. The thesis is part of a development project between Turku University of Applied Sciences and Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP).https://www.youtube.com/watch?v=f1xgshJdN5

Nuorten koulussa kokeman sosiaalisen tuen yhteys subjektiiviseen sosiaaliseen asemaan ja liikkumiseen

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nuorten kouluyhteisössä syntyvien kokemusten ja liikkumisen välisiä yhteyksiä. Kokemuksellisuutta tarkastellaan nuorten kokeman sosiaalisen tuen sekä subjektiivisen sosiaalisen aseman näkökulmista. Sosiaalinen tuki koostuu yläkoululaisten kokemuksista opettajan ja oppilaan välisistä suhteista, oppilaiden keskinäisistä suhteista sekä vanhemmilta saadusta tuesta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisenä kyselynä keväällä 2015, ja tutkimukseen osallistui 2 026 yläkoululaista. Nuoret jaettiin kuuteen ryhmään sen mukaan, millaista sosiaalista tukea he kokivat saavansa. Vahvaksi koettu tuki yhdistyi korkeammaksi koettuun sosiaaliseen asemaan koulussa. Vanhemmilta saatu tuki oli suoraan yhteydessä nuorten liikkumiseen. Luokkakavereiden tuki oli yhteydessä nuorten liikkumiseen koulussa koetun subjektiivisen sosiaalisen aseman kautta. Kokemus opettajilta saadusta tuesta ei ollut yhteydessä liikkumiseen. Kouluun liittyvissä sosiaalisissa verkostoissa muodostuvat erilaiset subjektiiviset kokemukset ovat yhteydessä nuorten liikkumiseen, ja ne tulisikin huomioida jatkossa nykyistä paremmin pohdittaessa nuorten liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksia. Koululla on mahdollisuuksia tasoittaa perhetaustasta kumpuavia eroja nuorten liikkumisessa omilla toimenpiteillään. Toimenpiteissä pitäisi korostaa koulun henkilökunnan roolin sijaan nykyistä voimakkaammin nuorten vertaissuhteita.This study examines the associations between adolescents’ physical activity and their experiences in the school community. The experiences considered here are subjective social status at school and social support, which in this study consists of teacher-student relationships, student-to-student relationships, and support from parents. The data were collected via a survey in spring 2015, in which 2,026 adolescents participated. The adolescents were divided into six groups according to the type of social support they felt they would receive. Strong social support was positively associated with subjective social status at school. Support from parents, but not from teachers, was associated with physical activity. Support from classmates was associated with physical activity through the subjective social status at school. These experiences should be taken into account when considering the possibilities of increasing adolescents’ physical activity. School-based interventios shoud place greater emphasis on peer relations rather than on the role of school staff.peerReviewe