Valuation of forest properties using summation approach

Summa-arvomenetelmä on Suomessa yleisin metsäkiinteistön arvon määrittämiseen käytetty menetelmä. Summa-arvomenetelmää on kritisoitu siitä, että se johtaa vapaaehtoisissa metsäkiinteistökaupoissa systemaattisesti maksettuja kauppahintoja korkeampiin arvoihin. Tästä syystä summa-arvoon on tehtävä kokonaisarvon korjaus, jotta päästäisiin käypään hintaan. Kokonaisarvon korjauksen määrittelemiseksi ei kuitenkaan ole yksityiskohtaisia ohjeita, vaan sen suuruuden määritys perustuu arvioitsijan kokemusperäiseen asiantuntemukseen. Tästä syystä menetelmän luotettavuutta on kyseenalaistettu. Summa-arvomenetelmä on kuitenkin saanut legalisoidun aseman maaoikeuksien ja korkeimman oikeuden ratkaisujen myötä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää summa-arvomenetelmän soveltuvuutta metsäkiinteistön markkina-arvon määrittämiseen. Lisäksi selvitettiin metsävaratiedon käyttökelpoisuutta metsänhintatutkimuksen aineistona. Kauppahintatietoihin yhdistettiin Suomen metsäkeskuksen laserkeilausaineistosta tuottamat metsävaratiedot. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2015 ja vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla tehtyjen edustavien, yli 10 hehtaarin suuruisten metsätilakauppojen tietoja. Lopulliseen aineistoon kauppoja kertyi 1018 kappaletta. Metsäkiinteistöille laskettiin summa-arvomenetelmällä markkina-arvot ja verrattiin niitä toteutuneisiin kauppahintoihin. Tutkimuksessa muodostettiin kauppahinnan muodostumista kuvaavia regressiomalleja. Hintamallien mukaan metsän kauppahintaan vaikutti voimakkaimmin kohteen laskennallinen summa-arvo ilman odotusarvolisää. Summa-arvon lisäksi myös lämpösummalla oli vaikutusta kauppahinnan muodostumiseen. Monet tekijöistä, joiden on väitetty vaikuttavan kokonaisarvon korjauksen suuruuteen, ovat jo implisiittisesti mukana summa-arvon laskennassa, joten niiden vaikutusta ei tarvitse huomioida erikseen. Kokonaisarvon korjaus oli koko maassa keskimäärin -17 prosenttia. Muutos aikaisempiin tutkimuksiin oli suuri, sillä vuosina 2006–2007 kokonaisarvon korjaus oli keskimäärin -27 %. Summa-arvon osatekijöistä voimakkain vaikutus kauppahintaan oli puuston arvolla. Tutkimuksessa todettiin, että summa-arvo selittää hyvin metsäkiinteistön kauppahinnan muodostumista. Lisäksi todettiin, että metsävaratieto on käyttökelpoista metsänhintatutkimuksen aineistoksi, mikäli se on tuoretta. Metsävaratieto kuitenkin menettää ajantasaisuutensa melko nopeasti, ellei sitä päivitetä säännöllisesti.Summation approach is the most commonly used valuation method for forest property valuation in Finland. Summation approach has been criticized because it results in too high values in voluntary transactions of forest properties. Therefore, a correction of a total value is required. However, there is no exact instructions for determination of correction of a total value. The determination of correction of a total value depends on experiential knowledge of the appraiser. Using sales comparison approach for forest property valuation is difficult because every forest property is unique by the view of forest resources. Usually, forest resource data of comparable sales is not available. The aim of this study was to find out the suitability of the summation approach to determine the market value of a forest property. The aim was also to find out the suitability of forest resource data as a basic data for forest value study. The data of this study consist of 1018 representative forest property transactions and their forest resource data. The transactions had been made between January 2015 and June 2016. The sizes of the transactions were over 10 hectares. The Finnish Forest Centre produced the forest resource data from airborne laser scanning data. According to estimated price models, the most effective factor that affected the market price of forest property was the sum value of the target without the expected value. Most of the factors that are supposed to affect the size of the correction of a total value are already implicitly included in the sum value. The average correction of a total value in Finland was -17 %. In 2006–2007 the average correction of a total value was -27 %. According to the study, sum value explains well the formation of the market value of a forest property. Forest resource data was found appropriate for forest value study. However, it seems to lose its up-to-dateness quite fast

'Sacrament of (Be)longing' : Analysis of Finnish Lutheran and Orthodox Christian Eucharistic Practices amid Absence and Estrangement

This article addresses eucharistic and communal transformations of two local Finnish churches, the Evangelical Lutheran Church of Finland (ELCF) and the Orthodox Church of Finland (ocF), amid the coven-19 pandemic and precautions. We analyze how eucharistic practices have transformed in the ELCF and the OCF and the ways these transformations are reflected in the experiences of both parishioners and pastors. The data consist of four questionnaires (N = 739) collected from Lutheran and Orthodox believers and Lutheran vicars during the pandemic. Our results indicate that the significance of belonging was emphasized during the time of social distancing. While among those in the ELCF, experiences of belonging were manifested in terms of Eucharist, among those in the OCR, belonging was most often reflected in relation to liturgical community. The differences in eucharistic theologies of the OCF and the ELCF have perhaps become more visible in exceptional circumstances.Peer reviewe

PALVELUSETELIEN KÄYTTÖÖNOTTO LÄÄKINNÄLLISEEN KUNTOUTUKSEEN fysio-, toiminta- ja lymfaterapiaan sekä jalkahoitoon peruspalvelukuntayhtymä Selänteessä

Opinnäytetyönä kehitettiin peruspalvelukuntayhtymä Selänteessä palvelusetelit lääkinnälliseen kuntoutukseen yli 18-vuotiaille fysio-, toiminta- ja lymfaterapiaan sekä jalkahoitoon. Jatkossa käytän peruspalvelukuntayhtymä Selänteestä lyhennettä ppky Selänne. Palvelusetelilain laajentuminen sosiaalihuollosta terveydenhuoltoon mahdollistaa ppky Selänteen käyttöön ottaa palvelusetelit. Palvelutasosuunnitelmaan vuonna 2009 kirjattiin palvelusetelien käyttöönoton 1. 1. 2011. Palvelu-setelien käyttöönoton tavoitteena oli asiakkaan valinnan vapauden lisääntyminen palveluntuot-tajien välillä, yhteistyön lisääntyminen kuntayhtymän ja palveluntuottajien kesken sekä parantaa palvelujen saatavuutta. Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä toimintasuunnitelman mukaisesti. Perustettiin palvelun-tuottajien hyväksymiskriteeri-, hinta- ja tuotetyöryhmä sekä oppaiden ja lomakkeiden tekotyö-ryhmä. Tuloksena syntyi ppky Selänteen palvelusetelien sääntökirja fysio-, toiminta-, lymfaterapiaan sekä jalkahoitoon. Sääntökirjaa käyttävät palvelusetelipäätöksiä tekevät työntekijät, palveluntuot-tajat ja asiakkaat sekä kuntapäättäjät. Jatkossa ppky Selänne suunnittelee palvelusetelien käyttöönoton laajentamista alle 18- vuotiaille fysio-, toiminta- ja lymfaterapiaan sekä jalkahoitoon. Lisäksi suunnitellaan palvelusetelien käyttöönottoa puheterapiaan sekä laitoskuntoutukseen ja jopa apuvälineisiin.The purpose of the thesis was to develop service vouchers for the Selänne Municipal Federation of Basic Services (Selänne MFBS) to be used for the medical rehabilitation as well as for the physio-, occupational- and lymphatic therapy and foot care of those over 18 years of age. The extension of the Service Voucher Act to cover not only social services but also health care allows MFBS Selänne to introduce service vouchers. The service level plan from 2009 already contained the introduction of service vouchers on the 1st Jan 2011. The aim of this introduction was to increase the clients’ freedom of choice between different service providers, to increase cooperation between the local government and service providers and improve access to services. This thesis was carried out as a development project in accordance with the plan of action. A group for deciding the necessary criteria for service providers, prices, products and guides was formed as well as one for drafting the related forms. The result was a service voucher rulebook for physio-, occupational- and lymphatic therapy and foot care used in MFBS Selänne. The rule book is used by those employees who make the voucher decisions, service providers, clients and the municipal decision-makers. In the future, MFBS Selänne plans to extend the introduction of service vouchers to cover the physio-, occupational- and lymphatic therapy and foot care of those under 18 years of age. It is also envisaged that service vouchers will be introduced to cover speech therapy and institutional rehabilitation and even assistive technology

”Olimme kaikki osallisia ´kaipuun sakramentista´”. Ehtoollinen ja kirkkoherrojen kokemukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronakeväänä 2020

Keväällä 2020 Suomi siirtyi poikkeusoloihin COVID-19-epidemian vuoksi. Maailmanlaajuinen pandemia vaikutti myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämään. Myös kristikunnan suurinta juhlaa, pääsiäistä, vietettiin poikkeusoloissa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ensiksi, missä määrin ja millä tavoin ehtoollisjumalanpalveluksia toteutettiin seurakunnissa keväällä 2020, erityisesti pääsiäisenä. Toiseksi kysymme, millaisin prosessein seurakunnissa päätettiin ehtoollisen viettämisestä tai viettämättä jättämisestä. Kolmanneksi tutkimme, millä tavoin kirkkoherrat (N=141) kokivat pääsiäisajan ehtoollisjumalanpalvelusten viettämisen tai niiden puuttumisen.   Empiirinen tutkimusaineistomme kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Päätutkimusmenetelmämme on aineistolähtöinen induktiivinen sisällönanalyysi. Laadullisen analyysin tukena käytämme määrällistä tutkimusotetta. Tutkimuksemme teoreettisena selkänojana ovat seurakuntien toiminnan digitalisoitumista sekä yhteyden kokemista, osallisuutta ja läsnäoloa tarkastelevat tutkimukset (esim. Joenperä 2013; Berger 2018).  Tutkimuksemme mukaan kevään 2020 poikkeusoloilla oli merkittävät vaikutukset seurakuntien jumalanpalveluselämään, etenkin ehtoollisen viettämiseen. Yli puolessa seurakuntia ehtoollista ei vietetty lainkaan poikkeusolojen aikana, ei edes pääsiäisenä. Ehtoollista pääsiäisenä viettäneet kirkkoherrat kuvailivat kokemuksiaan varioivasti, kun taas ehtoollista viettämättömät sanoittivat tunteitaan ja kokemuksiaan selvästi homogeenisemmin. Erityisesti kaipauksen ja yhteyden teemat korostuivat. Tutkimukseemme osallistuneiden kirkkoherrojen kokemukset ja tunteet eivät ole ainoastaan yksityisiä ja henkilökohtaisia, vaan niihin linkittyy vahva sosiaalinen ulottuvuus. Useimmat kirkkoherrat tahtoivat kulkea yhteisrintamassa koko seurakunnan kanssa, minkä vuoksi pienelle, rajatulle joukolle tarkoitettuja ehtoollisia ei valtaosin haluttu järjestää. Sen sijaan seurakunnat pyrkivät vahvistamaan seurakunnan yhteyttä esimerkiksi panostamalla jumalanpalvelusten striimaamiseen eli suoratoistoon. &nbsp

”Meneekö kirkko rikki?” Pappien näkemykset samaa sukupuolta olevien kirkollisen avioliittoon vihkimisen seurauksista

Samaa sukupuolta olevien avioliitosta on muodostunut 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten näkyvin keskustelunaihe Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Avioliittolain muututtua vuonna 2017 kirkollinen vihkimiskäytäntö ei muuttunut, vaikka kirkkoon kohdistui kova paine arvioida avioliittokäsitystä uudelleen. Tässä artikkelissa tarkastelen, millaisia seurauksia samaa sukupuolta olevien kirkollisella avioliittoon vihkimisellä pappien mukaan olisi. Tutkimusaineisto koostuu 506 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen. Tutkimusmenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimus osoittaa, että pappien esittämät seuraukset ovat jaettavissa neljään teemaan: 1) Kirkko osana suomalaista yhteiskuntaa, 2) Kirkon sisäinen pirstaloituminen, 3) Kristillisten arvojen vahvistuminen ja murentuminen sekä 4) Toisia kunnioittava vai syrjivä tulevaisuus

"Lasten äänet saavat kuulua": Lapset ja lapsuuteen liittyvät muistot hautausmaalla

Länsimaissa ihmisten suhde kuolemaan on muuttunut etäiseksi ja erityisesti lapsia suojataan kuolemaan liittyvien asioiden kohtaamiselta. Tutkimuksessa tarkastelemme millainen rooli lapsilla ja lapsuudella on suomalaisten hautausmaita koskevissa muisteluissa. Tutkimusaineisto muodostuu 130 eri ikäisen suomalaisen kirjoituksesta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin tuloksena tunnistimme kolme pääasiallista teemaa, jotka liittyvät lapsuuteen ja hautausmaihin: 1) Lasten tunteet hautausmaalla, 2) lapset sukupolvien ketjussa ja 3) lasten haudat. Hautausmaihin ja lapsuuteen liittyy ihmisten muistoissa voimakkaita pelkoon ja jännitykseen liittyviä tunnemuistoja. Erityisesti kuolemaan liittyvä aikuisten puhumattomuus on aiheuttanut kirjoittajille vaikeita tunteita. Toisenlaiset tunteet liittyvät kirjoituksissa sukupolvien jatkuvuuden ja yhteyden kokemiseen hautausmaalla. Myönteisissä kokemuksissa hautausmaat ja niihin liittyvät rituaalit toimivat elävien ja kuolleiden välisen suhteen sekä perheen keskinäisen yhteyden vahvistajina. Kirjoituksissa lasten hautoja kuvataan erityisinä surun ja muistelun sekä yhteyden rakentamisen paikkoina. Lasten haudoilla hautausmaalla toimimiseen liittyvät normit ja muistelun tavat saavat erilaisia muotoja. Tulokset korostavat hautausmaiden merkitystä muistelun ja tunnekokemusten sekä kuolemaan liittyvien ajatusten käsittelyn ympäristöinä

”Ei oo puhuttu.”: Uskonnosta puhuminen ja puhumattomuus suomalaisissa perheissä

The decline in religiosity is observed not only at the level of societies, but also in families. In the study of religious education, not enough attention has been paid to how much religion is talked about in families. This article examines discussing and non-discussing religion in Finnish families: 1) Do Finnish families discuss religion? 2) What kinds of differences exist between generations in discussing religion? 3) What are the reasons for and consequences of discussing or non-discussing religion? The research material consists of quantitative and qualitative material. Quantitative data was collected by telephone interviews in five countries at the turn of the year 2020–2021. Qualitative data was collected in family interviews in 2019–2021. The research is part of a larger international project that examines the transmission oftradition and religiosity and its change in families between generations in five different countries (Finland, Germany, Italy, Hungary and Canada). Our key findings are that 1) a culture of non-discussing is strong in families, both in relation to issues of personal importance to the family members and in relation to religiosity, 2) the culture of non-discussing is challenged, as the youngest generation discusses religion more than their parents and grandparents, and 3) discussing and non-discussing is strongly linked to family security and family dynamics.   Uskonnollisuuden heikentymistä havaitaan paitsi yhteiskuntien, myös perheiden tasolla. Uskontokasvatusta tutkittaessa ei ole aikaisemmin kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, miten paljon perheissä puhutaan uskonnosta. Tämä artikkeli tarkastelee uskonnosta puhumista ja puhumattomuutta suomalaisissa perheissä:   1) Puhutaanko suomalaisissa perheissä uskonnosta? 2) Millaisia eroja sukupolvien välillä on uskonnosta puhumisessa ja puhumattomuudessa? 3) Mitkä ovat uskonnosta puhumisen ja puhumattomuuden syyt ja seuraukset? Tutkimusaineisto koostuu määrällisestä ja laadullisesta aineistosta. Määrällinen aineisto koostuu viidessä maassa vuodenvaihteessa 2020–2021 puhelinhaastatteluilla kerätystä aineistosta. Laadullinen aineisto on kerätty perhehaastetteluissa vuosina 2019–2021. Tutkimus on osa kansainvälistä hanketta, joka tarkastelee perinteensiirtoa ja uskonnollisuutta ja sen muutosta  perheissä sukupolvien välillä viidessä eri maassa (Suomi, Saksa, Italia, Unkari ja Kanada).Keskeiset tuloksemme ovat, että 1) perheissä esiintyy vahvana puhumattomuuden kulttuuria, sekä suhteessa itselle tärkeisiin asioihin että suhteessa uskonnollisuuteen, 2) tämä kulttuuri on  murtumassa, sillä nuorin sukupolvi puhuu uskonnosta vanhempiaan ja isovanhempiaan enemmän ja 3) puhumisen ja puhumattomuuden kulttuuri linkittyy vahvasti turvan kokemiseen perheessä ja perheen sisäiseen dynamiikkaan. &nbsp

Uskonnollinen jatkuvuus ja katkokset perheissä: Neljä metateemaa

Artikkelissamme analysoimme uskonnollista jatkuvuutta ja katkoksia perheissä Mixed Method -lähestymistavalla. Tutkimusaineistomme koostuu kolmen sukupolven perhehaastatteluista suomalaisissa perheissä (58 haastateltua henkilöä 16 eri perheestä) ja viidessä eri maassa toteutetusta kyselylomakeaineistosta (N=8 404). Aineiston pohjalta olemme eritelleet neljä metateemaa, jotka ovat kaikkein merkityksellisimpiä uskonnolliselle jatkuvuudelle ja katkoksille perheissä. Nämä metateemat ovat: 1) uskonnosta puhuminen vs. puhumattomuus; 2) turvallisuus ja läheisyys vs. turvattomuus ja etäisyys; 3) rakenne ja sisältö ja 4) joustavuus vs. staattisuus. Artikkeli on osa kansainvälistä tutkimushanketta The Transmission of Religion Across Generations: A Comparative International Study of Continuities and Discontinuities in Family Socialization, jota rahoittaa JohnTempleton Foundation