Social correlates of specialized versus versatile offending patterns in intimate partner violence : A register-based study in Finland

Purpose: The purpose of the current study was to examine the tendencies toward specialization and generalist offending among intimate partner violence (IPV) offenders and to assess whether some well-known correlates of criminal offending are differentially associated with various offending patterns. Method: We use large-scale register-based data from Finland including all offenders in police-recorded cases of IPV between 2015 and 2019 (N = 19,030). Two different analytic approaches suggested for research on offense specialization are used: the multilevel item response theory (IRT) approach and latent class analysis (LCA). Results: Significant tendencies toward both specialization and generalist offending were found in the data using both analysis methods. In addition, the correlates were differentially associated with specialized versus versatile offending patterns. Specialization in IPV was associated with, for example, female gender, older age, higher socioeconomic status, and having an immigrant background. The findings also show IPV specialization and generalist offending to be differentially associated with different victimization types. Conclusions: The findings suggest that the idea of IPV offenders as specialists who do not engage in violence and crime in other contexts is not empirically fully accurate. Implications for future research, theory, and prevention policies are discussed.Peer reviewe

Käyvän arvon menetelmän soveltaminen sijoituskiinteistöjen arvostamisessa listaamattomissa suomalaisissa kiinteistösijoitusyhtiöissä

Kirjanpitolain uudistuksen myötä 1.1.2016 alkaen kirjanpitolakia soveltavat yhtiöt ovat saaneet vapaaehtoisesti soveltaa muutamia IFRS-säännöstön mukaisia kirjanpitomenettelyjä. Kirjanpitolaki on mahdollistanut sijoituskiinteistöjen käypään arvoon arvostamisen (KPL 5:2b §). Käyvän arvon menetelmää on perusteltu tilinpäätösinformaation hyödyllisyyden ja läpinäkyvyyden lisäämisellä. Toisaalta informaatioarvoa on myös kritisoitu, sillä aikaisempi akateeminen tutkimus ei ole päässyt yhteisymmärrykseen arvostusmenetelmien paremmuudesta, ja laskentaperiaatteen valinta on kompromissi luotettavuuden ja relevanssin välillä. Tämän lisäksi on käyty keskustelua siitä, että käyvän arvon menetelmän harkinnanvaraisuus mahdollistaa johdon subjektiivisen näkemyksen, ja käypä arvo on näin altis johdon manipuloinnille. Tutkimuksessa keskitytään kiinteistösijoitusyhtiöihin, joiden merkittävin tilinpäätöserä on sijoituskiinteistöt, joten laskentaperiaatteen merkitys on olennainen yhtiöiden osalta. Aineisto mahdollistaa uniikin tutkimusasetelman listaamattomien yhtiöiden ympäristössä. Tutkimuksessa tavoitteena on tutkia käyvän arvon menetelmän vaikutusta sijoituskiinteistöjen arvostamisessa osana kirjanpitolain mukaisesti laadittavaa tilinpäätöstä. Tutkimus on laadultaan kvantitatiivinen tutkimus. Empiirisessä tutkimuksessa selvitetään, ovatko listaamattomat suomalaiset kiinteistösijoitusyhtiöt soveltaneet käyvän arvon menetelmää sijoituskiinteistöjen arvostamisessa. Tutkielman empiirisessä testauksessa on muodostettu tilastollinen tunnuslukumalli, jonka kautta pyritään tunnistamaan käyvän arvon menetelmää soveltaneet yhtiöt. Toisessa vaiheessa empiiristä testausta pyritään syventymään soveltaneiden yhtiöiden laskentaperiaatteen valintaan liittyviin tekijöihin sekä arvioimaan tilinpäätösten liitetietojen laajuutta IFRS-säännöstön vaatimuksien kautta. Aikaisemmat akateemiset tutkimukset ovat keskittyneet listattuihin yhtiöihin, joten tutkimus tuo uuden näkökulman tutkimuskenttään. Tutkimustulosten mukaan kirjanpitolain mukaan tilinpäätöksensä laativien kiinteistötoimialan yhtiöiden joukosta ainoastaan harva on soveltanut käyvän arvon menetelmää sijoituskiinteistöjen arvostamisessa. Käyvän arvon menetelmää soveltaneet yhtiöt olivat pääasiassa pienyrityksiä, jotka kuuluvat suomalaiseen tai ulkomaiseen konserniin, ja suurin osa niistä on perustettu 2010-luvulla. Yhtiöt ovat keskimäärin velkaantuneempia ja sijoituskiinteistöjen käyvän arvon muutoksella on merkittävä vaikutus raportoituun tulokseen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että harvalla yhtiöllä on esitetty kokonaisuudessaan IFRS-säännöstön edellyttämät keskeiset liitetiedot tilinpäätöksissä

Alkoholi väkivaltatilanteissa - syy, tekosyy vai sattuma? : Yhdeksäsluokkalaisten nuorten alkoholinkulutuksen yhteys väkivaltaiseen käyttäytymiseen

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on tutkia yhdeksäsluokkalaisten suomalaisten nuorten alkoholinkulutuksen yhteyttä väkivaltaan. Alkoholinkäytön väkivaltaa lisäävästä vaikutuksesta on olemassa paljon tutkimusta, mutta suurin osa tästä tutkimuksesta keskittyy aikuisväestöön. Nuorten kohdalla alkoholin kausaalista vaikutusta väkivaltaan on tutkittu huomattavasti vähemmän, ja tulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia. Tutkielmani pohtii alkoholin ja väkivallan suhdetta kahdella eri lähestymistavalla. Aluksi tutkitaan alkoholinkulutuksen ja väkivaltaisen käyttäytymisen välistä tilastollista yhteyttä, ja pyritään selvittämään, mikä yhteisvaihtelun selittää: onko runsaalla alkoholinkäytöllä itsenäistä väkivaltaa lisäävää vaikutusta, vai selittääkö yhteisvaihtelun sittenkin taustalla olevat riskitekijät, jotka selittävät molempia käyttäytymistyyppejä? Toisessa vaiheessa tutkitaan alkoholin ja väkivallan tilannekohtaista yhteyttä, jossa huomio on käyttäytymisessä alkoholin vaikutuksen alaisena. Tarkoituksena on syventää tilastollisen yhteyden analyysia tutkimalla, kuinka suuren osan alkoholinkulutusryhmien välisistä eroista humalainen väkivalta selittää. Mitä suuremman osan eroista selittää väkivalta selvin päin, sitä todennäköisemmin kyseessä ei ole kausaalinen suhde. Analyysia tarkennetaan tämän lisäksi vertailemalla alkoholinkulutuksen vaikutusta muihin kuin väkivaltaisiin normirikkeisiin, tarkoituksena selvittää, onko alkoholinkulutuksella samanlainen yhteys kaikenlaiseen rikoskäyttäytymiseen. Tutkielmani aineistona on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2004 keräämä Nuorisorikollisuuskysely (NRK), jossa on haastateltu yhteensä 5142 yhdeksäsluokkalaista suomalaista tyttöä ja poikaa. Keskeisenä menetelmänä on logistinen regressio, jota käytetään tilastollisen yhteyden tarkastelussa selvittämään, mitkä muut tekijät alkoholinkulutuksen ja väkivaltaisen käyttäytymisen yhteyteen vaikuttavat. Tämän lisäksi analyyseja suoritetaan ristiintaulukoiden avulla. Tilastollisen yhteyden tarkastelussa keskeinen tulos oli se, että vaikka taustalla olevat riskitekijät selittävätkin suuren osan alkoholinkulutuksen ja väkivallan (sekä tappeluiden että pahoinpitelyiden) välisestä yhteydestä, yhteys on tästä huolimatta merkittävältä osin riippumaton muiden tekijöiden vaikutuksesta. Kun alkoholin ja väkivallan suhdetta verrattiin alkoholin ja muiden normirikkeiden väliseen suhteeseen, todettiin, että alkoholinkulutus selittää voimakkaimmin väkivaltatekoja. Alkoholinkulutuksella on itsenäistä vaikutusta myös muihin normirikkeisiin, mutta nämä vaikutukset ovat keskimäärin huomattavasti heikompia. Tilannekohtaisen yhteyden tarkastelun tulokset olivat vahvasti samansuuntaisia kuin aikaisemmat tulokset. Vertailtaessa eri alkoholinkulutusryhmien välisiä eroja väkivaltatilanteissa huomattiin, että humalassa tehdyt teot selittävät suurimman osan (74-91 prosenttia) eri ryhmien välisistä eroista. Kun tarkastelua täydennettiin vertailulla muihin normirikkeisiin, todettiin, että alkoholinkulutuksen vaikutus muihin kuin väkivaltaisiin normirikkeisiin ei hyvin todennäköisesti ole kausaalinen, sillä humalassa tehdyt teot selittävät näistä eroista huomattavasti pienemmän osuuden. Tutkielmani tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että runsas alkoholinkäyttö on erittäin merkittävä väkivaltaa lisäävä riskitekijä suomalaisilla nuorilla. Alkoholin kokonaiskulutuksen rajoittaminen ei ole kuitenkaan riittävä keino väkivallan vähentämiseksi, vaan huomiota tulisi kiinnittää ennen kaikkea tapoihin, jolla alkoholia käytetään

Jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöönoton ja soveltamisalan laajentamisen vaikutukset hovioikeuksissa

Jatkokäsittelylupajärjestelmä otettiin käyttöön hovioikeuksissa vuonna 2011. Uudistuksen myötä hovioikeus ei enää käsittele täysimittaisesti kaikkia asioita, vaan muutoksenhakija tarvitsee lupajärjestelmän piiriin kuuluvissa asioissa jatkokäsittelyluvan, jonka edellytysten täyttyminen tutkitaan kirjallisen aineiston perusteella. Järjestelmän soveltamisalaa laajennettiin lokakuussa 2015. Tässä selvityksessä tarkastellaan hovi- ja käräjäoikeuksien toimintaa vuosina 2009–2017 kuvaavien tilastoaineistojen valossa sitä, onko jatkokäsittelylupajärjestelmä toiminut odotetulla tavalla. Tällä hetkellä noin kolme neljästä hovioikeuteen saapuneesta asiasta kuuluu jatkokäsittelyluvan piiriin, ja hieman yli puolet asioista saa jatkokäsittelyluvan. Kaikista ratkaisuista noin kolmasosa on kielteisiä jatkokäsittelylupapäätöksiä. Hovioikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on laskenut seuranta-aikana selvästi, mikä selittyy sekä käräjäoikeuksien rikosasioiden määrän laskulla että laajoista riita-asioista valittamisen vähentymisellä. Hovioikeudessa merkittävästi muutettujen ratkaisujen osuus on pysynyt koko seuranta-ajan noin 27-28 prosentissa. Tämä viittaa siihen, että jatkokäsittelylupia ei ole hylätty sellaisilta jutuilta, jotka olisivat täystutkinnassa päätyneet lopputuloksen merkittävään muutokseen. Hovioikeuksien käsittelyajat ovat nopeutuneet jonkin verran jatkokäsittelylupajärjestelmän myötä, ja erityisesti sovellusalan laajentamisen jälkeen saapuneissa asioissa käsittelyajat ovat aikaisempaa lyhempiä

Vuoden 2019 käräjäoikeusverkoston rakenneuudistuksen ja summaaristen riita-asioiden keskittämisen arviointi

1.1.2019 voimaan tulleen käräjäoikeusverkoston rakenneuudistuksen jälkeen Suomessa on 20 käräjäoikeutta entisen 27 sijasta. Tässä selvityksessä tarkastellaan rakenneuudistuksen sekä siihen liittyvän summaaristen riita-asioiden keskittämisen (1.9.2019) vaikutuksia eduskunnan edellyttämällä tavalla, keskittyen oikeusturvan alueelliseen saatavuuteen, kielellisten oikeuksien toteutumiseen, toiminnan taloudellisuuteen sekä oikeudellisten palvelujen tarjontaan. Selvitys perustuu useisiin tilastollisiin aineistoihin sekä käräjäoikeuksien henkilöstön haastatteluihin, ja keskittyy erityisesti yhdistettyihin käräjäoikeuksiin. Vuonna 2020 alkanut koronapandemia vaikeuttaa uudistuksen vaikutusten arviointia merkittävästi, minkä vuoksi aineistoista tehdyt johtopäätökset ovat normaalia epävarmempia. Tilastoaineistojen perusteella yhdistettyjen käräjäoikeuksien asiamääriä, käsittelyaikoja ja toiminnan tehokkuutta kuvaavat indikaattorit ovat kehittyneet pääosin samoin kuin muissa käräjäoikeuksissa. Voimakkaita merkkejä oikeudellisten palveluiden alueellisen tarjonnan tai kielellisten oikeuksien toteutumisen heikkenemisestä ei havaita. Haastatteluiden perusteella henkilökunnan näkemykset uudistuksen onnistumisesta vaihtelevat paljon, ja toimitilaratkaisujen keskeneräisyys on hidastanut osaa yhdistymisistä. Yleisarviona voidaan todeta, että yhdistymisen vaikutukset ovat jääneet ainakin toistaiseksi pieniksi, ja saattaa olla, että osa vaikutuksista on todennettavissa vasta tulevaisuudessa

Using age difference and sex similarity to detect evidence of sibling influence on criminal offending

Background Sibling resemblance in crime may be due to genetic relatedness, shared environment, and/or the interpersonal influence of siblings on each other. This latter process can be understood as a type of 'peer effect' in that it is based on social learning between individuals occupying the same status in the social system (family). Building on prior research, we hypothesized that sibling pairs that resemble peer relationships the most, i.e., same-sex siblings close in age, exhibit the most sibling resemblance in crime. Methods Drawing on administrative microdata covering Finnish children born in 1985-97, we examined 213 911 sibling pairs, observing the recorded criminality of each sibling between ages 11 and 20. We estimated multivariate regression models controlling for individual and family characteristics, and employed fixed-effects models to analyze the temporal co-occurrence of sibling delinquency. Results Among younger siblings with a criminal older sibling, the adjusted prevalence estimates of criminal offending decreased from 32 to 25% as the age differences increased from less than 13 months to 25-28 months. The prevalence leveled off at 23% when age difference reached 37-40 months or more. These effects were statistically significant only among same-sex sibling pairs (p < 0.001), with clear evidence of contemporaneous offending among siblings with minimal age difference. Conclusions Same-sex siblings very close in age stand out as having the highest sibling resemblance in crime. This finding suggests that a meaningful share of sibling similarity in criminal offending is due to a process akin to peer influence, typically flowing from the older to the younger sibling.Peer reviewe

Crime and income trajectories preceding lethal and non-lethal violence

Purpose: This study analyzes the pathways leading to violent offending. We examine whether the lethality of a violent crime could be predicted based on individuals' prior history of violent crime and income, and whether the trajectories of lethal offenders are distinguishable from the pathways of non-lethal offenders. Methods: We use a sample of police-reported violent crimes committed in Finland in 2010-2011 (N = 26,303) and contrast the pathways to homicide with the trajectories leading to petty assault, assault, aggravated assault, and attempted homicide. Group-based trajectory modeling is applied for identifying individuals with similar trajectories, and multilevel modeling is used for estimating the mean trajectories for offenders of differing severity. Results: Results indicate that homicide offenders display a clear escalation in the frequency of violent offending and a slight decrease in income prior to the offense, but the pathways to homicide largely resemble the pathways to aggravated assault and attempted homicide. Conclusions: The lethality of violent offending cannot be predicted from the offender's crime and income. The greatest divide in the violence severity continuum is between offenders of assaults and offenders of aggravated assaults, with the latter group largely resembling offenders of completed and attempted homicides.Peer reviewe

Socioeconomic differences in psychiatric treatment before and after self-harm : an observational study of 4,280 adolescents and young adults

Background: Individuals in higher socioeconomic positions tend to utilise more mental health care, especially specialist services, than those in lower positions. Whether these disparities in treatment exist among adolescents and young adults who self-harm is currently unknown. Methods: The study is based on Finnish administrative register data on all individuals born 1986–1994. Adolescents and young adults with an episode of self-harm treated in specialised healthcare at ages 16–21 in 2002–2015 (n=4280, 64% female) were identified and followed 2 years before and after the episode. Probabilities of specialised psychiatric inpatient admissions and outpatient visits and purchases of psychotropic medication at different time points relative to self-harm were estimated using generalised estimation equations, multinomial models and cumulative averages. Socioeconomic differences were assessed based on parental education, controlling for income. Results: An educational gradient in specialised treatment and prescription medication was observed, with the highest probabilities of treatment among the adolescents and young adults with the highest educated parents and low- est probabilities among those whose parents had basic education. These differences emerged mostly after self-harm. The probability to not receive any treatment, either in specialised healthcare or psychotropic medication, was highest among youth whose parents had a basic level of education (before self-harm 0.39, 95% CI 0.34–0.43, and after 0.29, 95% CI 0.25–0.33 after) and lowest among youth with higher tertiary educated parents (before self-harm: 0.22, 95% CI 0.18–0.26, and after 0.18, 95% CI 0.14–0.22). The largest differences were observed in inpatient care. Conclusions: The results suggest that specialised psychiatric care and psychotropic medication use are common among youth who self-harm, but a considerable proportion have no prior or subsequent specialised treatment. The children of parents with lower levels of education are likely to benefit from additional support in initiating and adhering to treatment after an episode of self-harm. Further research on the mechanisms underlying the educational gradient in psychiatric treatment is needed.Peer reviewe

Experience of maternal and paternal adversities in childhood as determinants of self-harm in adolescence and young adulthood

Introduction Previous studies suggest that childhood experience of parental adversities increases the risk of subsequent offspring self-harm, but studies on distinct paternal and maternal characteristics are few and it remains unclear how these interact with childhood social position. The study aims to assess whether paternal and maternal adversities have different associations with offspring self-harm in adolescence and young adulthood. Interaction by offspring gender and childhood income are investigated, as well as cumulative effects of multiple adversities. Methods The study uses administrative register data on a 20% random sample of Finnish households with children aged 0–14 years in 2000. We follow children born in 1986–1998 (n=155 855) from their 13th birthday until 2011. Parental substance abuse, psychiatric disorders, criminality and hospitalisations due to interpersonal violence or self-harm are used to predict offspring self-harm with Cox proportional hazards models. Results The results show a clear increase in the risk of self-harm among those exposed to maternal or paternal adversities with HRs between 1.5 and 5.4 among boys and 1.7 and 3.9 among girls. The excess risks hold for every measure of maternal and paternal adversities after adjusting for childhood income and parental education. Evidence was found suggesting that low income, accumulation of adversity and female gender may exacerbate the consequences of adversities. Conclusions Our findings suggest that both parents’ adversities increase the risk of self-harm and that multiple experiences of parental adversities in childhood are especially harmful, regardless of parent gender. Higher levels of childhood income can protect from the negative consequences of adverse experiences.Peer reviewe