Risk assessment of marine accidents in Tanjung Pelepas Port limit due to reclamation of Tanjung Piai Maritime Industrial Park

This study is centered on the problem related to the reclamation work for the construction of Tanjung Piai Maritime Industrial Park in the Tanjung Pelepas port limit. The main aim is to identify the potential risk and probability of marine accident during the reclamation phases. The existing condition of the waterway had been used as the baseline to compare with future condition. For the purpose of analysis, Formal Safety Assessment (FSA) method and Fault Tree Analysis (FTA) technique had been deployed, coupled with the AIS data and marine accidents report provided by Johor Port Authority (JPA) and Malaysian Marine Department (MARDEP). The result of the analysis indicates that navigational risk mainly originated from human error. Thus, navigational safety would improve significantly if the vessels follow the mitigation measures recommended in this study

A study for upgrading the vessel traffic services [VTS] in Korean coastal waters

The rapid growth of niarine traffic volume in the Korean waters has created difficulties in navigation, and increased the risk in those areas during the last three decades. In addition to the traffic volume increase, ship’s higher speed tendency and larger size tendency lead to more frequent and bigger casualties occurring in those areas. Various measures have been taken to improve navigation safety in those areas such as, aids to navigation, vessel movement reporting systems, traffic separation schemes, and the radar surveillance systems in some port areas also. However, casualties occurred in those areas has not decreased. They are still increasing. If there is no adequate device provided, those tendencies regarding the casualties are expected to be increased more in the future. ; For the purpose of developing safe navigation and preventing traffic accidents in Korean coastal areas, it is needed to examine maritime environment and to analyze the casualties occurred in those arenas, in order to identify the issues and problems existing in those areas. This study used many statistical data in examining the maritime environment, analyze marine casualties, and evaluate existing traffic services in Korean coastal areas. Meanwhile, research has been carried out on the VTS concept, equipment, its future trends, and also case studies carried out on VTS status and its effectiveness has taken place in foreign countries. Finally, on the basis of the findings in this study, it is suggested to maintain adequate VTS in Korean coastal areas to prevent accidents and to help safe navigation. The conclusions include recommendations to extend the advanced VTS system to major ports in Korea and consolidate the VTS authority to extend their services to fully operational VTS functions

Environmental and aesthetic impacts of small docks and piers, workshop report: Developing a science-based decision support tool for small dock management, phase 1: Status of the science

Few issues confronting coastal resource managers are as divisive or difficult to manage as regulating the construction of private recreational docks and piers associated with residential development. State resource managers face a growing population intent on living on or near the coast, coupled with an increasing desire to have immediate access to the water by private docks or piers. (PDF contains 69 pages

The Challenges and Prospects of Inland Waterway Transportation System of Bangladesh

Bangladesh is crisscrossed by rivers and inland waterways have been playing a significant role to the transportation of goods. For nation’s economic prospects it is very important to develop the inland waterways transportation systems in Bangladesh. But inland waterways in Bangladesh are facing challenges due to many problems in spite of having good prospects. Therefore, the objective of the study is to examine the present IWT systems, its challenges and how it can contribute more than others transportation systems to our national economy. this paper is mainly based on secondary data. The data is collected from journal papers, internet, newspaper, books, and articles. Data is also gathered from different maritime authority’s website. The research findings indicate that the Bangladeshi inland waterways have huge prospects, but lack of knowledge gap of current condition of inland navigability, not conducting hydrographic survey after 1989, lack of poor management, inadequate inland port facilities, low quality vessel and poor inland connectivity are the reasons for all of this problem. Inland waterways transports are environmentally friendly than others transportation systems and many local business person, exporter, importer will be benefited by using IWT. But authority should have to utilize the inland water ways in a right manner. Adequate the depth and air draft should have to be maintained and the inland port facilities improvement and infrastructure development are necessary for IWT

The Effects of Ship Wakes in the Venice Lagoon and Implications for the Sustainability of Shipping in Coastal Waters

We analyse the impact of ship traffic in the vicinity of navigation channels in a wide shallow waterbody. The crucial hydrodynamic driver in this situation is the depression (Bernoulli) wake that may be transferred into a long-living solitary wave of depression over the shoals. The analysis considers navigation channels in the Venice Lagoon using a new large dataset of approximately 600 measured wake events associated to specific ships whose data are provided by the AIS system. Since the development of the modern industrial port and the opening of the Malamocco–Marghera channel in the late 1960s, growing pressure on the lagoon caused by ship traffic has raised concerns about its physical integrity and habitat survival. The transit of large vessels has been shown to have serious impacts on the shallow water areas adjacent to waterways. Depression wakes created by such vessels can reach significant dimensions (water level dropdown of up to 2.45 m at the channel margin), causing unusually large retreat rates of several sections of the shoreline and which may adversely affect the lagoon morphology. The wakes are analysed in relation to ship and morphological parameters. A formulation is proposed to predict wake amplitude on the basis of ship characteristics and motion

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.The increasing shipping activity in the Gulf of Finland has raised concerns about the safety of maritime traffic, especially about the possibility of a large oil accident due to the increasing oil export activity of Russia in the area. Various international, supranational, regional and national policy instruments aim at minimizing the risks of accidents and other harmful effects of shipping. This report is concerned with maritime safety policy instruments: policy instruments in general; the central regulatory bodies of maritime safety; the maritime safety policy instruments and the future prospects of maritime policy; the effectiveness of policy instruments; and the critique of the current maritime safety policy system. The purpose of the report is to review the structure and state of the maritime safety policy system with focus on the Gulf of Finland. The report is a part of the EU-funded research project “SAFGOF - Evaluation of the Traffic Increase in the Gulf of Finland During the years 2007-2015 and the Effect of the Increase on the Environment and Traffic Chain Activities” and the Work Package 6: “Political and social instruments, guidelines and economic incentives”. Policy instruments can be grouped to regulatory, economic and information guidance instruments. Maritime safety is enhanced with all these instrument types, although most prominently with regulatory instruments. Due to the international character of the shipping industry, the regulation of maritime safety is mostly done at international level, in the framework of the United Nations and the International Maritime Organization IMO. However, the European Union also has maritime safety regulations of its own, there are regional arrangements such as HELCOM, and some maritime safety related issues are regulated at the national level. Regulatory maritime safety instruments include regulations on mariners, navigation, the surveillance of ship conditions and the construction and equipment of ships. Economic instruments include waterway and port dues, marine insurance, P&I clubs, liability and compensation questions and incentives. The use of economic instruments to promote public maritime safety goals is still in a minor position, but there are some examples that have potential for wider use. The problem with economic instruments is that, in many cases, they belong to the domain of national regulation, and their implementation at regional or international level can be difficult. Information guidance is based on voluntary actions and, in addition to the dissemination of information, it can include subjects like voluntary training, certification or awards. It seems that the risks of maritime traffic in the Gulf of Finland and in the Baltic Sea are taken seriously, and new ways to decrease these risks are developed. New regulations are planned or are going to be implemented, especially in the areas of the environmental effects of shipping (emissions, anti-fouling substances, alien species etc.) and navigational issues (AIS-based systems, electronic charts etc.). It is also often noticed that the human factor in maritime safety risks needs more attention, but it seems to be difficult to find policies effective in minimizing the effects of the human factor in maritime accidents and incidents. Training is most often offered as a solution. According to literature, effective maritime policy instruments should fulfil at least the following criteria: 1) effectiveness – the policy instrument must be suitable for achieving a desired goal, 2) economic efficiency – the benefits versus the costs of implementing the policy instrument should be in balance, 3) acceptability – the policy instrument must be accepted by the stakeholders and the community, 4) enforcement – the policy instrument can be implemented effectively, 5) lateral effects – the positive spill-over effects of the policy instrument in other sectors, 6) incentive and innovation – a good policy instrument encourages experimentation and gives incentives for improvement. Due to the increasing number of regulations on maritime safety, the number of maritime accidents has decreased during past decades. Most of the regulations have been effective in preventing accidents and incidents. Still, accidents and incidents happen at sea, and the current regulation system can be criticized on several points. The international regulation process is not easy; it tends to be slow and the result can become a compromise of compromises. Regulation is mostly reactive instead of proactive. The work of IMO is based on the participation of nation states and the implementation of regulation by flag states. Nation states are primarily promoting their own interests in IMO, and all flag states do not have the same implementation standards. The failure of IMO to provide fast responses and to take local circumstances into consideration in regulation has led to a situation where, for example, the European Union regulates maritime safety, and there are such arrangements as Particularly Sensitive Sea Areas. Many kinds of companies operate in the shipping industry: companies that take safety matters seriously and act responsibly, and companies that aim to operate as cheaply as possible, not caring about safety measures. The latter often have very obscure owner arrangements and are thus difficult to bring to account if something happens. The operation of irresponsible shipping companies is enabled by shippers who take the cheapest transport at the expense of safety and by other actors who play ball with such companies. The careless attitude to safety can also partly be attributed to the oldfashioned safety culture of the shipping industry. When comparing the current maritime safety policy system as a whole with the criteria for successful policies, it can be concluded that, in many respects, the current system is effective with the greatest problems being in implementation and in cost-effectiveness. The nation state based implementation system is not functioning properly, and the existence of flags of convenience is the clearest sign of that. The cost-effectiveness of policies is hard to calculate, both of single policies and of the policies in comparison with each other, which can result in a situation where a policy decreases little risk with high costs. New approaches to shipping policy at the international level, such as multi-level governance or polycentric governance systems, have been proposed. Multi-level governance means that central government authority is dispersed both vertically, to locate at other territorial levels, and horizontally, to non-state actors. Polycentric governance systems go one step further; they create a more complex policy-making framework, encompassing a variety of policy-generating origins across all types of institutions, both private and public (governments, interest groups, political parties, commercial companies etc.). International jurisdiction determines the levels, but the concrete measures can be decided locally in co-operation with different actors. These governance systems may offer a mechanism to reflect the actual activities within the maritime sector and the priorities of the stakeholders involved. However, such a change in international legislation seems remote.Siirretty Doriast