Virtuaalitekniikka ja sen käyttömahdollisuuksia

Artikkelin alkusanoissa todetaan, että "Todellinen maailma ja virtuaalimaailma pystytään yhdistämään niin, että siellä liikkuva ihminen ei itse pysty erottamaan kummassa hän milläkin hetkellä on. Tietotekniikan huikea kehittyminen jamultimedian leviäminen koteihin ovat vain nopeuttaneet kehitystä ja käyttöönottoa. Virtuaalitekniikassa ja virtuaalisissa ympäristöissä. kuten lähes kaikilla muillakin aloilla, kehittyneimmät ja edistyksellisimmät sovellukset löytyvät sotilassektorilta." Ensimmäisessä luvussa selvitetään virtuaalitekniikan sisältöä ja keinoja luoda todentuntuisia aistimuksia. Virtuaalisuuden aikaansaamista käsiteltäessä todetaan, että interaktiivisuus on yksi sen kulmakivistä. Lisäksi esitellään erilaisia ratkaisumalleja paikkasensoreita varten, ohjauspallojen toimintaperiaatteita sekä datahansikkaiden rakennetta ja toimintaperiaatteita.Seuraavassa luvussa selvitellään, miten näkymän toteutus hoidetaan virtuaaliympäristössä ja luodaan ääniefektit. Virtuaalitekniikan sovelluksia esiteltäessä, käsitellään erikseen siviilikäyttöön ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja sovelluksia. Lisäksi tarkastellaan suunnitteluasteella olevia järjestelmiä, kuten esimerkiksi henkilön täydellistä virtuaalista siirtymistä paikasta toiseen tai kyberavaruudessa toimivaa virtuaalista komentokeskusta. Artikkelin lopussa todetaan, että nykytietämyksen mukaan suurimmaksi ongelmaksi muodostuu taistelukentän alhainen tiedonsiirtokapasiteetti. Lopuksi kirjoittaja toteaa, että " Suomessa puolustusmäärärahat eivät mahdollista ainakaan laajaa kehitystyötä. Meidän olisikin huolella keskityttävä seuraamaan alan kansainvälistä kehitystä niin, että uusin tieto on hallussamme.

Hajautettu multimedia

Alkusanoissaan kirjoittaja käsittelee "Uutta maailmanjärjestystä". Hänen mukaansa maailma muuttuu nopeasti ja tietoa tulvii koko ajan lisää joka puolelta. "Suuri ongelma onkin, miten tietomäärä pystytään hallitsemaan ja tehokkaasti hyödyntämään." Tietokonetekniikan suorituskyky etenee vauhdilla ja muistien koko sekä hinta kasvavat. Tämä kehitys on multimediaa ajatellen tärkeätä, koska digitaalisen tiedon käsittelyssä on käytettävä kompressointia bittinopeuksien alentamiseksi. "Tietoa pystytään siirtämään yhä helpommin, koska myös siirtokapasiteetti kasvaa 1000-kertaiseksi kymmenessä vuodessa (Fredin laki)." Digitaalitekniikan uusimman kehitysaskeleen, vuorovaikutteisen teletietokoneen, uskotaan aiheuttavan yhtä suuren murroksen kuin televisio aikanaan. Olemme menossa uuteen maailmaan, täysin ennustamattomaan, äärettömän nopeasti. Artikkelin mukaan myös puolustusvoimat hyödyntävät avautuneita mahdollisuuksia."Myöskään Puolustusvoimissa ei tiedon valtavaa määrää pystytä hallitsemaan entisin menetelmin. Tietotekniikan käyttö on välttämätöntä."Seuraavassa luvussa tarkastellaan multimedian perusteita ja selvitetään multimedian sisältöä, hypertekstiä, hypermediaa ja multimediaa. Lisäksi käsitellään interaktiivisuutta, assosiatiivisuutta ja virtuaalitodellisuutta sekä niiden hyödyntämistä. Digitaalista esitystapaa käsittelevässä luvussa selvitetään multimedian tietokoneelle asettamia vaatimuksia, tekstin, kuvan ja äänen digitalisointia sekä äänen pakkausta ja videon digitalisointia. Viidennessä luvussa, "Multimedian käyttö koulutuksessa" tarkastellaan tietokoneavusteista opetusta (TAO) sekä esitellään sen osakokonaisuuksia, kuten mm. simulointia. Artikkelin loppuosassa selvitetään hajautetun multimedian käyttömahdollisuuksia, digitaalista taistelukenttää, uusia teknisiä ratkaisumahdollisuuksia sekä langattomia yhteyksiä. Lopuksi pyritään hahmottamaan niitä suuntia mihin tällä alalla ollaan menossa

Opportunities and limitations of carbon footprint calculators to steer sustainable household consumption – Analysis of Nordic calculator features

The current patterns of household consumption are environmentally unsustainable, especially in wealthy societies such as the Nordic countries. Globally, housing and energy use at home, travel, food, and the consumption of other goods and services contribute to roughly 60e70% of greenhouse gas emissions. Online footprint calculators have been introduced as a soft policy measure in order to raise public awareness of the carbon footprint of ordinary living. We examined ten calculation tools and interviewed six calculator hosts to study calculator features and hosts' expectations and experiences on engaging people to use calculators and to steer consumption. Our findings show that knowledge intensive calculators are designed to support a rational reflection of lifestyle and activities from an environmental perspective. Tips and pledges are presented in calculators to support taking action. However, engaging people to use calculators, especially more than once, is often considered to be challenging. We further discuss our findings with a framework based on practice theories and point out how features of calculators hold potential for further development, as well as have limitations. The limitations should be taken seriously in considering the role of calculators in policy-mixes to steer household consumption. We also propose that future studies on calculators would benefit from practice approaches in order to further explore patterns of calculator (non)use and how calculator use is (dis)connected from the practices they aim to change, and to avoid over emphasising the role of knowledge in reconfiguring practices.peerReviewe

Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns

Climate change mitigation requires action in all spheres of society. The role of household consumption is often overlooked. However, 72% of global greenhouse gas (GHG) emissions are related to household consumption, while the rest stem from government consumption and investments. The result from a Finnish study is quite similar: households accounted for 68% of the GHG emissions of domestic final consumption in Finland, whereas government consumption and investments were responsible for the other 32% The key question in this report is: How much can a typical Finn decrease one’s GHG emissions with consumption decisions? To address this question, we took the average GHG emissions from consumption as a starting point. In Finland in 2010, the average per capita GHG emissions from consumption expenditure was 11.5 tonnes of CO2e. Between 2000 and 2013, the average per capita GHG emissions fluctuated from 9.6 tonnes to 11.8 tonnes. The per capita consumption carbon footprint in Finland is on the high end of the European scale but smaller compared to Australia and the United States, for instance. We listed measures that an ordinary Finnish consumer can use to decrease their GHG emissions with existing technology and solutions, and estimated the potential to avoid emissions with these activities. We focused on the most important sources of GHG emissions in Finland, including housing and especially energy-related emissions, private car travel and food choices. We also examined the consumption of goods and services, although in that particular category the emissions consist of a wide range of goods and services, and the potential of single or small numbers of actions is challenging to define. The GHG emissions include housing, travel, food, consumption of other goods and services. We used the consumption perspective, i.e. the emissions of consumption in Finnish households were taken into account regardless of their geographic origin. Therefore, the embodied emissions of imported goods were included. We estimated that the carbon footprint of an average Finn could be decreased from 11.5 tkg of CO2e to 7.2 tkg. In this paper, we present the measures for housing, travel, food, and goods and services that can be used to reach these savings. While consumption choices have potential in mitigating climate change, we note that there are barriers in reducing GHG emissions with consumption choices. The solutions to overcome the barriers can be market-based, i.e. business models in which the product or service produces less GHG emissions. Informational measures such as labelling help consumers choose products and services with lower GHG emissions. Public policies also play a role in speeding up product development, as shown by the examples of energy labelling of home appliances and phasing out inefficient lighting solutions. Informational measures can also include tools such as carbon footprint calculators and campaigns to raise awareness and engage people to take action. In this report we focused on the GHG emissions. However, other environmental footprints and indicators also show the unsustainability of current consumption patterns

Alternative solutions for advanced security of supply

The restrictions regarding the maximal length of outages especially under major storms has resulted in massive underground cabling projects in the network companies in Finland and Sweden. Due to these expensive investments the network fees of many network companies have increased to the extent that the customers have reacted. In both countries, the authorities have announced restrictions to the rate of increase of the network fees. Thus, the network companies are now searching for alternative solutions to underground cabling. This task is here addressed by performing case studies on the network of a rural primary distribution substation area of the Vaasan Sähköverkko distribution company.Technologies surveyed include low voltage (LV) connected battery energy storage (BES), implementation of the 1000 V distribution system in low-power feeder laterals, feeder automation(FA) and both mobile and fixedbackup power generation. The impact of implementing these technologies is then compared to increasing the underground cabling level of the case study network. The results are typical investment costs, distribution system reliability indices, annual total outage costs, annual regulatory incentives and payback times of the alternative technologies as well as recommendable implementations of different technologies. The study presents a cost-effective strategy for the infrastructure of electricity distribution of sub-urban and rural distribution areas.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Ekodesign – tiekartta julkishallinnolle ja yrityksille

Ekosuunnittelu eli ekodesign on suunnittelu- ja johtamismenetelmä, joka sisällyttää ympäristöasiat osaksi tuotekehitystä. Sen avulla voidaan ennakoivasti vähentää, välttää tai poistaa haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ilmenevät elinkaaren eri vaiheissa: raaka-aineiden hankinnassa, tuotteen valmistuksen aikana, kuljetuksissa, tuotteen käytön aikana tai sen käytöstä poistossa. On laskettu, että tuotesuunnittelulla vaikutetaan jopa 80 prosenttiin tuotteen koko elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutuksia pystytään suunnittelupäätöksin pienentämään mm. vähentämällä raaka-aineiden kulutusta, pidentämällä elinkaaria, käyttämällä vähemmän haitallisia materiaaleja ja takaamalla tuotteen kierrätettävyys. Jotta ekosuunnittelua saataisiin vauhditettua yrityksissä, on sitä tuotava näkyvämmin esille ja yrityksiä tuettava käytännönläheisesti ekosuunnittelutoimissaan. Valtiolla on vahva ohjausrooli ja mahdollisuus eri toimiensa kautta tukea tätä toimintaa. Euroopan unionissa on ekosuunnittelua ohjaava direktiivi energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (Direktiivi 2009/125/EC), jota Suomessa toimeenpannaan lailla tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista (19.12.2008/1005). Lisäksi Euroopan komission kiertotalouden toimintasuunnitelma painottaa jatkossa yhä enemmän suunnittelunäkökulmia tuotteiden ympäristövaikutusten pienentämisessä ja kierrätyksen mahdollistamisessa. Tämä vaikuttaa kaikkiin jäsenmaihin, vaikkakin linjausten toimeenpano jäsenmaissa voi erota toisistaan. Eri kokoisia ja eri toimialoilla toimivia yrityksiä on viime vuosikymmeninä rohkaistu toteuttamaan ekosuunnittelua. Ekosuunnittelun ajureita on kartoitettu laajasti ja työkaluja ja menetelmiä on kehitelty ekosuunnittelun tueksi. Lisäksi myös ekosuunnittelun esteitä, siihen liittyvää regulaatiota ja käyttäytymistieteellisiä konsepteja on tutkittu. Siitä huolimatta ekosuunnittelun lisääntyminen yrityksissä on ollut hidasta. Hankkeessa tehtyjen yrityshaastattelujen perusteella on pystytty arvioimaan suomalaisten toimijoiden ajureita, haasteita, ekosuunnittelun toimeenpanoa parantavia ja heikentäviä ohjauskeinoja sekä käytössä olevia työkaluja tai niiden puutetta ja ekosuunnittelun systemaattista toteutustapaa tai sen puutetta. Yleisimmät ajurit ekosuunnittelulle ovat yrityksen omat arvot, asiakkaiden vaatimukset, kilpailukyvyn parantaminen ja lainsäädäntö. Yleisin haaste liittyy siihen, että ekosuunnittelu koetaan yhä marginaaliseksi toiminnaksi, mutta lisäksi haasteita on mm. tiedon ja resurssien suhteen, ja yritykset kokevat myös, ettei ekosuunnittelulle ole kysyntää. Kirjallisuuslähteiden ja haastattelujen perustella on laadittu ekosuunnittelun tiekartta, jonka avulla julkinen sektori pystyy järjestelmällisemmin tukemaan ekosuunnittelua yrityksissä. Tiekarttaa on työstetty myös työpajatyöskentelyn avulla, jossa on haettu mm. julkisen sektorin ja järjestötoimijoiden näkemyksiä. Ekosuunnittelun tiekartta koostuu kahdeksasta eri osa-alueesta, joilla julkinen sektori voi edistää ekosuunnittelun toimeenpanoa yrityksissä. Tiekartan sisällyttämät osa-alueet ovat 1) Direktiivit ja kansallinen lainsäädäntö, 2) Tiedonvälitys, 3) Koulutus, 4) Työkalut, 5) Tutkimusyhteistyö, 6) Yritysten välinen tiedonvaihto, 7) Kuluttajien informointi, ja 8) Julkiset hankinnat. Tiekartassa on näille eri osa-alueille määritelty toimenpiteitä, joiden avulla valtio tukee vastuullista innovaatiokulttuuria, luo avointa toimintaympäristöä, pyrkii radikaalisti pienentämään haitallisia ympäristövaikutuksia tai jopa tuottamaan ympäristöhyötyjä ja tukemaan systeemistä muutosta

Mechanisms of early glucose regulation disturbance after out-of-hospital cardiopulmonary resuscitation : An explorative prospective study

Background Hyperglycemia is common and associated with increased mortality after out-of-hospital cardiac arrest (OHCA) and return of spontaneous circulation (ROSC). Mechanisms behind ultra-acute hyperglycemia are not well known. We performed an explorative study to describe the changes in glucose metabolism mediators during the prehospital postresuscitation phase. Methods We included patients who were successfully resuscitated from out-of-hospital cardiac arrest in two physician-staffed units. Insulin, glucagon, and glucagon-like peptide 1 (GLP-1) were measured in prehospital and hospital admission samples. Additionally, interleukin-6 (IL-6), cortisol, and HbA1c were measured at hospital admission. Results Thirty patients participated in the study. Of those, 28 cases (71% without diabetes) had sufficient data for analysis. The median time interval between prehospital samples and hospital admission samples was 96 minutes (IQR 85-119). At the time of ROSC, the patients were hyperglycemic (11.2 mmol/l, IQR 8.8-15.7), with insulin and glucagon concentrations varying considerably, although mostly corresponding to fasting levels (10.1 mU/l, IQR 4.2-25.2 and 141 ng/l, IQR 105-240, respectively). GLP-1 increased 2- to 8-fold with elevation of IL-6. The median glucose change from prehospital to hospital admission was -2.2 mmol/l (IQR -3.6 to -0.2). No significant correlations between the change in plasma glucose levels and the changes in insulin (r = 0.30, p = 0.13), glucagon (r = 0.29, p = 0.17), or GLP-1 levels (r = 0.32, p = 0.15) or with IL-6 (r = (-0.07), p = 0.75), cortisol (r = 0.13, p = 0.52) or HbA1c levels (r = 0.34, p = 0.08) were observed. However, in patients who did not receive exogenous epinephrine during resuscitation, changes in blood glucose correlated with changes in insulin (r = 0.59, p = 0.04) and glucagon (r = 0.65, p = 0.05) levels, demonstrating that lowering glucose values was associated with a simultaneous lowering of insulin and glucagon levels. Conclusions Hyperglycemia is common immediately after OHCA and cardiopulmonary resuscitation. No clear hormonal mechanisms were observed to be linked to changes in glucose levels during the postresuscitation phase in the whole cohort. However, in patients without exogenous epinephrine treatment, the correlations between glycemic and hormonal changes were more obvious. These results call for future studies examining the mechanisms of postresuscitation hyperglycemia and the metabolic effects of the global ischemic insult and medical treatment.Peer reviewe

Delayed return of spontaneous circulation (the Lazarus phenomenon) after cessation of out-of-hospital cardiopulmonary resuscitation

Introduction: The delayed return of spontaneous circulation (ROSC) after cessation of cardiopulmonary resuscitation (CPR), also known as the Lazarus phenomenon, is a rare event described in several case reports. This study aims to determine the incidence and the time of occurrence of the Lazarus phenomenon after cessation of out-of-hospital CPR. Methods: This prospective observational cohort study was conducted in the Helsinki Emergency Medical Service in Finland from 1 January 2011 through 31 December 2016. All out-of-hospital CPR attempts were carefully monitored for 10 min after the cessation of CPR in order to detect delayed ROSC. Results: Altogether, 2102 out-of-hospital cardiac arrests occurred during the six-year study period. CPR was attempted in 1376 (65.5%) cases. In 840 cases (61.0% of all attempts) CPR attempts were terminated on site. The Lazarus phenomenon occurred five times, with an incidence of 5.95/1000 (95% CI 2.10-14.30) in field-terminated CPR attempts. Time to delayed ROSC from the cessation of CPR varied from 3 to 8 min. Three of the five patients with delayed ROSC died at the scene within 2-15 min while two died later in hospital within 1.5 and 26 h, respectively. Conclusions: We observed that the Lazarus phenomenon is a real albeit rare event and can occur a few minutes after the cessation of out-of-hospital CPR. We suggest a 10-min monitoring period before diagnosing death. CPR guidelines should be updated to include information of the Lazarus phenomenon and appropriate monitoring for it. (C) 2017 Elsevier B.V. All rights reserved.Peer reviewe