Visual Theaters of Suffering : Constituting the Western Spectator in the Age of the Humanitarian World Politics

Visual images picturing suffering of others are in many ways forceful; they move their spectators emotionally and politically. Images of wars, crisis and suffering communicate humanity, the peril it is in, as well as the need to protect it and to alleviate suffering. Emotive images of bodily suffering affect the understanding of not only the immediate crisis they depict but of the surrounding world, the position of the spectators of the images, as well as the position of the spectated (suffering) others. This is a study into the position, significance, framings and utilization of images of atrocity, war and human suffering within the evolvement of the ideas of a shared human community and humanitarian discourse. The visual theaters of suffering are approached within a historical perspective from the times of the Enlightenment onwards, focusing particularly on the era of Western lead humanitarian world politics of the recent decades. The thesis asks, how images of suffering presented within a humanitarian frame have historically been communicating apprehensions of a shared humanity whilst reflecting the political preconditions of their era. And how images of distress and crisis in the more contemporary international political and media contexts are framed and used within the Western sphere, and how they are communicating the prevalent humanitarian ethos of their time. The dissertation focuses on visual practices that constitute namely the Western spectatorship and Western spectator of suffering, and thus the practices that through visual representations of suffering, war and conflict constitute, produce and reproduce conceptions of international politics, the West and the Rest and hierarchies of humanity. Humanitarianism, especially in the more contemporary political settings is approached as an influential (unconscious) ideology. Emotive images of suffering are perceived as emotionally driven theatrical tragedy arrangements through which the ideological apparatus of humanitarianism addresses and invites its audiences to see the spectacles of global suffering in certain contextual, politically and ideologically constructed and governed ways. Firstly the history of visual humanitarian communication from the mid- eighteenth century until 2000s is mapped out. Through the mapping out of the imagery, the positions and framing of images of human suffering within the evolvement of the humanity and humanitarianism discourses and changing notions of life seen as worthy of protection and rights are analyzed. Secondly, through four divergent, contemporary and empirically orientated cases, it is analyzed how various images of crisis, war and suffering/non- suffering are arranged and utilized in the contemporary settings of Western humanitarian world politics. In the contemporary setting, images of conflict, war, natural catastrophes and refugeeness are discussed, and the differences of the representation of Western suffering vis-à-vis non-Western suffering are analyzed as a theater of proof of the conditional nature of humanity. Topical Western visual war branding efforts strategic communication of the NATO Afghanistan operation are analyzed from the point of view of the legitimizing narratives of contemporary Western war. Also the visual narratives of the Western enemies Muammar Gaddafi, Saddam Hussein and Osama bin Laden in the context of Western humanitarian international politics are scrutinized. And finally, the positions of social media images of contemporary war within international politics namely the images of the Syrian 2013 Ghouta chemical assault are analyzed. The thesis shows how visual humanitarian communication, the representational practices and arrangements of images of pain and crisis, have during history reflected, as well as constructed, the predominant thinking on humanity, the perils it faces and the available means to protect life from these perils. It is concluded that in addition to mediating distant atrocities and informing the spectators of the need of help, images of war and suffering are contemporarily often used in the branding of military operations and legitimation of interventionist actions, as well as utilized as strategic enablers in foreign political settings in times of crisis. Moreover, it is argued that the humanitarian imagery of today has become a central arena of communicating the world order, and further of indicating the status of the sufferers within the global hierarchy of humanity, and thus manifesting the globally conditional value of (human) life and the limited universality of humanity. The study includes 24 collage illustrations into which some of the key visual images discussed in the study are compiled.Kuvat muiden kärsimyksestä vaikuttavat katsojiinsa monilla tunteisiin vetoavilla ja poliittisilla tavoilla. Kärsimyksen kuvat kertovat ihmisyydestä, sitä uhkaavista ilmiöistä sekä elämän suojelun ja kärsimyksen helpottamisen tarpeesta. Yksittäisten kriisimielikuvien muokkaamisen lisäksi kuvat vaikuttavat käsityksiin ympäröivästä maailmasta muovaten katsojiensa käsityksiä omasta ja muiden asemasta globaalissa järjestyksessä. Tämä tutkimus keskittyy sotien-, kriisien- ja kärsimyksen kuvien asemaan, käyttöön ja kehystyksiin ihmisyys-, ihmisoikeus- ja humanitaaristen diskurssien kehittymisen konteksteissa, eli tarkastelee ihmisyyden visuaalisia teattereja historiallisessa perspektiivissä. Tutkimus tarkastelee kärsimyksen kuvien asemaa laajenevan ja muuttuvan läntisen humanitaarisen diskurssin ja ihmisoikeusdiskurssin osana, ja kartoittaa sitä miten kuvien esityskäytännöt ovat heijastelleet sekä rakentaneet aikansa käsityksiä elämän suojelun tarpeesta ja oikeuksien arvoisesta elämästä. Tarkastelu alkaa valistusajalta 1700-luvun puolivälistä keskittyen nimenomaan viime vuosikymmenten, läntisen humanitaarisen maailmanpolitiikan aikakauden läntisiin kuvakäytäntöihin. Tutkimuksen keskiössä ovat kriisien kuvien esittämisen käytännöt viime vuosikymmenten kansainvälisen politiikan kontekstissa sekä se, miten kuvat muodostavat nimenomaan läntistä katsetta ja läntistä katsojaa, näin ollen heijastellen ja rakentaen kansainvälisen politiikan ja ihmisyyden hierarkioita. Humanitarismi, varsinkin lähivuosikymmenten kansainvälispoliittisissa yhteyksissä, käsitetään tutkimuksessa alitajuisena ideologiana. Kärsimyksen kuvien esityskäytäntöjen nähdään muodostavan teatraalisen tragediamuodon, jonka kautta humanitaarinen ideologia puhuttelee ja kutsuu katsojiaan näkemään globaalit kärsimyksen spektaakkelit kontekstuaalisilla, ideologisesti ja poliittisesti rakentuneilla ja hallinnoiduilla tavoilla. Tutkimuksen ensimmäinen osa kartoittaa humanitaarisen kuvaston käyttöä valistusajalta 2000-luvulle saakka analysoiden kuvaston asemaa kehittyvän ja muuttuvan ihmisyys- ja humanitarismidiskurssin yhteyksissä. Toiseksi, neljän erilaisen, empiirisesti suuntautuneen 2000-luvun tapauksen valossa analysoidaan sodan, kriisien ja kärsimyksen kuvien asemaa ja käyttöä nykyisen läntisen humanitaarisen kansainvälisen politiikan yhteyksissä. Tutkimuksessa analysoidaan kuvia viimevuosien sodista, terrori- iskuista, luonnonkatastrofeista, epidemioista ja pakolaisuudesta sekä käsitellään länsimaisten ja ei-länsimaisten ihmisten kärsimyksen kuvallisen esittämisen käytäntöjä ihmisyyden arvon todistamisen teatterina. Tarkastelun kohteena ovat myös läntisen nykysodan visuaaliset markkinointi- ja legitimointinarratiivit ja Nato-johtoisen Afganistanin operaation strategisen kommunikaation kuvat. Viimeaikaisten lännen kansainvälispoliittisten vihollisten Muammar Gaddafin, Saddam Husseinin ja Osama bin Ladenin kiinniotto- ja rankaisukuvastoja käsitellään humanitaarisen maailmanpolitiikan kontekstissa. Ja viimeiseksi tarkastellaan nykysodista levinneiden sosiaalisen median kuvien asemaa kansainvälisessä politiikassa, Syyrian Ghoutassa elokuussa 2013 tapahtuneiden kaasuiskujen kuvien käytön avulla. Väitöskirja osoittaa, miten humanitaarinen visuaalinen viestintä, kärsimyksen ja konfliktien kuvien esittämisen käytännöt ja asettelut ovat historian saatossa heijastelleet sekä muokanneet vallitsevia käsityksiä ihmisyydestä, arvokkaasta elämästä ja sen rajoista, elämän suojelun tarpeesta, ihmisyyttä uhkaavista vaaroista sekä niistä käytännöistä, joilla elämää voidaan suojella. Tutkimus osoittaa, että kriisitiedonvälityksen lisäksi kärsimyksen visuaalisia representaatioita käytetään nykytilanteessa laajasti muun muassa legitimoitaessa interventionistista kansainvälistä politiikkaa, markkinoitaessa sotilasoperaatioita, ja niihin vedotaan usein kriisiaikojen poliittisessa retoriikassa. Tämän lisäksi tutkimus esittää, että kriisien ja kärsimyksen nykykuvastot ovat nykyisin keskeisiä läntisen maailmanjärjestyksen kommunikoinnissa. Kuvien esityskäytännöt ilmentävät kuvien kohteina olevien kärsijöiden asemaa ihmisyyden globaalissa hierarkiassa havainnollistaen globaalisti epätasaisesti jakautunutta ihmisyyden arvoa. Tutkimus sisältää 24 kuvakollaasia, joihin tutkimuksessa käsitellyt keskeiset kuvat on koottu