The MARVEL EU project: A social constructivist approach to remote experimentation

The work presented in this paper proposes a conceptual model where remote experimentation is envisaged as a tool to achieve instructional objectives via social constructivist learning methods. The conceptual model described considers remote experiments as embedded activities in an e-learning framework that integrates the necessary tools to support the acquisition of theoretical concepts, synchronous communication via video-conferencing, interface panels to the equipments available in the remote workbench, and the necessary management tools to support this architecture. Each remote experiment is perceived by the students as a broader activity (called workshop activity) that enables them to achieve pre-defined learning goals, where collaborative actions and peer-review activities are at the basis of the underlying social constructivist learning model. The outcome of these activities is itself a learning object that provides evidence that the learning goals were achieved

Chronotope : an investigation of the spatial and temporal organization in technology-mediated collaborative learning

The present dissertation project investigated the organization of space-time in collaborative learning processes mediated by Information and Communication Technology (ICT). The background of my argumentation is that we live in an historical moment in which the introduction of continu-ously evolving virtual spaces and the implementation of novel pedagogical approaches entail the transformation of the spatial and temporal relations of pedagogical activities. In order to examine these transforming space-time relations and the role that they may play in the learning process, I propose an adapted socio-cultural perspective based on the dialogical notion of chronotope. A chronotope depicts the emergent configuration of space-time relations during an intentional, collaborative learning activity. In sum, the perspective that I adopt considers cognition and learning as distributed in the environment, and space and time as interdependent social constructions. The dissertation report aimed to account for multiple types of physical, so-cial, virtual, real and imagined spatialities and temporalities as they are per-ceived, discursively negotiated, and bodily enacted by participants in ICT-mediated learning practices. I carried out four studies that examine various aspects of space-time re-lations. In Study I, I explored how participants in collaborative learning activities locate themselves and the others across multiple physical, social and virtual spaces; in Study II I investigated how the space-time frames detected in students’ discourse on the task affect the process of task inter-pretation; Study III was aimed at analysing if and how space-time configu-rations bodily enacted by participants affect the pace and the quality of the learning process; in Study IV I examined the significance and implications of patterns of organization of space-time during the process of instrumental genesis. All the studies adopt a qualitative ethnographic methodology that involves the triangulation of participant observation, discourse analysis, and video analysis. The results of my studies suggest that examining the organization of space and time can provide crucial insights into technology-mediated col-laborative learning activities, informing both theory and practice. Under-standing how participants locate themselves and the others in space and time might help us to design learning space-times that enhance coordination and collaborative processes. Considering the discursive framing of space-time by the students can help teachers and instructional designers to ensure that divergent assumptions concerning space-time frames will not induce students to deviate from the set task. Modelling the space-time configura-tions bodily enacted by participants may provide cues for scaffolding the learning process, helping students to orchestrate space and manage time, in line with the teachers’ pedagogical aims. Finally, detecting patterns of space-time organization may inform decisions concerning where and when to provide just-in-time information, scaffolds and tools to enhance students’ learning without interrupting their experience of flow.Tämä väitöskirja käsittelee aika-tilan organisointia yhteistoiminnallisissa oppimisprosesseissa, joissa hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa. Väitöskirjan argumentin lähtökohta on,että elämme historiallisella hetkellä, jossa oppimisen suhde tilaan ja aikaan on muutoksessa. Muutokseen vaikuttaa uusien virtuaalisten tilojen ja pedagogisten lähestymistapojen käyttöönotto. Kehittelen väitöskirjassa sosiokulttuurista näkökulmaa, jonka avulla voidaan tutkia muuttuvia aika-tila-suhteita ja niiden roolia oppimisprosessissa. Näkökulma hyödyntää dialogista kronotoopin käsitettä, jonka avulla kuvaan tavoitteellisen, yhteistoiminnallisen oppimistoiminnan aikana syntyviä aika-tila-suhteiden muodostelmia.Kaiken kaikkiaan valitsemani näkökulma tarkastelee kognitiota ja oppimista ympäristöön hajautuneina ilmiöinä. Lisäksi tarkastelen tilaa ja aikaa toisistaan riippuvina sosiaalisina konstruktioina. Väitöskirjan tavoitteena oli selittää monentyyppisiä fyysisiä, sosiaalisia, virtuaalisia, todellisia ja kuviteltuja tilallisuuksia ja ajallisuuksia osana tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäviä oppimiskäytäntöjä. Tavoitteena oli selittää tilallisuuksia ja ajallisuuksia sellaisina kuin osallistujat havaitsivat ne, neuvottelivat niistä diskursiivisesti tai toteuttivat ne kehollisesti. Toteutin neljä osatutkimusta, joissa tutkin aika-tila-suhteita eri näkökulmista. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkin sitä, miten yhteistoiminnallisen oppimisen osallistujat sijoittivat itsensä ja toisensa useiden fyysisten, sosiaalisten ja virtuaalisten tilojen välillä. Toisessa osatutkimuksessa tarkastelin, miten opiskelijoiden tehtävän tekemiseen liittyvistä keskusteluista tunnistamani aika-tila-kehykset vaikuttivat heidän tehtävän tulkitsemisen prosessiin. Kolmannen osatutkimuksen tavoitteena oli analysoida,kuinka osallistujien kehollisesti toteuttamat aika-tila-muodostelmat vaikuttavat oppimisprosessin tahtiin ja laatuun. Neljännessä osatutkimuksessa tutkin, minkälaisia merkityksiä ja seuraamuksia aika-tila-suhteiden säännönmukaisuuksilla oli työvälineen syntyprosessissa. Kaikissa osatutkimuksissa käytin laadullista etnografista metodologiaa ja hyödynsin tutkimusmenetelmällistä triangulaatiota. Tutkimusmenetelminä käytin osallistuvaa havainnointia, diskurssianalyysiä ja videoanalyysiä. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että ajan ja tilan organisoinnin tutkiminen voi tuottaa ratkaisevan tärkeitä oivalluksia teknologiavälitteisestä yhteistoiminnallisesta oppimisesta. Tuloksista on hyötyä sekä käytännössä että teorian kehittämisessä. Sen ymmärtäminen, miten osallistujat sijoittavat itsensä ja toisensa tilassa ja ajassa, voi auttaa suunnittelemaan oppimisympäristöjen aika-tiloja, jotka edistävät osallistujien keskinäistä koordinaatiota ja yhteistoiminnallisia prosesseja. Sen huomioiminen, miten opiskelijat kehystävät aika-tilat diskursiivisesti,voi auttaa opettajia ja oppimisympäristöjen suunnittelijoita varmistamaan, etteivät aika-tila-kehyksiin liittyvät monenlaiset olettamukset saa opiskelijoita poikkeamaan annetusta tehtävästä.Osallistujien kehollisesti toteuttamien aika-tila-asetelmien mallintaminen voi antaa vihjeitä, miten oppimisprosessia voidaan tukea. Opiskelijoita voidaan tukea tilan organisoimisessa ja ajan hallitsemisessa opettajien pedagogisten tavoitteiden suunnassa. Lopuksi aika-tila-suhteiden säännönmukaisuuksien tunnistaminen voi auttaa tekemään päätöksiä siitä, missä ja milloin kannattaa tarjota opiskelijoille oikea-aikaista tietoa, tukea ja välineitä jotka edistävät heidän oppimistaan ilman, että heidän virtauksen kokemuksensa häiriinty

2022-2023 Course Catalog

2022-2023 Course Catalo

2018-2019 Course Catalog

2018-2019 Course Catalo