Negative Regulation of Receptor Tyrosine Kinases by T-cell Protein Tyrosine Phosphatase

Protein tyrosine phosphorylation controls a wide array of cellular responses such as growth, migration, proliferation, differentiation, metabolism and cytoskeletal organisation. Tyrosine phosphorylation is a dynamic process involving the competing activities of protein tyrosine kinases and protein tyrosine phosphatases. The protein tyrosine kinases are further divided into non-receptor- and receptor tyrosine kinases. The latter are transmembrane glycoproteins activated by the binding of specific ligands, mostly growth factors, to their extracellular domain, transmitting different signals to the cell. Growth factor receptors such as the epidermal growth factor receptor, vascular endothelial growth factor receptor 2 and platelet-derived growth factor receptor β, belong to the receptor tyrosine kinases, the signalling of which is often disturbed in various diseases, including cancer. This has led to the development of receptor tyrosine kinase antagonists for use as anti-cancer drugs. As the receptor tyrosine kinases, also the protein tyrosine phosphatases can be divided into receptor- and non-receptor types. The protein tyrosine phosphatases have attained much less attention than the receptor tyrosine kinases partly because they were identified later. However, accumulating evidence shows that the protein tyrosine phosphatases have important roles as specific and active regulators of tyrosine phosphorylation in cells and of physiological processes. Consequently, the protein tyrosine phosphatases are receiving arising interest as novel drug targets. The aim of this work was to elucidate the negative regulation of receptor tyrosine kinases by one non-receptor protein tyrosine phosphatase, T-cell protein tyrosine phosphatase TCPTP. The results show that TCPTP activated by cell adhesion receptor integrin α1 functions as a negative regulator of the epidermal growth factor receptor. It was also found that TCPTP affects vascular endothelial growth factor receptor 2 signalling and angiogenesis. Lastly, a High-throughput screen with 64,280 compounds was performed to identify novel TCPTP activators, resulting in identification of one small molecule compound capable of exerting similar effects on TCPTP signalling as integrin α1. This compound is shown to downregulate signalling of epidermal growth factor receptor and platelet-derived growth factor receptor β, as well as to inhibit cell proliferation and angiogenesis. Our results suggest that a suitable small-molecule TCPTP activator could be utilized in the development of novel anti-cancer drugs.Siirretty Doriast

Ensiapukoulutusta Mc Donald'sin henkilökunnalle

Opinnäytetyönä toteutettiin projekti, jonka avulla A P Eaglefood Oy:n omistamien Mc Donald’s ravintoloiden päälliköt ja kouluttajat saavat työympäristöönsä sopivan ensiapukoulutuksen ja mahdollisuuden päivittää jo olemassa olevia tietojaan. Saamaansa koulutusta he voivat käyttää hyödyksi uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Koulutukseen osallistui yhdeksän henkilöä. Opinnäytetyön tuotoksena yhteistyöyritys sai käyttöönsä myös ensiapuoppaan, jonka suunnittelusta ja toteuttamisesta vastasi Tampereen ammattiopiston opiskelija. Ensiapukoulutukseen valitut aiheet oli suunniteltu kyseisen yrityksen tarpeisiin. Aiheina olivat toimiminen hätätilanteessa, elvytys, vierasesineen poisto hengitysteistä sekä haavojen ja palovammojen hoito. Koulutukseen sisältyi 45 minuutin teoriaosuus sekä käytännön harjoittelua puolitoista tuntia. Koulutettavien oppimista testattiin loppukokeen avulla, joka sisälsi viisi monivalintakysymystä päivän aiheista. Ensiapukoulutuksen teoriaosuudessa on käytetty virallisia ensiapuohjeita sekä ajan tasalla olevaa opetusmateriaalia. Ohjauksen ja opetuksen tukena on teoriaa oppimisesta psykologiselta pohjalta. Koulutuksen perusteella yhteistyöyritys on saanut lakisääteiset valmiudet toimia ensiapua vaativissa tilanteissa.The main purpose of this Bachelor’s thesis was to accomplish a project for the Mc Donald’s restaurants owned by A P Eaglefood Oy. The target of the project was to help the superiors to get first aid training suitable for their own working environment as well as to get a possibility to update their previous knowledge of first aid. They can use the knowledge of this training when briefing new employers. Nine people took part in this training. As an output of this thesis the company got a first aid guide, which was planned and carried out by a student from Tampere vocational institute. The topics of the first aid training were chosen according to the company’s demands. The topics were how to act in an emergency situation, resuscitation, how to remove a foreign body from the airways and how to take care of burns and wounds. The training included 45 minutes of theory and 1.5 hours of practice. The learning results of the trainees were tested in the final exam with five questions about the topics of the training. In the theory part of the first aid training official first aid instructions and the updated teaching material were used. The theory of learning from a psychological basis supported the teaching and guiding. As a result of this training the cooperating company got legal readiness to act in an emergency situation

Aikuispotilaan ja perheenjäsenen emotionaalinen ja tiedollinen tuki sairaalahoidon aikana

Sairastuminen ja sairaalahoitoon joutuminen on ihmisen elämässä poikkeuksellinen tilanne ja koskettaa yksilön usein yksilön lisäksi hänen perheenjäseniään aiheuttaen muutoksia perheen arkielämään ja toimivuuteen. Sairastuminen kuormittaa yksilön ja perheenjäsenen voimavaroja. Kun voimavarat ovat vähentyneet, kokee ihminen tarvitsevansa tavallista enemmän muiden tukea. Sairaalahoito, erityisesti vuodeosastohoito, ajoittuu usein sairauden akuuttiin vaiheeseen, jolloin tuen tarve on erityisen suuri. Tuki on käsitteenä monimuotoinen ja sitä tarkasteltiin tutkimuksessa eri näkökulmista ja eri tiedonantajien toimesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin aikuispotilaan ja perheenjäsenen tuen kokemuksia sairaalahoidon aikana. Aikuispotilaan hoitaminen on perinteisesti ollut yksilökeskeistä, joskin viime vuosien aikana perheenjäsenet on otettu entistä laajemmin huomioon sairaaloiden strategisissa linjauksissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös taustatekijöiden, kuten organisaation toimintaa kuvaavien tekijöiden yhteyttä potilaan ja perheenjäsenen tuen kokemuksiin. Lisäksi tarkasteltiin tuen vaikutuksia potilaan ja perheenjäsenen kuvaamina sekä hoitajien tuen tarpeen tunnistamisessa sekä tuen antamisessa käyttämiä menetelmiä. Tutkimusaineistot kerättiin sairaalahoidossa olleilta potilailta, perheenjäseniltä ja hoitajilta kyselyin, yksilö- ja ryhmähaastatteluin sekä tarkastelemalla systemaattisesti aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Tulokset osoittavat, että potilaan ja perheenjäsenen sairaalahoidon aikana saama tuki painottuu emotionaaliseen ja tiedolliseen tukeen. Potilaat saivat perheenjäseniä paremmin tukea. Emotionaalinen tuki toteutui tiedollista tukea paremmin sekä potilailla että perheenjäsenillä. Hoitajat tunnistivat tuen tarpeen vuorovaikutukseen perustuvilla menetelmillä, kuten havainnoimalla potilasta, luottamalla intuitioon sekä rakentamalla vastavuoroisen hoitosuhteen potilaan ja perheenjäsenen kanssa. Strukturoidumpia menetelmiä, kuten tuen tarvetta arvioivia lomakkeita ei ollut käytössä. Tuen tarpeiden tunnistamisessa keskeistä olivat kokonaiskuvan ja ymmärryksen muodostaminen potilaan ja perheenjäsenen tilanteesta. Myös se, miten hoitajat onnistuivat keskinäisessä yhteistyössään, toimivat omahoitajina sekä hyödynsivät tutkittua tietoa hoitamisessa, vaikuttivat heidän mahdollisuuksiinsa tunnistaa potilaan ja perheenjäsenen tuen tarpeita. Sairaalassa annetulla tuella pyrittiin edistämään potilaan ja perheenjäsenen tasapainoisen arkielämän jatkumista, henkisten voimavarojen vahvistumista, muuttuneen elämäntilanteen haltuun ottamista, elämän kantamiseen luottamista sekä vapauttamaan perheen voimavaroja. Tuen avulla tulisi kuitenkin nykyistä painokkaammin edistää potilaan hoidossa sekä kotona selviytymisessä tarvittavien taitojen oppimista ja hallintaa. Tämä on erityisen tärkeää sairaaloiden hoitoaikojen ollessa nykyisin lyhyitä, jolloin vastuu hoidosta siirtyy nopeasti potilaalle ja perheenjäsenelle. Hoitotyössä tarvitaankin uudenlaista opettamiseen ja oppimiseen kannustavaa työotetta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että sairaalassa tulisi vahvistaa potilaan mukaanottamista hoidon suunnitteluun ja hoitoon, tiedon antamista kirjallisessa muodossa sekä tiedon antamista elämäntapojen merkityksestä terveyden hoidossa. Perheenjäsenten kohdalla tukemisen kehittämishaasteet liittyvät toivon ylläpitämiseen, myötäelämisen kokemusten vahvistamiseen, tiedon aktiiviseen antamiseen sekä perheenjäsenten henkilökohtaisen jaksamisen ja tunteiden tukemiseen. Onkin mahdollista että hoitajien antama tiedollinen tuki painottuu konkreettisiin ja osin lääketieteellisiin asioihin, ja vähemmälle jäävät omahoidon tukeminen sekä terveyden ja selviytymisen edistäminen. Mielenkiintoista kuitenkin on, että hoitajat pyrkivät edistämään potilaan ja perheenjäsenen keskeistä vuorovaikutusta ja suhdetta myös sairaalahoidon aikana. Perheenjäseniä ei kuitenkaan aktiivisesti oteta mukaan potilaan hoitoon ja heitä ei esimerkiksi systemaattisesti kutsuta mukaan potilaan ohjaus- ja neuvontatilanteisiin. Tutkimuksessa tuli esille, että organisaation taustatekijöillä on yhteys potilaan ja perheenjäsenen tuen saamisen kokemuksiin. Vuodeosasto on tuen saamisen kannalta haasteellinen ympäristö, sillä vuodeosastopotilaiden ja perheenjäsenten tuen kokemukset olivat matalammat kuin poliklinikalla hoidossa olleiden potilaiden ja perheenjäsenten. Lisäksi hoitajien määrä, työkokemus, sairaanhoitajien osuus hoitohenkilökunnan kokonaismäärästä sekä osaston potilaskuormitus ja päivystyspainotteisuus ovat tekijöitä, jotka osittain ainakin säätelevät potilaan ja perheenjäsenen tuen kokemuksia. Potilaiden tuen saaminen kannalta tärkeää on myös omahoitajuuden toteutuminen. Edellä mainittujen tekijöiden ja tuen välistä yhteyttä tulee kuitenkin jatkossa edelleen tutkia. Potilaat ja perheenjäsenet kuvasivat sairaalassa saadun tuen vaikuttaneen heidän käsityksiinsä tulevaisuudesta ja terveydestä. Lisäksi tuki edisti potilaiden ja perheenjäsenten henkistä hyvinvointia. Merkittävää on, että tuki sääteli myös sitä, millaiseksi potilaan ja hoitajan välinen hoitosuhde muodostui. Tutkimuksessa tuli myös esille, että tuen puute vaikutti negatiivisesti potilaan ja perheenjäsenen tilanteeseen. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää sairaalapotilaiden ja perheenjäsenten tukemisen, hoidon perhelähtöisyyden ja tuki-interventioiden kehittämisessä.The purpose of the study was to create a theoretical model of the emotional and informational support provided for patients and family members during hospitalization. The aim was to generate information for use in developing support for patients and family members, family-centred care and support interventions. The data consisted of previous literature (n =31), identified and analyzed using a systematic literature review, two group interviews with nurses (n=11) and essays (n=25). The patient data set was collected through three group interviews (n=9) and a questionnaire (n=731). The family member data set was collected using one group interview (n=2), as well as individual interviews (n=5) and a questionnaire (n=353). Further, a data set on organization-based background factors, obtained from the hospital s information systems, was used to examine the association with patients and family members experiences of support. The qualitative data were analyzed using inductive content analysis. The quantitative data were analyzed using descriptive and multivariate methods. The model illustrating the emotional and informational support for patient and family member was derived as a combination of the results from the different data sets used in the study. Results show that nurses used interaction-based methods to identify support needs, such as ascertaining of individual life situation and assessment of psychological well-being. Identification of support needs was enhanced by primary nursing, use of research knowledge and collaboration between colleagues. The support aimed at strengthening the patient s and family member s resources and relationship. The support also aimed at strengthening the care skills needed in the patient s care and management of symptoms threatening health. Nurses used methods of emotional support when providing support to patients and family members: sharing their feelings, being there for them, addressing their psychological situation, encouraging closeness, and building of mutual trust and caring. The methods of informational support covered starting and maintaining a conversation and providing information. The support methods also included education, counselling and training. Patients reported higher levels of emotional and informational support during hospitalization than did family members. Receipt of emotional support was better realized than informational support among both patients and family members. The best dimensions reported by patients and family members were nurses friendliness, respect, acceptance as a human being and listening. By contrast, being involved in care planning, receiving written information, receiving information about lifestyle changes, understanding feelings and receiving information for one s own coping were more poorly realized. Organization-based background factors were more significantly associated with the experiences of support among patients and family members than were patient- and family member-based background factors. An increase in the number of nurses in the ward and their work experience as well as primary nursing were positively associated with patients experiences of support. Additionally, the increase in the number of hours worked by nurses out of the total hours worked by nursing staff was positively associated with experiences of support among patients and family members. The increase in the ward s patient load was negatively associated with support for family members. In addition, the increase in emergency duties in the ward had a negative effect on patients and family members experiences of support. Results show that support methods have a positive effect on family relationships, psychological well-being and care skills. The support also had both positive and negative effects on creating a stable care relationship, psychological balance, establishing an experience of recovery, trust and involvement in care, and creating confidence for the future. The theoretical model developed in the study helps structure and makes visible the support given to patients and family members in nursing practice. The model also illustrates and clarifies the phenomenon of support and related concepts in the context of hospital nursing

Puutarha-arkeologiaa yleisön kanssa: Aboa Vetus & Ars Nova -museon kaivaukset 2018

Kesällä 2018 turkulainen Aboa Vetus & Ars Nova -museo jatkoi kaivaustutkimuksia, jotka olivat alkaneet museon tontin pohjoiskulmassa vuonna 2017. Kaivausten aikana tutkittiin 1800-luvun puutarhaa ja sen alapuolisia, Turun paloa 1827 edeltäneitä kivitalojen ja kivetyn kujan jäänteitä. Kaivauksissa paljastui jäänteitä 1800-luvun puutarhakujasta ja varmistui, että Forsteenin talona tunnettu kivitalo ajoittuu vanhimmilta osiltaan keskiajalle. Kaivauksella talletettiin 53,9 kg löytöjä, jotka ajoittuvat 1300-luvulta 1900-luvulle. Luiden jarautaesineiden katkelmien jälkeen painoltaan suurimman löytöryhmän muodostavat erilaiset lasipullojen sirpaleet, jotka ovat pääasiassa peräisin tavanomaisista vihreistä ja ruskeista viini- ja portteripulloista. Yleisöarkeologia oli kaivauksen keskiössä, ja yleisökaivausten lisäksi joukko vapaaehtoisia osallistui kenttätöiden ja jälkitöiden toteuttamiseen.</p

Occupational injuries and diseases in fish farming in Finland 1996–2015

Background: The agriculture, forestry and fishing industry sector has high rates of occupational injuries. Fishing has globally particularly high occupational fatality rates, but injuries and illnesses to people working in its sub-sectors, aquaculture and fish farming, are not well understood. Materials and methods: This study characterised injuries and occupational diseases to fish farmers and people employed on fish farms in Finland using national employment and accident insurance (workers’ compensation) data.  Results: A total of 392 injuries and 18 occupational diseases were compensated during 1996 to 2015 to fish farmers and people employed on fish farms in Finland. The average injury rate was 3.2 injuries per 100 employed persons with no significant trend over time. Two of the injuries were fatal. Injured persons were primarily male (87.2%), in 45–54 year age group (39.1%), and working in coastal areas (49%). Com- mon injury characteristics included: incident type: slips, trips, and falls (37%); location: building, structure or ground level surface (28%); injured body part: hand or finger (25%); type of injury: dislocation, sprain, strain (35%); and lost worktime: 1 to 2 weeks (26.9%). Seven out of 18 occupational diseases occurred to women, most resulting in cumulative trauma from fish processing.  Conclusions: The injury rate in fish farming corresponds to rate in all industries combined in Finland, and is higher than the rate in available Nordic statistics on fish farming. Fish farming injuries could be reduced further by slip resistant surfaces, protection of hands and fingers and ergonomics in processing.