Vikan - Rum för ny verksamhet

Villa Vikan on alun perin suomalaisen musiikin monitoimimiehen Martin Wegeliuksen , vuonna 1897, perheelleen rakennuttama huvilatila Persbölen kylässä, entisessä Pohjan kunnassa. Vikan on alusta alkaen ollut tunnettu kohtaamis- ja rentoutumispaikka maamme muusikoille, säveltäjille ja musiikin ystäville ja sellaisena se toimii edelleen. Vuodesta 2013 Vikania omistaa ja hallinnoi Musiikin edistämissäätiö jonka alaisuuteen nykyinen residenssitoiminta kuuluu. Vuonna 2014 valmistui Vikanin vanhan päärakennuksen peruskorjaus jossa rakennusta entisöitiin ja päivitettiin sekä talotekniikka että musiikin tekoon liittyvän tekniikka nykypäivän tasolle. Peruskorjaustyön valmistuttua säätiöllä heräsi ajatuksia miten Vikanin toimintaa voisi tulevaisuudessa kehittää ja tämä diplomityö tutkii näitä mahdollisuuksia konkreettisessa muodossa alue- ja rakennussuunnittelun kautta. Diplomityön lähtökohtana on ollut säätiön visiot millaiseksi residenssi- sekä muu mahdollinen toiminta voisi kehittyä tulevaisuudessa. Rakennusoikeutta ohjaavana kehyksenä olen käyttänyt arkkitehtitoimisto Stefan Ahlmanin vuonna 2014 laatimaa ranta-asemakaavaluonnosta Vikanin niemestä. Valittujen toiminnallisten ja rakennustaiteellisten ratkaisujen löytämiseksi olen käyttänyt laajasti Vikanin alueesta tehtyjä kahta luonto- ja maisemaselvitystä sekä Vikanin historiallisia vaiheita kuvaavaa kirjallista aineistoa ja valokuvia. Herkkä ja monimuotoinen luonto sekä historiaa täynnä oleva ympäristö ovat antaneet lähtökohdat suunnittelutyölle, jossa rakennussuunnittelu ja ympäristön käsittely sekä maisemasuunnittelu nivoutuvat yhteen yhdeksi suunnittelukokonaisuudeksi. Rakennetun pinnan ja ympäröivän luonnon ja maiseman raja on paikoin selkeä, jopa raju, ja paikoin hyvinkin häilyvä. Rakennukset ovat osa maisemaa, ja toimivat ympäristönsä heijastuksina, samalla luoden paikan keskelle maisemaa mistä sitä tarkkailla. Varsinainen suunnittelutyö jakautuu kolmeen osakokonaisuuteen. Vikanin alueen maisemasuunnitelmaan, uuden toiminnan keskipisteenä olevan musiikkisalin suunnitteluun sekä laajennetun toiminnan kannalta olennaisten majoitusrakennusten suunnitteluun. Näiden lisäksi olen viitteellisemmin esittänyt muitakin kokonaisuuteen liittyviä sivurakennuksia ja rakennelmia. Maisemasuunnitelma pyrkii mahdollisimman pitkälti herättämään alueen uudelleen tai tulkitsemaan alueelle jo tunnusomaisia elementtejä uudella tavalla. Luonnontilassa olevat alueet on pyritty jättämään sellaisiksi ja hoidetut alueet ovat joko selkeästi rajatut tai mahdollistavat hyvin pehmeän ja häilyvän rajan luonnonmukaisen ja hoidetun ympäristön välille. Musiikkisali asettuu kultaisena kappaleena keskelle niittypuistomaisemaa muodostuen visuaalisesti ja symbolisesti toiminnan uudeksi keskipisteeksi, alistamatta kuitenkaan vanhaa päärakennusta sivuroolin esittäjäksi. Kultaista monoliittia on halkaistu keskeltä, mikä antaa rakennukselle suunnan ja jakaa sen toiminnallisesti ja rakenteellisesti kahtia. Salin toiminta jakautuu sekä työryhmien työtilaksi, äänitystilaksi että pienimuotoiseksi konserttisaliksi, mikä on ohjannut rakennuksen suunnittelua monitoimiseksi pieneksi julkiseksi rakennukseksi. Selkeys ja yksinkertaisuus antavat parhaat mahdollisuudet monimuotoiselle toiminnalle. Salin rakennusoikeudellinen kerrostasoala on 241 ktm2, mikä vastaa kaavassa esitettyä laajuutta ja on mitoitettu maksimissaan 50 yleisömäärällä. Tätä suurempiin yleisötapahtumien järjestämien Vikanin alueella olisi muutenkin haasteellista. Majoitusrakennukset asettuvat riviin korkeusmuotoja seuraten luonnontilassa olevalle etelärinteelle, järvenrannan tuntumaan. Sijainti, muoto, materiaalit sekä kulkuyhteydet ovat valikoituneet siten, että rakennukset muodostavat uudet luonnolliset elementit mäntyjen välissä, aivan kuin olisivat aina olleet siellä. Rakennusten perusratkaisut mahdollistavat useampia erilaisia majoitusmuotoja yhden perheen kesälomavietosta hotellityyppiseen majoitukseen. Tilojen välinen ääneneristykseen on kiinnitetty erityishuomiota, sekä rakennustaiteellisin, että rakenteellisin keinoin. Majoitusrakennusten yhteen laskettu rakennusoikeudellinen kerrostasoala on 536 ktm2 sekä yhteen laskettu majoituskapasiteetti 24 henkeä.Villa Vikan är ursprungligen uppförd 1897 av den finska musikvärldens mångsysslare Martin Wegelius, som familjens sommarvistelse i Persböle by i före detta Pojo kommun. Vikan har från första början varit en känd mötes- och avkopplingsplats bland vårt lands musiker, kompositörer och musikälskare och som sådan fungerar Vikan ännu idag. Från 2013 har Vikan ägts och förvaltats av stiftelsen Musiikin edistämissäätiö, under vars ledning den nuvarande residensverksamheten fungerar. Grundförbättringen av Vikans gamla huvudbyggnad blev klar 2014, då återställdes byggnadens ursprungliga utseende samtidigt som tekniken förnyades och inspelningsutrustningen uppdaterades efter dagens standard. Då grundförbättringen stod klar väcktes tankar inom stiftelsen angående utvecklingen av verksamheten på Vikan. Det här diplomarbetet undersöker dessa olika utvecklingsmöjligheter på ett konkret sätt genom miljö- och byggnadsplanering. Utgångspunkten för diplomarbetet har varit stiftelsens visioner om hur residens- och möjlig övrig verksamhet på Vikan kunde ta form i framtiden. Som ram för användningen av ny byggnadsrätt har jag använt mig av det strandplaneförslag för Vikanudden som gjorts av arkitektbyrå Stefan Ahlman 2014. Som grund för de valda arkitektoniska lösningarna har jag använt mig av de två miljö- och naturinventeringarna som gjorts samt historiebeskrivningar över Vikan samt fotografiskt material. Den känsliga och mångfasetterade miljön samt den historiska omgivningen utgör utgångsläget för planeringsarbetet där byggnads- och landskapsplaneringen löper om lott och tvinnas ihop till en helhetslösning. Det bebyggda rummet och den omgivande naturen är dels klart avgränsad, dels flytande och odefinierad. Byggnaderna är en del av landskapet, reflektioner av sin omgivning, samtidigt som de skapar platser från vilken omgivningen kan betraktas. Det egentliga planeringsarbetet består av tre delområden. Vikanuddens landskapsplanering, musiksalen som är den nya verksamhetens brännpunkt samt boendet som är en förutsättning för att verksamheten skall kunna utvecklas. Därtill har jag mera ytligt presenterat lösningar för sidobyggnader samt konstruktioner som hör till helheten. Landskapsplaneringen strävar efter att återuppväcka och nytolka element som är och har varit typiska för Vikans miljö. De i naturligt tillstånd stående partierna har i mån om möjlighet fredats. Gränsen mellan dessa och de vårdade partierna har antingen gjorts skarpt avgränsad eller så får partierna flyta in i varandra på ett mjukt och naturligt sätt. Musiksalen ligger som ett gyllene block mitt i det parklika ängspartiet och bildar visuellt och symboliskt verksamhetens nya fokus utan att förringa Vikans gamla huvudbyggnad. Salens gyllene monolit är kluven på mitten, vilket ger byggnaden en riktning och samtidigt delar den både funktionellt och byggnadstekniskt. Salen fungerar som ett utrymme för arbetsgrupper, en inspelningsstudio och en konsertsal, vilket har styrt byggnadsplaneringen mot en liten offentlig byggnad. Stringens och enkelhet ger de bästa förutsättningarna för en mångfasetterad verksamhet. Byggnadens byggnadsrättsliga våningsyta är 241 vnm2 vilket motsvarar stadsplaneförslagets angivna våningsyta. Byggnaden är måttsatt får max 50 besökare. Större tillställningar är inte realistiska utgående från områdets övriga faciliteter. De fyra logibyggnaderna följer de naturliga höjdskillnaderna på sydsluttningen ut mot sjön. Placeringen, formspråket, materialen och gångvägarna är valda så att byggnaderna bildar ett naturligt element mellan tallarna – som om de alltid stått där. Byggnadernas planlösningar möjliggör olika boendeformer, från familjevistelser till hotellverksamhet. Särskild vikt har lagts vid de ljudtekniska lösningarna, både genom arkitekturen och de byggnadstekniska valen. Byggnadernas sammanlagda byggnadsrättsliga våningsyta är 536 vnm2 och den sammanlagda logi kapaciteten är 24 personer.Villa Vikan, located in Persböle village in the former Pohja municipality, was originally built in 1897 as a summer stay for the Finnish music world’s all-rounder Martin Wegelius and his family. Vikan has from the beginning been a famous meeting and relaxation place among our country’s musicians, composers and music lovers, and as such Vikan is still known today. From 2013 Vikan has been owned and managed by the Foundation Musiikin edistämissäätiö. In 2014 the improvement works in Vikan´s old main building was completed. During the improvement works the building’s original appearance was restored, the technical installations renewed and the recording equipment was updated to today’s standards. After the work was completed thoughts of what the future of Vikan could look like awakened within the foundation. This thesis examines these various development opportunities in a tangible way through landscape and building planning. The starting point of the thesis has been the Foundation’s vision of how the residential and possible other activities on Vikan could be improved and developed. As a framework for the extent of new constructions, I have used the master plan proposal for the Vikan cape made by the architectural office “Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman” in 2014. As the basis the two environmental and ecological inventories made and historical descriptions of Vikan as well as photographic materials has been used. The delicate and multifaceted nature and the historic environment is the starting point for the design where buildings and landscape get twisted together to form a single uniform solution. The boundary between the built space and the surrounding nature is partly distinct and partly fluid and undefined. The buildings are a part of the landscape, reflections of their surroundings, while generating sites from which the environment can be observed. The actual planning process consists of three areas. The Vikan capes landscaping, the music hall which is the new focal point, as well as the accommodation that is a prerequisite for the further development of Vikans activities. In addition, I have more superficially presented solutions for smaller service buildings and structures that are a part of the design. The landscape planning aims to revive and reinterpret elements that are and have been typical of the Vikan environment. The parts of the cape that are in their natural state are left untouched if possible and the boundary between these and the nursed areas have either been sharply defined or designed to flow into one another in a smooth and natural way. The Music Hall is like a golden block in the middle of the park-like meadow and forms the visual and symbolic new focus without detracting the old main building. The golden monolith is split in half, giving the building a direction and at the same time splits it functionally and structurally. The hall serves as a space for workshops, as a recording studio and as a concert hall, making it a small public building. Rigor and simplicity provides the best solutions for the multi-use building. The building’s construction floor area is 241 m2 corresponding exactly to the floor area specified in the master plan proposal. The building is dimensioned for a maximum of 50 guests. Larger events are not realistic based on the area’s other facilities. The four accommodation buildings follow the natural height differences on the southern slope towards the lake. The placement, form, materials and pathways are chosen so that the buildings form a natural element between the pines - as if they have always been there. The buildings’ floor plans allow different forms of accommodation, from family stays to hotel like accommodation. Particular emphasis has been placed on the sound technical solutions, both through the architecture and the technical solutions. The buildings total floor area is 536m2 and has a total accommodation capacity of 24 people

Myllykoski church extension

Kouvolan seurakuntayhtymä järjesti yhteistyössä Kouvolan kaupungin kanssa keväällä 2016 yleisen suppean ideakilpailun Myllykosken kirkon laajennuksen, olemassa olevien kirkon tilojen sekä kirkon lähiympäristön suunnittelusta. Tavoitteena oli suunnitella nykyiselle kirkolle lisärakennus, johon sisältyisi uusi seurakuntasali, kerhotila, sekä muita apu- ja toimistotiloja. Tein kilpailuun ehdotuksen, ja tässä työssä olen jatkokehittänyt ehdotustani kilpailussa saamani palautteen ja omien pohdintojeni perusteella. Olemassaolevan kirkon lisäsiipi on suunnitelmassa purettu laajennuksen tieltä jotta laajennus saadaan liitettyä vanhaan kirkkoon luontevasti. Liittymiskohdassa sijaitsee uusi eteisaula joka toimii monitoimikirkon sydämenä ja liikenteellisenä solmukohtana. Laajennus on jaoteltu toiminnallisuuden mukaan pienempiin massoihin, jotta rakennus sopeutuisi ympäröivän kaupunkirakenteen mittakaavaan ja jäisi selvästi alisteiseksi nykyiselle kirkolle. Uuden seurakuntasalin pitkänomainen massa on sijoitettu kohtisuoraan verrattuna nykyiseen kirkkoon, jotta nämä yhdessä muodostaisivat luontevan parin. Samalla laajennus selkeyttää tori/puistoaukiota, luoden sille selkeän taustan. Suunnittelussa keskeisenä haasteena oli, että miten ja minkälaisin arkkitehtonisin keinoin lähes sata vuotta vanhaa kirkkoa voidaan laajentaa. Suoralinjainen ja pelkistetty muoto kertoo selkeästi, että laajennus on nykyarkkitehtuuria, mutta jyrkät tiilikattolappeet ja raskaat tiilipilarit kuitenkin yhdistävät laajennuksen luontevasti vanhan kirkon viereen toistaen vanhan kirkon kattomuotoa sekä -materiaalia. Materiaalivalinnoilla ja uudisrakennuksen muotokielellä on on pyritty täydentämään vanhaa kirkkorakennusta modernilla tavalla, niin että uuden ja vanhan yhdistelmästä tulee harmoninen kokonaisuus.Kouvola parish and the the city of Kouvola organised an idea competition to design an extension to the church of Myllykoski, to develop the original church spaces, and to improve the environment on the vicinity of the church. The objective was to plan an extension building that would include a congregation hall, a club space and other auxiliary- and office spaces. I made a proposal for the competition, and in this work I have developed the plans based on the competition critique and my own considerations. The existing extension wing of the church has been demolished to facilitate a clean connection with the new extension and the church. In the joint between old and new there is the new lobby, which is the heart and the circulatory hub of the new church. The extension has been divided into smaller masses based on the functions, to better adapt the new building to the local context and to leave the original church as the dominant structure. The extended mass of the congregation hall is perpendicular to the church, so that these masses form a natural pairing, and to create a clear backround to the market square and park. The major challenge in designing was choosing the architectural language to use to extend the almost a hundred year old church. A clean and simple shape indicates that the extension is contemporary architecture, but the steep roof and heavy brick pillars associate it with the old church and its roof. The intent has been to complement the old church with a selection of materials and a contemporary form to achieve a harmonious end result

Expansion of Tampere music academy

Tampereen Musiikkiakatemia on Tampereen konservatorion ja Tampereen ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman muodostama koulutuskokonaisuus. Se on lähes koko historiansa ajan kärsinyt jatkuvasta tilanpuutteesta. Aiemmin Tampereen musiikkiopisto -nimellä toiminut oppilaitos vuokrasi tiloja eri puolilta Tamperetta, kunnes vuonna 1972 se pääsi muuttamaan omaan taloon Pyynikintorin laidalle. Musiikkiakatemian opiskelijamäärä on jälleen kasvanut niin suureksi, että nykyinen Konservatoriorakennus ei kykene asuttamaan kaikkia Musiikkiakatemian opetustoimintoja. Tästä syystä Tampereen Konservatorion säätiö järjesti 2013-2014 yleisen arkkitehtuurikilpailun, jossa etsittiin laajennusratkaisua Konservatoriorakennukselle. Kilpailun tilaohjelma oli laaja ja suunnittelutehtävän kaupunkikuvallinen lähtökohta poikkeuksellisen haastava. Kilpailuohjelma toimi tämän diplomityön tehtävänantona ja kilpailuun laadittu ehdotus lähtölaukauksena ja testiprojektina diplomityöprosessissa. Tässä työssä esitetty suunnitelma pyrki vastaamaan mahdollisimman hyvin tehtävänasettelussa esitettyihin tavoitteisiin rakennuksen toiminnallisista vaatimuksista ja sovittamaan laajennusrakennuksen herkkään ympäristöönsä sopuisasti.Tampere Music Academy is an educational entity consisting of two schools: Tampere Music Conservatory and Tampere Polytechnic, degree of music. The institution has been suffering from a chronic lack of space almost during its entire history. The academy was forced to rent spaces from all over Tampere until it finally had a chance to move into its own building next to Pyynikintori -square in 1972. The number of students studying at Tampere Music Academy has again increased to a point where the old Conservatory building can no longer house all of Academy’s educational functions. Therefore the Foundation of Tampere Music Conservatory conducted an open architectural competition in search of a solution for an expansion of the Conservatory building in 2013-2014. The room program of the competition was extensive and the task required a particularly sensitive urban touch. The competition programme served as a brief for this thesis and a proposal submitted for the competition served as jump start and a test project in the design process. The design presented in the thesis strived for a solution that responds to the functional demands of the brief as well as possible while adding a suitable building volume to a delicate urban context

Parhaat ympäristökäytännöt (BEP) viemäriverkostojen suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa

Jätevesiviemärien suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Viemäriverkostot eivät kuulu teollisuuden päästöjä koskevan IE-direktiivin (75/2010/EU) määrittelemiin toimialoihin, eikä niille voida varsinaisesti esittää parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja. Siksi päätettiin laatia ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä kuvaava raportti eli BEP. Selvitys laajentaa viemäriverkostojen ympäristökäytäntöjen tietopohjaa, mutta sen tarkoitus ei ole toimia sitovana ohjeena. Viemäri-BEP -raportin tarkoituksena on antaa laaja-alainen käsitys siitä, mitä seikkoja on otettava huomioon, kun suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään viemäriverkostoja. Tarkoituksena on luoda hyvät lähtökohdat toimintatapojen yhtenäistämiselle ja parhaiden käytäntöjen ottamiselle laajempaan käyttöön. Raportissa esitetään taustatietoa Suomen viemäriverkoston tilasta sekä niistä käytännöistä, jotka vaikuttavat viemärin kuntoon ja sen ylläpitämiseen. Lisäksi tarkastellaan verkostojen ympäristönäkökohtia ja tuotetaan selkeä kuvaus parhaista käyttökelpoisista tekniikoista. Ensisijaisena tavoitteena on vähentää viemäreiden ylivuotojen aiheuttamaa kuormitusta vesistöihin ja pohjavesiin. Selvitystä varten kerättiin tietoa kirjallisuudesta ja internetistä sekä alan asiantuntijoille suunnatulla kyselyllä ja asiantuntijahaastatteluin. Raportin kirjoittajina ovat toimineet Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ja sitä on muokattu suunnittelijoiden, urakoitsijoiden sekä vesihuoltolaitosten edustajista koostuvan työryhmän toimesta. Hanketta on rahoittanut ympäristöministeriö

Turvallisuusprotokollien kehittäminen Aalto-yliopiston LIB-kierrätyslaboratoriossa.

This thesis studies the development and implementation for suitable laboratory practices for waste LIBs handling and treatment in Aalto University to address concerns regarding the risks associated with LIB components. This thesis is also aimed to be used as reference for researchers working with this hazardous material, particularly but not limited to, the facilities of Aalto University, School of Chemical Engineering. This thesis provides knowledge about the lithium ion batteries, active materials, electrolytes and electrolyte additives, separator materials and general construction of LIBs. This thesis also provides knowledge about current practices regarding the mechanical separation of waste LIBs, current practices of flotation of black mass from LIBs and challenges regarding the recycling of LIB in a safe manner. In LIB recycling, there are possible hazards with formation of HF and toxic elements containing dusts. People working with hazardous LIB waste material need sufficient protection against these harmful elements and ways to deal with such hazardsTämä diplomityö tutkii keinoja kehittää ja implementoida sopivia laboratoriokäytäntöjä käytettyjen litiumioniakkujen siirtelyyn ja käsittelyyn Aalto Yliopistossa ottaen huomioon haasteet liittyen litiumioniakkujen materiaaleihin. Tämä diplomityö on myös tarkoitettu käytettäväksi viitteenä tuktkijoille, jotka työskentelevät vaarallisten litiumioniakkujen materiaalien parissa, erityisesti, mutta ei ainoastaan, Aalto yliopistossa, Kemiantekniikan Korkeakoulussa. Tämä diplomityö antaa tietoa litiumioniakkuista, niiden aktiivimateriaaleista, elektrolyyteistä ja elektrolyyttien lisäaineista, eristemateriaaleista ja yleisestä rakenteesta. Tämä diplomityö myös antaa tietoa tämänhetkisistä käytetyistä metodeista käytettyjen litiumioniakkujen mekaaniseen eroitteluun ja mustan massan vaahdottamiseen ja haasteisiin, joita esiintyy litiumioniakkujen kierrätyksessä. Litiumioniakkujen kierrätyksessä mahdollisia vaaroja ovat HF ja myrkyllisiä aineita sisältävissä pölyissä. Työntekijät jotka työskentelevät haitallisen litiumioniakku materiaalin kanssa tarvitsevat riittävän suojan näitä haitallisia aineita vastaan ja keinoja tulla toimeen näiuden haasteiden kanssa

Suurten erikoiskuljetusten taivoitetieverkon verkkoselvitys : Pohjois-Savon ELY-keskus

Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon (SEKV) avulla pyritään varmistamaan mittojensa puolesta suurten erikoiskuljetusten liikkumisen mahdollistavat perusedellytykset Suomen tieverkolla. Samalla verkon avulla edesautetaan elinkeinoelämän kannalta elintärkeän kilpailukyvyn säilyttämistä kotimaan kuljetustarpeiden lisäksi myös ulkomaan vientiin suuntautuvien kuljetusten osalta. Suurten erikoiskuljetusten reittien varmistaminen on tärkeää erityisesti eri teollisuuden haaroille sekä rakentamiselle, jotka ovat merkittävimpiä suurten erikoiskuljetusten tarpeen synnyttäjiä. SEKV asettaa verkkoon kuuluville reiteille mitoitusvaatimukseksi kuljetuksen korkeuden ja leveyden osalta 7 m ja pituuden osalta 40 m. Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon juuret ulottuvat pitkälle viime vuosituhannen puolelle, mutta erityisesti viimeisten vuosien aikana verkkoon liittyviä kehitystöitä on viety aktiivisesti eteenpäin. 4.3.2013 Liikennevirasto teki SEKV:n uudistamispäätöksen, jonka myötä verkon laajuutta sekä sijoittumista muutettiin yhteysvälitasolla. Käsillä olevassa selvityksessä yhteysvälitasoinen verkkokuvaus täsmennettiin yksityiskohtaiseksi verkkokuvaukseksi reittien Tierekisteriin viemisen mahdollistamiseksi. Samassa yhteydessä kerättiin tietoa erikoiskuljetusten kannalta haastavista kohteista SEKV-reiteillä. Reittien parantamistoimenpidetarpeista koottiin kehittämisohjelma. Selvityksen yhteydessä tarkasteltiin myös alueen tulevia liikennehankkeita sekä niiden mahdollisia vaikutuksia erikoiskuljetusreittien sijoittumiseen tulevaisuudessa. Sekä reittimäärittelyissä että reittien parantamistoimenpidetarpeiden kartoittamisessa on käytetty apuna erikoiskuljetusluparyhmän, erikoiskuljetusalan toimijoiden sekä Pohjois-Savon ELY-keskuksen asiantuntijoiden tietämystä. Lisäksi selvityksen yhteydessä pidettiin 3 alueellista työpajaa, joihin osallistui edustajia kunnista ja kuljetusalalta. Raportin ohella työn tuloksena tuotettiin taulukko verkkokuvauksesta tieosoitevälien mukaisesti listattuna sekä erillinen listaus SEKV-reiteistä, joilla ei ole vielä tieosoitetta. Tietojen tavoitteena on helpottaa reittitiedon viemistä Tierekisteriin. Lisäksi kehittämisohjelman parantamistarpeista on laadittu taulukko, jonka kohteita voidaan mahdollisuuksien mukaan parantaa erillisinä töinä tai muiden tiehankkeiden yhteydessä pahimpien erikoiskuljetusreittien pullonkaulojen poistamiseksi

Avoin ja yleispätevä numeeriseen ohjaukseen ja konenäköteknologioihin pohjautuva maksupäätteiden automaattisen hyväksymistestausympäristön arkkitehtuuri

Software testing is a crucial part of modern software development and it is commonly accepted fact that the earlier software defects and errors are found, the lower the cost of correcting those will be. Early detection of errors also increases the possibility to correct them properly. Acceptance testing is a process of comparing the developed program to the initial requirements. Acceptance testing of a system should be executed in an environment as similar as possible to the production environment of the final product. This master's thesis will discuss how to address these in automated acceptance testing environment of payment terminal software. This master's thesis will discuss the theories related to software testing, testing of embedded systems and the challenges related to the topic. Master's thesis will present an architecture for automated acceptance testing of payment terminals including the needed hardware and software.Ohjelmistotestaus on tärkeä osa modernia ohjelmistotuotantoa ja on yleisesti tunnustettu, että mitä aiemmin virheet ohjelmistosta löytyvät, sitä edullisempaa niiden korjaaminen tulee olemaan. Aikainen virheiden havaitseminen myös edesauttaa virheiden perusteellista ja laadukasta korjaamista. Hyväksymistestaus on ohjelmistotestauksen vaihe, jossa kehitettyä ohjelmistoa verrataan alkuperäisiin ohjelmistovaatimuksiin. Ohjelmiston hyväksymistestaus tulisi suorittaa lopullista tuotantoympäristöä mahdollisimman hyvin vastaavassa ympäristössä. Tämä diplomityö käsittelee näitä ohjeistuksia maksupäätteiden automaattisen hyväksymistestauksen ympäristössä. Tämä diplomityö käsittelee ohjelmistotestaukseen liittyvää teoriaa, sulautettujen järjestelmien testausta sekä aiheeseen liittyviä haasteita. Lisäksi diplomityö esittelee ympäristön maksupäätteiden automaattiseen hyväksymistestaukseen ja käsittelee siihen tarvittuja ohjelmistoja ja fyysisiä komponentteja

Suurten erikoiskuljetustentavoitetieverkko Keski-Suomessa : Verkkoselvitys Keski-Suomen ELY-keskus

Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon (SEKV) avulla pyritään varmistamaan mittojensa puolesta suurten erikoiskuljetusten liikkumisen perusedellytykset Suomen tieverkolla. Samalla verkon avulla edesautetaan maamme elinkeinoelämän kilpailukyvyn säilyttämistä kotimaan kuljetustarpeiden lisäksi myös ulkomaan vientiin suuntautuvien kuljetusten osalta. Suurten erikoiskuljetusten reittien varmistaminen on tärkeää erityisesti eri teollisuuden haaroille sekä rakentamiselle, jotka ovat merkittävimpiä suurten erikoiskuljetusten tarpeen aiheuttajia. SEKV-reiteille mitoitusvaatimukseksi on asetettu valtakunnallisesti kuljetuksen korkeuden ja leveyden osalta 7 m ja pituuden osalta 40 m. Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkon juuret ulottuvat pitkälle viime vuosituhannen puolelle, mutta erityisesti viimeisten vuosien aikana verkkoon liittyviä kehitystöitä on viety aktiivisesti eteenpäin. 4.3.2013 Liikennevirasto teki SEKV:n uudistamispäätöksen, jonka myötä verkon laajuutta sekä sijoittumista muutettiin yhteysvälitasolla. Käsillä olevassa selvityksessä yhteysvälitasoinen verkkokuvaus on täsmennetty yksityiskohtaiseksi verkkokuvaukseksi reittien Tierekisteriin viemisen mahdollistamiseksi. Samassa yhteydessä on kerätty tietoa erikoiskuljetusten kannalta haastavista kohteista SEKV-reiteillä. Reittien parantamistoimenpidetarpeista on koottu kehittämisohjelma. Selvityksen yhteydessä on tarkasteltu myös alueen tulevia liikennehankkeita sekä niiden mahdollisia vaikutuksia erikoiskuljetusreittien sijoittumiseen tulevaisuudessa. Sekä reittimäärittelyissä että reittien parantamistoimenpidetarpeiden kartoittamisessa on käytetty apuna erikoiskuljetusluparyhmän, erikoiskuljetusalan toimijoiden sekä Keski-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijoiden tietämystä. Lisäksi selvityksen yhteydessä on pidetty työpaja, johon osallistui edustajia Pirkanmaan ELY-keskuksen erikoiskuljetusluparyhmästä, Keski-Suomen ELY-keskuksesta, tarkastelualueen kunnista ja kuljetusalalta. Raportin ohella työn tuloksena on tuotettu taulukko verkkokuvauksesta tieosoitevälien mukaisesti listattuna sekä erillinen listaus SEKV-reiteistä, joilla ei vielä verkkokuvauksen laatimisen käynnistyessä ole ollut tieosoitetta. Tietojen tavoitteena on helpottaa reittitiedon viemistä Tierekisteriin. Lisäksi kehittämisohjelman parantamistarpeista on laadittu taulukko, jonka kohteita on tarpeen mahdollisuuksien mukaan parantaa erillisinä töinä tai muiden tiehankkeiden yhteydessä pahimpien erikoiskuljetusreittien pullonkaulojen poistamiseksi