Older people and eHealth service use An exploration of a complex learning and care ecosystem in the rural areas of Finnish Lapland

Tämä väitöskirja kohdistuu ikäihmisten (yli 60-vuotiaiden) arkeen digitalisoituvien sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on selvittää, kuinka harvaan asutuilla alueilla asuvat ikäihmiset ja heidän sosiaaliset verkostonsa käyttävät kotihoidon tarjoamia eTerveyspalveluita (eHealth services) oppimisen ja hoivan ekosysteemissä. eTerveyspalveluiden käytön tavoitteena on tukea ja helpottaa ikäihmisten sekä heidän hoitajiensa ja läheistensä terveyttä, hyvinvointia ja arkea parantamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuutta ja laatua sekä vähentämällä niiden kustannuksia. eTerveyspalveluiden käyttö herättää myös suuren määrään inhimillisiä eettisiä kysymyksiä. Yksityiskohtaisemmin tutkimuksen tavoitteena on (1) lisätä tietoisuutta digitaalisesta osaamisesta eTerveyspalveluiden käytön oppimisessa ja käytössä, (2) selventää, millä tavalla oppimisprosessi on osa eTerveyspalveluiden kotouttamista, (3) rakentaa teoreettis-käsitteellinen malli eTerveyspalveluiden oppimiseen ja käyttöön, ja (4) antaa kehitysehdotuksia eTerveyspalveluiden suunnittelulle ja toteuttamiselle. Nämä tavoitteet saavutetaan kolmen teoreettisen lähestymistavan kautta. Oppimisen ja hoivan ekosysteemi muodostaa tutkimukselle perustan, hahmottaen ikäihmisten eTerveyspalveluiden oppimista ja käyttöä neljästä eri näkökulmasta: käytännön, sosiaalisen, kulttuurisen ja symbolisen kontekstin kautta. Digitaalisen osaamisen ja teknologian kotouttamisen käsitteet keskittyvät siihen prosessiin, miten ikäihmiset oppivat käyttämään ja käyttävät eTerveyspalveluita arjessaan. Sosiaalisen konstruktivismin paradigmasta ohjaa tutkimuksen suunnittelua soveltuvin osin. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on laadullinen, sisältäen kirjallisuuskatsauksen ja empiirisiä aineistoja. Väitöskirja perustuu kolmeen osatutkimukseen, joista jokainen on julkaistu erillisenä artikkelina. Ensimmäinen osatutkimus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Se sisältää 31 empiiristä tutkimusta ikäihmisten erilaisten eTerveyspalveluiden käytöstä ja käytön oppimisesta 12 eri maassa harvaan asutuilla alueilla ja niiden ulkopuolella. Toinen ja kolmas osatutkimus sijoittuvat Suomen Lapin harvaan asutuille alueille. Lääkeannostelupalvelun (osatutkimus II) sekä ikäihmisille seuraa tarjoavan puhelin- ja videoneuvottelupalvelun (osatutkimus III) käyttöä ja käytön oppimista tutkin tapaustutkimuksen keinoin. Lääkeannostelupalvelututkimukseen osallistui palvelua käyttäviä ikäihmisiä (n=2), lähihoitajia (n=4) ja muita terveydenhuollon ammattilaisia (n=2). Lääkeannostelupalvelun tutkimisessa hyödynnettiin etnografista tutkimusotetta: semi-strukturoitujen haastatteluiden lisäksi palvelun käyttöä havainnoitiin ja palveluun kuuluvasta lääkeannostelurobotista otettiin kuvia ikäihmisten kotona. Puhelin- ja videoneuvottelupalvelua koskeviin semi-strukturoituihin haastatteluihin osallistui palvelua käyttäviä ikäihmisiä (n=2), vapaaehtoistyöntekijöitä (n=2) sekä palvelun koordinaattori. Osatutkimusten aineistot analysoitiin induktiivisen ja deduktiivisen temaattisen lähestymistavan avulla. Väitöskirjan kokoavat havainnot syntyivät osatutkimusten keskeisten tulosten metasynteesistä. Metasynteesin tuloksena saatiin selville, että oppimisen ja hoivan ekosysteemin käytännön kontekstiin liittyen eTerveyspalveluiden kotouttamiseen vaikuttaa eniten niiden käytettävyys ja toimivuus sekä palveluiden yhteensopivuus käyttäjien kulttuurisesti rakentuneiden yhteisöllisten käytäntöjen kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että oppimisen ja hoivan ekosysteemin sosiaalisen kontekstin keskiössä on oppimisyhteisö, jonka ikäihmiset muodostavat yhdessä läheisasiantuntijoiden, ammattilaisten ja eTerveysteknologioiden kanssa. Oppimisyhteisö mahdollistaa eTerveyspalveluiden oppimiseen ja käyttöön tarvittavan digitaalisen osaamisen jaettuna, sosiaalisena osaamisena sekä eTerveyspalveluiden kotouttamisen sosiaalisena prosessina. eTerveyspalveluiden kotouttamisen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja vapaaehtoistyöntekijät ovat saaneet uuden roolin eTerveyspalveluita käyttävien ikäihmisten oppimisen ohjaajina. Pedagoginen tuki eTerveyspalveluiden kotouttamisen suunnitteluun olisi tarpeen. Oppimisen ja hoivan ekosysteemin kulttuuriseen kontekstiin liittyvät tulokset osoittivat, että ikäihmisten kulttuuritaustan merkitys eTerveyspalveluiden oppimiselle ja käytölle on kaksijakoinen. Toisaalta tulokset osoittavat kulttuurisesti yhteensopivia käytäntöjä harvaan asutuilla alueilla asuvien lappilaisten eTerveyspalveluiden oppimisesta ja käytöstä. Toisaalta jokainen maaseudulla asuva eTerveyspalvelun käyttäjä on yksilö riippumatta hänen kulttuuritaustastaan, ja täten he yhdessä muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän eTerveyspalveluiden käyttäjiä. eTerveyspalveluiden käyttäjien lisäksi tutkimuksessa havaittiin myös ikäihmisiä, jotka eivät käytä eTerveyspalveluita. Heitä tulisi tutkia tarkemmin oppimisen ja hoivan ekosysteemissä. Havainnot oppimisen ja hoivan ekosysteemin symboliseen kontekstiin liittyen osoittavat, että eTerveyspalvelut ovat uusia ja hyödyllisiä palveluita maaseudulle, mutta saman aikaisesti ne aiheuttavat haittaa ja huolta ikäihmisille. eTerveyspalveluiden oppiminen ja käyttö tuottaa ikäihmisille sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Tämän tutkimuksen teoreettiset löydökset osoittavat, että oppimisen ja hoivan ekosysteemi on soveltuva lähetymistapa eTerveyspalvelujen käytön tutkimukseen. Lisäksi löydäkset vahvistavat ajatusta siitä, että eTerveyspalveluiden käyttö oppimisen ja hoivan ekosysteemissä ei ole kertaluonteista, ainoastaan palvelun käyttöönoton yhteydessä tapahtuva asia, vaan se jatkuu läpi koko kotouttamisprosessin vaatien monentyyppistä digitaalista osaamista ja sosiaalista tukea. Tästä syystä eTerveyspalvelujen kotouttamisprosessi tulee tunnistaa samanaikaisesti jaetuksi, sosiaaliseksi oppimisprosessiksi. Tässä väitöskirjassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen ja kokoavien tulosten pohjalta esitellään uusi teoreettis-käsitteellinen eTerveyspalveluiden oppimisen ja käytön malli. Malli havainnollistaa eTerveyspalveluiden oppimisen ja käytön moniulotteisuutta, ja sitä voidaan hyödyntää eTerveyspalveluiden suunnittelussa ja kotouttamisessa sekä analyyttisenä työkaluna tutkimustarkoituksiin. Väitöskirjan kokoavien tulosten pohjalta on asetettu myös käytännöllisiä ja poliittisia kehitysehdotuksia eTerveyspalveluiden sunnitteluun ja toteuttamiseen palveluiden kehittäjille ja tarjoajille sekä sosiaali- ja terveysalan päättäjille.The general aim of the current dissertation is to explore digital home-care service use (eHealth) from the perspective of rural older people and their social networks in a complex learning and care ecosystem. The use of eHealth services aims to support and facilitate the health, well-being, and everyday lives of older people and their caregivers by improving the accessibility, quality, and affordability of social and health care services. The use of eHealth services also raises many ethical questions related to human dignity. In particular, the current research aims to (1) increase the knowledge of digital competence in eHealth learning and use, (2) clarify in what way the learning process is part of eHealth service domestication, (3) construct a theoretical-conceptual model for eHealth learning and use, and (4) set development proposals for eHealth design and implementation. The aims are achieved through three theoretical approaches. The learning and care ecosystem provides the basis for the research, constructing older people’s eHealth learning and use through practical, social, cultural, and symbolic contexts. The concepts of digital competence and technology domestication focus on the process of how older people learn to use and use eHealth services in everyday situations. A social constructivism paradigm guides the research design as applicable. The methodological approach of the research is qualitative and includes a literature review and empirical data. The dissertation is based on three substudies, each of which is reported in a separate article. The systematic literature review (substudy I) included 31 empirical studies of older people’s learning and use of different eHealth services in 12 different countries in rural and nonrural settings. It provided background information for the research. The other two substudies took place in rural Finnish Lapland. Learning and use of a robotic medication-dispensing service (substudy II) and a phone and video conferencing service (substudy III) were investigated through a case study approach. For substudy II, older people (n = 5), practical nurses (n = 4), and other health care professionals (n = 2) participated. Substudy II utilized ethnography: in addition to semistructured interviews, the use of the service was observed, and photographs of a medication-dispensing robot were taken at older people’s homes. For substudy III, semistructured interviews with older people (n = 2), volunteer workers (n = 2), and a service coordinator were conducted. The gathered data were analyzed through inductive and deductive thematic approaches. The overarching findings of the dissertation were formed through a metasynthesis of the key findings of the substudies. Based on the findings, in terms of the practical context of the learning and care ecosystem, the eHealth domestication process is most affected by the usability and functionality of eHealth services and their compatibility of the service with users’ culturally situated social practices. According to the findings, in the center of the social context of the learning and care ecosystem, there is a learning community that older people form together with warm experts, professionals, and eHealth technologies. The learning community enables the digital competence required for eHealth learning and use as a distributed social activity and the domestication of eHealth services as a social process. With the domestication of eHealth services, social and health care professionals and volunteer workers have taken on a new role as learning instructors for older eHealth users. Pedagogical support for planning eHealth domestication would be necessary. The findings related to the cultural context of the learning and care ecosystem demonstrated that the meaning of the older people’s cultural backgrounds for eHealth service use in the learning and care ecosystem is twofold. On the one hand, culturally congruent practices can be found in the rural Lappish older people’s learning and use of eHealth services. On the other hand, despite older people’s cultural backgrounds, each rural eHealth service user is an individual, and together, they form a very heterogenous group of eHealth service users. In addition to eHealth users, the study also identified eHealth nonusers, who should be further investigated in the learning and care ecosystem. Finally, the overarching findings related to the symbolic context of the learning and care ecosystem indicate that eHealth services are new and needed services for rural areas yet also a source of inconvenience and concern for older people. Learning and use of eHealth services generated both positive and negative emotions for older people. The theoretical findings of the research showed that learning and care ecosystem framework is an applicable approach for the study of the use of eHealth. In addition, the reseach demonstrated that learning to use eHealth services in the learning and care ecosystem is not a one-time experience that only happens when the service is introduced, but continues throughout the entire domestication process, requiring different types of digital competence and social support. Thus, the domestication process of eHealth services should be recognized simultaneously a distributed social learning process. Based on the theoretical framework utilized in the present research and the overarching findings, a new theoretical-conceptual model of eHealth learning and use, called Learning and Care Ecosystem in eHealth Use, was introduced. The model demonstrates the complex nature of eHealth learning and use and can be utilized when designing and domesticating eHealth services or as an analytical tool for research purposes. Finally, the overarching findings allowed the setting of several practical and political development proposals for eHealth design and implementation for eHealth service developers and providers and for social and health care policy makers

Technological Encounters in the Interculturality of Istanbul’s Recording Studios

Este artículo se pregunta qué es cultural en un estudio de grabación y en qué medida la interculturalidad resulta útil para examinar los encuentros en un estudio y, por extensión, en otras formas de trabajo artístico-tecnológico. Voy a demonstrar que cuando el concepto de interculturalidad se usa, raramente está acompañado por un concepto de “cultura” suficientemente matizado, y que, generalmente, depende de la suposición de que el prefijo “inter” describe el encuentro entre individuos que representan unidades culturales discretas, típicamente definidas en términos demográficos reduccionistas. La interculturalidad podría ser recuperada parcialmente, con una conceptualización más flexible y realista de la cultura que responda a las especificidades de las prácticas y los discursos locales y mediante un involucramiento sostenido con la materialidad de mundo vivido. En este estudio de caso voy a reflexionar sobre estudios de grabación profesional asentados en Estambul que estuvieron activos entre 2004 y 2011. Más allá de la compleja y poli-étnica identidad de muchos de los individuos participantes, las diferencias culturales estaban típicamente enmarcadas por arreglistas, ingenieros de audio y músicos de estudio en relación con sus profesiones específicas, particularmente en consideración con las formas en las que las personas habitan el espacio del estudio, con los sistemas de entrenamiento y conocimiento y con las distintas maneras en que los participantes se relacionan con los objetos tecnológicos.Este artigo questiona o que é cultural dentro de um estúdio de gravação, e até que ponto a interculturalidade poderia ser uma lente útil para examinar encontros em estúdio e, por extensão, outras formas de trabalho artístico-tecnológico. Como mostrarei, quando o conceito de interculturalidade emerge, este raramente é acompanhado por um conceito suficientemente matizado de “cultura”, e, adicionalmente, baseia-se na suposição de que o “inter-” está mapeando um encontro entre indivíduos representando unidades culturais discretas, tipicamente definidas. em termos demográficos reducionistas. A interculturalidade pode ser parcialmente recuperada, no entanto, através de uma conceitualização mais flexível e realista de cultura que seja mais sensível às práticas e discursos locais específicos, e por meio de um envolvimento mais sustentado com a materialidade do mundo vivido. Como estudo de caso, explorarei estúdios profissionais de gravação em Istambul ativos entre 2004 e 2011. Além da identidade complexa e poliétnica de muitos dos indivíduos participantes, as diferenças culturais foram tipicamente categorizadas em arranjadores, engenheiros e músicos de estúdio em relação às profissões específicas, particularmente no que diz respeito às maneiras pelas quais as pessoas habitavam o espaço do estúdio, treinamento e sistemas de conhecimento; e distintos modos dos participantes se engajarem com objetos tecnológicos.This essay questions what is cultural within a recording studio, and the extent to which could be a useful lens for examining studio encounters and by extension other forms of artistic technological labor. As I will show, when the concept of interculturality surfaces it rarely is accompanied by a sufficiently nuanced concept of “culture,” and additionally relies upon an assumption that the “inter” is mapping an encounter between individuals representing discrete cultural units, typically defined in reductive demographic terms. Interculturality may be able to be partly recuperated, however, through a more flexible and realistic conceptualization of culture that is more responsive to specific local practices and discourses, and through a more sustained engagement with the materiality of the lived world. For a case study, I will explore professional Istanbul recording studios active between 2004-2011. Beyond the complex and polyethnic identity of many of the individual participants, cultural differences were typically framed by arrangers, engineers, and studio musicians in relation to specific professions, particularly in regard to ways that people inhabited the space of the studio, training and knowledge systems, and participants’ distinctive modes of engaging with technological objects

Across Anthropology

"How can we rethink anthropology beyond itself? In this book, twenty-one artists, anthropologists, and curators grapple with how anthropology has been formulated, thought, and practised ‘elsewhere’ and ‘otherwise’. They do so by unfolding ethnographic case studies from Belgium, France, Germany, Italy, the Netherlands, and Poland – and through conversations that expand these geographies and genealogies of contemporary exhibition-making. This collection considers where and how anthropology is troubled, mobilised, and rendered meaningful. Across Anthropology charts new ground by analysing the convergences of museums, curatorial practice, and Europe’s reckoning with its colonial legacies. Situated amid resurgent debates on nationalism and identity politics, this book addresses scholars and practitioners in fields spanning the arts, social sciences, humanities, and curatorial studies.

Art as we don't know it

2018 marked the 10th anniversary of the Bioart Society and created the impetus for the publication of Art as We Don’t Know It. For this publication, the Bioart Society joined forces with the School of Arts, Design and Architecture of the Aalto University. The close history and ongoing collaborative relationship between the Bioart Society and Biofilia – Base for Biological Arts in the Aalto University lead to this mutual effort to celebrate together a diverse and nurturing environment to foster artistic practices on the intersection of art, science and society. Rather than stage a retrospective, we decided to invite writings that look forward and invite speculations about the potential directions of bioarts. The contributions range from peer-reviewed articles to personal accounts and inter-views, interspersed with artistic contributions and Bioart Society projects. The selection offers a purview of the rich variety, both in content and form, of the work currently being made within the field of bioart. The works and articles clearly trouble the porous and provisional definitions of what might be understood as bioart, and indeed definitions of bioart have been usefully and generativity critiqued since the inception of the term. Whilst far from being definitive, we consider the contributions of the book to be tantalising and valuable indicators of trends, visions and impulses. We also invite into the reading of this publication a consideration of potential obsolescences knowing that some of today’s writing will become archaic over time as technologies driven by contemporary excitement and hype are discarded. In so doing we also acknowledge and ponder upon our situatedness and the partialness of our purview in how we begin and find points of departure from which to anticipate the unanticipated. Whilst declining the view of retrospection this book does present art and research that has grown and flourished within the wider network of both the Bioart Society and Biofilia during the previous decade. The book is structured into four thematic sections Life As We Don’t Know It, Convergences, Learnings/Unlearnings, Redraw and Refigure and rounded off with a glossary

Introduction: Ways of Machine Seeing

How do machines, and, in particular, computational technologies, change the way we see the world? This special issue brings together researchers from a wide range of disciplines to explore the entanglement of machines and their ways of seeing from new critical perspectives. This 'editorial' is for a special issue of AI & Society, which includes contributions from: María Jesús Schultz Abarca, Peter Bell, Tobias Blanke, Benjamin Bratton, Claudio Celis Bueno, Kate Crawford, Iain Emsley, Abelardo Gil-Fournier, Daniel Chávez Heras, Vladan Joler, Nicolas Malevé, Lev Manovich, Nicholas Mirzoeff, Perle Møhl, Bruno Moreschi, Fabian Offert, Trevor Paglan, Jussi Parikka, Luciana Parisi, Matteo Pasquinelli, Gabriel Pereira, Carloalberto Treccani, Rebecca Uliasz, and Manuel van der Veen

Precursors to a 'Good’ Bioeconomy in 2125 : Making Sense of Bioeconomy & Justice Horizons. First Foresight Report of the BioEcoJust Project

The Bioeconomy today is a field full of promise, brimming with potentially transformative solutions, and developments still only in their infancy. The aim of this report has been to convey the findings of the BioEcoJust foresight research to date, and especially to highlight the core critical thinking involved in approaching the future of the bioeconomy for the next 100 years. The BioEconomy and Justice (BioEcoJust) is funded by the Academy of Finland BioFuture 2025 programme and aims to develop a future-oriented ethical and justice framework useful in assessing long-term bioeconomy developments. The consortium has two research teams, representing Practical Philosophy (Aalto University) and Futures Studies (University of Turku)

The Mutual Influence of Religion and Science in the Human Understanding and Exploration of Outer Space

This collection examines the overlap between religious and scientific approaches to understanding and exploring outer space, a topic that merits continued academic study. It is the hope of the editors that these works will bring new insights and suggest new directions for investigation in this burgeoning field. Too often, religion and science are seen as diametrically opposed areas of human endeavor when, in reality, many scientists are influenced by religious ideas and many religious communities are inspired by scientific ideas. Religious activity has long been an aspect of humanity and will likely continue to accompany humans, even if or when we begin to settle outer space. We anticipate that this collection will be of use to future researchers studying the intersection of religious and scientific concepts of outer space. We would like to give our thanks to the authors whose works are included here and to note that circumstances during the very challenging year of 2020 have made it difficult for everyone who expressed interest in participating in this project. We also would like to thank our son, Luke Swanson, who was so very patient while his parents’ attention was focused on “the heavens”