Nuorten koherenssin tunne: mittaaminen, ennustavat tekijät, seuraukset

Sense of coherence in adolescence: measuring, predictive factors, consequences The aim of this study was to explore the stability of sense of coherence (SOC) in adolescence and the associations between childhood psychological symptoms and SOC in adolescence. Furthermore, the aim of this study was to explore whether the 13-item SOC scale for adults is applicable to adolescents 12 years of age and to determine which factors are associated with perceived health and SOC. Data relating to SOC and factors associated with perceived health and SOC were collected in class in a cross-sectional setting by self-administered questionnaires in all publicly funded elementary schools (N=35) of Turku. A total of 1 231 (83%) of 1 481 12-year-old schoolchildren participated in the study. The data was, with appropriated authority consent, anonymously completed with marks in mathematics, native and first foreign language at the end of sixth class. The examination of stability of SOC in adolescence and the associations between childhood psychological symptoms and SOC was based on data of a prospective population-based mail survey. The source population originated in 11 health authority areas of the Province of Turku and Pori. The study was carried out by using questionnaires at child’s ages of 3, 12, 15, and 18 years. Acceptably completed questionnaires were returned by 1 086 (84%) parents at the child’s age of 3, at the age of 12 by 70% adolescents and parents, at the age of 15, by 66% adolescents and 58% parents, and at the age of 18, by 61.5% adolescents and 61% parents. The results of the study showed that childhood behavioural problems from the age of 3 years predicted poor SOC at the age of 18 years. A poor SOC was associated with psychological symptoms and behavioural problems in adolescence. Contrary to assumptions in Antonovsky’s theory, there was no significant change in SOC between the ages of 15 to 18 years, and the stability of SOC did not depend on initial SOC. Slight fluctuation in SOC scores was seen at the individual level. When studied cross-sectionally, in 12-year-old schoolchildren, insufficient physical exercise, less than excellent marks in mathematics, weak SOC, insufficient social support from teachers, and perceived various problems in class climate associated with perception of poor health. Identification of behavioural problems in early childhood helps to identify the children at risk of ill-being and poor SOC in adolescence since problems seem to persist unchanged until adolescence. The 13-item SOC scale aimed at adults is applicable to adolescents of 12 years of age or older and the SOC scale is a useful tool in identifying adolescents in need of supportive interventions.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää koherenssin tunteen eli Antonovskyn teoriaan perustuvan elämänhallintavalmiuden pysyvyyttä nuoruusiässä ja lapsuusiän psykologisten ongelmien yhteyttä nuoren koherenssin tunteeseen. Lisäksi tutkittiin 1) koherenssin tunteen mittaamista, 2) koherenssin tunteen yhteyttä koettuun terveyteen ja 3) koherenssin tunteeseen ja koettuun terveyteen yhteydessä olevia muita tekijöitä 12-vuotiailla koululaisilla. Koherenssin tunteen mittaukseen käytetyn lomakkeen soveltuvuutta, koetun terveyden ja koherenssin tunteen välistä yhteyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin kyselylomakkeiden avulla poikkileikkaustutkimuksena, johon kutsuttiin kaikki Turun kaupungin koulujen (N = 35) 12-vuotiaat oppilaat (N = 1 481). Kyselylomaketietoihin liitettiin ao. viranomaisluvin nuoren 6. luokan matematiikan, äidinkielen ja ensimmäisen vieraan kielen arvosana. Tutkimukseen osallistui 1 231 (83 %) kutsutuista koululaisista. Koherenssin tunteen pysyvyyttä ja erilaisten psykologisten ongelmien yhteyttä koherenssin tunteeseen tutkittiin osana etenevää väestöpohjaista seurantatutkimusta, jonka tutkimusväestö koostui yhdentoista silloisen Turun ja Porin läänin terveyskeskuksen alueen väestöstä. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeiden avulla lapsen ollessa 3-, 12-, 15- ja 18-vuotias. Tutkimuksessa oli mukana 1 086 (84 %) perhettä lapsen ollessa 3-vuotias. Nuoren ollessa 12-vuotias mukana oli 70 % nuorista ja vanhemmista. 15-vuoden iässä mukana oli 66 % nuorista ja 58 % vanhemmista sekä 18-vuoden iässä 61,5 % nuorista ja 61 % vanhemmista. Tutkimustulosten mukaan erilaiset lapsuusajan käyttäytymisoireet ennustavat 18-vuotiaan nuoren heikkoa koherenssin tunnetta kolmen vuoden iästä lähtien. Nuoruusiässä heikko koherenssin tunne toimi myös tunnisteena psykologisille oireille ja käyttäytymisongelmille. Koherenssin tunne vakiintui 15-vuotiaana, vaikka pientä yksilöllistä vaihtelua esiintyikin tämän jälkeen. Antonovskyn teoriasta poiketen koherenssin tunteen vakiintuminen ei riippunut sen lähtötasosta. Poikkileikkausasetelmassa 12-vuotiaiden koululaisten huonoa koettua terveyttä selittivät riittämätön liikunnan harrastaminen, matematiikan arvosana 8 tai huonompi, heikko koherenssin tunne, koulussa opettajilta saatu riittämätön sosiaalinen tuki sekä koululuokan huono koettu ilmapiiri. Käyttäytymisongelmien tunnistaminen varhaislapsuudessa on tärkeää, koska ongelmilla on taipumus jatkua muuttumattomina ja näkyä mm. nuoren heikkona koherenssin tunteena. Antonovskyn aikuisväestölle kehittämä 13-osioinen koherenssin tunteen mittari soveltuu käytettäväksi 12-vuotiailla ja sitä vanhemmilla nuorilla. Se on käyttökelpoinen työväline syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tunnistamiseen.Siirretty Doriast

Lääkärit hallitsevat verenpaineen hoidon, mutta lääkitys kannattaisi aloittaa aiemmin

Lähtökohdat Joka toisen suomalaisen aikuisen verenpaine on koholla, mutta alle 30 % hoidetuista saavuttaa hoitotavoitteen. Lääkärien lääkehoitovalinnat eivät ole olleet optimaalisia essentiaalisessa verenpainetaudissa, sillä runsas beetasalpaajien käyttö on korostunut aiemmissa tutkimuksissa.Menetelmät Turun kaupungin terveyskeskuksen potilastietojärjestelmästä poimittiin henkilöt, joilla oli verenpainetaudin diagnoosi ja jotka olivat uusineet vähintään yhden lääkkeen vuonna 2017. Kyselytutkimuksella selvitettiin lääkärien verenpainelääkkeiden määräämiskäytäntöjä.Tulokset Verenpainetaudin diagnoosi oli lähes joka kolmannella Turun terveyskeskuksen potilaalla. ACE:n estäjän ja ATR-salpaaja olivat käytetyimmät sekä ainoina lääkkeinä että lääkeyhdistelmissä. Beetasalpaajaa käytti ainoana verenpainelääkkeenä yksi viidestä potilaasta, kun sepelvaltimotautia tai eteisvärinää sairastavat oli suljettu pois analyysistä. Käypä hoito -suosituksen mukaisella tasolla 135/85 mmHg lääkehoidon olisi aloittanut 5 % ja tasolla 140/90 mmHg 38 % lääkäreistä.Päätelmät Verenpainetautia sairastavat potilaat asioivat pääosin julkisessa perusterveydenhuollossa. ­Lääkärit tuntevat hyvin kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suosituksen mukaiset lääkkeenmääräämis­käytännöt, mutta ennustetta voidaan parantaa edelleen aloittamalla lääkehoito aiemmin.</p

Komplisoituneen verenpainetaudin hoito terveyskeskuksessa: Hoitosuositukset hallinnassa - käytännön haasteena diabetespotilaat

Lähtökohdat : Kohonneen verenpaineen lääkehoito on kehittynyt sepelvaltimotautia sairastavilla potilailla Käypä hoito -suositusten mukaisesti, mutta lääkevalinnat diabetesta sairastaville eivät ole olleet optimaalisia. Menetelmät : Potilastietojärjestelmästä poimittiin henkilöt, joilla oli verenpainetautidiagnoosin lisäksi diabeteksen, sepelvaltimotaudin tai eteisvärinän diagnoosi. Lääkäreiltä selvitettiin kyselytutkimuksella verenpainelääkkeiden määräämiskäytäntöjä. Tulokset : Noin viidesosalla diabetesta sairastavista oli käytössä beetasalpaaja ainoana verenpainetta alentavana lääkkeenä. Sepelvaltimotautia tai eteisvärinää sairastavilla verenpainepotilailla yleisin kahden lääkkeen yhdistelmä oli beetasalpaaja ja ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja ja diabetesta sairastavilla diureetti ja ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja. ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja olivat ensisijaisia aloituslääkkeitä. Sepelvaltimotautia sairastaville määrättiin usein beetasalpaajia. Päätelmät : Lääkärit tunsivat Käypä hoito -suosituksen mukaiset lääkkeenmääräämiskäytännöt hyvin. Beeta­salpaajia käytettiin diabetesta sairastavilla melko usein joko ainoana verenpainelääkkeenä tai yhdessä diureetin kanssa. Käytännöt eivät vastaa hoitosuosituksia, ja beetasalpaajien käyttöaiheisiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.</p

Escherichia coli-mediated impairment of ureteric contractility is uropathogenic E. coli specific.

BACKGROUND: Ureters are fundamental for keeping kidneys free from uropathogenic Escherichia coli (UPEC), but we have shown that 2 strains (J96 and 536) can subvert this role and reduce ureteric contractility. To determine whether this is (1) a widespread feature of UPEC, (2) exhibited only by UPEC, and (3) dependent upon type 1 fimbriae, we analyzed strains representing epidemiologically important multilocus sequence types ST131, ST73, and ST95 and non-UPEC E. coli. METHODS: Contractility and calcium transients in intact rat ureters were compared between strains. Mannose and fim mutants were used to investigate the role of type 1 fimbriae. RESULTS: Non-UPEC had no significant effect on contractility, with a mean decrease after 8 hours of 8.8%, compared with 8.8% in controls. UPEC effects on contractility were strain specific, with decreases from 9.47% to 96.7%. Mannose inhibited the effects of the most potent strains (CFT073 and UTI89) but had variable effects among other UPEC strains. Mutation and complementation studies showed that the effects of the UTI89 cystitis isolate were fimH dependent. CONCLUSIONS: We find that (1) non-UPEC do not affect ureteric contractility, (2) impairment of contractility is a common feature of UPEC, and (3) the mechanism varies between strains, but for the most potent UPEC type 1 fimbriae are involved

Validation of a host response test to distinguish bacterial and viral respiratory infection.

BACKGROUND: Distinguishing bacterial and viral respiratory infections is challenging. Novel diagnostics based on differential host gene expression patterns are promising but have not been translated to a clinical platform nor extensively tested. Here, we validate a microarray-derived host response signature and explore performance in microbiology-negative and coinfection cases. METHODS: Subjects with acute respiratory illness were enrolled in participating emergency departments. Reference standard was an adjudicated diagnosis of bacterial infection, viral infection, both, or neither. An 87-transcript signature for distinguishing bacterial, viral, and noninfectious illness was measured from peripheral blood using RT-PCR. Performance characteristics were evaluated in subjects with confirmed bacterial, viral, or noninfectious illness. Subjects with bacterial-viral coinfection and microbiologically-negative suspected bacterial infection were also evaluated. Performance was compared to procalcitonin. FINDINGS: 151 subjects with microbiologically confirmed, single-etiology illness were tested, yielding AUROCs 0•85-0•89 for bacterial, viral, and noninfectious illness. Accuracy was similar to procalcitonin (88% vs 83%, p = 0•23) for bacterial vs. non-bacterial infection. Whereas procalcitonin cannot distinguish viral from non-infectious illness, the RT-PCR test had 81% accuracy in making this determination. Bacterial-viral coinfection was subdivided. Among 19 subjects with bacterial superinfection, the RT-PCR test identified 95% as bacterial, compared to 68% with procalcitonin (p = 0•13). Among 12 subjects with bacterial infection superimposed on chronic viral infection, the RT-PCR test identified 83% as bacterial, identical to procalcitonin. 39 subjects had suspected bacterial infection; the RT-PCR test identified bacterial infection more frequently than procalcitonin (82% vs 64%, p = 0•02). INTERPRETATION: The RT-PCR test offered similar diagnostic performance to procalcitonin in some subgroups but offered better discrimination in others such as viral vs. non-infectious illness and bacterial/viral coinfection. Gene expression-based tests could impact decision-making for acute respiratory illness as well as a growing number of other infectious and non-infectious diseases

Upper Respiratory Tract Co-detection of Human Endemic Coronaviruses and High-density Pneumococcus Associated With Increased Severity Among HIV-Uninfected Children Under 5 Years Old in the PERCH Study.

BACKGROUND: Severity of viral respiratory illnesses can be increased with bacterial coinfection and can vary by sex, but influence of coinfection and sex on human endemic coronavirus (CoV) species, which generally cause mild to moderate respiratory illness, is unknown. We evaluated CoV and pneumococcal co-detection by sex in childhood pneumonia. METHODS: In the 2011-2014 Pneumonia Etiology Research for Child Health study, nasopharyngeal and oropharyngeal (NP/OP) swabs and other samples were collected from 3981 children <5 years hospitalized with severe or very severe pneumonia in 7 countries. Severity by NP/OP detection status of CoV (NL63, 229E, OC43 or HKU1) and high-density (≥6.9 log10 copies/mL) pneumococcus (HDSpn) by real-time polymerase chain reaction was assessed by sex using logistic regression adjusted for age and site. RESULTS: There were 43 (1.1%) CoV+/HDSpn+, 247 CoV+/HDSpn-, 449 CoV-/HDSpn+ and 3149 CoV-/HDSpn- cases with no significant difference in co-detection frequency by sex (range 51.2%-64.0% male, P = 0.06). More CoV+/HDSpn+ pneumonia was very severe compared with other groups for both males (13/22, 59.1% versus range 29.1%-34.7%, P = 0.04) and females (10/21, 47.6% versus 32.5%-43.5%, P = 0.009), but only male CoV+/HDSpn+ required supplemental oxygen more frequently (45.0% versus 20.6%-28.6%, P < 0.001) and had higher mortality (35.0% versus 5.3%-7.1%, P = 0.004) than other groups. For females with CoV+/HDSpn+, supplemental oxygen was 25.0% versus 24.8%-33.3% (P = 0.58) and mortality was 10.0% versus 9.2%-12.9% (P = 0.69). CONCLUSIONS: Co-detection of endemic CoV and HDSpn was rare in children hospitalized with pneumonia, but associated with higher severity and mortality in males. Findings may warrant investigation of differences in severity by sex with co-detection of HDSpn and SARS-CoV-2

Pediatric Pulmonology Year in Review 2014: Part 2

Our discipline and our journal cover an extremely broad range of research and scholarly topics related to children’s respiratory disorders. To better meet the needs of our readership for updated perspectives on the rapidly expanding knowledge in our field, we will summarize the past year’s publications in our major topic areas, as well as selected publications in these areas from the core clinical journal literature outside our own pages. A previous review (Part 1) summarized papers published in 2014 relevant to asthma, diagnostic testing/endoscopy, sleep and breathing disorders, respiratory complications of neuromuscular disorders, and rare lung diseases. The current review covers articles on neonatal lung disease, pulmonary physiology, and respiratory infection

Sosiaalisuuden ja iloisuuden voisi sanoa lisääntyneen : Vapaaehtoistoiminnan merkitys nuorten vapaa-ajassa

TIIVISTELMÄ Honkinen, Anni & Mylläri, Satu. ”Sosiaalisuuden ja iloisuuden voisi sanoa lisääntyneen” Vapaaehtoistoiminnan merkitys nuorten vapaa-ajassa. Pori, syksy 2011 71s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Pori. Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + kirkon diakoniatyöntekijän virkakelpoisuus, sairaanhoitaja (AMK). Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä merkitys vapaaehtoistoiminnalla oli nuorten vapaa-ajassa. Taustaoletuksena oli, että vapaaehtoistoiminta ehkäisee nuorten syrjäytymistä ja lisää positiivisten vaikutuksiensa kautta heidän terveyttään ja hyvinvointiaan. Tutkimus tehtiin Diakonia-ammattikorkeakoulun Porin toimipaikan Nuorten kansalaisaktiivisuuden lisääminen vapaaehtoistoiminnnan muodossa – haasteena nuorten näköinen vapaaehtoistoiminta -projektille. Aineisto kerättiin projektiin osallistuvien nuorten vapaaehtoistoimijoiden tapaamisissa vuonna 2011 Porin alueella. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kysymykset olivat teemoiteltuja. Teemoja olivat vapaaehtoistoiminnan merkitys, vapaaehtoistoiminta osana vapaa-aikaa ja vapaaehtoistoimintaan osallistumisesta aiheutunut muutos. Aineisto koostui 21 kyselylomakkeesta ja se analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa selvisi, että vapaaehtoistoiminnalla oli suuri merkitys nuorten vapaa-ajassa. Vapaaehtoistoiminta toi nuorten vapaa-aikaan aktiivisuutta, hyvää mieltä, sosiaalisia kontakteja, ystäviä, vastavuoroisuuden ymmärtämistä, uuden oppimista, tekemistä, kokemusta, onnistumisen elämyksiä ja tunnetta siitä, että on tarpeellinen. Nuorten käsitys vapaaehtoistoiminnasta oli muuttunut laajemmaksi ja positiivisemmaksi. Tutkimustulokset palvelevat ennen kaikkea Diakonia-ammattikorkeakoulun nuorten vapaaehtoistoiminnan projektia. Tutkimus antaa arvokasta tietoa siitä, onko projekti onnistunut ja onko se tuonut nuorten vapaa-aikaan uutta sisältöä. Asiasanat: vapaaehtoistoiminta, yhteisöllisyys, nuoruus, syrjäytymisen ehkäiseminen, terveyden edistäminen, kvalitatiivinen tutkimus, teemoitteluABSTRACT Honkinen, Anni and Mylläri, Satu. Importance of Voluntary Work for Young People in Their Leisure Time. 71 p., 2 appendices. Language:Finnish. Pori, Autumn 2011. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Diaconal Nursing and Option in Nursing. Degree: Nurse + Deaconess, Nurse. The aim of this qualitative study was to find out the importance of voluntary activities by young people during their leisure time. The underlying assumption was that voluntary work prevented the exclusion of young people and through its positive effects promoted their health and welfare. The study was conducted by a project at Diaconia University of Applied Sciences, Pori. The project organizes voluntary work training for young persons in the city of Pori. The material was gathered in the meetings of young volunteers who participated in the project in Pori area in 2011. The material was gathered by using questionnaires with open questions, which were grouped into themes: importance of voluntary activities, voluntary work as part of leisure time and changes caused by voluntary participation in activities. The material consisted 21 responses and it was analyzed using thematic analysis. The analysing revealed that voluntary work was of great importance for young people during their leisure time. Voluntary work gave young people’s leisure time more activity, good mood, social contacts, friends, mutual understanding, learning new things, something to do, experience, experiences of success and feelings of being needed. The understanding of voluntary action had become broader and more positive. The results primarily serve Diaconia University of Applied Sciences and its youth project. The study provides valuable information on whether the project succeeded and has it brought new contents to young people’s leisure time. Keywords: voluntary work, community, youth, prevention of social exclusion, health promotion, qualitative study, thematic analysi