Self-translating : Linking Languages, Literary Traditions and Cultural Spheres

Self-translation, which is when an author translates his or her own texts and the outcome is two (or more) distinct works speaking to two (or more) different audiences, provides a useful insight into transnationalism and border-crossings, which are phenomena that operate outside the national, monolingual paradigm. Self-translation is regarded as a kind of border-zone activity that reorganises the relationships between languages and literary traditions, challenging the monolingual assumptions of the literary institution and literary history writing, which have been important in the construction of the modern nation-state. This is also the case in Finland where the literary institution and traditions have been defined by language despite the fact that Finland has two official languages, Finnish and Swedish. By looking more closely at the self-translations of two Finnish authors, Kersti Bergroth (1886–1975) and Henrik Tikkanen (1924–1984), and the strategies that are used in their texts in order to engage simultaneously in two languages, cultural spheres, and literary traditions, I discuss self-translation as an interpretive task that attempts to negotiate complex cultural equations that are subject to the changing fortunes of time and place. The analysis focuses on texts by Bergroth and Tikkanen that depict war, on their intersections and overlaps, showing that self-translations link Finnish and Swedish-speaking language groups and literary traditions

Missä olet kirja? Mihin menet kirjallisuudentutkimus?

Elina Arminen, Anna Logrén & Erkki Sevänen (toim.): Kirjallinen elämä markkinaperustaisessa mediayhteiskunnassa. Tampere, Vastapaino, 2020, 428 s

Kirjailijan monet kielet

Mitä yhteistä onkaan Samuel Beckettillä ja Henrik Tikkasella? Tai Minna Canthilla ja Kjell Westöllä? Näitä kovin eri aikoina toimineita kirjailijoita yhdistää ainakin yksi asia: he kaikki ovat kirjoittaneet kaunokirjallisia teoksia useammalla kuin yhdellä kielellä. Samuel Beckettin ura koostuu niin englannin- kuin ranskankielisistä teoksista, ja Henrik Tikkanen julkaisi niin suomeksi kuin ruotsiksi, vaikka hänet tunnetaan ennen kaikkea suomenruotsalaisena kirjailijana. Minna Canthilla on vakiintunut paikka yhtenä suomenkielisen kirjallisuuden uranuurtaja, mutta hänen tuotantoonsa kuuluu yksi ruotsinkielinen näytelmä – Sylvi. Kjell Westö on puolestaan kirjoittanut ruotsinkielisten teostensa ohella myös TVelokuvakäsikirjoituksen ja radiokuunnelman suomeksi

Kansankirjoittaja historian muotoilijana

Arvosteltu teos: White field, black seeds: Nordic literacy practices in the long nineteenth century / edited by Anna Kuismin & M. J. Driscoll. Helsinki : Finnish Literature Society, 2013

Suomalaisen kulttuurin kerroksien ja kehityslinjojen ansiokas avaaja

[Aleksis Kivi: Nummisuutarit. Kriittinen editio. Toim. Jyrki Nummi, Sakari Katajamäki, Ossi Kokko & Petri Lauerma

”Var kommer du ifrån... ursprungligen?”: Eija Hetekivi Olssonin Miira kieli-ideologioiden taistelutantereena

Artikkeli käsittelee kielen ja vallan välistä suhdetta Eija Hetekivi Olssonin Miirassa (2016; suom. Miira). Miira muuntaa sellaista kertomisen tapaa, jossa suomen kieli ja suomalaisten vähemmistöasema Ruotsissa yhdistyy hiljaisuuteen ja heikkoon sosiaaliseen asemaan. Artikkelin keskeisenä käsitteenä on kieli-ideologia. Se ymmärretään sellaisina jokapäiväisinä kielellisinä käytäntöinä, jotka muokkaavat käsityksiä kielen arvosta ja merkityksestä. Koulu on romaanin keskeinen tapahtumapaikka, ja siitä tulee myös kieli-ideologioiden taistelutanner. Teoksen päähenkilö, Miira, joka aloittaa lukion göteborgilaisessa keskustakoulussa, yhdistää koulussa käytetyn kielen yksikielisyyden normiin ja hänelle vieraisiin sosiaalisiin koodeihin. Kouluympäristössä ei ole tilaa Miiran kielille, joita on muokannut sekä suomalaistausta että lapsuus ja nuoruus göteborgilaislähiöissä. Hiljaisuuden sijaan Miira kuitenkin lähtee vastustamaan koulun alistavia kielikäytäntöjä, ja tässä suhteessa romaani eroaa ruotsinsuomalaisen klassikkoromaanin, Antti Jalavan Asfaltblomman(1980, suom. Asfalttikukka) päähenkilöstä. Miiran luokkatoveilleen kokoama sanalista – eräänlainen sanakirja – , johon hän on koonnut suomenkielisiä sanoja ja niiden ruotsinkieliset selitykset, on tulkittavissa vaatimukseksi muuttaa kielten välistä hierarkkista järjestystä. Laajemmin koko romaani, joka yhdistää Göteborgin slangia, suomen kieltä ja kirjailijan itsensä keksimiä sanoja, moninaistaa ja järjestää uudelleen nyky-yhteiskunnan kielisuhteita