From Top–Down Regulation to Bottom–Up Solutions: Reconfiguring Governance of Agricultural Nutrient Loading to Waters

Animal agriculture is shifting toward larger farms and regional agglomerations in many countries. In step with this development, manure nutrients have started accumulating regionally, and are leading to increasing eutrophication problems. Nevertheless, the same trend may also prompt innovations in manure treatment. For example, Valio Ltd (the largest dairy processer in Finland) is planning a network of facilities that would remove water from manure, fraction the nutrients in it, and produce biogas from the excess methane. One of the main hurdles in developing this technology is that the current regulatory framework does not support a shift from diffuse loading, which is seen in the traditional application of manure on fields, to point-source loading; the regulations may even prevent such a change. This article analyzes a governance framework that addresses this dilemma in EU–Finland, and discusses how the governance described could curtail the nutrient loading of agriculture to waters. The approach is based on adaptive governance theory. We argue that traditional top–down regulation, which emphasizes food security, contains serious shortcomings when it comes to managing agricultural nutrient loading to waters, and that the current regulatory framework does not necessarily have the adaptive capacity to facilitate new, bottom–up solutions for manure treatment. Interestingly, the strict water quality requirements of the EU Water Framework Directive (2000/60/EC) open new windows of opportunity for such solutions, and thus for improving the overall sustainability of animal agriculture

Resipienttiperiaatteen renessanssi - Ympäristön tilaan perustuvan sääntelystrategian mahdollisuudet edistää kestävyysmurrosta

A renaissance of the recipient principle – The possibilities of a regulatory strategy based on the state of the environment to promote a sustainability transformationThe European Green Deal establishes ambitious environmental quality objectives. These objectives can be pursued by two regulatory strategies: 1) a behaviour-based strategy and 2) an impact-based strategy. In the context of Finnish law, the recipient principle has historically aligned with the impactbased approach, yet its full integration into the legal system remains incomplete. This article delves into the ramifications of an impact-based regulatory strategy on environmental law and investigates its potential to facilitate sustainability transformation. We argue that an impact-based regulatory strategy centred on environmental quality objectives necessitates the close integration of law and natural sciences, a keen focus on the cumulative effects of human activities, a comprehensive understanding of environmental regulation across various scales, and the utilisation of an array of legal instruments. To achieve a sustainability transformation, it is imperative that the general principles of environmental law shift towards emphasising environmental quality. Reinterpreting the traditionalrecipient principle within Finnish environmental law provides the key to this transformation

Too important to fail? : Evaluating legal adaptive capacity for increasing coastal and marine aquaculture production in EU-Finland

This article analyses the legal adaptive capacity for increasing sustainable fish aquaculture production in EU-Finland. Currently, fish aquaculture is driven by increasing global demand of fish, declining natural fisheries, food security and blue growth policies. At the same time, environmental policies such as the EU Water Framework Directive and the Marine Strategy Framework Directive set tightening legal-ecological requirements for the industry's nutrient emissions. Against this background, the success of blue growth policies related to aquaculture – and the hope of reconciling competing interests at sea – boil down to measures available for dealing with excess nutrients. In line with the mitigation hierarchy, the article establishes four alternative pathways for the fish aquaculture industry to grow without increasing its environmental nutrient footprint significantly, and evaluates the legal adaptive capacity and the legal risks attached to these pathways.peerReviewe

Framing the peat - the political ecology of Finnish mire policies and law

This article aims to reveal the political positioning of ‘mire nature’ in Finnish peatland policy and law. The data analysed include the latest policy documents, laws and regulations related to mires and peat extraction. Analysis is based on frame analysis (i.e. how an object is defined and positioned) and ideas drawn from a political ecology approach. Two main frames can be identified within the Finnish legal and policy framework: peat as a natural resource to be utilised for national energy sufficiency and economic competitiveness, and peat as a valuable source of biodiversity and an integral element of global ecosecurity. Analysis reveals the degree to which the definition of issues or objects in legal and policy terms is important in determining outcomes. It also reveals that national policies have swung back and forth and are prone to economic power struggles. Furthermore, while laws and regulations have offered strong and longstanding support for the extractive use of peat, the latest regulatory developments show a break from this trend. However, the arguments and facts concerning climate change are poorly integrated with Finnish peatland policy and law

Tietotaso ja kokemukset ekologisesta kompensaatiosta Suomessa

Ekologisen kompensaation tavoite on hyvittää ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamaa heikennystä lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla. Kompensaatioiden kohde vaihtelee yksittäisiin lajeihin tai luontotyyppeihin kohdistuvista toimenpiteistä laajempiin alueellisiin kokonaisuuksiin. Luonnonsuojelulain uudistamistyötä ja ekologisen kompensaation jatkokehittämistä varten tähän raporttiin on koottu esimerkkejä Suomessa tehdyistä ekologisten haittojen tai heikennysten lieventämis- tai kompensaatiotapauksista sekä EU:n alueelta Natura-verkoston heikentämisen kompensaatioista. Ekologisia haittoja lieventäviä ja kompensaatiota tavoittelevia yksittäisiä toimenpiteitä on tehty luonnonsuojelulain poikkeuksiin liittyen sekä tutkimuksellisina kokeiluhankkeina ja osana yritysten ympäristövastuullisen toiminnan kehittämistä. Näistä valtaosa koskee yksittäisiä lajeja ja niiden elinympäristöjä. Raporttiin koottujen esimerkkien kautta korostuu tapauskohtaisen hyvän suunnittelun tärkeys sekä kompensaation kohteen (laji, luontotyyppi) ekologian hyvä tuntemus. Ekologisen kompensaation jatkokehittämisen kannalta selkeät ohjeet toimintatavoista ovat välttämättömiä. Niihin liittyen esimerkiksi vaihdannan säännöt sekä hyvityksen ja heikennyksen arvioimisen periaatteet tulee linjata ekologiset, luonnonsuojelubiologiset ja muut kompensaatioiden toteutettavuuden kannalta keskeiset näkökulmat huomioon ottaen

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen Puruvedellä – suositukset toimintamalliksi

Puruvesi-selvitys toteutettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta vuosina 2017−2018. Työn tavoitteena oli sovittaa erilaisia luonnon-, vesien- ja maisemansuojelun tavoitteita yhteen virkistyskäytön ja rantojen kunnostustavoitteiden kanssa Puruvedellä. Selvitys liittyy läheisesti Metsähallituksen koordinoimaan sisävesien tilan parantamiseen tähtäävään Freshabit LIFE IP -hankkeeseen, jonka osahankkeessa on suunniteltu kunnostuksia Puruveden viidelle toimenpidealueelle. Toimenpidealueet 1, 2 ja 3 sijaitsevat Etelä-Savon, alue 4 Pohjois-Karjalan ja alue 5 molempien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueilla. Puruveden keskeiset osat kuuluvat Puruveden Natura 2000 -alueeseen (FI0500035), jonka suojeluperusteena on luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi ’karut kirkasvetiset järvet (3110)’. Puruvesi on rehevöitynyt viime vuosikymmeninä pääasiassa ympäröivien metsien ja soiden ojitusten sekä maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vuoksi, ja matalat lahdenpohjukat ovat ruovikoituneet. Luontotyypin tilan parantamiseksi suunniteltujen ruovikoiden niittojen ja ruoppausten toteuttamista varten tehdyissä luontoselvityksissä Puruvedeltä löydettiin elinvoimaisiksi arvioitujen, luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvien viitasammakoiden ja lampikorentojen esiintymiä. Kunnostustoimien toteuttaminen edellyttää näiden lajien huomioon ottamista ja suotuisan suojelutason turvaamista. Tässä työssä selvitettiin luontotyypille tyypillisten pohjalehtisten kasvien tärkeimpiä ja luontodirektiivin lajien potentiaalisia esiintymisalueita, pohjalehtiskasvillisuutta uhkaavien ruovikoiden esiintymistä sekä Freshabit LIFE IP -hankkeessa suunniteltujen toimenpiteiden oikeudellisia edellytyksiä. Tavoitteiden yhteensovittamisen suunnittelua varten koottiin paikkatietoaineistoja ArcGIS-pohjaiseen tietokantaan. Mikkelissä helmikuussa 2018 järjestetyssä asiantuntijatyöpajassa valmisteltiin toimintamalli suunniteltuja niittoja varten. Toimintamallissa esitetään suosituksia luontodirektiivin lajien huomioon ottamiseksi sekä lieventävien toimien ja kompensaatioiden käytön mahdollisuuksia erilaisissa vesistöjen kunnostushankkeissa. Toimintamallikaavioiden toivotaan toimivan esimerkkeinä erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa myös muissa hankkeissa ja muilla alueilla

Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely

Vesienhoitolain (1299/2004) ja sen taustalla olevan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) ympäristötavoitteina ovat, että vesimuodostumien tila ei heikkene ja pinta- ja pohjavesimuodostumien tila on vähintään hyvä viimeistään vuonna 2015. Näistä ympäristötavoitteista voidaan rajoitetuin edellytyksin poiketa 1) uuden merkittävän hankkeen toteuttamiseksi, 2) lieventämällä vesimuodostumakohtaisia ympäristötavoitteita tai 3) pidentämällä tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja enintään vuoteen 2027 asti. Suomessa näistä poikkeuksista on käytetty vain määräaikojen pidennyksiä. Ympäristötavoitteiden ja niistä poikkeamisen sääntelyä on tarpeen arvioida Suomessa uudelleen kahdesta näkökulmasta. Ensiksi EU-tuomioistuin linjasi Weser-tuomiossa (C-461/13), että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, kun ne Suomessa vesienhoitolain säätämisen aikaan hahmotettiin pikemmin vesienhoidon suunnittelua ohjaaviksi tavoitteiksi. Toiseksi ympäristötavoitteiden määräaikoja on mahdollista pidentää enää seuraavan vesienhoitokauden ajaksi vuoteen 2027 asti. Raportissa arvioidaan Suomen oikeudellista nykytilaa ympäristötavoitteiden ja niistä poikkeamisen kannalta, verrataan sitä muiden valtioiden tilanteeseen ja esitetään vaihtoehtoja lainsäädännön kehittämiseksi. Keskeisinä sääntelyteemoina ovat vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellinen merkitys lupaharkinnassa ja ympäristötavoitteista poikkeamisen menettely uuden merkittävän hankkeen toteuttamiseksi. Niiden ohella raportissa kartoitetaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentämistä ja ympäristötavoitteiden lieventämistä

Promoting Development in Shared River Basins : Case Studies from International Experience

Transboundary freshwater systems create inevitable linkages and interdependencies between countries. The use of shared water resources by one country will, in most cases, impact other countries sharing the same system. At the same time, coordination among countries in the development of transboundary basins can yield greater benefits than would be available to individual countries pursuing individual development. UN Sustainable Development Goal 6 Target 5 recognizes this potential, calling on the world community to implement integrated water resources management at all levels, ‘including through transboundary cooperation as appropriate’. With a growing number of basins in which water use and demand permanently or temporarily exceeds the amount of renewable water available, and uncertainty from climate change, SDG Target 6.5 becomes increasingly relevant to development interventions designed to secure availability of supplies and create resilience. This is a companion document to the study "Promoting Development in Shared River Basins: Tools for Enhancing Transboundary Basin Management," which aims to contribute to relevant knowledge for achieving SDG Target 6.5. It presents six case studies from international experience on coordinated management in transboundary basins: Kura-Araks Basin; Columbia Basin; Chu and Talas Basins; Vuoksi Basin; Douro Basin; and Rhône Basin. The case studies demonstrate real-world application of selecting appropriate tools for individual transboundary situations along a three-stage process of coordinated basin development, which is detailed in the main study

Yhden luukun periaatteen toteuttaminen ympäristöasioissa

Raportissa tarkastellaan ympäristöllisten menettelyjen tavoitteita, soveltamisaloja, viranomaisratkaisuja, hankkeiden lukumääriä eri menettelyissä ja menettelyjen ajallista kestoa. Tältä pohjalta arvioidaan, mitkä menettelyt olisi mahdollista yhdentää yhden luukun malliin ja miten tämä voitaisiin tehdä. Ehdotettavana ratkaisuna menettelyjen kehittämiseksi muodostetaan yhden luukun periaatteen eri toteutusvaihtoehtoja yhdistävä malli. Sen keskeisiä osia ovat menettelyjä yhteen sovittava oikeudellinen sääntely ja sähköisen asioinnin kehittäminen. Yhden luukun malli rakentuu kolmen ydinmenettelyn varaan. Näitä ovat ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa-, maa-aineslain mukainen maa-aineslupa- ja vesilain mukainen vesilupamenettely. Muut ympäristölliset menettelyt voidaan yhdistää näihin menettelyihin. Yhden luukun mallia koodinoivana viranomaisena toimii joka aluehallintovirasto tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen riippuen käsiteltävästä hankkeesta