66 research outputs found

    Tulevaisuuden ruokamurros : proteiinit, solumaatalous, maankäyttö ja energia

    No full text
    Suomalaisten proteiininsaannista suurin osa tulee nykyisin eläinkunnan tuotteista. Muutos kestävämmäIle uralle tarkoittaisi huomattavaa muutosta tavassamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Kasvipohjaiset proteiinilähteet ja solumaataloustuotteet voivat korvata eläinproteiineja. Solumaataloudessa hyödynnetään soluviljelytekniikoita sekä mikrobi-, eläin- tai kasvisoluja. Solumaatalouden tuotteita ovat esimerkiksi viljelty liha ja mikrobien tuottama kananmunan valkuaisproteiini. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, miten kotieläintuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla raaka-aineilla tai solumaatalouden tuotteilla vaikuttaisi proteiinien tuotantoon tarvittavaan maa-alaan ja energiankulutukseen Suomessa.Tuotantoa tarkasteltiin tiloilla tapahtuvan alkutuotannon osalta tilan portille asti (systeemin rajaus). Vertailussa olivat mukana naudanliha, sian- ja siipikarjanliha, maito sekä kananmunat. Naudanlihaa saadaan maitoketjun osana tulevasta lihasta (80 %) ja lihakarjasta (20 %). Kasviperäisiä proteiininlähteitä olivat tässä selvityksessä palkokasvit ja viljat. Solumaataloustuotteita olivat viljelty liha, kaasufermentoitu mikrobiproteiini ja rekombinanttiproteiini (mikrobien avulla tuotettu proteiini). Toiminnalliseksi yksiköksi valittiin proteiinikilo. Maankäyttöön sisältyi viljelymaan käyttö. Lihatuotteista suurin tuotekohtainen maankäyttö oli tässä tutkimuksessa lihakarjan lihalla (100 m2/kg proteiinia) ja pienin siipikarjan lihalla (33,6 m2/kg proteiinia). Maidon maankäytöksi arvioitiin 120m2/kg proteiinia ja kananmunien 44,6 m2/kg proteiinia. Palkokasvit ja viljat (15-20 m2/kg proteiinia) olivat maankäytön kannalta edullisia proteiininlähteitä kotieläintuotantoon verrattuna. Viljellyn lihan (5,6 m2/kg proteiinia) ja rekombinanttiproteiinin (4,1 m2/kg proteiinia) viljelymaan käyttö oli alhaisempi verrattuna muihin proteiininlähteisiin. Alhaisin maankäyttö oli kaasufermentoidulla mikrobiproteiiniIla, jonka tuotanto ei vaadi maatalousmaata. Selvityksessä tehtiin tulevaisuuden skenaario, jossa tarkastellut kotieläintuotteet korvataan kokonaan joko kasvipohjaisilla raaka-aineilla tai solumaatalouden tuotteilla. Suomessa tuotettiin (2019-2021) vuodessa keskimäärin 160 miljoonaa kiloa eläinproteiinia selvitykseen sisällytettyjen tuotteiden osalta. Suomalaisen kotieläintuotannon vuotuiseksi maa-alan tarpeeksi arvioitiin 1,34 miljoonaa hehtaaria. Kun rehujen maankäytössä otetaan huomioon vielä viljarehujen siementen tuottamiseen tarvittava maa-ala, eläintuotannon käyttämän maa-alan arvio on noin 1,58 miljoonaa hehtaaria. Tämä vastaisi jo 78 % osuutta viljellystä maatalousmaasta. Jos vastaava määrä proteiinia tuotettaisiin pelkästään kasviperäisillä tuotteilla, maa-alaa tarvittaisiin eläintuotantoon verrattuna vuosittain noin viidennes. Kasvintuotannon maa-alan käytössä tulisi lisäksi ottaa huomioon viljelykierron vaatimukset sekä Suomen maaperä- ja ilmasto-olojen vaihtelu. Kun kasvinsuojelun ja ravinnekierron vaatimukset otetaan huomioon, maa-alan vaade on suurempi ja kohdistuu eteläisen Suomen suotuisiin viljelyolosuhteisiin. Solumaatalouden keinoin tuotettuna viljelymaata kuluisi keskimäärin alle 5 % kotieläintuotannon käyttämästä alasta. Solumaatalous on kuitenkin energiaintensiivistä (erityisesti sähköenergian tarve). Suurin energian kulutus mallinnettiinkin viljellylle lihalle. Todellinen energiankulutus saadaanselville vasta tulevaisuudessa,kun tuotanto on skaalautunut kaupalliseen ja teolliseen mittakaavaan. Tuotekohtaisen vertailun lisäksi tarvitaan tietoa tuotantojärjestelmän vaikutuksista sekä tuotannon seurannaisvaikutuksista. Myös paikallista ravinteiden ja energiankierron merkitystä tulisi painottaa. Eläintuotannon käyttämän maa-alan vähenemiseen liittyvät vaikutukset riippuvat siitä, miten peltoalaa käytettäisiin jatkossa. Nykyisin suuria kasvihuonekaasupäästöjä tuottavien turvepeltojen jatkokäyttöön tulisi kiinnittää huomiota. Vapautuvaa viljelyalaa voitaisiin käyttää uusiutuvan energian tai biopohjaisten materiaalien tuotantoon. Vapautuva ala voitaisiin käyttää myös luonnon monimuotoisuuden tai hiilensidonnan edistämiseen. Nykyisin nautojen rehuksi käytettävä nurmi voisi soveltua esimerkiksi mikrobien rehuksi tai siitä voitaisiin eristää aminohappoja suoraan ruoaksi tai viljellyn lihan tuotantoon. Jatkossa tulisi tarkastella ruokamurroksen ympäristövaikutuksia laajemmin (biodiversiteetti, vesikysymykset) sekä lisäksi tulisi arvioida murroksen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset

    Oral exposure to thiacloprid-based pesticide (Calypso SC480) causes physical poisoning symptoms and impairs the cognitive abilities of bumble bees

    No full text
    BackgroundPesticides are identified as one of the major reasons for the global pollinator decline. However, the sublethal effects of pesticide residue levels found in pollen and nectar on pollinators have been studied little. The aim of our research was to study whether oral exposure to the thiacloprid levels found in pollen and nectar affect the learning and long-term memory of bumble bees. We tested the effects of two exposure levels of thiacloprid-based pesticide (Calypso SC480) on buff-tailed bumble bee (Bombus terrestris) in laboratory utilizing a learning performance and memory tasks designed to be difficult enough to reveal large variations across the individuals.ResultsThe lower exposure level of the thiacloprid-based pesticide impaired the bees' learning performance but not long-term memory compared to the untreated controls. The higher exposure level caused severe acute symptoms, due to which we were not able to test the learning and memory.ConclusionsOur results show that oral exposure to a thiacloprid-based pesticide, calculated based on residue levels found in pollen and nectar, not only causes sublethal effects but also acute lethal effects on bumble bees. Our study underlines an urgent demand for better understanding of pesticide residues in the environment, and of the effects of those residue levels on pollinators. These findings fill the gap in the existing knowledge and help the scientific community and policymakers to enhance the sustainable use of pesticides.Peer reviewe

    Näin perustat yhteisen viljelmän kerrostaloon

    Get PDF

    Post-harvest diseases of carrot and their control with the fungus Clonostachys rosea

    Get PDF
    Kasvintuotanto ja erityisesti ruoantuotanto kohtaavat jatkuvasti haasteita kasvitaudinaiheuttajien vuoksi. Kasvitaudinaiheuttajia, kuten erilaisia patogeenisi√§ sieni√§ vastaan yritet√§√§n taistella monien torjuntakeinojen avulla siementen kylv√∂st√§ l√§htien aina varastointiin saakka. Pitk√§√§n varastoitavat vihannekset, kuten tutkimuksessa tarkasteltu porkkana (Daucus carota), altistuvat varastoinnin aikana erilaisille vioituksille, jotka johtavat usein merkitt√§viin satotappioihin. Mikrobien aiheuttamia satotappioita voitaisiin mahdollisesti v√§hent√§√§ biologisella torjunnalla. T√§m√§n tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella biologiseen torjuntaan kehitetyn valmisteen k√§ytt√∂√§ varastoporkkanoiden sienitautien ehk√§isyss√§. Valmiste sis√§lt√§√§ Clonostachys rosea J1446 -sienikantaa, jolla on osoitetusti hyv√§ torjuntateho erilaisia patogeenisi√§ sieni√§ vastaan. Tutkimuksessa kolme porkkanaer√§√§ ruiskutettiin C. rosea J1446 -valmisteella. Porkkanoita varastoitiin kylm√§varastossa (0,5 ¬įC) 4‚Äď6 kuukauden ajan, mink√§ j√§lkeen porkkanoista havainnoitiin tautien esiintyvyytt√§ ja satotappion m√§√§r√§√§. Lis√§ksi tutkimuksessa tarkasteltiin C. rosea J1446 -sienen s√§ilyvyytt√§ porkkanoiden pinnalla viileiss√§ varastointiolosuhteissa. Varastoitujen porkkanoiden taudinaiheuttajien m√§√§ritt√§miseksi vauriokohdista eristettiin mahdollisesti patogeenisi√§ sieni√§. Tunnistetuista taudinaiheuttajista valittiin muutamia sienikantoja, joilla tutkittiin kolmen eri Clonostachys-sienikannan antagonismivaikutuksia kaksoiskasvatuskokeessa. Tutkimuksessa tautioireisten porkkanoiden osuus k√§sittelem√§tt√∂mist√§ porkkanoista oli keskim√§√§rin 33 %. Yleisin tautioire oli porkkanoiden k√§rjest√§ alkava pilaantuminen. K√§sittely C. rosea J1446 -valmisteella v√§hensi tautioireiden esiintyvyytt√§ keskim√§√§rin 23 % verrattuna k√§sittelem√§tt√∂miin porkkanoihin. Lis√§ksi valmisteella k√§sitellyt porkkanat k√§rsiv√§t v√§hemm√§n varastoinnin aikana tapahtuvasta painoh√§vikist√§. Elinkykyist√§ C. rosea J1446 -sient√§ eristettiin porkkanoista kuuden kuukauden kylm√§varastoinnin j√§lkeen. Tautioireista l√∂ydettiin esimerkiksi Botrytis cinerea -, Mycocentrospora acerina -, ja Fusarium-sieni√§, jotka ovat yleisi√§ varastoporkkanoita vioittavia patogeenej√§. Lis√§ksi porkkanoiden tautioireissa esiintyi runsaasti Cylindrocarpon spp. ryhm√§n sieni√§. Antagonismikokeen tulokset osoittivat Clonostachys-sienten rajoittavan n√§iden porkkanaa vioittavien patogeenisienten kasvua kasvatusmaljalla. Tutkimustulosten perusteella C. rosea J1446 -sient√§ sis√§lt√§v√§ valmiste voisi soveltua varastoporkkanoiden sienitautien biologiseen torjuntaan.Plant production and especially food production faces constantly challenges due to plant pathogens. Plant pathogens, such as different kinds of pathogenic fungi, are controlled throughout the production chain. Several vegetables, including carrot (Daucus carota), can get damaged during long storage periods. For example, temperature and moisture of the storage environment in addition to microbes, affect the quality. The crop losses caused by harmful microbes might be reduced by using biological control methods. The aim of this study was to evaluate if fungal pathogens could be suppressed in stored carrots by biological control. The biological control agent used in this study contains Clonostachys rosea J1446 fungus, which has been tested to be effective against many fungal plant pathogens. Three carrot batches were sprayed with C. rosea J1446 suspension. The carrots were stored in cold storage (0.5 ¬įC) from four to six months. After the storage period, the number of infected carrots was counted and the amount of crop loss was measured. In addition, the survival of C. rosea J1446 fungus on the carrots was examined during the storage period. Pathogenic fungi were identified by molecular biology methods and by morphological features. Some of the fungi were selected for dual culture test examining antagonistic effects of three Clonostachys strains. In this study, the amount of diseased carrots was approximately 33 % of the untreated carrots. Symptom in the tip of the carrot was the most common indication of a disease. Treatment with C. rosea J1446 suspension reduced the amount of diseased carrots by 23 % on average and the treated carrots had less weight loss after the storage period. Viable C. rosea J1446 fungus was isolated from the carrots after six months. Most common pathogens found from the disease symptoms were Botrytis cinerea, Cylindrocarpon spp., Fusarium spp. and Mycocentrospora acerina. The results of the antagonism test showed that the three Clonostachys strains reduced the growth of these pathogens. The results of this research indicate that the C. rosea J1446 product could be used as a biological control agent against fungal pathogens on storage carrots

    Effect of plastic mulch film on forage maize yield and quality

    Get PDF
    Maissi (Zea mays L.) on yksi maailman yleisimmistä viljelykasveista. Maissia hyödynnetään maailmanlaajuisesti esimerkiksi ihmisravinnoksi, bioenergian tuotannossa sekä nautakarjan karkearehussa. Rehuna käytetään tuleentunut jyväsato tai koko kasvusto tuleentumattoman korjattuna. Tuleentumattomasta maissisadosta saadaan yhdellä korjuukerralla suurempi kuiva-ainesato kuin muista yksivuotisista rehukasveista tai säilörehunurmista. Runsas yhdellä korjuukerralla korjattava sato on lisännyt viljelijöiden kiinnostusta rehumaissinviljelyä kohtaan. Maissi voidaan kylvää muovista tai muusta katekalvomateriaalista valmistetun katteen alle. Katekalvo luo kasvulle kasvihuonemaiset olosuhteet ja nopeuttaa itämistä ja kasvuunlähtöä. Maissinviljelyä on tutkittu Suomen olosuhteissa vain vähän, joten lisää tutkimusta maissin viljelymenetelmistä tarvitaan. Tämän maisteritutkielman tavoitteena oli selvittää, miten katekalvon käyttö vaikuttaa rehumaissisadon määrään ja laatuun. Kenttäkoe tehtiin Helsingissä kasvukaudella 2018. Koe oli osaruutukoe, jossa pääruututekijä oli kolme korjuuajankohtaa ja osaruututekijänä oli katekalvo (katekalvo, ei katekalvoa). Katekalvon käyttö lisäsi tuore- ja kuiva-ainesadon määrää verrattuna katekalvottomaan käsittelyyn. Katekalvon käyttö lisäsi rehumaissista saatua tuoresatoa keskimäärin 5 tn/ha ja kuiva-ainesatoa (KA-sato) 2,2 tn/ha. Laatuominaisuuksista katekalvon käyttö vaikutti ainoastaan tärkkelyspitoisuuteen. Katekalvon käyttö lisäsi tärkkelyspitoisuutta 40 g/kg KA verrattuna katekalvottomaan. Katekalvon käyttö vaikutti odotetusti sadon määrään mutta ei laatuun. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että katekalvon käyttö mahdollistaa runsaamman tuore- ja KA-sadon kuin ilman katekalvoa. Tämän tutkimuksen perusteella katekalvoa voidaan käyttää Suomen olosuhteissa kasvattamaan sadon määrää

    Typpilannoituksen vaikutus ansarijauhiaisen (Trialeurodes vaporariorum) kuolleisuuteen ja kehitysaikaan tomaatilla (Solanum lycopersicum)

    Get PDF
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voisiko tomaatin (Solanum lycopersicum) typpilannoitusta vähentämällä hidastaa ansarijauhiaisen (Trialeurodes vaporariorum) populaation kasvunopeutta ja siten parantaa biologisen torjunnan tehokkuutta. Ansarijauhiainen on merkittävä kasvihuonetuholainen, jota torjutaan yleisesti jauhiaiskiilukaisella (Encarsia formosa), mutta torjunnan tehokkuus ei aina ole riittävä, jos ansarijauhiaisen populaation kasvunopeus on suurempi kuin jauhiaiskiilukaisella. Aiemmissa tutkimuksissa ansarijauhiaisen on havaittu hyötyvän tomaatin typpilannoituksesta. Tutkimuksessa jauhiaisia munitettiin vuorokauden ajan klipsihäkeissä tomaateilla, joille annettiin typpipitoisuudeltaan neljää erilaista lannoiteliuosta. Lannoiteliuosten typpipitoisuus muuttui tomaatin kehitysvaiheen perusteella kaupallisten viljelmien käytäntöjen mukaisesti. Jauhiaisten kuolleisuus ja kehitysaika munasta aikuiseksi määritettiin. Kehitysaika laskettiin kummallekin sukupuolelle erikseen. Kuoriutuneista naaraista osa munitettiin kahden viikon ajan gelatiinikapseleista valmistetuissa häkeissä muninnan määrän selvittämiseksi. Typpilannoituksen vaikutusta tomaatin typpipitoisuuteen arvioitiin jauhiaislehtien klorofylli-indeksien perusteella. Tulosten perusteella typpilannoituksella ei ollut merkitsevää vaikutusta jauhiaisten kuolleisuuteen ja kehitysaikaan eikä jauhiaislehtien klorofyllipitoisuuksiin. Yllättävänä havaintona naaraat kuoriutuivat koiraita aikaisemmin kaikilla typpitasoilla: hyönteisillä on yleisempää, että pienikokoisemmat koiraat kuoriutuvat ensin. Kokeen toinen vaihe epäonnistui, eikä muninnan määrää per naaras saatu analysoitua. Näyttäisi siltä, että typpilannoituksen tulisi olla huomattavasti nykykäytäntöä vähäisempi, jotta sillä voisi hillitä jauhiaispopulaation kasvunopeutta. Tämä tulisi kuitenkin varmistaa lisäkokein, ja samalla selvittää vähennetyn typpilannoituksen vaikutukset jauhiaiskiilukaisen torjuntatehoon sekä mahdolliset satovaikutukset. Myös sukupuolten välistä kehitysaikojen eroa olisi tutkittava lisää, jotta saataisiin selville taustalla vaikuttavat syyt tai mekanismit
    • ‚Ķ
    corecore