Vammapotilaan hoidon osaamista arvioivan mittarin edelleen kehittäminen : Kuosce-hanke

Ensihoitaja Metropolia ammattikorkeakoulun -tutkintoon kuuluva opinnäytetyömme on osa KUOSCE- hanketta, joka tehdään yhteistyössä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen (KUP) kanssa. Hankkeen tarkoituksena on luoda ensihoidon koulutusohjelmaan ja KUP:lle perustason sairaankuljetuksen osaamisen kehittymisen malli. Tässä opinnäytetyössä edelleen kehitämme KUOSCE- hankkeen osana aikaisemmin kehitettyä ja testattua vammapotilaan hoidon osaamista arvioivaa mittaria. Opinnäytetyön tarkoituksena on edelleen kehittää Romppasen ja Sarkkisen vuonna 2007 kehittämää ja testattua sekä Laineen ja Piiraisen vuonna 2008 testaamaa vammapotilaan hoidon osaamisen arvioivaa mittaria. Alkuperäinen mittari sisälsi paljon väittämiä, jotka perustuivat kirjallisuuteen vammapotilaan hoidossa tarvittavasta osaamisesta. Alkuperäisen mittarin seitsemästäkymmenestäkolmesta (73) väittämästä poistimme ja yhdistimme väittämiä niin, että kehittämäämme mittariin väittämiä jäi kolmekymmentäyksi (31). Mittarin edelleen kehittäminen toteutettiin kehittämällä sen ulkoasua, ohjeita, loogisuutta ja realistisuutta. Mittarin muutosehdotukset hyväksytettiin työelämän edustajan kanssa. Lopputuloksena mittarista on jäljelle jääneissä väittämissä pyritty työelämälähtöisesti käytännöllisyyteen ja simulaatiotilanteen järjestämisen realistisuuteen. Mittarin väittämiä karsittiin ajatuksella, että arvioitsijoina toimivat kokeneet ensihoitajat, jotka ilman kysymysten pilkkomista osaavat oikeat hoidolliset tekniikat. Mittarin väittämät sijoiteltiin ABCDE- mallin mukaisesti kuitenkin niin, että lopullisten painotusalueiden tulkinta jää arvioitsijoille.Our thesis in the degree programme for paramedics at the Metropolia polytechnic is a part of the KUOSCE project being carried out in cooperation with the Central Uusimaa rescue service (KUP). The project aims to create a basic level model for patient transportation for the degree programme of Emergency First Response and the KUP. In the thesis we develop further the measurement of competence in treating a trauma patient, which was earlier developed and tested as a part of the KUOSCE project. The goal of the thesis is to develop further the measurement of competence in treating a trauma patient developed and tested by Romppanen and Sarkkinen in 2007 and tested in 2008 by Laine and Piirainen. Originally, the measurement of competence included a number of statements based on the literature with regard to the competence needed in treating a trauma patient. Out of the original number of 73 statements we developed by removing and putting together statements to the extent that there were 31 statements left in our measurement of competence. Furthermore, we developed the visual appearance, instructions, logic and real-life aspects of the measurement of competence. The changes were approved by a representative of work life. The statements left in the measurement of competence are now work-life oriented and strive for practical and realistic aspects in arranging a simulation situation. The basic idea with the elimination process of excess statements was that the evaluators will be experienced paramedics who know the correct treatment procedures without dividing the questions further. The statements of the measurement of competence were arranged according to the ABCDE model so that the evaluation of the final areas of emphasis will be left to the evaluator

Kotieläinrakennusinvestointien kannattavuus ja maksuvalmius

Maatalouden kannattavuusongelmat korostuvat kotieläinrakennusinvestoinneissa. Kolmen ensimmäisen EU-vuoden perusteella arvioituna yhteiskunnan tukemienkin rakennusinvestointien riskit ovat tuottoihin nähden suuret. Investointien tuottotaso olisi riskeihin verrattuna riittävä vain erittäin suurissa teollisissa tuotantoyksiköissä, jotka lisäksi täyttäisivät Suomen ympäristösäädösten vaatimukset vain poikkeustapauksissa. Perheviljelmien on pääsääntöisesti tyydyttävä tuottoon, joka ei anna täyttä korvausta investoinnin pääomakustannuksille eikä sen sisältämille riskeille. Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa tehdyn tutkimuksen mukaan yhteiskunnan tuella on erittäin keskeinen vaikutus kotieläinrakennusinvestointien kannattavuuteen ja maksuvalmiuteen. Korkotuki alentaa pääomakustannusta ja avustus parantaa investoinnin kannattavuutta alentamalla viljelijän osuudeksi jäävää eläinpaikan hintaa. Tämän lisäksi avustus parantaa liikevaihtoon nähden suurten kotieläinrakennusinvestointien rahoitusmahdollisuuksia, koska avustus alentaa investointien velka- ja vakuustarvetta. Tilakohtaisten tekijöiden ohella investointituen määrä ratkaisee käytännössä, onko investointi toteuttamiskelpoinen vai ei. Viimeaikainen investointitukien yhdenmukaistaminen tuotantosuunnittain ja alueittain onkin ollut tästä näkökulmasta perusteltua. Tutkimuksessa vertailtiin kotieläinrakennusinvestointien kannattavuus- ja maksuvalmiuslaskelmia keskenään tilanteessa, jossa investoinnin tuotot ovat epävarmat. Riskit hinnoiteltiin sen perusteella, kuinka paljon kotieläintuotteiden hinnat ovat vaihdelleet kolmen ensimmäisen EU-vuoden aikana. Kotieläinrakennusinvestointien riskit ovat tulosten mukaan suuret. Yleistäen voidaan sanoa, että riskeille saadaan täysi korvaus, jos investointi tuottaa pääomalle tuoton, joka on vähintään kaksi kertaa pääoman poisto- ja korkokustannus. Tulokset tukevat käsitystä, että perinteinen ja yleisesti käytetty maksuvalmiuslaskelma suosittaa investointeja liian alhaisella tuotolla. Maksuvalmiuslaskelman heikkoudet korostuvat nykyisin kotieläinrakennusinvestoinneissa, koska investointien koko ja maatalouden tuotemarkkinoiden riskit ovat kasvaneet. Sääntöjä yhteiskunnan osallistumisesta investointien rahoitukseen tulisikin selkiyttää siten, että tukihakemuksissa edellytettäisiin maksuvalmiuslaskelman rinnalla kannattavuuslaskelma ja pääomalle tuottovaatimus, jossa otettaisiin riskit huomioon. Kotieläintilojen ympäristö- ja peltoalavaatimukset ovat Suomessa tiukemmat kuin esimerkiksi Tanskassa. Tutkimuksessa esitettyjen investointilaskelmien mukaan ympäristösäädökset rajoittavat viljelijöiden pääsyä riittävän suureen tuotantoyksikköön ja pitkälle koneellistettuun tuotantotekniikkaan, joka olisi kilpailukykyinen Euroopan yhteismarkkinoilla. Alhaisten tuotantokustannusten tekniikka on kuitenkin jo vakiintuneessa käytössä kotieläintiloilla niissä kilpailijamaissa, jotka harjoittavat mittavaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vientiä. Ympäristöön liittyviä säädöksiä ei ole syytä kyseenalaistaa ainakaan tämän tutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna. Esitettyjen kannattavuuslaskelmien perusteella tulisi kuitenkin harkita sitä, että ympäristöohjelmilla ohjattaisiin nykyistä enemmän tukea ympäristöystävälliselle kotieläintaloudelle. Tietyt ympäristönormit täyttävälle, riittävän laajaperäiselle kotieläintilalle maksettavan laajaperäisyyslisän tavoitteena tulisi olla korvaus siitä, ettei suomalaisella viljelijällä ole kilpailijoitaan vastaavaa mahdollisuutta päästä erittäin voimaperäiseen, alhaisten tuotantokustannusten tuotantotekniikkaan.The goal of this study was to estimate maximum bid prices and returns to livestock production facilities in Finland accounting for uncertain returns to capital. Current returns to livestock facilities were estimated by enterprise budgets. Volatility of these returns processes were then estimated as geometric Brownian motion with drift process, using data on monthly and weekly prices over the period of Jan. 1995- Jan. 1998. Risks implied by these volatility estimates were evaluated by options. Finally, liquidity of the conjectured investment cases were simulated by Monte Carlo -method. Estimates suggest that volatility of these returns processes matters in investment decisions. It almost doubles the required return to capital relative to the capital cost with no uncertainty (=depreciation plus interest). The estimated volatilities lay around 30 % of the return, being the highest in the weaner production and the lowest in the marketed hog and beef production. The estimated maximum bid prices strongly depend on income and investment subsidies. In most cases returns to capital would be negative if no income subsidies were paid and, hence, maximum bid prices would be zeros. If income subsidies were paid but investment subsidies were canceled only the largest hog fattening facilities with more than 1600 hogs would generate maximum bid prices that exceed the standards for building expenditures. But under the current environmental regulations, this large units would be accessible only for farms with at least 146 hectares of arable land that are exceptionally rare in Finland. Investments with more moderate size, being accessible for Finnish farmers, given the environmental regulations, yield maximum bid prices that are usually well below the standards for building expenditures, even if income subsidies, subsidized loans, and allowances are granted. Risks for illiquidity of these investments are also considerable even though the traditional calculations claim that investments are liquid. Investment programs and investment allowances, in particular, improve farmer access to sufficient credit for financing investments. Nevertheless, farmer access to large investments and low cost technologies may be retarded by rigidities in local land markets and environmental regulations that tie the maximum number of animals with the farm's arable land area. These regulations are justified for environmental reasons but they imply that, in the near future, Finnish livestock industries may not get competitive in the European Common Market.vokMTT TaloustutkimusEstimating maximum bid prices and returns to livestock production facilities in Finlan

Formation of segregation structures in Hafnarhraun pāhoehoe lobe, SW Iceland: a window into crystal–melt separation in basaltic magma

To gain insights into crystal–melt separation processes during basalt differentiation, we have studied an 8-m-thick pāhoehoe lava lobe from the Hafnarhraun lava flow field in SW Iceland. The lobe has abundant melt segregations, porous cylindrical and sheet-like structures, generally interpreted as separated residual melts of a lava lobe. We divide these melt segregations into three types based on morphology and composition: vesicle cylinders (VC), type 1 horizontal vesicle sheets (HVS1), and type 2 horizontal vesicle sheets (HVS2). Remarkably, the studied VC are not simple residual melts generated by fractional crystallization, but their composition points to removal of plagioclase from the parental lava. HVS1 resemble VC, but have fractionated more olivine (ol) + plagioclase (plg) ± augite and have lost most, if not all, of their olivine phenocrysts. HVS2 are Fe-rich and evolved, corresponding to residual melts after 50–60% fractional crystallization of the lobe. We suggest that the Hafnarhraun VC formed in a two-stage process. Firstly, VC forming residual melt and vapor detached as rising diapirs from ol+plg+melt+vapor mush near the lava base, and later, these VC diapirs accumulated ol phenocrysts and minor plg microphenocrysts in the lava core. HVS1 represent accumulations of VC to the viscous base of the solidifying upper crust of the lobe, and HVS2 formed as evolved vapor-saturated residual melts seeped into voids within the upper crust. Such vapor-aided differentiation, here documented for the Hafnarhraun lava, may also apply to shallow crustal magma storage zones, contributing to the formation of evolved basalts.Peer reviewe

A microCT Study of Three-Dimensional Patterns of Biomineralization in Pig Molars

Domestic pig molars provide an interesting system to study the biomineralization process. The large size, thick enamel and complex crown morphology make pig molars relatively similar to human molars. However, compared to human molars, pig molars develop considerably faster. Here we use microCT to image the developing pig molars and to decipher spatial patterns of biomineralization. We used mineral grains to calibrate individual microCT-scans, which allowed an accurate measure of the electron density of the developing molars. The microCT results show that unerupted molars that are morphologically at the same stage of development, can be at markedly different stage of enamel biomineralization. Erupted molars show increased electron density, suggesting that mineralization continues in oral cavity. Yet, our comparisons show that human enamel has slightly higher electron density than pig enamel. These results support the relatively low hardness values and calcium level values that have been reported earlier in literature for pig teeth. The mineral calibration was an efficient method for the microCT-absorption models, allowing a relatively robust way to detect scanning artifacts. In conclusions, whereas thin sections remain the preferred way to analyze enamel features, such as incremental lines and crystal orientation, the microCT allows efficient and non-destructive comparisons between different teeth and species.Domestic pig molars provide an interesting system to study the biomineralization process. The large size, thick enamel and complex crown morphology make pig molars relatively similar to human molars. However, compared to human molars, pig molars develop considerably faster. Here we use microCT to image the developing pig molars and to decipher spatial patterns of biomineralization. We used mineral grains to calibrate individual microCT-scans, which allowed an accurate measure of the electron density of the developing molars. The microCT results show that unerupted molars that are morphologically at the same stage of development, can be at markedly different stage of enamel biomineralization. Erupted molars show increased electron density, suggesting that mineralization continues in oral cavity. Yet, our comparisons show that human enamel has slightly higher electron density than pig enamel. These results support the relatively low hardness values and calcium level values that have been reported earlier in literature for pig teeth. The mineral calibration was an efficient method for the microCT-absorption models, allowing a relatively robust way to detect scanning artifacts. In conclusions, whereas thin sections remain the preferred way to analyze enamel features, such as incremental lines and crystal orientation, the microCT allows efficient and non-destructive comparisons between different teeth and species.Peer reviewe

Maatalouden ja elintarvikealan tulevaisuus Etelä-Savossa vuoteen 2030

Etelä-Savon maatalouden ja elintarvikealan yritysten toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja vaatimukset toiminnan vähähiilisyyttä ja tarve yhteistyötä kohtaan kasvavat. Kilpailun kiristyessä maatalouden ja elintarvikealan eri tuotantosuuntien kyky uusiutua ja sopeutua ratkaisevat menestymisen. Tämän hankkeen tavoitteena oli kehittää Etelä-Savon tuottajien ja elintarvikealan kilpailukykyä ja vähähiilisyyttä ennakointimentelmiä hyödyntäen. Hankkeessa selvitettiin Etelä-Savon elintarvikealan nykytilaa ja kehittämistarpeita, kuluttajaodotuksia sekä rakennettiin vaihtoehtoisia tulevai-suusskenaarioita 2030 maa- ja elintarviketalouden osalta, joiden vaikutuksia arvioitiin niin yrittäjien kuin alan toimijoiden kanssa vuorovaikutteisella kehittämistoiminnalla. Etelä-Savon maa- ja elintarviketalouden voidaan kuvata olevan monipuolista, mutta toisaalta erikoistunutta. Etelä-Savossa tuotetaan monipuolisesti maatalousperäisiä raaka-aineita: maitoa, lihaa, vihanneksia, marjoja, viljaa, kananmunia ja yrttejä. Osa Etelä-Savon maataloustuotannosta on valtakunnan tasolla merkittävää esim. parsa- ja kiinankaalin, rapean keräsalaatin, luomuporkkanan ja -sipulin tuotannon osalta. Taloudellisesta näkökulmasta maidontuotanto on merkittävin tuotantosuunta Etelä-Savossa, sillä sitä kautta tulee yli 60 % koko Etelä-Savon maatalouden bruttomyyntituloista. Maidontuotanto on volyymiltään pysynyt maakunnassa samalla tasolla, vaikkakin tilojen lukumäärä on vähentynyt huomattavasti. Kaikkiaan tilojen kokonaismäärän lasku on jatkunut jo vuosia. Sen sijaan luomutilojen määrä ja luomuviljelty peltoala (ml. siirtymävaiheessa oleva pinta-ala) ovat kasvaneet viime vuosina. Maataloustuotanto kamppailee kannattavuuden kanssa, joka heijastelee varovaiseen investointihalukkuuteen. Etelä-Savon alueella on sekä monipuolista että erikoistunutta elintarvikkeiden valmistusta niin tavanomaisesti kuin luomuna tuotettuna. Kuvaavaa on, että suurin osa yrityksistä on pieniä ja alueella on vain muutamia suuria elintarvikevalmistajia. Maaseudun alkutuotanto-ja jatkojalostusyrittäjillä on tulevaisuudensuunnitelmia yrityksen ener-giaratkaisuiden sekä orgaanisten jätteiden kierrätyksen tehostamiseksi. Aurinkoenergia oli kiinnostavin uusiutuvan energian lähde. Myös muut fossiilisille energialähteille vaihtoehtoiset energiamuodot kiinnostavat. Yleisimmin toteutettu toimenpide oli energiansäästölamppuihin vaihtaminen valaistuksessa ja muut sähkön kulutusta vähentävät toimenpiteet. Orgaanisten jätteiden sekä elintarviketuotannon sivuvirtojen yhä parempi hyötykäyttö kiinnostaa. Kilpailukyvyn parantamisessa tärkeäksi nähdään yritysten välisen yhteistyön tekeminen. Lähiruokayritysten käyttämistä jakelukanavista suosituimpia Itä-Suomessa ovat tällä hetkellä suoramyynti omalta tilalta sekä tuotteiden myynti keskusliikkeille, mutta kokonaismyynti jakautuu yleensä useampaan eri jakelukanavaan. Suoramyynti ja tuotteiden myynti keskusliikkeille koetaan myös kannattavimmiksi ja kiinnostavimmiksi ravintoloille ja matkailuyrityksille myynnin lisäksi. Suoramyynti omassa verkkokaupassa kiinnostaa yrityksiä selvästi enemmän kuin myynti muiden verkkokaupoissa, mutta verkkomyynnin kannattavaksi kokeminen ylipäätään on yrityksillä hyvin hajanaista. Kuluttajien mielissä eteläsavolainen ruoka kulminoituu leipään. Se arvioidaan rakkaudella tehdyksi ja sitä vapaa-ajan asukkaatkin haluavat viedä mukanaan arkeen pääkaupunkiseudulle. Sen sijaan eteläsavolainen maidon- ja avomaatuotanto ei herätä kuluttajissa vastaavanlaisia tunnereaktioita suuntaan tai toiseen. Alueen kuluttajat liittävät kyllä termin luomu omaan maakuntaansa, mutta samalla pohtivat miksi sitä ei kuitenkaan sen enempää näy alueen kaupoissa. Tulevaisuudesta kuluttajilla on vaihtelevia näkemyksiä, pelkoja ja uskomuksia. Toiset toivovat, että palattaisiin ajassa taaksepäin ja toiset puolestaan pohtivat voisivatko dronet toimittaa ruokaostokset kesäasunnolle. Samaan aikaan pelkoa herättää väen jatkuva väheneminen ja ympäristökatastrofien mahdollisuudet. Tulevaisuuden ennakointikyselyssä tärkeimmiksi muutosvoimiksi maatalouden ja ruoantuotannon tulevaisuuden kehityksessä nousivat Etelä-Savon osalta erityisesti alan kannattavuus ja taloudelliset tekijät sekä luomu- ja lähiruoka. Alueen suurimpina vahvuuksina pidettiin vientiä ja matkailua sekä tuotannon puhtautta sekä saasteiden vähyyttä. Heikkouksiksi arvioitiin muun muassa kannattavuus ja erilaiset resurssiongelmat. Kahdessa toimijatyöpajassa skenaariot muokkautuivat kaksivaiheisessa prosessissa sisällöllisesti eteenpäin ja niiden osalta kussakin skenaariossa nousi esille sekä mahdollisuuksia että uhkia, joihin on syytä varatua. Teknologinen kehitys, osaamistarpeet, rakennekehityksen tuomat haasteet, alueen yrittäjyyden erityispiirteet ja kuluttajakysynnän muuttuminen olivat kaikissa skenaarioissa keskustelussa. Viennin kasvun ja ”gourmet maatalouden” brändäämisen nähtiin olevan Etelä-Savolle selkeä mahdollisuus, samoin järviseudun imagon vahvistaminen. Globaalissa myllerryksessä nähtiin Etelä-Savon paikallisen, läheisen luontosuhteen kautta profiloituvan tuotannon löytävän paikkansa, vaikka halpa tuontiruokavaihtoehto on vahvasti esillä. Eettisyyden, reiluuden ja vesiolosuhteiden merkitys korostuu kuluttajien keskuudessa ja mm. keinoruoan mahdollinen yleistyminen antaa uutta arvoa perinteiselle maataloustuotannolle. Hankkeen läpileikkaavana tavoitteena oli vaikuttaa ennakointimenetelmien avulla ja tulevaisuuden suuntia analysoimalla maatilayritysten ja koko ketjun liiketoiminnan kehittämiseen, uusiutumiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen. Hanke tuotti tietoa Etelä-Savon maatalouden ja elintarvikealan yritysten kilpailukyvyn nykytilasta, kehittämis- ja investointiaikomuksista, yritysten vähähiilisyydestä sekä kuluttajien odotuksista alueen tuotteille ja palveluille. Hankkeen tulevaisuusskenaarioiden vaikutusten arvioinnilla on mahdollista varautua paremmin tulevaisuuteen. Hanke tuotti alueella räätälöityä ja käytännönläheistä tulevaisuustietoa maatalouden ja elintarvikealan kehittämisen pohjaksi.201

Maa- ja elintarviketalouden tulevaisuus Etelä-Savossa

Esitys201

Onko lähiruokayrittäminen kannattavaa? – yrittäjien kokemuksia jakelukanavista

Lähiruokayritykset muodostavat yritysjoukon, joiden kiinnostavuus tämän päivän maataloudessa ja ruokamarkkinoilla on korkea paikallisuutta korostavan kestävyyden ja myönteisen kuluttajamielikuvan näkökulmasta. Lähiruokayritykset ovat keskenään hyvin erilaisia ja toteuttavat liiketoiminnassaan erilaisia toimintakonsepteja ja jakelukanavia. Lähiruokayritysten taloudelliseen tilaan liittyvää kattavaa ja jatkuvaa tilastointia ei ole tällä hetkellä saatavilla samaan tapaan kuin esimerkiksi alkutuotannosta. Lähiruokayritysten erilaisuus asettaakin lähiruoka-alan jatkuvalle taloudellisen menestymisen seurannalle ja ennakoinnille haasteita. Lähiruokaliiketoiminnan kehittämiseksi on kansallisesti selkeä tarve tuntea lähiruokaliiketoiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta mm. taloudellisen tilan, investointien ja investointisuunnitelmien, kasvuhalukkuuden ja eri jakelukanavien kannattavuuden osalta. Lisäksi, kuten muussakin yritystoiminnassa, kaivataan tietoa työvoimatarpeen, yritysrakenteen kehityksen, yrittäjien ikärakenteen ja siten yritysten jatkuvuuden osalta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kyselytutkimuksen avulla lähiruokayritysten taloudellista tilaa, kilpailukykytekijöitä sekä yritysten kehittämisnäkemyksiä sekä analysoitiin hintaseuranta-aineiston avulla valittujen lähiruokatuotteiden mahdollista hintapreemiota. Kyselyaineistolla vertailtiin myös yrittäjien kokemaa kannattavuutta eri jakelukanavien, kuten lähiruoan verkkokaupan, lähiruokamyymälöiden ja vähittäiskaupan osalta. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osakeyhtiömuotoisten, lähiruokaliiketoimintaa harjoittavien yritysten osalta Voitto+ tilinpäätöstietokantaa. Tietokanta mahdollistaa yritysten ja toimialojen kehityssuuntien vertailun, tietojen yhdistämisen sekä kohderyhmien analysoinnin ja rajaamisen mm. yleisen toimialaluokituksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan yritysten koettu kannattavuus yrityskyselystä ja Voitto+ -tietokannasta saadut kannattavuustulokset olivat yhdensuuntaiset. Tulosten mukaan lähiruokaliiketoiminnan kannattavuus kokonaisuutena on yritystutkimuksen neuvottelukunnan (YTN) sanallisen arvion mukaan ilmaistuna keskimäärin tyydyttävää luokkaa. Tilinpäätöstietokannasta saatujen tulosten mukaan vain joinain poikkeusvuosina sijoitetun pääoman tuotto nousi hyvään tai erinomaiseen luokkaan. Sekä alkutuotannossa että elintarvikkeiden jatkojalostuksessa vakavaraisuudessa on haasteita. Silti yrittäjäkyselyn tulosten mukaan lyhytaikaista maksuvalmiutta ei nähdä ongelmana, samoin ulkopuolisen rahoituksen saatavuutta pidettiin hyvänä. Tilinpäätösaineiston maksuvalmiuden mittari tukee kyselyn tulosta. Yritysten investointisuunnitelmat painottuivat oman tuotantoympäristön parantamiseen kuten tuotantokoneisiin, laitteisiin ja kalusteisiin sekä tuotanto-, pakkaus- ja työtiloihin. Investointeja suunniteltiin myös erityisesti markkinointiin, varastoihin, asiakastiloihin, logistiikkaan ja perusparannuksiin. Myös lisäpellon hankintaa suunniteltiin. Suoramyyntiyritykset suunnittelivat investoivansa erityisesti markkinointiin, perusparannuksiin ja asiakastiloihin. Kehittämisessä pieni organisaatiokoko näyttäytyi niin etuna kuin haittanakin. Pienen yrityskoon vahvuutena nähtiin joustavuus ja nopea reaktiokyky. Toisaalta pienen yrityksen heikkoutena ovat tuotannon pieni volyymi ja resurssien puute. Pieni koko mainittiin myös mahdollisuutena. Suurin yritystoiminnan kehittämistä estävä tekijä on ajan puute. Lisäksi kehittämisen esteitä aiheuttivat yrityksen taloudellinen tilanne, työvoiman puute, yrittäjän ikä ja terveys sekä yrityksen kilpailutilanne. Yritystoimintaa edistäviä tekijöitä taas olivat vakiintuneet asiakassuhteet, lähiruoan suosion ja tunnettuuden kasvu, omat yhteistyöverkostot sekä lähiruoan edistämiseen tähtäävät hankkeet. Yrittäjäkyselyn tulosten mukaan suoramyynti ja vähittäiskauppa katsottiin tällä hetkellä pääasiallisiksi jakelukanaviksi. Yrityksistä yli kolmannes ilmoitti suoramyynnin olevan yli puolet yrityksen kokonaismyynnistä ja noin neljänneksellä suoramyynti kattoi 10–49 % kokonaismyynnistä. Vastaajista noin joka kymmenes ilmoitti, ettei suoramyynnillä ole lainkaan osuutta myynnissä. Suoramyynti omalta tilalta ja/tai omasta myymälästä koettiin houkuttelevimmaksi jakelukanavaksi tulevaisuudessa. Suoramyyntiä haluavat myös kokeilla yritykset, jotka eivät sitä vielä tee. Ravintolat ja matkailuyritykset kiinnostivat, samoin tuotteiden myynti keskusliikkeille ja vähittäiskaupalle. Vähiten kannattavaksi suoramyynnin muodoksi arvioitiin oma verkkokauppa. Hintaseurannassa määrällisesti eniten hintatietoja saatiin REKOista ja vähittäiskaupoista. Vähittäiskaupassa joka kymmenes tarkastelun kohteena olleista tuotteista oli kauppojen omien merkkien alla. Suoramyyntikanavissa tarkastelun kohteena olleista tuotteista luomutuotteiden osuus oli viidennes, kun se esimerkiksi lähiruokamyymälöissä ja -verkkokaupoissa oli tässä hintaseurantaaineistossan. 10 % ja vähittäiskaupassa n. 3 %. Suoramyyntikanavissa erityisesti ruokapiirit ovat varsin luomupainotteisia. Suoramyynnillä ei kokonaisuudessaan näyttäisi olevan selkeää hintapreemiota verrattuna muihin jakelukanaviin. Tilastollista merkitsevyyttä eri jakelukanavien välillä löytyi vain muutamista tuoteryhmistä (peruna, naudan jauheliha, kaurahiutaleet, hiivaleipäjauho, leipäjuusto ja hunaja). Näidenkin osalta vertailtavat tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia. Kokonaisuudessaan hintavertailusta on vaikea vetää johtopäätöksiä hintapreemion suhteen myös siksi, että siinä ei huomioida katteita, ajankäyttöä ja muita tuottajalle aiheutuvia kustannuksia. Tuotteiden hintatietoja tarkasteltaessa on kuitenkin ymmärrettävää, että joissain tuotteissa yrittäjät näkevät suoramyynnin houkuttelevana. Suoramyyntikanavissa keskimäärin kalliimpia olivat peruna, tomaatti, naudan jauheliha, hiivaleipäjauho ja mustaherukkamehu. Suoramyynnin kautta myytävä naudan jauheliha on kuitenkin useimmiten lihakarjarotupohjaista, joten se ei ole vertailukelpoinen vähittäiskaupoissa pääosin myytävän maitokarjapohjaisen jauhelihan kanssa. Tässä tutkimuksessa luotiin pohjaa lähiruokaalan taloudellisen tilanteen seurannalle ja ennakoinnille yrittäjäkyselyn, tilinpäätöstietokannan sekä hintaseuranta-aineiston pohjalta. Aineisto muodosti kokonaisuuden, jonka pohjalta voitiin arvioida lähiruokaliiketoiminnan koettua kannattavuutta yrittäjien keskuudessa, mitata kannattavuutta objektiivisen tilinpäätösaineiston perusteella sekä tehdä valikoitujen tuotteiden osalta hintaseurantaa eri jakelukanavien mahdollisista eroista. The demand and interest for the local food is increasing in Finland, like in many other countries. Similarly, there is increasing group of farmers and other entrepreneurs marketing their products as local food. Local food is mostly linked to the selling products directly from the farm. But, there are also many other distribution channels like new forms of direct selling. Lately, especially forms like online stores and selling through social media platforms have become popular. In earlier studies both the functioning of these new distribution channels and the consumer willingness to pay for the local food products have been analysed. It is important to find out, which distribution channels are the best or the most profitable ones to the local food producers. The aim of this study was to find out 1) what is the economic situation of local food enterprises, 2) which distribution channels the local food producers use at this moment, 3) which distribution channels they consider as most profitable ones, and 4) what distribution channels they would like to use in the future. Furthermore, a price monitoring was conducted according to chosen food products. The main data is based on the survey and collecting price data in different regions in Finland. Target group of the survey were farmers and entrepreneurs producing and/or delivering local food. The sample was picked from two different sources. First, the e-mail addresses of the farms producing or selling their own or other producers local food products were picked up from the Farm Survey 2013 data. Secondly, the e-mail addresses of the local food producers and distributors were picked up from the voluntary internet pages sharing information on the availability and the producers of local food in Finland. The sample size was 2221 out of which 335 entrepreneurs filled in the questionnaire in the internet. The data were analysed by statistical programmes. According to the results, the overall profitability of local food enterprises follows the direction that has taken place in agriculture in general. Both the respondents stated profitability and available final accounts analysis showed that the profitability has decreased during the 2011-2015. The profitability can be interpreted as satisfactory (average estimate near 3) at the moment. The profitability was asked in scale 1- to 5 in where 1 equals poor and 5 equals excellent profitability. According to the results, direct selling either from the farm or from the own store was considered both as most profitable and most tempting distribution channel of local food products. Direct selling is also the most common delivery channel among answerers at the moment. Retail stores and store chains were the second most common distribution channel. Surprisingly, different kinds of food circles were seen only as relatively profitable and tempting delivery channels. These new forms of direct selling were used by slightly less than 30% of respondents and they were considered as possible distribution channels in the future. Surprisingly web store run by others and own web store were considered as the least interesting, least used and least profitable delivery channels. The price monitoring results indicated that there are some financial benefits gained through direct selling, but in the same time the comparable products are hard to find. Local food products are diverse and often the products sold direct from the farms include manual work that is more costly.201

Metal concentrations of sediments in Vanhankaupunginlahti dam basin, river Vantaa

Non peer reviewe

Formation of segregation structures in Hafnarhraun pāhoehoe lobe, SW Iceland: a window into crystal–melt separation in basaltic magma

Publisher's version (útgefin grein).To gain insights into crystal–melt separation processes during basalt differentiation, we have studied an 8-m-thick pāhoehoe lava lobe from the Hafnarhraun lava flow field in SW Iceland. The lobe has abundant melt segregations, porous cylindrical and sheet-like structures, generally interpreted as separated residual melts of a lava lobe. We divide these melt segregations into three types based on morphology and composition: vesicle cylinders (VC), type 1 horizontal vesicle sheets (HVS1), and type 2 horizontal vesicle sheets (HVS2). Remarkably, the studied VC are not simple residual melts generated by fractional crystallization, but their composition points to removal of plagioclase from the parental lava. HVS1 resemble VC, but have fractionated more olivine (ol) + plagioclase (plg) ± augite and have lost most, if not all, of their olivine phenocrysts. HVS2 are Fe-rich and evolved, corresponding to residual melts after 50–60% fractional crystallization of the lobe. We suggest that the Hafnarhraun VC formed in a two-stage process. Firstly, VC forming residual melt and vapor detached as rising diapirs from ol+plg+melt+vapor mush near the lava base, and later, these VC diapirs accumulated ol phenocrysts and minor plg microphenocrysts in the lava core. HVS1 represent accumulations of VC to the viscous base of the solidifying upper crust of the lobe, and HVS2 formed as evolved vapor-saturated residual melts seeped into voids within the upper crust. Such vapor-aided differentiation, here documented for the Hafnarhraun lava, may also apply to shallow crustal magma storage zones, contributing to the formation of evolved basalts.The Nordic Volcanological Center funded this work 2015–2017. We thank Robert A. Askew and Leó Kristjánsson for the aid in sampling, Atli Hjartarson and Guðmundur H. Guðfinnsson for the help in sample preparation and microprobe analyses, and Richard J. Brown for the editorial handling. Comments from Kaisa Nikkilä, Scott Rowland, and anonymous reviewer significantly improved the manuscript. Funding information: Open access funding provided by University of Helsinki including Helsinki University Central Hospital.Peer Reviewe

Elusive ditrysian phylogeny : an account of combining systematized morphology with molecular data (Lepidoptera)

Abstract Background Ditrysia comprise close to 99 % of all butterflies and moths. The evolutionary relationships among the ditrysian superfamilies have received considerable attention in phylogenetic studies based on DNA and transcriptomic data, but the deepest divergences remain for large parts unresolved or contradictory. To obtain complementary insight into the evolutionary history of the clade, and to test previous hypotheses on the subdivision of Ditrysia based on morphology, we examine the morphology of larvae, pupae and adult males and females of 318 taxa representing nearly all ditrysian superfamilies and families. We present the most comprehensive morphological dataset on Ditrysia to date, consisting of over 500 morphological characters. The data are analyzed alone and combined with sequence data (one mitochondrial and seven nuclear protein-coding gene regions, sequenced from 422 taxa). The full dataset consists of 473 exemplar species. Analyses are performed using maximum likelihood methods, and parsimony methods for the morphological dataset. We explore whether combining morphological data and DNA-data can stabilize taxa that are unstable in phylogenetic studies based on genetic data only. Results Morphological characters are found phylogenetically informative in resolving apical nodes (superfamilies and families), but characters serving as evidence of relatedness of larger assemblages are few. Results include the recovery of a monophyletic Tineoidea, Sesioidea and Cossoidea, and a stable position for some unstable taxa (e.g. Epipyropidae, Cyclotornidae, Urodoidea + Schreckensteinioidea). Several such taxa, however, remain unstable even though morphological characters indicate a position in the tree (e.g. Immidae). Evidence supporting affinities between clades are suggested, e.g. a novel larval synapomorphy for Tineidae. We also propose the synonymy of Tineodidae with Alucitidae, syn. nov. Conclusions The large morphological dataset provides information on the diversity and distribution of morphological traits in Ditrysia, and can be used in future research on the evolution of these traits, in identification keys and in identification of fossil Lepidoptera. The “backbone” of the phylogeny for Ditrysia remains largely unresolved. As previously proposed as an explanation for the scarcity of molecular signal in resolving the deeper nodes, this may be due to the rapid radiation of Ditrysia in the Cretaceous