Emergency response logistics in the High Arctic - Rescue helicopter coverage in the Norwegian High Arctic in the event of an expedition cruise ship mass- evacuation

Master i beredskap og kriseledelse - Nord universitet 201

Varhaiskasvatushenkilöstön ajatuksia inkluusiosta varhaiskasvatuksen arjessa

Tiivistelmä. Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun varhaiskasvatus siirtyi Sosiaali- ja Terveysministeriöstä Opetus- ja Kulttuuriministeriön alaisuuteen ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet julkaistiin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan suomalainen varhaiskasvatus toteutetaan inkluusion periaatteiden mukaisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia varhaiskasvatushenkilöstön ajatuksia inkluusiosta varhaiskasvatuksen arjessa. Aiemmin on tutkittu lakimuutoksen jälkeisen inkluusion painottamisen tuomia muutoksia varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkökulmasta. Tähän tutkimukseen osallistujia ei ole rajattu ainoastaan yhteen ammattiryhmään, vaan tutkimuksessa tarkastellaan varhaiskasvatushenkilöstön ajatuksia rajaamatta ammattiryhmiä. Tutkimuskysymyksenä tutkimuksessa on: millaisia ajatuksia varhaiskasvatushenkilöstöllä on inkluusion painottamisesta varhaiskasvatuksessa? Tutkimus on laadullinen tutkimus ja aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineiston keräämiseen on hyödynnetty sosiaalista mediaa, missä tutkimuslomaketta jaettiin tutkimuksen kohderyhmälle eli varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Aineisto koostuu 35 vastauksesta. Tutkimustulokset koostuvat varhaiskasvatushenkilöstön eniten esiin nostamista asioista. Eniten vastauksissa kerrottiin henkilöstön jaksamiseen liittyvistä asioista. Useat vastaajista kokevat työssään riittämättömyyden tunnetta ja kiirettä. Inkluusiota myös verrattiin paljon integroiduissa ryhmissä järjestettävään varhaiskasvatukseen. Inkluusiota käsiteltiin vastauksissa pintapuolisesti, vaikka aineistosta välittyikin toive kyetä toteuttamaan inklusiivista varhaiskasvatusta nykyistä paremmin

Folinic Acid Supplementation in Higher Doses is Associated with Graft Rejection in Pediatric Hematopoietic Stem Cell Transplantation

AbstractFolinic acid is widely used in hematopoietic stem cell transplantation (SCT), mainly to reverse antifolate effects of such drugs as methotrexate and cotrimoxazole but also empirically to reduce toxicity and support hematopoietic recovery. However, concerns have been raised in oncohematology about reduced curative rates associated with folinic acid administration. The clinical impact of folinic acid with regard to graft-versus-host disease (GVHD), relapse, and rejection in pediatric SCT is largely undetermined. In this single-center retrospective study we investigated folinic acid administration in 87 children undergoing SCT between 2007 and 2010. Data on folinic acid dosage and duration were analyzed along with SCT parameters using univariate and multivariate statistics. Folinic acid treatment was not correlated with relapse or GVHD grades ≥ II. However, significantly higher folinic acid doses until day +21 post-SCT had been administered to patients rejecting their grafts (P < .005). In a subanalysis of nonmalignant disease and reduced-intensity conditioning (RIC) SCTs, higher total folinic acid doses were found to be associated with rejection (P = .015 and P = .026). Multivariate analysis identified RIC (odds ratio, 19.9; P < .01) and an early total folinic acid dose of >185 mg/m2 (odds ratio, 11.4; P = .03) as risk factors for graft rejection. Late folinic acid treatment had no impact on relapse, GVHD, and rejection. To conclude, administration of folinic acid in pediatric SCT seems safe in terms of relapse and GVHD. However, it should be carried out with caution, especially in patients with nonmalignant conditions and those receiving RIC to avoid graft rejection

Reduced dose folinic acid rescue after rapid high-dose methotrexate clearance is not associated with increased toxicity in a pediatric cohort

Publisher Copyright: © 2021, The Author(s).Purpose: Low doses of folinic acid (FA) rescue after high-dose methotrexate (HD-MTX) have been associated with increased toxicity, whereas high doses may be related to a decreased antileukemic effect. The optimal dosage and duration of FA rescue remain controversial. This study was designed to investigate, whether a shorter duration of FA rescue in the setting of rapid HD-MTX clearance is associated with increased toxicity. Methods: We reviewed the files of 44 children receiving a total of 350 HD-MTX courses during treatment for acute lymphoblastic leukemia according to the NOPHO ALL-2000 protocol. Following a 5 g/m2 HD-MTX infusion, pharmacokinetically guided FA rescue commenced at hour 42. As per local guidelines, the patients received only one or two 15 mg/m2 doses of FA in the case of rapid MTX clearance (serum MTX ≤ 0.2 μmol/L at hour 42 or hour 48, respectively). Data on MTX clearance, FA dosing, inpatient time, and toxicities were collected. Results: Rapid MTX clearance was observed in 181 courses (51.7%). There was no difference in the steady-state MTX concentration, nephrotoxicity, hepatotoxicity, neutropenic fever, or neurotoxicity between courses followed by rapid MTX clearance and those without. One or two doses of FA after rapid MTX clearance resulted in a 7.8-h shorter inpatient time than if a minimum of three doses of FA would have been given. Conclusion: A pharmacokinetically guided FA rescue of one or two 15 mg/m2 doses of FA following HD-MTX courses with rapid MTX clearance results in a shorter hospitalization without an increase in toxic effects.Peer reviewe

Kompetanse i kunst-og håndverk. Er praktiske ferdigheter nok?

Masteroppgave i tilpassa opplæring - 201

Health-related quality of life in long-term survivors of childhood brain tumors : a population-based cohort study

Purpose Survivors of childhood brain tumors (BT) are at high risk for long-term physical and psychological sequelae. Still, knowledge about health-related quality of life (HRQL) and associated factors in this population is sparse. This study investigated HRQL and its predictors in long-term survivors of childhood BT. Methods Survivors of childhood BT (mean age = 28.1 years, SD = 6.8, n = 60) underwent clinical examination and neurocognitive examination, and completed self-rating questionnaires assessing HRQL (RAND-36) and depressive symptoms (Beck Depression Inventory-II). Socio-demographic information was gathered via a questionnaire. Tumor- and treatment-related information was collected from medical records. Control group data were collected from age-matched controls (n = 146) without a history of cancer, randomly selected from the local population registry. Multiple linear regression models were used to investigate predictors of HRQL; separate models were fitted for each domain of the RAND-36. Results Male survivors (mean age = 27.0, SD = 6.0, n = 39) reported significantly lower HRQL than male controls in the domains of physical functioning, general health, vitality, social functioning, and role limitations-emotional. Female survivors (mean age = 30.2 years, SD = 7.6, n = 21) reported comparable levels as female controls in all domains except physical functioning. A higher burden of late effects, not working/studying, being diagnosed with BT during adolescence, and reporting current depressive symptoms were significant predictors of lower HRQL. Conclusion Our results highlight that male survivors of childhood BT are at particular risk of impaired HRQL. Also, results point to the close relation between symptoms of depression and impaired HRQL in survivors of childhood BT which should be acknowledged by long-term follow-up care.Peer reviewe

Vitamin D Status in Children With Hemato-Oncological Diseases in Northern Finland

Peer reviewe

Sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen huomioiminen varhaiskasvatusryhmässä

Tiivistelmä. Kandidaatin tutkielmamme käsittelee sisäkorvaistutetta käyttävää lasta varhaiskasvatuksessa. Aihetta olemme lähestyneet varhaiskasvatuksen opettajan näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymyksiin, miten sisäkorvaistute vaikuttaa lapsen kuuloon ja millaisissa asioissa hän voi tarvita tukea. Kolmas meitä kiinnostava kysymys on mitä varhaiskasvatuksen opettajan tulee ottaa työssään huomioon, kun lapsiryhmässä on sisäkorvaistutetta käyttävä lapsi. Sisäkorvaistuteleikkausten määrän jatkuva kasvu tekee aiheesta ajankohtaisen. Istutteiden määrän kasvusta huolimatta koemme tietämyksen aiheesta olevan vielä vähäistä, jonka vuoksi aihe on mielestämme tärkeä. Tutkielmamme on kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksessa pyritään laajaan aineistoon tutustumalla saamaan kyseisestä asiasta kattava kokonaiskuva. Sen tavoitteena on luoda tutkimusta jo tehdyn tutkimuksen perusteella. Aineiston perusteella meille selvisi, ettei sisäkorvaistute tee kuulosta normaalia, vaikka se antaa mahdollisuuden kuulemiselle ja siten myös puheelle. Sisäkorvaistutetta käyttävällä lapsella on usein puheen ja kielen kehityksen haasteita, jotka johtuvat kuulon poikkeavuudesta normaaliin kuuloon verrattuna. Nämä haasteet puolestaan vaikuttavat lapsen sosiaalisiin taitoihin. Johtopäätöksinä toteamme, että varhaiskasvatuksen opettajan on hyvä ottaa lapsen kuulo ja siitä johtuvat haasteet huomioon varhaiskasvatuksen jokapäiväisessä toiminnassa. Opettajan on myös tuettava lasta sosiaalisten suhteiden luomisessa esimerkiksi ohjaamalla yhteisen kommunikointitavan käyttämisessä. Opettajan antamista tukitoimista voi hyötyä sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen lisäksi myös muut lapsiryhmän lapset. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen lapsi on yksilö muiden joukossa — myös sisäkorvaistutetta käyttävät

Non-graduation after comprehensive school, and early retirement but not unemployment are prominent in childhood cancer survivors—a Finnish registry-based study

Survivors had higher frequencies than controls for lacking further education after comprehensive school. Unemployment was not common, but risk for early retirement was significantly increased in each three survivor group.</p

Neurocognitive impairment, employment, and social status in radiotherapy-treated adult survivors of childhood brain tumors

Background. Little is known of the cognitive functions, employment, and social status in adult survivors of childhood brain tumor (BT). We aimed to determine the long-term neurocognitive profile of radiotherapy-treated adult survivors of childhood BT and the relationship between cognitive functions and employment and social status. Methods. Neurocognitive profiles of survivors were assessed in a Finnish national cohort of 71 radiotherapy-treated survivors of childhood BT (median follow-up time: 21 years [range: 5-33 years]) using a cross-sectional design. Neurocognitive outcomes were compared to control (n = 45) and normative values. Tumor- and treatment-related data were collected from the patient files. Information on employment and social status was gathered. Results. Survivors' (median age: 27 years [range: 16-43 years]) median verbal and performance intelligence quotient (IQ) was 90 (range: 49-121) and 87 (range: 43-119), respectively. The cognitive domains with the greatest impairment were executive functions (median z score, 3.5 SD [range: -25.0 to 1.3 SD]), and processing speed and attention (median z score, -2.5 SD [range: -24.9 to 0.5 SD]). Executive functions were associated with employment, educational level, living independently, having an intimate relationship, and having a driving license. Processing speed and attention were related to educational level, living independently, having an intimate relationship, and having a driving license. Performance IQ was associated with educational level and employment status. Working memory was associated with educational level and living independently. Conclusions. Radiotherapy-treated adult survivors of childhood BT experience significant neurocognitive impairment, which is associated with difficulties related to employment and social status.Peer reviewe