Encounters between Violence and Media : Introduction

This Special Section on Encounters Between Violence and Media examines how these encounters are circulated, negotiated or contested, or altogether rejected. Violence enters our everyday life in various and unexpected forms from live-streamed mass shootings to news about sexual abuse. This thematic issue brings together scholars from media and communication studies, social sciences, and the humanities with contributions ranging from interrogations of the more visible and often spectacularized violence to the more invisible violence, gendered violence and violence against marginalized groups. Drawing on the philosophical and political science concept of recognition and problematizing regimes of visibility as regimes of power, the articles in this collection examine in what ways the different forms of violence are (in)visible in the media and what implications (in)visibility has for recognition, on the one hand, and marginalization on the other. The empirical contexts range from terrorist violence against marginalized groups to gendered violence and human trafficking. The collection highlights the need to recognize the violence and suffering experienced by those often existing on the social margins.Non peer reviewe

Korona ja kuolemattomuuden harhan murtuminen

Koronaviruspandemian myötä kuolema on tehnyt paluun elävien joukkoon. Tässä katsausartikkelissa pohdimme, kuinka paraikaa keskuudessamme oleva tartuntatautipandemia on pakottanut meidät ajattelemaan ikiaikaista mysteeriä, kuolemaa. Lähtökohtanamme on, että pandemia on, paitsi yllättänyt meidät, myös tehnyt vaikeaksi kieltää marginaaliin työnnettyä kuolevaisuuttamme, haavoittuvaisuuttamme taudin edessä. Tuhoisa tartuntatauti on tuonut pintaan modernin lääketieteen, hyvinvoinnin ja filosofian häivyttämää ikiaikaista kuolemanpelkoa. Suhteemme kuolemaan ja omaan haurauteemme on muuttunut, poikkeustilan ja akuutin massamittakaavaisen kuolemanvaaran koskettaessa meitä turvassa elämään tottuneita. Pohjoisella pallonpuoliskolla jylläävä tartuntatauti on murtanut moderneja, kuolemaa arjestamme etäyttäviä ja häivyttäviä käytäntöjä. Tauti on tuonut kuoleman konkreettisesti läsnäolevaksi kuolemiseen liittyvien makaaberien merkkien, kuten väliaikaisten konttiruumishuoneiden, täyttyvien krematorioiden ja hoivakotikuolemien esiin tulemisen kautta. Tarkastelemme, miten koronaepidemiaa on kuoleman näkökulmasta julkisuudessa käsitelty, ja havainnoimme kuoleman ja sairauden medioitumista. Pohdimme myös koronaviruspandemian myötä tapahtuneita muutoksia kuoleman ja kärsimyksen esittämisen medialogiikassa. Nostamme esiin koronaviruspandemian ajankohtaiseksi tekemää tautien ja kuoleman poliittisuutta, sekä niihin liittyvää yhteiskunnallista ja globaalia epätasa-arvoa. Taudit ja ennenaikainen kuolema ovat aina koskettaneet kovemmin sosioekonomisesti heikompia ja yhteiskunnallisesti marginalisoituja ryhmiä, ja niin näyttää olevan myös koronaviruksen suhteen. Ihmisolentojen kehojen lisäksi taudit aiheuttavat pelosta kumpuavia reaktioita valtiollisissa toimijoissa ja poliittisissa järjestelmissä. Tarkastelemme, millä tavoin COVID-19-tautia on merkityksellistetty ja metaforisoitu paitsi kuolemanpelon hallitsemiseksi, myös kuoleman vaaran mielikuvien rajaamiseksi. Viruspandemian metaforisoiminen valtioiden välisiksi taisteluiksi ja sodaksi on tyypillistä ja paljastavaa, mutta luo harhaanjohtavia ja haitallisia mielikuvia, eikä auta meitä ratkaisemaan globaalia ongelmaa. Koronakriisi on tuonut näkyville kuolemaan liittyviä kustannus-hyötylaskelmia, kylmää erottelua pelastamisen arvoisten ja vähemmän arvokkaiden henkien välillä. Mutta kriisi on myös tuottanut puhetta elämän universaalista arvosta, yhteisöllisyydestä uhan edessä ja yhtenäisyydestämme hauraudessa. Näemme koronakriisin tienristeyksenä tulevaisuuden suhteen, erityisesti suhtautumisessa kuolemaan, haurauteen ja yhteiseen ihmisyyteen. Pohdimme, mihin suuntaan voisimme lähteä pandemiasta ja mitä positiivista oman kuoleman ja haurauden kohtaaminen voisi meille antaa

Hissit kartalle? : Rakennustietoaineistojen kartoitus ja yhdistäminen

Hissi parantaa asumisen laatua kerrostaloissa. Vanhuksille ja liikkumisrajoitteisille ihmisille hissi on jopa välttämättömyys. Lapsiperheiden on helpompi kulkea ja muuttaminen on vaivattomampaa kerrostalossa, jossa on hissi. On arvioitu, että hissillisessä kerrostalossa ikääntyneet voivat asua omassa kodissaan 6–8 vuotta hissitöntä kerrostaloa pidempään. Uusissa vähintään kolmekerroksisissa asuinrakennuksissa on pitänyt rakentamismääräyskokoelman G1 mukaan olla hissi vuodesta 2005 lähtien. Aikaisempina vuosikymmeninä on voitu rakentaa korkeampiakin hissittömiä kerrostaloja. Tyypillinen hissitön vähintään kolmekerroksinen asuinrakennus on 1970-luvulla rakennettu ja kolmekerroksinen. Tässä selvityksessä tarkastellaan minkälaisia aineistoja käyttämällä ja yhdistelemällä voidaan saada selville mahdollisimman kattavasti tällaisten hissittömien, vähintään kolmekerroksisten asuinkerrostalojen sijainti, sekä tutkitaan miten eri aineistojen avulla voidaan saada mahdollisimman hyvä kuva kerrostalojen hissitilanteesta. Työssä keskitytään eri aineistojen ja niiden yhdistämismahdollisuuksien kartoittamiseen sekä aineistojen laadun tarkasteluun. Keskeisin rakennustietoaineisto on Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR), joka sisältää myös tiedon rakennusten hisseistä. RHR:n hissimerkinnöissä on kuitenkin todettu olevan puutteita. Hissitieto on merkitty rekisteriin siten, että samassa luokassa ovat sekä varmasti hissittömät että hissitiedoiltaan epävarmat rakennukset, eikä hissitietoa voida kohdistaa porrashuoneisiin. Näitä epävarmoja tietoja pyrittiin tarkentamaan muiden käytettävissä olevien aineistojen avulla. Hissitietojen tarkentamiseen käytettiin pääasiassa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) korjaus- ja jälkiasennushissitietoja sekä Verohallinnon kiinteistöjärjestelmän tietoja. Verohallinnon aineisto pohjautuu RHR:iin, mutta asiakkaat ovat päivittäneet ja täydentäneet sen tietoja. Aineistossa on merkitty lähes kaikille rakennuksille pysyvä rakennustunnus, jolla tiedot saatiin helposti yhdistettyä RHR:n tietoihin. Aran korjaus- ja jälkiasennushissihakemuksista tiedot yhdistettiin tarkimman käytettävissä olevan osoitteen avulla. Ainoastaan pysyvän rakennustunnuksen avulla yhdistettäessä päästään käytännössä virheettömään lopputulokseen. Verohallinnon ja Aran aineistoja hyödyntämällä ja tekemällä RHR:n tietoihin oletuksia rakentamismääräyskokoelmien pohjalta saatiin hissimerkintä lisättyä noin 2000 rakennukselle. Ennen lisäyksiä oli hissittömiksi merkitty 46 % (18 700 kpl) kaikista vähintään kolmekerroksisista asuinrakennuksista. Lisäysten jälkeen hissittömien osuus on 41 % (16 700 kpl). Kaikki hyödynnetyt aineistot kuvaavat hissillisten rakennusten sijaintia. Hissittömäksi merkityt rakennukset jäävät edelleen epävarmoiksi tiedoiksi. Näitä tietoja voitaisiin tarkentaa esimerkiksi alueellisten hissikartoitusten avulla tai hissien määräaikaistarkastusten yhteydessä. Pysyvä rakennustunnus tulisi olla aina mukana, kun rakennuksiin liittyvää tietoa kerätään tai käsitellään. Vain sen avulla aineistoja voidaan yhdistää vaivattomasti ja luotettavasti. Viranomaisyhteistyötä on vahvistettava, jotta hissitiedot saadaan päivittymään Väestötietojärjestelmään

Esitutkimus: Tietoon perustuva päätöksenteko Pohjoisella kasvuvyöhykkeellä

- Kasvuvyöhykkeet nähdään Suomessa ja Euroopassa keskeisenä aluerakenteen ohjaamisen viitekehyksenä ja kansallisen kaupunkipolitiikan välineenä. Tässä esitutkimuksessa on selvitetty millaista tietopohjaa käytetään vyöhykkeiden, käytävien ja toiminnallisten alueiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Tutkimuksessa on kartoitettu kasvuvyöhykkeiden kehittämisessä yleisimmin käytettyjä indikaattoreita ja tiedon havainnollistamisen muotoja. Tutkimusaineisto koostuu sekä suomalaisesta että kansainvälisestä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta ja erilaisista aluekehittämishankkeista tehdyistä havainnoista. Tutkimuksessa läpikäytyjä tarkasteluja varten kehitettiin analyysikehikko, jonka avulla havainnoitiin tarkastelujen mittakaavatasoa ja tunnistettiin keskeisiä tietoaukkoja. Havaintojen perusteella Euroopassa tehdyt tarkastelut kuvaavat pääosin jotain ominaisuutta hallinnollisesti rajautuvilla alueilla. Tarkastelujen pohjalta käy ilmi, ettei vyöhykkeiden toiminnallisuudesta ja eri toimijoiden ja toimintojen välisistä vuorovaikutussuhteista ole riittävästi tietoa. Alueiden välistä vuorovaikutusta ei suomalaisissa eikä kansainvälisissä tarkasteluissa juuri kuvata, ja jos kuvataan, se esitetään hallinnollisten alueiden välillä. Olemassa olevia tietoaukkoja voitaisiin merkittävästi täydentää uusien aineistojen ja menetelmien avulla. Suomessa julkiset tietovarannot ovat maailmanlaajuisesti kattavat ja laadukkaat. Jo olemassa olevia tietoaineistoja voitaisiin hyödyntää enemmän toiminnallisuuden osoittamisessa ja vyöhykkeiden kehittämisessä. Tiedon käytettävyydelle suurimpia haasteita ovat tiedon saatavuuden hajanaisuus sekä toisaalta mittakaavaan ja tilastointiyksiköihin sekä -käytäntöihin liittyvät ongelmat. Tietoaineistojen tehokkaampaa hyödyntämistä voitaisiin edistää avaamalla ne avoimena datana. Uusien aineistojen, kuten sosiaalisen median tai sensoriteknologialla tuotetun datan avulla voitaisiin todentaa vyöhykkeiden toiminnallisuutta uudella, entistä tarkemmalla tavalla. </p

Esitutkimus: Tietoon perustuva päätöksenteko Pohjoisella kasvuvyöhykkeellä

Kasvuvyöhykkeet nähdään Suomessa ja Euroopassa keskeisenä aluerakenteen ohjaamisen viitekehyksenä ja kansallisen kaupunkipolitiikan välineenä. Tässä esitutkimuksessa on selvitetty millaista tietopohjaa käytetään vyöhykkeiden, käytävien ja toiminnallisten alueiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Tutkimuksessa on kartoitettu kasvuvyöhykkeiden kehittämisessä yleisimmin käytettyjä indikaattoreita ja tiedon havainnollistamisen muotoja. Tutkimusaineisto koostuu sekä suomalaisesta että kansainvälisestä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta ja erilaisista aluekehittämishankkeista tehdyistä havainnoista. Tutkimuksessa läpikäytyjä tarkasteluja varten kehitettiin analyysikehikko, jonka avulla havainnoitiin tarkastelujen mittakaavatasoa ja tunnistettiin keskeisiä tietoaukkoja. Havaintojen perusteella Euroopassa tehdyt tarkastelut kuvaavat pääosin jotain ominaisuutta hallinnollisesti rajautuvilla alueilla. Tarkastelujen pohjalta käy ilmi, ettei vyöhykkeiden toiminnallisuudesta ja eri toimijoiden ja toimintojen välisistä vuorovaikutussuhteista ole riittävästi tietoa. Alueiden välistä vuorovaikutusta ei suomalaisissa eikä kansainvälisissä tarkasteluissa juuri kuvata, ja jos kuvataan, se esitetään hallinnollisten alueiden välillä. Olemassa olevia tietoaukkoja voitaisiin merkittävästi täydentää uusien aineistojen ja menetelmien avulla. Suomessa julkiset tietovarannot ovat maailmanlaajuisesti kattavat ja laadukkaat. Jo olemassa olevia tietoaineistoja voitaisiin hyödyntää enemmän toiminnallisuuden osoittamisessa ja vyöhykkeiden kehittämisessä. Tiedon käytettävyydelle suurimpia haasteita ovat tiedon saatavuuden hajanaisuus sekä toisaalta mittakaavaan ja tilastointiyksiköihin sekä -käytäntöihin liittyvät ongelmat. Tietoaineistojen tehokkaampaa hyödyntämistä voitaisiin edistää avaamalla ne avoimena datana. Uusien aineistojen, kuten sosiaalisen median tai sensoriteknologialla tuotetun datan avulla voitaisiin todentaa vyöhykkeiden toiminnallisuutta uudella, entistä tarkemmalla tavalla.siirretty Doriast

Toimenpideohje Salmonella Typhi ja Salmonella Paratyphi -tartuntojen ehkäisemiseksi

Tämä julkaisu on vanhentunut. Uusi versio ilmestyy alkuvuoden 2019 aikana

Yhdyskuntarakenteen tulevaisuus kaupunkiseuduilla – Kaupunkikudokset ja vyöhykkeet

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tulevaisuuteen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ja arvioida millaista tulevaisuutta nykyinen kehitys ja suunnitelmat ennakoivat yhdyskuntarakenteen kestävyyden näkökulmasta. Lähtökohtana on kaupunkiseutujen pitkään jatkunut yhdyskuntarakenteen laajenemis- ja hajautumiskehitys, joka näyttää taloustaantuman myötä hidastuneen ja kääntyneen osin tiivistymisen suuntaan erityisesti keskustoissa ja niiden välittömässä läheisyydessä. Kehitys vaihtelee suuresti kaupunkiseutujen välillä, koska valtakunnallinen rakennemuutos eriyttää kehitystä voimakkaasti kasvaviin ja taantuviin kaupunkiseutuihin. Samalla kun suurimmilla kasvuseuduilla investoidaan joukkoliikenteen kehittämiseen, hajautumiskehitys jatkuu väestöään menettävillä alueilla jo ennestään harvan rakenteen väljentyessä. Raportti perustuu kolmen kaupunkikudoksen – jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki – teoriaan, jossa kaupunkiseutu hahmotetaan historian eri vaiheissa syntyneinä kaupunkikudoksina. Tutkimuksessa on uudistettu yhdyskuntarakenteen tulkintaa kaupunkikudosten teoriaan tukeutuen sekä kerätty yhteiskehittämishankkeessa mukana olleilta 14 kaupunkiseudulta tietoa nykyisestä suunnittelutilanteesta, hankkeisiin ja suunnitelmien toteutukseen liittyvistä polkuriippuvuuksista ja suunnitelmien ajoituksesta sekä uusista avauksista. Suunnitelmista keskeiset muutoskohteet on viety aikajanalle ja kartalle osaksi paikkatietopohjaista analyysiä. Tavoitteena on ollut tuottaa tulevaisuusarvio kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen kehityksestä vuoteen 2030. Tulosten perusteella 2010-luvulla voimistunut jalankulkukaupungin kehittäminen jatkuu tulevaisuudessa, ja monella kaupunkiseudulla on useita jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyviä kehityshankkeita. Joukkoliikennekaupungin vahvistuminen on suurimpia kaupunkiseutuja lukuun ottamatta epävarmempaa, ja monella seudulla joukkoliikennekaupungin säilyminen ja muodostaminen vaatisi maankäytön suuntaamista vahvemmin tukemaan joukkoliikennekäytäviä. Autokaupungin kasvu näyttäisikin suunnitelmien perusteella jatkuvan vuoteen 2030, mikä on monilta osin ristiriidassa kaupunkiseutujen omien yhdyskuntarakenteen tavoitteiden kanssa. Yhtenä keskeisenä haasteena tunnistettiin lapsiperheille soveltuvien laadukkaiden asuntojen saatavuus jalankulku- ja joukkoliikennekaupungissa, jotta suurten asuntojen kysyntä ei kohdistuisi taloustilanteen elpyessä kehysalueille kauas työpaikoista ja palveluista

Threatened habitat types in Finland 2018: the Baltic Sea. Red List of habitats. Part 2: Descriptions of habitat types

This report is a partial translation of the final report in Finnish on threatened habitat types (Threatened habitat types in Finland 2018, Part II: Descriptions of habitat types, The Finnish Environment 5/2018) that presents a total of 420 habitat types. This report includes all the evaluated habitat types of the Baltic Sea, as well as six new marine habitat types, which were described but not yet evaluated (NE). Also included are habitat types regarded as of least concern (LC) and those with deficient data (DD). For each habitat type a description, distribution map, photo, and the reasoning behind the assessment result are presented. The descriptions of the habitat types include their characteristics, geographical variation, connectivity to other habitat types, occurrence in Finland, reasons for being threatened and future threats, trend in the state of the habitat type, correspondence of the habitats type with habitat types covered by statutory protection, and whether the habitat type is one for which Finland has an international responsibility. Part I of the final report (in Finnish Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018, SY 5/2018 and in English Threatened Habitat Types in Finland 2018, FE 2/2019) presents the assessment method for threatened habitat types, results and reasoning of the assessment, and proposals for measures prepared by the experts groups. In the whole country 186 habitats types were assessed as threatened (48% of the number of habitats types). The share of threatened habitat types is much larger in southern Finland (59%) than in northern Finland (32%). The assessment was conducted by broadly-based expert groups in 2016–2018. This was the second assessment of threatened habitat types in Finland. This assessment was conducted using the international IUCN Red List of Ecosystems method. Because of the new assessment method, the results of the first and second assessment of threatened habitat types are not directly comparable with each other. The conclusion that can be made, however, is that the decline and degradation of habitats has not diminished

Picking Up the Pieces—Harmonising and Collating Seabed Substrate Data for European Maritime Areas

The poor access to data on the marine environment is a handicap to government decision-making, a barrier to scientific understanding and an obstacle to economic growth. In this light, the European Commission initiated the European Marine Observation and Data Network (EMODnet) in 2009 to assemble and disseminate hitherto dispersed marine data. In the ten years since then, EMODnet has become a key producer of publicly available, harmonised datasets covering broad areas. This paper describes the methodologies applied in EMODnet Geology project to produce fully populated GIS layers of seabed substrate distribution for the European marine areas. We describe steps involved in translating national seabed substrate data, conforming to various standards, into a uniform EMODnet substrate classification scheme (i.e., the Folk sediment classification). Rock and boulders form an additional substrate class. Seabed substrate data products at scales of 1:250,000 and 1:1 million, compiled using descriptions and analyses of seabed samples as well as interpreted acoustic images, cover about 20% and 65% of the European maritime areas, respectively. A simple confidence assessment, based on sample and acoustic coverage, is helpful in identifying data gaps. The harmonised seabed substrate maps are particularly useful in supraregional, transnational and pan-European marine spatial planning

Smart Countryside : Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä

Smart Countryside – Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä -selvitys perehtyy maaseudun sähköisten palveluiden nykytilaan, mahdollisuuksiin, kansainvälisiin käytäntöihin ja palveluiden käyttäjien näkemyksiin. Digitalisaatio tuo palvelut lähelle, vähentää kustannuksia ja sujuvoittaa prosesseja. Digitalisaatiolla voi olla suuri merkitys suomalaisella maaseudulla, missä niin yksityiset kuin julkiset palvelut muuttuvat nopeasti ja etäisyydet fyysisiin palvelupisteisiin kasvavat. Suomalainen insinööriosaaminen ja infrastruktuuri ovat monin paikoin kovatasoista ja ihmisten suhtautuminen digitalisaatioon on varovaisen innokasta, mutta palveluistamisessa ja asiakaslähtöisyydessä riittää parannettavaa. Valitettavasti suomalaisilla, sekä yrityksillä että asukkailla on kuilu digitalisaation hyödyntämisen tahdossa ja taidoissa – kaikilla ei ole yhtäläisiä valmiuksia tarttua digitalisaation mahdollisuuksiin. Digitalisaation mahdollisuudet ja hyödyt on tuotava yhä selvemmin esiin, kansalaisdigitaidot saatava kuntoon sekä edelläkävijäyritykset ja -alueet vahvemmin näkyville. Toimivat tietoliikenneyhteydet sekä digineuvonta ja -ohjaus ehkäisevät digisyrjäytymistä. Sähköisten palvelujen kokeiluja ja niiden perusteella syntyvien kokemusten vaihtoa tarvitaan mm. liikenne- ja sote-palveluissa ja etätyön ja -opiskelun uusissa mahdollisuuksissa. Maaseudun kehittämisen piirteenä on aina ollut vahva paikallistuntemus. Digitalisaatio voi tuoda paikalliset kehittämisen voimat vielä vahvemmin yhteen. Julkisen sektorin merkitys alustojen luojina ja dataaineistojen tarjoajana on keskeinen, yhdistykset ja järjestöt taas kanavoivat vapaaehtoistyötä, naapuriapua ja neuvontaa. Huhti-joulukuussa 2016 toteutetun tutkimuksen pohjana olivat kirjallinen aineisto, tilasto- ja rekisteriaineisto ja asiantuntijahaastattelut. Uutta tietoa tuotettiin yrityksille, asukkaille, kuntapäättäjille ja virkamiehille sähköisten ja postitse lähettyjen kyselyjen kautta. Tutkimustuloksia keskustelutettiin ja asukkaiden näkemyksiä kerättiin digikahviloissa Kauhajoella, Kuhmossa ja Rääkkylässä sekä tulevaisuusverstaissa Turussa, Joensuussa ja Kiteellä. Kansainvälinen tarkastelu tehtiin Kanadan ja Skotlannin digitaalisuusstrategioihin