Bitproperty and Commercial Credit

In the past several years, the growth of virtual property in today’s economy has been explosive. The everyday use of virtual assets, ranging from Twitter and Facebook to YouTube and virtual world accounts, is nearly absolute. Indeed, by one account, Americans check social media over seventeen times per day. Further, a growing number of savvy virtual entrepreneurs are reporting incomes in the six- and seven-figure range, derived solely from their online businesses. Nevertheless, although the commercial world has come to embrace these newfound markets, commercial law has done a poor job of keeping up. Scholars have argued that laws governing everything from taxation, to bankruptcy, to privacy rights have not kept pace with our ever-changing virtual world. And nowhere is this truer than in the law of secured credit. Doubtlessly, virtual property has come to represent significant wealth and importance, yet its value as a source of leveraged capital remains, in large part, untapped. This unrealized potential is not without good reason; the law—specifically Article 9 of the U.C.C. and the law of property more broadly—suffers from a number of deficiencies and anomalies that make the use of virtual property in secured credit transactions not only overly complex and expensive, but almost entirely untenable. This Article shines light on these shortcomings, and, in doing so, advances a number of guiding principles and specific legislative recommendations, all geared toward a reformation of the law of secured credit in virtual property

The Weight of Plate in Early Modern Inventories and Secularization Lists

Weight was an essential descriptive category for precious metalwork in early modern Europe because it estimated the monetary value that could be extracted in raw material from the formed object. Rather than mere financial information, recorded weights acknowledged precious metal’s transformational potential, which structured the ‘period eye’ for plate. This essay considers recorded weights of plate in inventories from German speaking-lands, in particular secularization lists that documented church treasures about to be liquidated. To better contextualize and interpret them, this essay establishes the metrological framework that underpinned the weighing of gold and silver, as well as the methodological challenges involved in recovering historical measurements. It also explores some applications for weighing and the analysis of recorded weights in art historical methodology, ultimately arguing for a more consistent use of weight by scholars and curators in the study of metalwork

Energy analysis and diagnostics in wood manufacturing industry

It would be extremely beneficial if more energy analysis and research is done in wood manufactring (SIC 24). This thesis and research work is concerned with the energy analysis and diagnostics in wood manufacturing industry in West Virginia. This work involves actually conducting site assessments at several lumber and wood manufacturing plants in West Virginia. Using the collected data, we determined energy conservation opportunities and made recommendations. It is important that manufacturers understand the potential for these assessment recommendations with respect to the parameters governing them. Research emphasis is on the demand side management. We found that demand charge plays a crucial role in the total energy charges for this industry. An exhaustive utility bill analysis was performed followed by a sensitivity analysis for demand reduction. Instantaneous motor load test are carried out to determine the load factor of the motors using a digital stroboscope. After motors are identified as suitable candidates for downsizing, an extensive analysis of the motor replacement decision is performed using the Motor Master + software. (Abstract shortened by UMI.)

William H. Hannon Library Year in Review 2011 – 2012

https://digitalcommons.lmu.edu/whhreview/1004/thumbnail.jp

Change and continuity on the margins : livelihood transformation in Routa Southeast Sulawesi, Indonesia

My thesis studies the formation and transformation of livelihoods in the remote Routa sub-district. The findings arise from my experience living with people and engaging in their everyday lives. Through the perspective of households, I show how people diversify their livelihoods, to include forest gathering, swidden farming, staple food cultivation (particularly rice) and cultivating commercial food crops. I discuss the pathways of informal decisions that households use to negotiate inevitable change. The abundance of forest products attracts people from surrounding areas to migrate into Routa. The migrants, traders and local people all have their roles to play as agents of change on the frontier. Environmental change indicated by the dwindling availability of forest products, and the inevitable fluctuation of commodity market have driven the transformation of livelihoods in Routa. Migrants and traders disseminate information about livelihoods. Traders often become patrons who supply the provisions that enable households to adapt to the gradual transformation of their livelihoods. Low population density has led to the problem of seasonal labour shortages that to date have prevented people from obtaining sufficient income from any one particular livelihood. As a result, people have to utilise the labour of all household members and invited migrants to overcome labour shortages. To meet everyday needs and insufficient income, people diversify. A few still maintain their livelihoods as forest gatherers and swidden farmers. Change is also felt in the coming of the palm oil plantation in Lalomerui village. The palm oil company introduces a new working culture that few people can negotiate. A large multi-national mining company is also offering opportunities for local people. They established local criteria for employment, formed consultative groups and established a micro-finance institution in each village. But the success of pepper makes the presence of both big investments less meaningful in the lives and livelihoods of the local people

Design and testing of stand-specific bucking instructions for use on modern cut-to-length harvesters

This study addresses three important issues in tree bucking optimization in the context of cut-to-length harvesting. (1) Would the fit between the log demand and log output distributions be better if the price and/or demand matrices controlling the bucking decisions on modern cut-to-length harvesters were adjusted to the unique conditions of each individual stand? (2) In what ways can we generate stand and product specific price and demand matrices? (3) What alternatives do we have to measure the fit between the log demand and log output distributions, and what would be an ideal goodness-of-fit measure? Three iterative search systems were developed for seeking stand-specific price and demand matrix sets: (1) A fuzzy logic control system for calibrating the price matrix of one log product for one stand at a time (the stand-level one-product approach); (2) a genetic algorithm system for adjusting the price matrices of one log product in parallel for several stands (the forest-level one-product approach); and (3) a genetic algorithm system for dividing the overall demand matrix of each of the several log products into stand-specific sub-demands simultaneously for several stands and products (the forest-level multi-product approach). The stem material used for testing the performance of the stand-specific price and demand matrices against that of the reference matrices was comprised of 9 155 Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) sawlog stems gathered by harvesters from 15 mature spruce-dominated stands in southern Finland. The reference price and demand matrices were either direct copies or slightly modified versions of those used by two Finnish sawmilling companies. Two types of stand-specific bucking matrices were compiled for each log product. One was from the harvester-collected stem profiles and the other was from the pre-harvest inventory data. Four goodness-of-fit measures were analyzed for their appropriateness in determining the similarity between the log demand and log output distributions: (1) the apportionment degree (index), (2) the chi-square statistic, (3) Laspeyres quantity index, and (4) the price-weighted apportionment degree. The study confirmed that any improvement in the fit between the log demand and log output distributions can only be realized at the expense of log volumes produced. Stand-level pre-control of price matrices was found to be advantageous, provided the control is done with perfect stem data. Forest-level pre-control of price matrices resulted in no improvement in the cumulative apportionment degree. Cutting stands under the control of stand-specific demand matrices yielded a better total fit between the demand and output matrices at the forest level than was obtained by cutting each stand with non-stand-specific reference matrices. The theoretical and experimental analyses suggest that none of the three alternative goodness-of-fit measures clearly outperforms the traditional apportionment degree measure. Keywords: harvesting, tree bucking optimization, simulation, fuzzy control, genetic algorithms, goodness-of-fitModernissa tavaralajimenetelmän hakkuukoneessa runkojen katkontaa eri puutavaralajien pölkyiksi ohjataan tavaralajeittaisten arvo- ja jakaumamatriisien avulla. Arvomatriisi, jota yleisesti kutsutaan myös hintalistaksi tai hintamatriisiksi, on kaksiulotteinen taulukko, jossa on määritelty tietynpituisen ja -läpimittaisen pölkyn arvo suhteessa muihin kyseisen puutavaralajin pölkkyjen pituus-läpimitta -yhdistelmiin. Jakaumamatriisi on tarvejakaumataulukko, joka kertoo pölkkyjen tavoiteosuuden kullekin pituuden ja läpimitan yhdistelmälle tai vaihtoehtoisesti eri pituuksien tavoiteosuudet kunkin latvaläpimittaluokan sisällä. Hakkuukoneiden apteerausmatriisien säätö ja optimointi ovat olleet kasvavan kiinnostuksen kohteina viime vuosina. Ensinnäkin kaikesta Suomessa pystykauppoina ostetusta puusta yli 95 % hakataan koneellisesti. Toiseksi katkonnanohjauksen merkitys etenkin sahateollisuudessa on entisestään korostunut, kun asiakaslähtöisyys on vakiinnuttanut asemansa yhtenä liiketoiminnan keskeisenä ohjausperiaatteena. Asiakaslähtöisessä toiminnassa puuraaka-aine pyritään hankkimaan sen mukaan, millaisia tuotteita asiakkaat tarvitsevat ja mistä he ovat siten halukkaita maksamaan. Tavaralajimenetelmään perustuvassa puunhankinnassa tämän periaatteen soveltaminen merkitsee sitä, että rungot pyritään metsässä katkaisemaan laadultaan ja dimensioiltaan sellaisiksi puutavarakappaleiksi, jotka mahdollisimman hyvin soveltuvat kulloistenkin asiakastilausten valmistamiseen. On arvioitu, että hakkuukoneiden katkonnan paremmalla ohjauksella tuotantolaitosten optimaalisten tavoitetukkijakaumien ja puunhankinnassa toteutuneiden tukkijakaumien yhteensopivuus, ns. jakauma-aste paranisi noin 5 %. Tämän perusteella tuotot voisivat lisääntyä noin 1...2 /tukkipuu-m3. Kun sahatavaran tuotanto Suomessa on viime vuosina yltänyt runsaaseen 12 milj. m3:iin, jonka määrän tuottamiseen tarvitaan n. 25 milj. m3 pyöreää puutavaraa, niin hakkuukoneiden katkonnanohjauksen kehittämisen tuotot voisivat siten vuositasolla olla n. 25...50 miljoonaa euroa. Toisaalta hakkuukoneapteeraus ja sen optimointi ovat globaali tutkimusongelma, jonka merkitys yleismaailmallisesti on viime vuosina kasvanut hakkuiden koneellistumisen ja tavaralajimenetelmän lisääntymisen seurauksena. Useat suomalaiset metsäteollisuusyritykset ja lähes kaikki merkittävimmät metsäkonevalmistajat ovat kansainvälisiä toimijoita, joten hakkuukoneiden katkonnanohjaukseen liittyvällä tietotaidolla on kysyntää Suomen rajojen ulkopuolella ja siten merkitystä myös koko metsäklusterin kilpailukyvyn näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan kolmea hakkuukoneapteeraukseen liittyvää keskeistä kysymystä. (1) Johtaisivatko leimikkokohtaisesti säädetyt arvo- ja/tai jakaumamatriisit parempaan toteutuneen tukkijakauman ja tavoitetukkijakauman väliseen yhteensopivuuteen kuin vakiintunut käytäntö, jossa kaikki leimikot niiden ominaisuuksista riippumatta hakataan samoilla arvo- ja jakaumamatriiseilla? (2) Millä tavalla leimikko- ja tavaralajikohtaisia arvo- ja jakaumamatriiseja voidaan tuottaa? (3) Miten tavoitetukkijakauman ja toteutuneen tukkijakauman välistä yhteensopivuutta voidaan mitata ja millainen olisi ideaali yhteensopivuuden mittari? Leimikkokohtaisten arvo- ja jakaumamatriisien tuottamista ja toimivuutta tarkastellaan kolmella tasolla. Yksinkertaisimmalla tasolla tarkastellaan arvomatriisin säätämistä yhdelle tukkitavaralajille yhdessä leimikossa. Arvomatriisin säätö toteutettiin sumeana säätönä (sumea logiikka) sahan tavoitetukkijakauman ja leimikon puustotiedon perusteella. Toisessa vaiheessa tarkastellaan yhden tukkitavaralajin arvomatriisien samanaikaista säätöä useisiin leimikoihin. Arvomatriisien paralleeli säätö toteutettiin genettisellä algoritmilla. Kolmannella tasolla tarkastellaan kahden tukkitavaralajin kokonaistavoitejakaumien osittamista leimikkokohtaisiin tavoitejakaumiin. Leimikkokohtaiset tavoitetukkijakaumat muodostettiin geneettisellä algoritmilla. Leimikkokohtaisesti säädettyjen arvo- ja jakaumamatriisien suorituskykyä verrattiin ei-leimikkospesifisten referenssimatriisien suorituskykyyn 15 kuusivaltaisessa eteläsuomalaisessa päätehakkuuleimikossa. Vertailussa jokaisen leimikon kuusirungot katkottiin apteeraussimulaattorilla sekä leimikkokohtaisten arvo- ja jakaumamatriisien että referenssimatriisien ohjaamina. Referenssimatriiseina käytettiin kahden suomalaisen sahateollisuusyrityksen arvo- ja jakaumamatriiseja, joko sellaisenaan tai vähäisessä määrin muutettuna. Leimikkokohtaisia matriiseja oli kahta tyyppiä: todellisen, hakkuukoneen keräämän runkodatan ja estimoidun, leimikoiden ennakkomittausdatasta koostetun runkodatan perusteella tuotettuja. Tavoitetukkijakaumien ja toteutuneiden tukkijakaumien välisen yhteensopivuuden mittaamiseen tarkoitettuja mittareita evaluoitiin sekä teoreettisin että kokeellisin analyysein. Evaluoitavia mittareita oli neljä: (1) perinteinen jakauma-aste, (2) khi-toiseen testistatistiikkaan perustuva mittari, (3) Laspeyres n määräindeksi ja (4) hintapainotettu jakauma-aste. Tutkimus vahvistaa, että tavoitetukkijakauman ja toteutuneen tukkijakauman välisen yhteensopivuuden maksimointi johtaa useimmissa tapauksissa suurempaan kuitupuukertymään ja pienempään tukkikertymään. Hintamatriisien etukäteissäätö näyttää parantavan tavoitetukkijakauman ja toteutuneen tukkijakauman välistä yhteensopivuutta leimikkotasolla, edellyttäen että säätöön käytettävä runkodata vastaa täysin leimikon todellista runkodataa. Kumulatiivisella tasolla hintamatriisien etukäteissäädöstä ei näyttäisi olevan hyötyä. Kokonaistavoitejakauman ositus leimikkokohtaisiin osatukkijakaumiin paransi kokonaistavoitejakauman ja kumulatiivisen toteutuneen tukkijakauman välistä yhteensopivuutta riippumatta leimikkokohtaisten tavoitejakaumien generointiin käytetyn runkodatan alkuperästä. Evaluoitujen neljän yhteensopivuusmittarin välillä ei havaittu merkittäviä suorituskykyeroja. Asiasanat: Puunkorjuu, katkonnan optimointi, simulointi, sumea säätö, geneettiset algoritmit, yhteensopivuu