Developing the forest planning process : changes directed by the planning practices and their historical development in non-industrial private forests

The planning system for Finnish non-industrial private forests has based on regional inventory since 1970s. The inventory system has been compartmental field inventory covering one region at a time. Holding-level management plan is produced for such forest owners who are willing to pay for it. Forestry Centres have been the main organization producing the plans. At the moment there is undergoing an organization reform. In addition, the methods and information system for the planning are changing. The aim of this study is to promote the renewal in forest planning process so that it takes into consideration social aspects and learning together with technical changes. Forest planning is examined from the point of view of the practical planning work, as an activity of forestry professionals. The historical development of planning activity is included. The study is multidisciplinary, qualitative research applying ideas of developmental work research (DWR) and expansive learning. Data of sub-studies consist of written papers, interviews and active developmental sessions. Qualitative content analysis assisted by NVivo software was used. The guidelines of planning work are uniform in whole country. Communicating with the forest owner means marketing, enquiring objectives and advising. Co-operation with stakeholders is related to marketing and information exchange. The information produced in forest planning process is broadly utilized in planning of practical forestry operations. Official data transfer and informal enquiries are important in information exchange. The planners have two competing objects for the planning activity: the forest and the forest owner. The knowledge and the behavior of the forest owner is object of the work, the aim is to produce benefits for the owner. At the same time preserving or improving the productiveness of forest is another object. This means enhancing good silviculture according to forest management guidelines aiming at well managed forest. The action in the forest and satisfied forest owner are motivating factors for the planner. Also the collective motivation originating from societal wellbeing through forestry is strong. The development of forest planning should be towards more customer-oriented and genuinely multi-objective planning. Also enhancing co-operation between operators is essential. The present regional inventory based planning model does not support these aims. The forest owner and services for him/her should be more on the focus as object of planning activity. Dividing present planning system into informing system and consultative decision support clarifies the planning activity. Focusing on the forest owner and services is essential. The cooperative development of new mode of forest planning must continue.Yksityismetsien metsäsuunnittelu Suomessa on muutoksessa. Tilakohtaiset metsäsuunnitelmat on aiemmin tuotettu pääosin metsäkeskusten toimesta alueellisen metsävaratiedon keruun yhteydessä. Organisaatiomuutos edellyttää uutta metsäsuunnittelumallia; metsävaratiedon keruu ja tilakohtaisten metsäsuunnitelmien tuottaminen erotetaan toisistaan. Metsien inventointi on muuttunut maastotyöhön pohjautuvasta kuvioittaisesta arvioinnista laserkeilaukseen perustuvaksi. Myös muut yhteiskunnan ja metsätalouden muutokset haastavat metsäsuunnittelun. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena on tukea metsäsuunnittelussa tapahtuvaa muutosta niin, että teknisten uudistusten ohella otetaan huomioon sosiaalinen järjestelmä ja oppiminen. Tutkimuksen mukaan metsä ja metsänomistaja kilpailevat metsäsuunnittelijan työn kohteina. Metsänomistajan tietoon ja toimintaan vaikuttaminen on metsäsuunnittelijan työn kohde ja hyödyn tuottaminen metsänomistajalle tavoite. Työ metsänomistajan kanssa motivoi metsäsuunnittelijaa. Toisaalta metsien hyvä kasvukunto on tärkeä tavoite. Hyvä metsänhoito, joka perustuu metsänhoitosuosituksiin ohjaa työtä metsässä. Metsäsuunnittelijalla on myös vahva kollektiivinen motiivi työlleen yleisen ja paikallisen hyvinvoinnin tuottamiseen. Metsäsuunnittelua tulisi kehittää lisäämällä suunnittelun asiakaslähtöisyyttä ja monitavoitteisuutta sekä yhteistyötä toimijoiden välillä. Metsäsuunnittelussa metsänomistajan ja hänelle tuotettavien palvelujen tulee olla nykyistä enemmän toiminnan kohteena. Tilakohtaisen metsäsuunnittelun eriyttäminen metsävaratiedon keruusta selkiyttää toimintaa. Uutta toimintamallia kehitettäessä tulee edelleen pohtia, mitä ja kenelle toiminnassa tuotetaan. Metsäsuunnittelijoiden osaaminen on resurssi, jota ei tule uudistuksessa kadottaa. Metsäsuunnittelun uusi kohde ja tavoitteet tulee varmistaa yhteisen kehitystyön jatkamisen kautta. Tutkimus on monitieteellinen, laadullinen tutkimus, jota kehittävä työntutkimus ja ekspansiivinen oppiminen ohjasivat. Metsäsuunnittelijan työ ja metsäsuunnittelun historiallinen kehitys olivat tutkimuksen keskeiset lähtökohdat. Osatutkimusten aineistona käytettiin valmiita kirjallisia aineistoja, erilaisia haastatteluja sekä toteutettiin toiminnallisia kehittämisistuntoja. Pääasiasiallinen analyysimenetelmä oli laadullinen sisällönanalyysi

Kohti monialaisen maa- ja metsätilan integroitua suunnittelua: Asiantuntijoiden ratkaisuehdotuksia maaseudun biotalouden haasteisiin

Biotalous saattaa avata maatilayrityksille uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien hahmottamisessa ja hyödyntämisessä voisi puolestaan olla apua uudenlaisista päätöksentekoa tukevista (päätöstuen) palveluista. Artikkelissa tarkastellaan, miten nykyistä tilatason päätöstukea voitaisiin kehittää toteuttamaan kestävää biotaloutta. Tulokset perustuvat järjestelmälliseen työpajamuotoiseen asiantuntija-arviointiin. Menetelminä hyödynnettiin 635-ryhmätyötekniikkaa, äänestyksiä ja itseohjautuvaa yhteistyöskentelyä. Asiantuntijat nostivat päätöstuen keskeisimmiksi kehittämisalueiksi uusien asiakkaiden ja rinnakkaisten tulonlähteiden tunnistamisen, yrittäjän tavoitteiden hahmottamisen sekä kokonaisvaltaisen liiketalouslaskennan kehittämisen. Ratkaisuehdotuksissa korostuivat digitaaliset yhteistyötavat, yritysten välinen yhteistyö ja alueelle ominaiset biotalousmahdollisuudet. Asiakashyötyä ja yrittäjän osallistamista painotettiin. Biotaloustilan päätöstuen kehittämiseen kytkeytyy myös useita haasteita, yhtenä suurimmista vaihtelu biotalouden käsitteen määrittelyssä. Ratkaisuideoiden jalostaminen edelleen vaatii alan palveluntarjoajilta aloitteellisuutta, luovuutta ja yhteistyökykyä

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Julkaisuun on korjattu sivut 2 ja 35 (8.6.2023). Sivulle 2 on vaihdettu Euroopan aluekehitysrahaston logo. Sivulla 35 otsikkoa on korjattu. Otsikosta on poistettu sanat "pinta-ala sekä".Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita

Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva metsäpurojen suojavyöhykkeiden suunnittelu – GIS-SUS -hankkeen loppuraportti

Hankkeessa testattiin laserkeilausaineistoista johdettujen paikkatietoaineistojen soveltuvuutta pienvesien suojavyöhykkeiden rajaamiseen Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevien purojen ranta-alueilla. Pääasiallisena aineistona oli topografinen kosteusindeksi (DTW), joka ilmaisee maanpinnan korkeuseroa suhteessa pohjaveden pintaan ja siten maan suhteellisia kosteusolosuhteita. Lisäksi tarkasteltiin maaperän eroosioriskistä kertovaa RUSLE-karttaa ja siitä johdettuja retentio- ja massatasekarttoja, joiden avulla voidaan tarkastella kiintoaineen pidättymistä ja kulkeutumisen reittejä. Suojavyöhykkeen rajaamiseen soveltuvia kosteusindeksin raja-arvoja selvitettiin viiden puron ranta-alueilla tehtyjen kasvillisuusinventointien avulla. Suojavyöhykkeiden raja-arvot mallinnettiin lisäksi koneoppimisalgoritmin avulla ja suojavyöhykevaihtoehtoihin sisällytettiin myös maaperän eroosioherkkyyteen perustuva rajaus. Rajattujen suojavyöhykkeiden taloudellisia vaikutuksia selvitettiin suojavyöhykerajauksiin jäävän puuston arvon perusteella. Taloudellisiin tarkasteluihin sisällytettiin myös harvennus- ja poimintahakkuut mahdollisina metsän käsittelyinä. Tutkimuspurot luokiteltiin lisäksi suojeluluokkiin Siniset tavoitteet -työkalun avulla. Metsänomistajien näkemyksiä rantametsien suojelusta kartoitettiin 15 281 Pohjois-Pohjanmaalaiselle metsänomistajalle lähetetyn kyselyn avulla. Kosteusindeksi selitti kasvilajiston vaihtelua hyvin ja indeksin raja-arvon (0,5 metriä) perusteella voitiin rajata rannan monimuotoisimmat kosteat kasvupaikat kattava suojavyöhyke. Tällä vyöhykkeellä kasvilajistossa oli useita kostealle kasvupaikalle ominaisia lajeja, joita ei juurikaan tavattu kuivemmilta vyöhykkeiltä. Myös koneoppimismenetelmän perusteella kosteusindeksi oli ylivoimaisesti tärkein kasvilajiston vaihtelun selittäjä, minkä lisäksi kosteusindeksi vastasi mitattua maankosteutta suhteellisen hyvin, etenkin jos maalaji oli turvemaata. Kosteusindeksiin perustuvat suojavyöhykkeet olivat pinta-alaltaan laajempia verrattuna 15 metriä leveään tasalevyiseen suojavyöhykkeeseen, mutta hehtaarikohtainen puuston arvo oli kosteusindeksiin perustuvilla vyöhykkeillä alhaisempi verrattuna tasalevyisiin vyöhykkeisiin. Harvennus- ja poimintahakkuilla saatiin alennettua suojavyöhykkeelle jäävän puuston arvoa, mutta hakkuumahdollisuudet vaihtelivat paljon purojen välillä. Eroosioherkkien alueiden huomioiminen suojavyöhykkeissä kasvatti pinta-alaa huomattavasti, koska alueet eivät sijainneet aivan puron välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla maanmuokkauksen huolellinen suunnittelu ja kiintoaineen kulkeutumisreittien huomioiminen olisi tärkeää. Eroosioherkille alueille voisi esimerkiksi sijoittaa säästöpuuryhmiä rantametsän ja vesistöjen sedimentaation ehkäisemiseksi. Paikkatietoaineistoja tarkastelemalla voidaan ennustaa luontoarvojen esiintymistä, mutta niiden toteaminen vaatii maastotarkasteluja. Siniset tavoitteet -työkalun mukainen inventointi soveltuu tähän hyvin ja menetelmän avulla voidaan helposti tunnistaa erityistä huomiota vaativat kohteet. Vaihtelevan levyiset suojavyöhykkeet kiinnostivat metsänomistajia laajasti. Vastauksissa tuotiin selvästi esiin tarve joustaville, tapauskohtaisille suojelumenetelmille ja monipuoliselle metsäneuvonnalle. Kosteusindeksiin perustuvat vyöhykkeet ja näillä mahdollisesti tehtävät poimintahakkuut todennäköisesti vastaavat parhaiten useimpien metsänomistajien toiveita

Oulun seudun ammattikorkeakoulun tiimi muutoslaboratoriossa

Työyhteisöt elävät jatkuvassa muutostilassa, joka vaatii työyhteisöltä ja johtamiselta voimia. Muutosprosessiin tarvitaan usein ulkopuolista tukea ja tietoisuutta siitä, mitä työyhteisössä tapahtuu. Muutoslaboratorio on yksi tapa aktiivisesti käsitellä muutosta. Menetelmässä kiinnitetään huomio työntekijöiden perustehtävään - työn tarkoitukseen ja tavoitteisiin. Työyhteisön muutoksessa perustehtävä voi hämärtyä ja ollaan ’ikään kuin tekevinään’, mikä voi herättää työntekijöissä voimakkaita tunteita. Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajatiimissä kokeiltiin muutoslaboratoriotyöskentelyä yhdistettynä työnohjauksen näkökulmaan. Kokeilu oli lupaava ja tuotti mielenkiintoisia näkökulmia opettajatiimien toimintaan

Matkailijoiden näkemykset Rukan alueen talousmetsien hoidosta

Metsänhoito- ja hakkuutoimenpiteet vaikuttavat metsän maisemalliseen arvoon ja ulkoilukokemuksen muodostumiseen. Siksi ulkoilu- ja virkistyskäytössä olevien metsäalueiden omistajat ja virkistysreittien ylläpitäjät tarvitsevat tietoa siitä, minkälaisen ulkoiluympäristön kävijät kokevat viihtyisäksi. Rukan alueella matkailu kasvaa ja haasteena on matkailun ja metsätalouden yhteen sovittaminen, koska suuri osa virkistysreiteistä kulkee yksityismaiden talousmetsissä. Rukan alueella metsät ovat eri kehitysvaiheissa olevia talousmetsiä, joissa toteutetaan harvennus- ja päätehakkuutarpeita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Rukalla alueen virkistysreittien käyttäjien mielipiteitä alueen metsien käsittelystä. Vastaajien mukaan metsänhoidon toimenpiteistä parhaiten Rukan alueelle sopivat taimikonhoito ja harvennushakkuut. Metsän uudistamiseen sopi vastaajien mukaan erityisesti pienaukkohakkuu. Yleensä ottaen hakkuumenetelmät, joissa metsän peittävyys ja metsäisyyden tuntu säilyvät, soveltuivat vastaajien mukaan hyvin alueelle. Nyt saatujen tulosten mukaan hoidetut talousmetsät soveltuvat ulkoilu- ja virkistyskäyttöön ja tuloksia voidaan hyödyntää Rukan alueellisessa ja tilakohtaisessa metsäsuunnittelussa

Metsänuudistamiseen liittyvät toiminnot ja tietotarpeet : kuvaus yksityismetsien metsänuudistamistoiminnoista

TutkimusartikkeliTutkimuksen kohteena on metsänuudistamiseen liittyvä tiedon kulku yksityismetsätalouden organisaatioissa. Tavoitteena on kuvata metsänuudistamisen toimintoja sekä niihin liittyviä ongelmia yksittäisen työntekijän näkökulmasta. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa sovellettiin käyttäjäkeskeiseen systeemisuunnitteluun kehitettyä Contextual Design -menetelmää. §§ Tutkimusta varten haastateltiin metsänhoitoyhdistysten, metsäkeskusten ja metsäyhtiöiden toimihenkilöitä (12 haastattelua). Haastattelut analysoitiin tuottamalla kustakin haastattelusta Contextual Design -menetelmän mukaisia kaavioita ensin haastatteluittain ja sitten rooleittain (tehtävittäin) yhdistäen. Lisäksi analysoitiin haastatteluista poimittuja sanomia. §§ Tutkimuksessa on kuvattu eri organisaatioiden metsänuudistamisen kannalta keskeiset prosessit. Hakkuiden ja uudistamistoimenpiteiden toteutusta koskeva tieto ei kulkenut organisaatioiden välillä. Ongelmia oli myös tila- ja omistajatietojen sekä metsäkeskusten metsänuudistamisen rekistereiden ajantasaisuudessa. Metsäyhtiöiden ja metsänhoitoyhdistysten välillä oli yhteistyön lisäksi havaittavissa kilpailua sekä puukaupassa että uudistamistöiden toteutuksessa. Organisaatioiden välistä tiedonkulkua voitaisiin tehostaa, mutta se vaatii sopimuksia organisaatioiden välillä. §

Tietoteknologian ja suunnittelupalvelujen kehitys metsäsuunnittelijan työn muutoshaasteena

Tieteen tori: Yksityismetsien metsäsuunnittelun kehittämine