Methods and criteria for performance analysis of multiantenna systems in mobile communications

Multiple-input multiple-output (MIMO) technique is one of the most promising solutions for increasing reliability and spectral efficiency of the radio connection in future mobile communication systems. The performance potential of MIMO systems is well established from theoretical point of view. However, much effort is still needed in the experimental verification of those systems using realistic antennas and channels. It is widely accepted that the antenna properties are of significant importance regarding the performance of single-input single-output (SISO) systems. However, the effect of the antennas on MIMO systems has not been thoroughly studied. Due to the complexity of MIMO systems, evaluation of MIMO antennas becomes increasingly cumbersome and time-consuming process in comparison to simpler systems. In the first part of this work an advanced antenna evaluation technique called experimental plane-wave based method (EPWBM) is generalized and validated to cover MIMO systems. This work is the extension of the previous work where the method has been used in the analysis of SISO systems. The EPWBM is based on the measured or simulated complex 3-D radiation patterns of the antennas and measured directional radio channel data. The EPWBM simplifies antenna evaluation process in comparison to traditional means since the same channel library can be utilized in the evaluation of several antenna systems without performing the same measurements for each prototype antennas separately. It is verified that the EPWBM is sufficiently reliable in comparing the performance of prototype antennas. In the second part of the work new quality factors for MIMO system evaluation enclosing traditional systems as special cases have been developed. The MIMO channel correlation matrix is formulated so that it reveals the ability of MIMO antenna systems to transfer signal power from a transmitter to a receiver and to utilize parallel spatial channels. It is also verified that correct normalization of the channel matrices is of significant importance in the MIMO antenna evaluation. This approach gives comprehensive framework for MIMO antenna evaluation, which takes into account both realistic antenna and channel properties. In the last part of the work insight into the performance of different antennas in different signal propagation environments is given. The performance of the antennas depends on the signal-to-noise-ratio and on the outage probability level considered. Although MIMO systems are based on the utilization of parallel spatial channels, the capability of the system to transfer signal power plays a significant role especially with small MIMO systems. In the realistic dynamic channels the capacity variation is larger than in the ideal channels, which are based on the identically and independently distributed (iid) channel assumption. Large performance variations occur in the realistic channels with directive antennas, when antennas are rotated in the usage environment, whereas omnidirectional ones are more robust but are difficult to realize in practice. The largest differences between the antennas are found at the low outage probability levels due to different radiation properties of the antennas. The systems with the cross-polarized antennas have smaller eigenvalue dispersion and are more robust in performance for the variations of the channel than the systems with co-polarized antennas. On the other hand, the co-polarized antennas possess better capability to transfer signal power and are more robust in performance for the antenna array orientation. From practical point of view, the dual-polarized antennas seem to be the most feasible candidates to be used in MIMO antenna systems due to compact structure, and indoor seems to be the most suitable for MIMO applications due to typically scatter-rich channel.Multiple-input multiple-output (MIMO) tekniika on yksi lupaavimmista ratkaisuista lisätä radioyhteyden luotettavuutta ja spektritehokkuutta tulevaisuuden matkaviestinjärjestelmissä. MIMO järjestelmien suorituskykypotentiaali on teoreettisesti todistettu. Paljon työtä tarvitaan kuitenkin vielä kokeelliseen järjestelmätestaukseen käyttäen realistisia antenneja ja kanavia. On laajasti hyväksyttyä että antennien ominaisuudet ovat merkityksellisiä single-input single-output (SISO) järjestelmien suorituskyvyn kannalta. Antennien vaikutusta MIMO-järjestelmiin ei ole kuitenkaan perusteellisesti tutkittu. MIMO-järjestelmien lisääntyneestä monimutkaisuudesta johtuen, verrattuna yksinkertaisempiin järjestelmiin, MIMO antennien suorituskyvyn arviointi hankaloituu ja vie enemmän aikaa. Työn ensimmäisessä osassa uusi antennien arviointitekniikka nimeltään kokeellinen tasoaaltoihin perustuva menetelmä (EPWBM) on yleistetty käsittämään MIMO järjestelmät ja sen tarkkuus on arvioitu. Tämä työ on laajennus aikaisempaan työhön jossa menetelmää on käytetty SISO-järjestelmien arviointiin. EPWBM perustuu mitattuihin tai simuloituihin antennien kompleksisiin 3-D suuntakuvioihin ja mitattuun suuntatiedon sisältämään kanavadataan. EPWBM yksinkertaistaa antennin suorituskyvyn arviointia perinteisiin menetelmiin verrattuna, koska sama kanavamittausaineisto voidaan hyödyntää usamman antennisysteemin arvioinnissa tekemättä samoja mittauksia jokaiselle antenniprototyypille erikseen. On osoitettu että EPWBM on suhteellisen luotettava prototyyppiantennien suorituskyvyn vertailussa. Työn toisessa osassa on kehitetty uusia hyvyyslukuja MIMO-järjestelmien suorituskyvyn arviointiin sisältäen perinteiset järjestelmät erikoistapauksina. MIMO-kanavamatriisi esitetään siten että se paljastaa MIMO-antennijärjestelmien kyvyn siirtää signaalitehoa lähettimen ja vastaanottimen välillä ja hyödyntää rinnakkaisia kanavia. On myös todistettu että oikeanlainen kanavamatriisien normalisointi on erittäin merkittävää MIMO-antennivertailussa. Tämä lähestymistapa antaa kattavat puitteet MIMO-antennien suorituskyvyn arviointiin ottaen huomioon todelliset antennien ja kanavan ominaisuudet. Työn viimeisessä osassa annetaan käsitys erilaisten antennien suorituskyvystä erilaisissa signaalin etenemisympäristöissä. Antennien suorituskyky riippuu signaalikohinasuhteesta ja tarkasteltavan signaalin luotettavuustasosta. Vaikka MIMO-järjestelmät perustuvat rinnakkaisten kanavien hyödyntämiseen järjestelmän signaalitehon siirto-ominaisuudet ovat merkittäviä erityisesti pienillä MIMO järjestelmillä. Realistisissa dynaamisissa kanavissa kapasiteetinvaihtelu on suurempaa kuin ideaalisissa kanavissa jotka perustuvat oletukseen että signaalit ovat riippumattomasti ja identtisesti jakautuneita (iid). Suurta suorituskykyn vaihtelua esiintyy realistissa kanavissa suuntaavilla antenneilla, kun antenneja pyöritetään käyttöympäristössä, kun taas ympärisäteilevät antennit olisivat jäykempiä suorituskyvyn kannalta mutta käytännössä vaikeampia toteuttaa. Suuremmat erot antennien välillä on löydettävissä matalalta signaalin luotettavuustasolta johtuen antennien erilaisista säteilyominaisuuksista. Kaksipolarisaatioantennijärjestelmillä on pienempi ominaisarvohaje ja niiden suorituskyky on jäykempi kanavan vaihteluille kuin yksipolarisaatioantennijärjestelmä. Toisaalta yksipolarisaatioantenneilla on paremmat signaalitehon siirto-ominaisuudet ja suorituskyky vaihtelee vähemmän antennin katselusuunnan funktiona. Käytännön näkökulmasta katsoen kaksipolarisaatioantennit näyttävät olevan kaikkein toteuttamiskelpoisin vaihtoehto käytettäväksi MIMO-systeemeissä johtuen niiden kompaktista rakenteesta, ja sisätila näyttää olevan sopivin ympäristö MIMO-sovelluksiin johtuen tyypillisesti sirontarikkaasta kanavasta.reviewe