The Minimum Shared Edges Problem on Grid-like Graphs

We study the NP-hard Minimum Shared Edges (MSE) problem on graphs: decide whether it is possible to route $p$ paths from a start vertex to a target vertex in a given graph while using at most $k$ edges more than once. We show that MSE can be decided on bounded (i.e. finite) grids in linear time when both dimensions are either small or large compared to the number $p$ of paths. On the contrary, we show that MSE remains NP-hard on subgraphs of bounded grids. Finally, we study MSE from a parametrised complexity point of view. It is known that MSE is fixed-parameter tractable with respect to the number $p$ of paths. We show that, under standard complexity-theoretical assumptions, the problem parametrised by the combined parameter $k$, $p$, maximum degree, diameter, and treewidth does not admit a polynomial-size problem kernel, even when restricted to planar graphs

Engineering Algorithms for Route Planning in Multimodal Transportation Networks

Practical algorithms for route planning in transportation networks are a showpiece of successful Algorithm Engineering. This has produced many speedup techniques, varying in preprocessing time, space, query performance, simplicity, and ease of implementation. This thesis explores solutions to more realistic scenarios, taking into account, e.g., traffic, user preferences, public transit schedules, and the options offered by the many modalities of modern transportation networks

Solving Optimization Problems via Maximum Satisfiability : Encodings and Re-Encodings

NP-hard combinatorial optimization problems are commonly encountered in numerous different domains. As such efficient methods for solving instances of such problems can save time, money, and other resources in several different applications. This thesis investigates exact declarative approaches to combinatorial optimization within the maximum satisfiability (MaxSAT) paradigm, using propositional logic as the constraint language of choice. Specifically we contribute to both MaxSAT solving and encoding techniques. In the first part of the thesis we contribute to MaxSAT solving technology by developing solver independent MaxSAT preprocessing techniques that re-encode MaxSAT instances into other instances. In order for preprocessing to be effective, the total time spent re-encoding the original instance and solving the new instance should be lower than the time required to directly solve the original instance. We show how the recently proposed label-based framework for MaxSAT preprocessing can be efficiently integrated with state-of-art MaxSAT solvers in a way that improves the empirical performance of those solvers. We also investigate the theoretical effect that label-based preprocessing has on the number of iterations needed by MaxSAT solvers in order to solve instances. We show that preprocessing does not improve best-case performance (in the number of iterations) of MaxSAT solvers, but can improve the worst-case performance. Going beyond previously proposed preprocessing rules we also propose and evaluate a MaxSAT-specific preprocessing technique called subsumed label elimination (SLE). We show that SLE is theoretically different from previously proposed MaxSAT preprocessing rules and that using SLE in conjunction with other preprocessing rules improves empirical performance of several MaxSAT solvers. In the second part of the thesis we propose and evaluate new MaxSAT encodings to two important data analysis tasks: correlation clustering and bounded treewidth Bayesian network learning. For both problems we empirically evaluate the resulting MaxSAT-based solution approach with other exact algorithms for the problems. We show that, on many benchmarks, the MaxSAT-based approach is faster and more memory efficient than other exact approaches. For correlation clustering, we also show that the quality of solutions obtained using MaxSAT is often significantly higher than the quality of solutions obtained by approximative (inexact) algorithms. We end the thesis with a discussion highlighting possible further research directions.Kombinatorinen optimointi on laajasti tutkittu matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen osa-alue. Kombinatorisissa optimointiongelmissa diskreetin ratkaisujen joukon yli määritelty kustannusfunktio määrittää kunkin ratkaisun hyvyyden. Tehtävänä on löytää sallittujen ratkaisujen joukosta kustannusfunktion mukaan paras mahdollinen. Esimerkiksi niin sanotussa kauppamatkustajan ongelmassa annettuna joukko kaupunkeja tavoitteena on löytää lyhin mahdollinen reitti, jota kulkemalla voidaan käydä kaikissa kaupungeissa. Kauppamatkustajan ongelma sekä monet muut kombinatoriset optimointiongelmat ovat laskennallisesti haastavia, tarkemmin ilmaistuna NP-vaikeita. Haastavia kombinatorisia optimointiongelmia esiintyy monilla eri tieteen ja teollisuuden aloilla; esimerkiksi useat koneoppimiseen liittyvät ongelmat voidaan esittää kombinatorisina optimointiongelmina. Kombinatoristen optimointiongelmien moninaisuus motivoi tehokkaiden ratkaisualgoritmien kehitystä. Väitöskirjassa kehitetään deklaratiivisia ratkaisumenetelmiä NP-vaikeille optimointiongelmille. Deklaratiivinen ratkaisumenetelmä olettaa, että ratkaistavalle ongelmalle on olemassa jonkin matemaattisen rajoitekielen rajoitemalli, joka kuvaa kunkin ongelman instanssin joukkona matemaattisia rajoitteita siten, että kunkin rajoiteinstanssin optimaalinen ratkaisu voidaan tulkita alkuperäisen ongelman optimaalisena ratkaisuna. Deklaratiivisessa ratkaisumenetelmässä ratkaistavan optimointiongelman instanssi ratkaistaan kuvaamalla ensin instanssi rajoitemallilla joukoksi rajoitteita ja ratkaisemalla sitten rajoiteinstanssi rajoitekielen ratkaisualgoritmilla. Työssä käytetään lauselogiikkaa rajoitekielenä ja keskitytään lauselogiikan toteutuvuusongelman (SAT) laajennukseen optimointiongelmille. Tätä ongelmaa kutsutaan nimellä MaxSAT. Työssä kehitetään sekä sekä yleisiä MaxSAT-ratkaisumenetelmiä että MaxSAT-malleja tietyille koneoppimiseen liittyville optimointiongelmille. Väitöskirjan keskeiset kontribuutiot esitellään kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa kehitetään MaxSAT-ratkaisumenetelmiä, tarkemmin sanottuna MaxSAT-esikäsittelymenetelmiä. Esikäsittelymenetelmät ovat tehokkaasti laskettavissa olevia päättelysääntöjä (esikäsittelysääntöjä), joita käyttämällä annettuja MaxSAT-instansseja voidaan yksinkertaistaa. Esikäsittelyn tavoitteena on tehdä MaxSAT-instansseista helpommin ratkaistavia käytännössä. Väitöstyössä: i) esitellään tapa integroida keskeiset lauselogiikan toteutuvuusongelman esikäsittelysäännöt nykyaikaisiin MaxSAT-ratkaisualgoritmeihin ii) analysoidaan esikäsittelyn vaikutusta ratkaisualgoritmien käyttäytymiseen ja iii) esitellään uusi MaxSAT-esikäsittelysääntö. Kaikkia kontribuutioita MaxSAT-esikäsittelyyn analysoidaan sekä teoreettisella että kokeellisella tasolla. Kirjan toisessa osassa kehitetään MaxSAT-malleja kahdelle koneoppimiseen liittyvälle optimointiongelmalle: korrelaatioklusteroinnille ja Bayes-verkkojen rakenteenoppimisongelmalle. Kehitettäviä malleja analysoidaan sekä teoreettisesti, että kokeellisesti. Teoreettisella tasolla mallit todistetaan oikeellisiksi. Kokeellisella tasolla osoitetaan, että mallit mahdollistavat alkuperäisten ongelmien instanssien tehokkaan ratkaisemisen aiemmin näille ongelmille esiteltyihin eksakteihin ratkaisualgoritmeihin verrattuna

LIPIcs, Volume 258, SoCG 2023, Complete Volume

LIPIcs, Volume 258, SoCG 2023, Complete Volum

LIPIcs, Volume 274, ESA 2023, Complete Volume

LIPIcs, Volume 274, ESA 2023, Complete Volum