Strict finitism, feasibility, and the sorites

This paper bears on four topics: observational predicates and phenomenal properties, vagueness, strict finitism as a philosophy of mathematics, and the analysis of feasible computability. It is argued that reactions to strict finitism point towards a seman- tics for vague predicates in the form of nonstandard models of weak arithmetical theories of the sort originally introduced to characterize the notion of feasibility as understood in computational complexity theory. The approach described eschews the use of non-classical logic and related devices like degrees of truth or supervaluation. Like epistemic approaches to vagueness, it may thus be smoothly integrated with the use of classical model theory as widely employed in natural language semantics. But unlike epistemicism, the described approach fails to imply either the existence of sharp boundaries or the failure of tolerance for soritical predicates. Applications of measurement theory (in the sense of Krantz et al. 1971) to vagueness in the nonstandard setting are also explored

Totuus, todistettavuus ja gödeliläiset argumentit : Tarskilaisen totuuden puolustus matematiikassa

Eräs tärkeimmistä kysymyksistä matematiikanfilosofiassa on totuuden ja formaalin todistettavuuden välinen suhde. Kantaa, jonka mukaan nämä kaksi käsitettä ovat yksi ja sama, kutsutaan deflationismiksi, ja vastakkaista näkökulmaa substantialismiksi. Ensimmäisessä epätäydellisyyslauseessaan Kurt Gödel todisti, että kaikki ristiriidattomat ja aritmetiikan sisältävät formaalit systeemit sisältävät lauseita, joita ei voida sen enempää todistaa kuin osoittaa epätosiksi kyseisen systeemin sisällä. Tällaiset Gödel-lauseet voidaan kuitenkin osoittaa tosiksi, jos laajennamme formaalia systeemiä Alfred Tarskin semanttisella totuusteorialla, kuten Stewart Shapiro ja Jeffrey Ketland ovat näyttäneet semanttisissa argumenteissaan substantialismin puolesta. Heidän mukaansa Gödel-lauseet ovat eksplisiittinen tapaus todesta lauseesta, jota ei voida todistaa, ja siten deflationismi on kumottu. Tätä vastaan Neil Tennant on näyttänyt, että tarskilaisen totuuden sijaan voimme laajentaa formaalia systeemiä ns. pätevyysperiaatteella, jonka mukaan kaikki todistettavat lauseet ovat ”väitettävissä”, ja josta seuraa myös Gödel-lauseiden väitettävyys. Relevantti kysymys ei siis ole se pystytäänkö Gödel-lauseiden totuus osoittamaan, vaan se onko tarskilainen totuus hyväksyttävämpi laajennus kuin pätevyysperiaate. Tässä työssä väitän, että tätä ongelmaa on paras lähestyä ajattelemalla matematiikkaa ilmiönä, joka on laajempi kuin pelkästään formaalit systeemit. Kun otamme huomioon esiformaalin matemaattisen ajattelun, huomaamme että tarskilainen totuus ei itse asiassa ole laajennus lainkaan. Väitän, että totuus on esiformaalissa matematiikassa sitä mitä todistettavuus on formaalissa, ja tarskilainen semanttinen totuuskäsitys kuvaa tätä suhdetta tarkasti. Deflationisti voi kuitenkin argumentoida, että vaikka esiformaali matematiikka on olemassa, voi se silti olla filosofisesti merkityksetöntä mikäli se ei viittaa mihinkään objektiiviseen. Tätä vastaan väitän, että kaikki todella deflationistiset teoriat johtavat matematiikan mielivaltaisuuteen. Kaikissa muissa matematiikanfilosofisissa teorioissa on tilaa objektiiviselle viittaukselle, ja laajennus tarskilaiseen totuuteen voidaan tehdä luonnollisesti. Väitän siis, että mikäli matematiikan mielivaltaisuus hylätään, täytyy hyväksyä totuuden substantiaalisuus. Muita tähän liittyviä aiheita, kuten uusfregeläisyyttä, käsitellään myös tässä työssä, eikä niiden todeta poistavan tarvetta tarskilaiselle totuudelle. Ainoa jäljelle jäävä mahdollisuus deflationistille on vaihtaa logiikkaa niin, että formaalit kielet voivat sisältää omat totuuspredikaattinsa. Tarski osoitti tämän mahdottomaksi klassisille ensimmäisen kertaluvun kielille, mutta muilla logiikoilla ei välttämättä olisi lainkaan tarvetta laajentaa formaaleja systeemejä, ja yllä esitetty argumentti ei pätisi. Vaihtoehtoisista tavoista keskityn tässä työssä eniten Jaakko Hintikan ja Gabriel Sandun ”riippumattomuusystävälliseen” IF-logiikkaan. Hintikka on väittänyt, että IF-kieli voi sisältää oman adekvaatin totuuspredikaattinsa. Väitän kuitenkin, että vaikka tämä onkin totta, tätä predikaattia ei voida tunnistaa totuuspredikaatiksi saman IF-kielen sisäisesti, ja siten tarve tarskilaiselle totuudelle säilyy. IF-logiikan lisäksi myös toisen kertaluvun klassinen logiikka ja Saul Kripken käyttämä Kleenen logiikka epäonnistuvat samalla tavalla

Proof, rigour and informality : a virtue account of mathematical knowledge

This thesis is about the nature of proofs in mathematics as it is practiced, contrasting the informal proofs found in practice with formal proofs in formal systems. In the first chapter I present a new argument against the Formalist-Reductionist view that informal proofs are justified as rigorous and correct by corresponding to formal counterparts. The second chapter builds on this to reject arguments from Gödel's paradox and incompleteness theorems to the claim that mathematics is inherently inconsistent, basing my objections on the complexities of the process of formalisation. Chapter 3 looks into the relationship between proofs and the development of the mathematical concepts that feature in them. I deploy Waismann's notion of open texture in the case of mathematical concepts, and discuss both Lakatos and Kneebone's dialectical philosophies of mathematics. I then argue that we can apply work from conceptual engineering to the relationship between formal and informal mathematics. The fourth chapter argues for the importance of mathematical knowledge-how and emphasises the primary role of the activity of proving in securing mathematical knowledge. In the final chapter I develop an account of mathematical knowledge based on virtue epistemology, which I argue provides a better view of proofs and mathematical rigour.Funded by the Caroline Elder PG Scholarship and a SASP scholarship, and with travel funded by the Indo-European Research Training Network in Logic and the Arché Travel Fund

Beyond Logic. Proceedings of the Conference held in Cerisy-la-Salle, 22-27 May 2017

The project "Beyond Logic" is devoted to what hypothetical reasoning is all about when we go beyond the realm of "pure" logic into the world where logic is applied. As such extralogical areas we have chosen philosophy of science as an application within philosophy, informatics as an application within the formal sciences, and law as an application within the field of social interaction. The aim of the conference was to allow philosophers, logicians and computer scientists to present their work in connection with these three areas. The conference took place 22-27 May, 2017 in Cerisy-la-Salle at the Centre Culturel International de Cerisy. The proceedings collect abstracts, slides and papers of the presentations given, as well as a contribution from a speaker who was unable to attend