YHTEISET ARVOT - MONIKULTTUURISEN TYÖYHTEISÖN PERUSTA

Anttonen, Merja & Kouhia, Susanna. Yhteiset arvot – Monikulttuurisen työyhteisön perusta. Helsinki, kevät 2018. 53 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK)/Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyö on kehittämispainotteinen. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää yhteisten arvojen merkitystä monikulttuurisessa työyhteisössä terveydenhoitoalalla. Opinnäytetyö pohjautuu Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyökumppanin maahanmuuttajataustaisille työntekijöille tekemiin haastatteluihin, joiden pohjalta toteutettiin keväällä 2016 ”Arvot ja asenteet” -työpaja. Työpajan tarkoituksena oli löytää yhteisiä työvälineitä työyhteisön arvomaailman löytämiseksi ja herättää keskustelua työyhteisölle tärkeistä arvoista. Tarkoituksena opinnäytetyössä oli tarkastella haastatteluissa sekä työpajassa esiin tulleita haasteita, joita monikulttuurisessa työyhteisössä usein on. Kulttuurien välinen ymmärrys, avoimuus sekä työyhteisön jäsenten välinen kunnioitus ja luottamus lisäävät monikulttuurisen työyhteisön yhteisöllisyyttä ja sen jäsenten yhdenvertaisuutta. Opinnäytetyössä tarkastellaan ja kuvataan erilaisia kulttuurillisia arvoja, terveydenhuoltoalan arvoja sekä monikulttuurisen työyhteisön haasteita. Opinnäytetyössä etsitään ratkaisumalleja yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen työilmapiirin luomiseksi. Opinnäytetyössä korostetaan eri kulttuurillisten arvojen ymmärtämistä ja avoimuutta sekä ulkomaalaistaustaisen työntekijän perehdytystä ja sopeutumista uuteen työyhteisöön ja suomalaiseen työkulttuuriin. Asiasanat: monikulttuurisuus, työyhteisö, arvot, perehdytys, yhdenvertaisuusAnttonen, Merja & Kouhia, Susanna. Common values - The basis of multicultural work community. 53 pages, 4 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2018. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Nursing. Degree: Nurse/Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse. The thesis is development-oriented, aiming to discuss the importance of common values in a multicultural work community in the healthcare sector. The purpose was to collaboratively define and develop a set of shared values for the work community and to awake discussions around the values and principles that were important for them. The development process began by interviewing employees with an immigrant background from DIAK (UAS) partnership organization and continued by conducting a workshop "Arvot ja Asenteet” in the spring 2016. The challenges that came up in interviews and workshops are often found in a multicultural work community. The thesis examined and described different cultural values, the values of the health care industry and the challenges of a multicultural work community. Solutions were sought to create an equal work environment. The understanding about different cultural values as well as a new employee's work orientation, adaptation to a work community and to Finnish work culture were emphasized in the thesis. Especially, was stated that understanding, mutual respect and trust between the members of the work community increase the communality of the multicultural work community and the equality of its members. Keywords: multiculturalism, work community, values, orientation, equalit

Selvitys sukupuolten tasa-arvon edistämisestä varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuslaissa sukupuolten tasa-arvo on kirjattu yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteeksi. Valtakunnallisissa varhaiskasvatusta ohjaavissa dokumenteissa ei kuitenkaan määritellä, mitä tasa-arvo tarkoittaa, miten sitä konkreettisesti edistetään tai miten sen toteutumista seurataan. Myös varhaiskasvattajien koulutuksesta puuttuu yleinen ja yhteinen opintojakso, joka valmistaisi kasvattajia tasa-arvon edistämiseen. Tutkimukset osoittavatkin, että varhaiskasvatuksessa on useita epätasa-arvoisia käytänteitä sekä lasten kohtaamisessa että toimintaympäristössä. Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen varhaiskasvatuksessa vaatii pysyviä rakenteita. Tasa-arvon tulee kytkeytyä varhaiskasvatukseen tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Yksi väline tähän on toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma, jonka laatimiseen on jo velvoite oppilaitoksissa ja perusopetuksessa. Suunnitelma olisi vaikuttava keino edistää sukupuolten tasa-arvon toteutumista myös varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa laadittava toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma ohjaa työyhteisön ja kasvattajan toimintaa. Suunnitelmasta on eniten hyötyä, kun se laaditaan yksikkötasolla. Suunnitelmassa on tärkeä määritellä, mitä tasa-arvolla tarkoitetaan. Arjen havainnointi taas auttaa paikantamaan niitä tilanteita, joissa tasa-arvo ei toteudu ja jotka voidaan suunnitelmassa osoittaa kehittämiskohteiksi. Toiminnan kehittämiseksi tulee nimetä konkreettisia toimenpiteitä ja aikataulu niiden toteuttamiselle ja seurannalle. Pelkkä suunnitelman laatiminen ei siis riitä, vaan siinä määriteltyjen toimenpiteiden toteutumista ja tuloksia tulee seurata ja arvioida

Jatkuvan koulutuksen pohjoismaista oppia

The article looks into developments in adult education in the Nordic countries. The emphasis in Sweden has been on equality, in Denmark it has been on decentralization, in Norway on legislation and in Finland on the education system as a whole. Particular stress is laid on life-long learning, continuing education and developing the content of adult education policy in Finland.Artikkelissa tarkastellaan eri Pohjoismaiden aikuiskasvatuksen kehittämisen painopisteitä ja suuntia. Aikuiskasvatuksen kehittämisessä ovat Pohjoismaat toimineet eri tavoin: Ruotsissa on korostettu tasa-arvoa, Tanskassa hajautusta, Norjassa lainsäädäntöä ja Suomessa koulutusjärjestelmän kokonaisuutta. Artikkelissa kiinnitetään erityistä huomiota suomalaisen aikuiskasvatuspolitiikan sisällön kehittelyyn

Suomen uskomaton katsomusopetus ehdot, piirteet ja problematiikka

Tiivistelmä. Tämän kandidaatin tutkielman tavoitteena on kartoittaa Suomessa toteutettavalle katsomusopetukselle asetettuja juridisia rajoja ja pohtia katsomusaineiden eroavaisuuksia vuonna 2016 voimaan astuneen perusopetuksen opetussuunnitelman pohjalta. Tutkielman aihe valikoitui tekijöiden henkilökohtaisen mielenkiinnon ja aiheen ajankohtaisuuden perusteella. Mielenkiinnon herättäjänä on toiminut viime vuosina katsomusaineiden ympärillä käyty keskustelu, joka on nostanut esiin kysymyksiä katsomusaineiden opetuksen toteutustavasta ja eri katsomusten sekä monikulttuurisuuden huomioimisesta opetuksessa. Suomessa tapahtuva kansan monikulttuuristuminen ja kasvava maallistuminen asettavat jatkuvaa painetta katsomusopetuksen opetusjärjestelyiden muutoksille. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja se vastaa kysymyksiin: millaisia ehtoja peruskoulun katsomusopetukselle on Suomessa ja millaisia ristiriitoja tai ongelmakohtia suomalaiseen katsomusopetukseen sisältyy Suomen lain, kansainvälisten sopimusten ja peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden osalta. Aineistona tutkielman laadinnassa ovat toimineet katsomusaineiden opetusta koskevin osin Suomen laki, kansainväliset sopimukset ja peruskoulun opetussuunnitelman perusteet sekä katsomusopetusta käsittelevä kirjallisuus. Tutkielma esittää aineiston pohjalta ehtoja suomalaiselle katsomusopetukselle ja tuo esille epäkohtia katsomusopetusta läheisesti koskevista säädöksistä sekä vertailee katsomusaineita perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) pohjalta. Pohdinnan alle asettuvat katsomusopetuksen nykytila ja tulevaisuus. Tutkielma osoittaa, että valtauskontojen erityisasema on ristiriidassa valtakunnallisen opetussuunnitelman yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasa-arvoa koskevien säädösten kanssa. Perusopetuslain 13 § takaa evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle uskonnolle erityisaseman instituutioina, sillä kyseisiin uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden tulee osallistua näiden uskontojen opetukseen. Vähemmistöuskontojen edustajille järjestetään oman uskonnon opetusta, mikäli opetusryhmälle säädetty kolmen oppilaan vähimmäismäärä täyttyy ja oppilaiden vanhemmat kyseessä olevan uskonnon opetusta erikseen pyytävät. Yhtenä ongelmakohtana voidaankin nähdä nykyjärjestelmän tapa jaotella oppilaat kotien katsomusten mukaan eri ryhmiin. Tämä häiritsee perusopetuksen opetussuunnitelmassakin mainittua vapaata keskustelua ja näkökulmien vaihtoa uskontojen ja vakaumusten välillä. Lisäksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineet eroavat niin tavoitteiltaan kuin sisällöiltään. Tarkasteluun ottamamme kansainväliset sopimukset takaavat yhtenäisesti vanhemmille oikeuden lastensa uskonnolliseen ja aatteelliseen kasvatukseen omien vakaumustensa mukaisesti. Tutkielma nostaa esiin problematiikan lasten oikeuksien huomioimisessa häntä itseään koskevissa asioissa kuten uskontokuntaan kuulumisessa. Lapsen oikeuksiin lukeutuu uskonnonvapaus, mikä on ristiriidassa kansainvälisissä sopimuksissa painotetun vanhempien vakaumuksellisen ja aatteellisen kasvatusoikeuden kanssa

Nuorten aikuisten syrjintäkokemuksia työhönotossa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten aikuisten syrjintäkokemuksia työhönotossa. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin haastatteluiden pohjalta. Haastattelujen teemoina olivat nuorten aikuisten syrjintäkokemukset työhönotossa, kokemusten jälkeiset seuraukset sekä syrjintään liittyvä laintuntemus. Tutkimuksessa selvitettiin myös, ryhtyivätkö nuoret jatkotoimenpiteisiin kokemansa syrjinnän johdosta. Haastatellut olivat iältään 22–37-vuotiaita nuoria aikuisia, joiden joukossa oli suomalaisia ja ulkomaalaistaustaisia miehiä ja naisia. Haastattelut suoritettiin kahdenkeskisinä keskusteluina. Aiheen tiimoilta käytiin myös ryhmäkeskusteluita. Tutkimuksen teoriaosassa keskityttiin Suomen lain säädöksiin syrjinnästä ja kokemuksen selvittämiseen ilmiönä. Jokainen ihminen muodostaa itse omat kokemuksensa. Näiden aistihavaintojen pohjalta hän yleensä myös toimii. Kokemukset liittyvät usein sosiaalisiin tilanteisiin. Syrjintä on Suomessa kielletty jo perustuslaissa. Lisäksi EU:n syrjintään liittyvä lainsäädäntö sitoo myös Suomea. Tärkeimpiä syrjintään liittyviä lakeja Suomessa ovat perustuslain lisäksi yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki sekä työsopimuslaki. Syrjintää on se, että samankaltaisessa tilanteessa olevia henkilöjä kohdellaan eri tavoin, asettamalla toinen huonompaan asemaan kuin toinen. Jos syrjintää kokee, asiasta voi ilmoittaa poliisille tai työsuojeluviranomaiselle. Myös tasa-arvovaltuutettuun, eduskunnan oikeusasiamieheen, vähemmistövaltuutettuun sekä ammattiliittoihin voi ottaa yhteyttä, jos on kokenut syrjintää. Syrjintäkokemuksia käsiteltiin työssä myös aiempien tutkimustulosten valossa. Tulokset kertoivat hyvin erilaisista syrjintäkokemuksista. Nuorten aikuisten kokemia syrjintäperusteita oli muun muassa sukupuoli, ulkoinen ominaisuus, asepalvelukseen astumisen lähestyminen, liian hyvä koulutus, etninen alkuperä ja tulevaisuudessa oletettu vamma tai sairaus. Haastatelluilla ei ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta hyvää laintuntemusta syrjintään liittyvästä lainsäädännöstä, eikä useimmista heillä ollut tietoa, mihin viranomaiseen voi ottaa yhteyttä, kun on kokenut syrjintää ja haluaa viedä asian eteenpäin.This Study was about the experiences of the discrimination in recruiting of young adults. The study was executed by qualitative methods. By the help of interviews there were sorted out the background information of the interviewees, the reports of the experience of the discrimination in recruiting, consequences of the discrimination and knowledge of the law about discrimination. There was also sorted out the fact how interviewees acted after they had experienced discrimination. The Interviewees were 22–37 years old young adults including Finnish and foreign men and women. The interviews were held between interviewer and interviewee. There were also group conversations about the subject. The theory part discussed Finnish legislation of discrimination and personal affections related to the experience. All persons have their own experiences and they act based on them. The experiences are often associated with social situations. Discrimination is extensively forbidden in Finland and in European Union. The most important laws related to the discrimination are the constitutional law, the law of equality and the statute regulating work agreements. If one is treated worse than the other one in a similar situation, it is called discrimination. If one has discrimination experiences and is willing to take it further to get justice, one contact the police or occupational safety and health authority. In some cases one can also take contact to the ombudsman for minority, to the ombudsman for equality, to the parliamentary ombudsman or to the trade union. The theory part focused also on comparing the earlier studies of discrimination to this one. The results were very versatile. The reports showed that young adults had discrimination experiences related to gender discrimination, external features, upcoming military service, good education, ethnic origin, supposed injury or disease in the future, etc. The knowledge of the law of young adults was quite poor. Most of the interviewees were not aware of which authority to contact in the case of discrimination

Kotihoidon tuen kuntalisä kuntalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta

Kunnallisoikeudellisen pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää kotihoidon tuen kuntalisän maksamista kunnan vapaaehtoisena tehtävänä. Tutkielmassani pyrin saamaan vastauksen siihen, miten kuntalaisten yhdenvertaisuus toteutuu kuntalisää maksaessa ja ovatko kuntalisän maksamiselle asetetut ehdot oikeudellisesti hyväksyttäviä. Päätutkimuskysymyksinäni on selvittää, mikä on kotihoidon tuen ja erityisesti kuntalisän oikeudellinen asema, sekä mitä reunaehtoja kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimus asettaa kuntalisän maksamiselle? Tutkimusmetodinani käytän oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, jonka avulla tutkin voimassa olevaa oikeutta ja selvitän, miten sen mukaan tulisi toimia. Apumetodeinani käytän oikeushistoriaa sekä oikeusvertailua. Oikeuskäytännön ja virallislähteiden avulla pyrin saamaan oikeudellista perustaa ja vahvuutta tekemiini havaintoihin ja johtopäätöksiin. Lisäksi arvioin kotihoidon tuen kuntalisän sääntelyn muutostarpeita de lege ferenda -näkökulmasta. Kotihoidon tuen kuntalisä on kunnan vapaaehtoisesti maksama lisä vanhemmille, jotka jäävät kotiin hoitamaan lasta vanhempainvapaan päätyttyä. Kuntalisä on vapaaehtoinen tukimuoto lakisääteisen kotihoidon tuen lisäksi ja sen maksaminen on yhteydessä päivähoidon tarpeen kasvuun. Kuntalisän maksamisella halutaan hillitä päivähoitoon kohdistuvaa painetta ja sen maksaminen perustellaan yleensä sen taloudellisilla hyödyillä sekä vanhempien valinnan vapauden lisäämisellä. Kuntalisän tuomista todellisista säästöistä ei ole tarkkaa näyttöä ja kunnilla on oikeus asettaa kuntalisän maksamiselle maksuehtoja, jolloin kuntalisä kohdistetaan usein niille vanhemmille, jotka todennäköisesti eivät jäisi kotiin vanhempainvapaan päätyttyä. Kuntalaisten asettaminen eriarvoiseen asemaan kuntalisän maksamisessa on herättänyt paljon ky-symyksiä, mikä ilmenee myös kuntalisää koskevista oikeustapauksista. Yhdenvertaisuus on yksi hyvän hallinnon periaatteista, joita kunnan tulisi kaikessa toiminnassaan noudattaa ja edistää. Toisaalta taas kunnalla on itsehallintonsa nojalla oikeus määritellä ehdot kuntalisän maksamiselle, koska se kuuluu kunnan yleiseen toimialaan, valtio ei osallistu kuntalisän rahoittamiseen eikä kuntalisän maksamisesta ole tarkemmin säädetty lailla

Poliittisten yhteisöjen rajojen demokratisoiminen

Tutkielmassa tarkastellaan demokraattisen yhteisön kansalaisuuden ja poliittisen osallistumisen rajojen oikeutusta intensiivisen kansainvälisen kanssakäymisen maailmassa. Demokraattisen prosessin tai demokraattisen yhteisön rajaamiskysymystä on poliittisessa filosofiassa lähestytty demoksen rajaamisongelman kautta, jonka mukaan demokratian teoria on kykenemätön antamaan vastausta siihen, miten demokraattisen prosessin osallistujat pitäisi rajata. Vastaukseksi demokratian rajaamisongelmaan on esitetty vaikutusperiaatetta, jonka mukaan jokainen, johon päätös vaikuttaa on oikeutettu osallistumaan päätöksen tekemiseen. Tutkielmassa argumentoidaan, että yksittäisen vaikutusperiaatteen kaltaisen rajaamisnormin sijaan on tarkasteltava sitä, miten nykyisiä poliittisten yhteisöjen kansalaisuuden rajoja voitaisiin demokratisoida. Demokratian rajaamisongelmaa ja vaikutusperiaatetta analysoidaan tutkielmassa erityisesti Nancy Fraserin, Gustaf Arrheniuksen ja Robert E. Goodinin aihetta käsittelevien kirjoitusten avulla. Vaikutusperiaatteeseen perustuvat teoriat eivät kuitenkaan huomioi, että demokraattinen politiikka tarvitsee jatkuvuutta ja riittävän stabiilia institutionaalista järjestystä, joka pystyy takaamaan kansalaisten välisen tasa-arvon. Jatkuvuuden ja tasa-arvon mahdollistamiseksi demokratiaa on ensisijaisesti tarkasteltava yhteiskuntaan sidottuna ideaalina, kuten Brian Milstein ja Thomas Christiano argumentoivat. Demokratian tarkasteleminen yhteiskuntaan sidottuna ideaalina ei poista rajoihin liittyviä ongelmia, sillä ihmiset liikkuvat jatkuvasti yli rajojen ja rajatuissa yhteisöissä tehdyillä päätöksillä on vaikutuksia myös rajojen ulkopuolella. Ratkaisuna demoksen rajaamisen ongelmaan tutkielmassa ehdotetaan kansalaisuuden rajojen demokratisointia. Siten tutkielma asettuu Milsteinin ja Étienne Balibarin hahmottelemaan traditioon, jonka mukaan emme voi ratkaista demoksen rajaamisen ongelmaa yhden teoreettisen periaatteen avulla, mutta voimme demokratisoida nykyisiä kansalaisuuden rajoja. Tutkielmassa rajojen demokratisointi nähdään demokraattisen poliittisen kulttuurin vaatimuksena maailmassa, jossa jokainen yksilö ja yhteisö voivat olla kanssakäymisessä keskenään. Demokratian poliittinen kulttuuri tarkoittaa, että demokraattisia periaatteita on jatkuvasti tulkittava maailmassa, johon demokratian universaali ideaali vapaista ja tasa-arvoisista kansalaisista ei tee rajoja. Jokaisen on nähtävä jokainen toinen potentiaalisena keskustelukumppaninaan ja vertaisenaan, koska ihmiset ovat osa samoja globaalin kanssakäymisen verkostoja. Demokraattisuus edellyttää, että normit, lait ja yhteisön rajat ovat merkityksellisiä ihmisille ja niitä on mahdollista ylläpitää tai muuttaa. Ihmisoikeudet nähdään yhtenä tapana institutionalisoida demokraattista poliittista kulttuuria, jolloin jokainen yksilö nähdään ihmisyytensä perusteella tiettyjen oikeuksien haltijana. Ihmisoikeuksien ja demokratian suhdetta teoretisoidaan Balibarin ja Seyla Benhabibin tuotantojen kautta. Heidän tuotannoissaan demokratian on nähty perustuvan universaaleihin ihmisoikeuksiin, jolloin jokaisen demokraattisen yhteisön on kunnioitettava noita oikeuksia. Milsteinin demosgenesiksen käsitettä käytetään tutkielmassa hahmottelemaan sellaisia yhteisöjen muotoja, jotka ovat globaalin kanssakäymisen maailmassa demokraattisesti oikeutettuja. Demosgenesis tarkoittaa, että ihmiset luovat yhteisöjään arkipäiväisessä toiminnassaan, joka on ainakin potentiaalisesti nykyisiä rajoja ylittävää. Nykyisten poliittisten yhteisöjen on täten mahdollistettava entistä joustavammin ihmisten välinen vapaa yhteisönmuodostus myös yli nykyisten rajojen ja oikeutettava rajojaan ylirajaisissa keskusteluissa. Rajoja demokratisoimalla demokratiaa on mahdollista siirtää uusiin konteksteihin. Tutkielman lopussa tarkastellaan sitä, miten nykyisten poliittisten yhteisöjen rajoja voidaan demokratisoida