An optimal subgradient algorithm for large-scale convex optimization in simple domains

This paper shows that the optimal subgradient algorithm, OSGA, proposed in \cite{NeuO} can be used for solving structured large-scale convex constrained optimization problems. Only first-order information is required, and the optimal complexity bounds for both smooth and nonsmooth problems are attained. More specifically, we consider two classes of problems: (i) a convex objective with a simple closed convex domain, where the orthogonal projection on this feasible domain is efficiently available; (ii) a convex objective with a simple convex functional constraint. If we equip OSGA with an appropriate prox-function, the OSGA subproblem can be solved either in a closed form or by a simple iterative scheme, which is especially important for large-scale problems. We report numerical results for some applications to show the efficiency of the proposed scheme. A software package implementing OSGA for above domains is available

Bundle methods in nonsmooth DC optimization

Due to the complexity of many practical applications, we encounter optimization problems with nonsmooth functions, that is, functions which are not continuously differentiable everywhere. Classical gradient-based methods are not applicable to solve such problems, since they may fail in the nonsmooth setting. Therefore, it is imperative to develop numerical methods specifically designed for nonsmooth optimization. To date, bundle methods are considered to be the most efficient and reliable general purpose solvers for this type of problems. The idea in bundle methods is to approximate the subdifferential of the objective function by a bundle of subgradients. This information is then used to build a model for the objective. However, this model is typically convex and, due to this, it may be inaccurate and unable to adequately reflect the behaviour of the objective function in the nonconvex case. These circumstances motivate to design new bundle methods based on nonconvex models of the objective function. In this dissertation, the main focus is on nonsmooth DC optimization that constitutes an important and broad subclass of nonconvex optimization problems. A DC function can be presented as a difference of two convex functions. Thus, we can obtain a model that utilizes explicitly both the convexity and concavity of the objective by approximating separately the convex and concave parts. This way we end up with a nonconvex DC model describing the problem more accurately than the convex one. Based on the new DC model we introduce three different bundle methods. Two of them are designed for unconstrained DC optimization and the third one is capable of solving also multiobjective and constrained DC problems. The finite convergence is proved for each method. The numerical results demonstrate the efficiency of the methods and show the benefits obtained from the utilization of the DC decomposition. Even though the usage of the DC decomposition can improve the performance of the bundle methods, it is not always available or possible to construct. Thus, we present another bundle method for a general objective function implicitly collecting information about the DC structure. This method is developed for large-scale nonsmooth optimization and its convergence is proved for semismooth functions. The efficiency of the method is shown with numerical results. As an application of the developed methods, we consider the clusterwise linear regression (CLR) problems. By applying the support vector machines (SVM) approach a new model for these problems is proposed. The objective in the new formulation of the CLR problem is expressed as a DC function and a method based on one of the presented bundle methods is designed to solve it. Numerical results demonstrate robustness of the new approach to outliers.Monissa käytännön sovelluksissa tarkastelun kohteena oleva ongelma on monimutkainen ja joudutaan näin ollen mallintamaan epäsileillä funktioilla, jotka eivät välttämättä ole jatkuvasti differentioituvia kaikkialla. Klassisia gradienttiin perustuvia optimointimenetelmiä ei voida käyttää epäsileisiin tehtäviin, sillä epäsileillä funktioilla ei ole olemassa klassista gradienttia kaikkialla. Näin ollen epäsileään optimointiin on välttämätöntä kehittää omia numeerisia ratkaisumenetelmiä. Näistä kimppumenetelmiä pidetään tällä hetkellä kaikista tehokkaimpina ja luotettavimpina yleismenetelminä kyseisten tehtävien ratkaisemiseksi. Ideana kimppumenetelmissä on approksimoida kohdefunktion alidifferentiaalia kimpulla, joka on muodostettu keräämällä kohdefunktion aligradientteja edellisiltä iteraatiokierroksilta. Tätä tietoa hyödyntämällä voidaan muodostaa kohdefunktiolle malli, joka on alkuperäistä tehtävää helpompi ratkaista. Käytetty malli on tyypillisesti konveksi ja näin ollen se voi olla epätarkka ja kykenemätön esittämään alkuperäisen tehtävän rakennetta epäkonveksissa tapauksessa. Tästä syystä väitöskirjassa keskitytään kehittämään uusia kimppumenetelmiä, jotka mallinnusvaiheessa muodostavat kohdefunktiolle epäkonveksin mallin. Pääpaino väitöskirjassa on epäsileissä optimointitehtävissä, joissa funktiot voidaan esittää kahden konveksin funktion erotuksena (difference of two convex functions). Kyseisiä funktioita kutsutaan DC-funktioiksi ja ne muodostavat tärkeän ja laajan epäkonveksien funktioiden osajoukon. Tämä valinta mahdollistaa kohdefunktion konveksisuuden ja konkaavisuuden eksplisiittisen hyödyntämisen, sillä uusi malli kohdefunktiolle muodostetaan yhdistämällä erilliset konveksille ja konkaaville osalle rakennetut mallit. Tällä tavalla päädytään epäkonveksiin DC-malliin, joka pystyy kuvaamaan ratkaistavaa tehtävää tarkemmin kuin konveksi arvio. Väitöskirjassa esitetään kolme erilaista uuden DC-mallin pohjalta kehitettyä kimppumenetelmää sekä todistetaan menetelmien konvergenssit. Kaksi näistä menetelmistä on suunniteltu rajoitteettomaan DC-optimointiin ja kolmannella voidaan ratkaista myös monitavoitteisia ja rajoitteellisia DC-optimointitehtäviä. Numeeriset tulokset havainnollistavat menetelmien tehokkuutta sekä DC-hajotelman käytöstä saatuja etuja. Vaikka DC-hajotelman käyttö voi parantaa kimppumenetelmien suoritusta, sitä ei aina ole saatavilla tai mahdollista muodostaa. Tästä syystä väitöskirjassa esitetään myös neljäs kimppumenetelmä konvergenssitodistuksineen yleiselle kohdefunktiolle, jossa kerätään implisiittisesti tietoa kohdefunktion DC-rakenteesta. Menetelmä on kehitetty erityisesti suurille epäsileille optimointitehtäville ja sen tehokkuus osoitetaan numeerisella testauksella Sovelluksena väitöskirjassa tarkastellaan datalle klustereittain tehtävää lineaarista regressiota (clusterwise linear regression). Kyseiselle sovellukselle muodostetaan uusi malli hyödyntäen koneoppimisessa käytettyä SVM-lähestymistapaa (support vector machines approach) ja saatu kohdefunktio esitetään DC-funktiona. Näin ollen yhtä kehitetyistä kimppumenetelmistä sovelletaan tehtävän ratkaisemiseen. Numeeriset tulokset havainnollistavat uuden lähestymistavan robustisuutta ja tehokkuutta

A descent subgradient method using Mifflin line search for nonsmooth nonconvex optimization

We propose a descent subgradient algorithm for minimizing a real function, assumed to be locally Lipschitz, but not necessarily smooth or convex. To find an effective descent direction, the Goldstein subdifferential is approximated through an iterative process. The method enjoys a new two-point variant of Mifflin line search in which the subgradients are arbitrary. Thus, the line search procedure is easy to implement. Moreover, in comparison to bundle methods, the quadratic subproblems have a simple structure, and to handle nonconvexity the proposed method requires no algorithmic modification. We study the global convergence of the method and prove that any accumulation point of the generated sequence is Clarke stationary, assuming that the objective $f$ is weakly upper semismooth. We illustrate the efficiency and effectiveness of the proposed algorithm on a collection of academic and semi-academic test problems

Aggregate subgradient method for nonsmooth DC optimization

The aggregate subgradient method is developed for solving unconstrained nonsmooth difference of convex (DC) optimization problems. The proposed method shares some similarities with both the subgradient and the bundle methods. Aggregate subgradients are defined as a convex combination of subgradients computed at null steps between two serious steps. At each iteration search directions are found using only two subgradients: the aggregate subgradient and a subgradient computed at the current null step. It is proved that the proposed method converges to a critical point of the DC optimization problem and also that the number of null steps between two serious steps is finite. The new method is tested using some academic test problems and compared with several other nonsmooth DC optimization solvers. © 2020, Springer-Verlag GmbH Germany, part of Springer Nature

On multiobjective optimization from the nonsmooth perspective

Practical applications usually have multiobjective nature rather than having only one objective to optimize. A multiobjective problem cannot be solved with a single-objective solver as such. On the other hand, optimization of only one objective may lead to an arbitrary bad solutions with respect to other objectives. Therefore, special techniques for multiobjective optimization are vital. In addition to multiobjective nature, many real-life problems have nonsmooth (i.e. not continuously differentiable) structure. Unfortunately, many smooth (i.e. continuously differentiable) methods adopt gradient-based information which cannot be used for nonsmooth problems. Since both of these characteristics are relevant for applications, we focus here on nonsmooth multiobjective optimization. As a research topic, nonsmooth multiobjective optimization has gained only limited attraction while the fields of nonsmooth single-objective and smooth multiobjective optimization distinctively have attained greater interest. This dissertation covers parts of nonsmooth multiobjective optimization in terms of theory, methodology and application. Bundle methods are widely considered as effective and reliable solvers for single-objective nonsmooth optimization. Therefore, we investigate the use of the bundle idea in the multiobjective framework with three different methods. The first one generalizes the single-objective proximal bundle method for the nonconvex multiobjective constrained problem. The second method adopts the ideas from the classical steepest descent method into the convex unconstrained multiobjective case. The third method is designed for multiobjective problems with constraints where both the objectives and constraints can be represented as a difference of convex (DC) functions. Beside the bundle idea, all three methods are descent, meaning that they produce better values for each objective at each iteration. Furthermore, all of them utilize the improvement function either directly or indirectly. A notable fact is that none of these methods use scalarization in the traditional sense. With the scalarization we refer to the techniques transforming a multiobjective problem into the single-objective one. As the scalarization plays an important role in multiobjective optimization, we present one special family of achievement scalarizing functions as a representative of this category. In general, the achievement scalarizing functions suit well in the interactive framework. Thus, we propose the interactive method using our special family of achievement scalarizing functions. In addition, this method utilizes the above mentioned descent methods as tools to illustrate the range of optimal solutions. Finally, this interactive method is used to solve the practical case studies of the scheduling the final disposal of the spent nuclear fuel in Finland.Käytännön optimointisovellukset ovat usein luonteeltaan ennemmin moni- kuin yksitavoitteisia. Erityisesti monitavoitteisille tehtäville suunnitellut menetelmät ovat tarpeen, sillä monitavoitteista optimointitehtävää ei sellaisenaan pysty ratkaisemaan yksitavoitteisilla menetelmillä eikä vain yhden tavoitteen optimointi välttämättä tuota mielekästä ratkaisua muiden tavoitteiden suhteen. Monitavoitteisuuden lisäksi useat käytännön tehtävät ovat myös epäsileitä siten, etteivät niissä esiintyvät kohde- ja rajoitefunktiot välttämättä ole kaikkialla jatkuvasti differentioituvia. Kuitenkin monet optimointimenetelmät hyödyntävät gradienttiin pohjautuvaa tietoa, jota ei epäsileille funktioille ole saatavissa. Näiden molempien ominaisuuksien ollessa keskeisiä sovelluksia ajatellen, keskitytään tässä työssä epäsileään monitavoiteoptimointiin. Tutkimusalana epäsileä monitavoiteoptimointi on saanut vain vähän huomiota osakseen, vaikka sekä sileä monitavoiteoptimointi että yksitavoitteinen epäsileä optimointi erikseen ovat aktiivisia tutkimusaloja. Tässä työssä epäsileää monitavoiteoptimointia on käsitelty niin teorian, menetelmien kuin käytännön sovelluksien kannalta. Kimppumenetelmiä pidetään yleisesti tehokkaina ja luotettavina menetelminä epäsileän optimointitehtävän ratkaisemiseen ja siksi tätä ajatusta hyödynnetään myös tässä väitöskirjassa kolmessa eri menetelmässä. Ensimmäinen näistä yleistää yksitavoitteisen proksimaalisen kimppumenetelmän epäkonveksille monitavoitteiselle rajoitteiselle tehtävälle sopivaksi. Toinen menetelmä hyödyntää klassisen nopeimman laskeutumisen menetelmän ideaa konveksille rajoitteettomalle tehtävälle. Kolmas menetelmä on suunniteltu erityisesti monitavoitteisille rajoitteisille tehtäville, joiden kohde- ja rajoitefunktiot voidaan ilmaista kahden konveksin funktion erotuksena. Kimppuajatuksen lisäksi kaikki kolme menetelmää ovat laskevia eli ne tuottavat joka kierroksella paremman arvon jokaiselle tavoitteelle. Yhteistä on myös se, että nämä kaikki hyödyntävät parannusfunktiota joko suoraan sellaisenaan tai epäsuorasti. Huomattavaa on, ettei yksikään näistä menetelmistä hyödynnä skalarisointia perinteisessä merkityksessään. Skalarisoinnilla viitataan menetelmiin, joissa usean tavoitteen tehtävä on muutettu sopivaksi yksitavoitteiseksi tehtäväksi. Monitavoiteoptimointimenetelmien joukossa skalarisoinnilla on vankka jalansija. Esimerkkinä skalarisoinnista tässä työssä esitellään yksi saavuttavien skalarisointifunktioiden perhe. Yleisesti saavuttavat skalarisointifunktiot soveltuvat hyvin interaktiivisten menetelmien rakennuspalikoiksi. Täten kuvaillaan myös esiteltyä skalarisointifunktioiden perhettä hyödyntävä interaktiivinen menetelmä, joka lisäksi hyödyntää laskevia menetelmiä optimaalisten ratkaisujen havainnollistamisen apuna. Lopuksi tätä interaktiivista menetelmää käytetään aikatauluttamaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta Suomessa