Design study of MovementSlicer : an interactive visualization of patterns and group meetings in 2D movement data

Movement data collected through GPS or other technologies is increasingly common, but is difficult to visualize due to overplotting and occlusion of movements when displayed on 2D maps. An additional challenge is the extraction of useful higher-level information (such as meetings) derived from the raw movement data. We present a design study of MovementSlicer, a tool for visualizing the places visited, and behaviors of, individual actors, and also the meetings between multiple actors. We first present a taxonomy of visualizations of movement data, and then consider tasks to support when analyzing movement data and especially meetings of multiple actors. We argue that Gantt charts have many advantages for understanding the movements and meetings of small groups of moving entities, and present the design of a Gantt chart that can nest people within locations or locations within people along the vertical axis, and show time along the horizontal axis. The rows of our Gantt chart are sorted by activity level and can be filtered using a weighted adjacency matrix showing meetings between people. Empty time intervals in the Gantt chart can be automatically folded, with smoothly animated transitions, yielding a multi-focal view. Case studies demonstrate the utility of our prototype

Optimizing an Organized Modularity Measure for Topographic Graph Clustering: a Deterministic Annealing Approach

This paper proposes an organized generalization of Newman and Girvan's modularity measure for graph clustering. Optimized via a deterministic annealing scheme, this measure produces topologically ordered graph clusterings that lead to faithful and readable graph representations based on clustering induced graphs. Topographic graph clustering provides an alternative to more classical solutions in which a standard graph clustering method is applied to build a simpler graph that is then represented with a graph layout algorithm. A comparative study on four real world graphs ranging from 34 to 1 133 vertices shows the interest of the proposed approach with respect to classical solutions and to self-organizing maps for graphs

Geometric data understanding : deriving case specific features

There exists a tradition using precise geometric modeling, where uncertainties in data can be considered noise. Another tradition relies on statistical nature of vast quantity of data, where geometric regularity is intrinsic to data and statistical models usually grasp this level only indirectly. This work focuses on point cloud data of natural resources and the silhouette recognition from video input as two real world examples of problems having geometric content which is intangible at the raw data presentation. This content could be discovered and modeled to some degree by such machine learning (ML) approaches like deep learning, but either a direct coverage of geometry in samples or addition of special geometry invariant layer is necessary. Geometric content is central when there is a need for direct observations of spatial variables, or one needs to gain a mapping to a geometrically consistent data representation, where e.g. outliers or noise can be easily discerned. In this thesis we consider transformation of original input data to a geometric feature space in two example problems. The first example is curvature of surfaces, which has met renewed interest since the introduction of ubiquitous point cloud data and the maturation of the discrete differential geometry. Curvature spectra can characterize a spatial sample rather well, and provide useful features for ML purposes. The second example involves projective methods used to video stereo-signal analysis in swimming analytics. The aim is to find meaningful local geometric representations for feature generation, which also facilitate additional analysis based on geometric understanding of the model. The features are associated directly to some geometric quantity, and this makes it easier to express the geometric constraints in a natural way, as shown in the thesis. Also, the visualization and further feature generation is much easier. Third, the approach provides sound baseline methods to more traditional ML approaches, e.g. neural network methods. Fourth, most of the ML methods can utilize the geometric features presented in this work as additional features.Geometriassa käytetään perinteisesti tarkkoja malleja, jolloin datassa esiintyvät epätarkkuudet edustavat melua. Toisessa perinteessä nojataan suuren datamäärän tilastolliseen luonteeseen, jolloin geometrinen säännönmukaisuus on datan sisäsyntyinen ominaisuus, joka hahmotetaan tilastollisilla malleilla ainoastaan epäsuorasti. Tämä työ keskittyy kahteen esimerkkiin: luonnonvaroja kuvaaviin pistepilviin ja videohahmontunnistukseen. Nämä ovat todellisia ongelmia, joissa geometrinen sisältö on tavoittamattomissa raakadatan tasolla. Tämä sisältö voitaisiin jossain määrin löytää ja mallintaa koneoppimisen keinoin, esim. syväoppimisen avulla, mutta joko geometria pitää kattaa suoraan näytteistämällä tai tarvitaan neuronien lisäkerros geometrisia invariansseja varten. Geometrinen sisältö on keskeinen, kun tarvitaan suoraa avaruudellisten suureiden havainnointia, tai kun tarvitaan kuvaus geometrisesti yhtenäiseen dataesitykseen, jossa poikkeavat näytteet tai melu voidaan helposti erottaa. Tässä työssä tarkastellaan datan muuntamista geometriseen piirreavaruuteen kahden esimerkkiohjelman suhteen. Ensimmäinen esimerkki on pintakaarevuus, joka on uudelleen virinneen kiinnostuksen kohde kaikkialle saatavissa olevan datan ja diskreetin geometrian kypsymisen takia. Kaarevuusspektrit voivat luonnehtia avaruudellista kohdetta melko hyvin ja tarjota koneoppimisessa hyödyllisiä piirteitä. Toinen esimerkki koskee projektiivisia menetelmiä käytettäessä stereovideosignaalia uinnin analytiikkaan. Tavoite on löytää merkityksellisiä paikallisen geometrian esityksiä, jotka samalla mahdollistavat muun geometrian ymmärrykseen perustuvan analyysin. Piirteet liittyvät suoraan johonkin geometriseen suureeseen, ja tämä helpottaa luonnollisella tavalla geometristen rajoitteiden käsittelyä, kuten väitöstyössä osoitetaan. Myös visualisointi ja lisäpiirteiden luonti muuttuu helpommaksi. Kolmanneksi, lähestymistapa suo selkeän vertailumenetelmän perinteisemmille koneoppimisen lähestymistavoille, esim. hermoverkkomenetelmille. Neljänneksi, useimmat koneoppimismenetelmät voivat hyödyntää tässä työssä esitettyjä geometrisia piirteitä lisäämällä ne muiden piirteiden joukkoon