Säilörehun hometoksiinit ja niiden vaikutukset naudoilla

Käsillä oleva säilörehun hometoksiineja käsittelevä kirjallisuuskatsaus tuotettiin osana Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto -hanketta. Hankkeen päätavoitteina oli turvata edellytykset naudanlihaa tuottavien tilojen jatkuvuudelle, parantaa kotimaisen naudanlihantuotannon kilpailukykyä ja varmistaa korkealaatuisen kotimaisen naudanlihan saatavuus kuluttajille myös ensi vuosikymmenellä. Tässä kirjallisuusselvityksessä kootaan yhteen tietoa siitä, mitä säilörehun toksiineista ja niiden vaikutuksista nautoihin tiedetään ja mitä tulevaisuuden tutkimustarpeita asiaan liittyen on olemassa. Selvitys päätettiin toteuttaa, koska nurmisäilörehun toksiineista tiedetään hyvin vähän. Yleisesti tiedetään, että toksiinit voivat aiheuttaa merkittäviä tuotanto-, terveys- ja lisääntymisongelmia. Kolmen niittokerran yleistyminen nurmisäilörehun korjuussa siirtää sadon painopistettä loppukesän ja alkusyksyn kosteisiin oloihin. Tämä saattaa osaltaan lisätä riskiä hometoksiinien muodostumiselle. Tuottava itäsuomalainen naudanlihantuotanto -hanketta rahoitettiin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, ja tuki myönnettiin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten kautta. A-Tuottajat Oy toimi hankkeen päätoteuttajana ja hallinnoijatahona. Luonnonvarakeskus toimi hankkeen osatoteuttajana ja vastasi tämän kirjallisuuskatsauksen toteutuksesta.201

Sedatiivien ja injektioanesteettien farmakokinetiikka koiralla : kirjallisuuskatsaus

Lääkkeiden kliinisen käytön kannalta on oleellista tuntea niiden farmakokineettiset ominaisuudet. Farmakokinetiikka käsittelee lääkeaineiden vaiheita elimistössä, siis imeytymistä, jakautumista, metaboliaa ja eliminaatiota. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot Suomessa koirilla käytettävien sedatiivien ja injektioanesteettien farmakokinetiikasta. Pääasiassa on keskitytty nimenomaan koirilla tehtyihin tutkimuksiin. Sedatiiveista kirjallisuuskatsauksessa ovat mukana asepromatsiini, diatsepaami, midatsolaami, ksylatsiini, medetomidiini ja dexmedetomidiini. Lisäksi mukaan on otettu flumatseniili ja atipametsoli, sekä tavallisesti esilääkkeenä käytetty atropiini. Tutkimuksia eri lääkeaineiden farmakokinetiikasta on saatavilla hyvin vaihtelevasti. Esimerkiksi asepromatsiinin kohdalla tutkimustuloksia löytyy ainoastaan enteraalisesta antotavasta, kun taas diatsepaamin ja α2-agonistien farmakokinetiikasta tutkimuksia on tehty suhteellisen runsaasti. Injektioanesteeteista mukana ovat tiopentaali, propofoli, ketamiini ja alfaksaloni. Propofolista tutkimuksia on tehty paljon, ja sen farmakokinetiikkaa on tutkittu niin yksittäisen suonensisäisen injektion, kuin jatkuvan infuusionkin seurauksena. Lisäksi uudesta injektioanesteetista alfaksalonista on saatavilla mielenkiintoista tutkimustietoa. Suomessa yleisesti käytettävistä lääkeaineyhdistelmistä tutkimuksia on kuitenkin saatavilla niukasti. Verrattaessa tässä kirjallisuuskatsauksessa käsiteltyjen lääkeaineiden farmakokineettisiä parametreja Suomen Kennelliiton antidopingvalvonnan ilmoittamiin lääkeaineiden varoaikoihin, tuntuvat varoajat erityisesti injektioanesteettien ja atropiinin kohdalla olevan tarpeettoman pitkiä. Tarkkojen varoaikojen määrittäminen vaatii lisätutkimuksia

Polyfenolien metabolia hyönteisissä

Hyönteisherbivorit metaboloivat kasvien puolustusyhdisteitä monin eri tavoin, mutta metabolian erityispiirteitä ei tunneta hyönteiskunnassa kovinkaan hyvin. Tässä työssä kehitettiin globaaliin käyttöön kvantitatiivinen MetaboKIT-työkalu, jonka avulla voidaan profiloida satojen hyönteislajien polyfenolimetaboliaa kahdeksan malliyhdisteen avulla. Yhdisteille ja niiden metaboliiteille kehitettiin herkät UHPLC-MS/MS menetelmät kahdella eri massaspektrometrilla ja yhdisteiden metaboliaa tutkittiin 11 eri pH:ssa kineettisten mittausten avulla. Lisäksi kehitettiin tapa, jolla hyönteisen suolen pH voidaan mallintaa malliyhdisteiden metaboliaa tuntemalla. Valmiin MetaboKIT-työkalun toimivuus testattiin lopuksi neljän hyönteislajin avulla. Valmis MetaboKIT-työkalu mahdollisti hyönteisten suolen pH:n arvioinnin vertaamalla kasviravinnon ja ulostenäytteen kahveoyylikviinihappoisomeerien määriä toisiinsa; mitä korkeampi pH, sitä pidemmälle isomerisaatio oli edennyt. Tutkimalla malliyhdisteiden metaboliaa ko. pH:ssa in vitro ja vertaamalla sitä yhdisteiden todelliseen metaboliaan in vivo, oli mahdollista päätellä, kuinka merkittävä rooli pH:lla oli erityyppisten yhdisteiden hapettumisessa ja hydrolyysin tai depolymerisaation kautta tapahtuneessa hajoamisessa. Metaboliittiprofiilieroista voitiin alustavasti päätellä, millaisia yhdisteitä todennäköisimmin oli siirtynyt suolesta esimerkiksi hemolymfan puolelle, tai jos tutkitulla hyönteislajilla oli mahdollisesti jokin muu poikkeuksellinen kyky käsitellä tietyn tyyppisiä malliyhdisteitä

Baltimore

A list of various transdeletions using the word Baltimore

Tulehduskipulääkkeiden farmakokinetiikka koiralla : kirjallisuuskatsaus

Tulehduskipulääkkeet ovat Suomessa yksi käytetyimmistä lääkeaineryhmistä koirilla. Kennelliitto on asettanut eri lääkeaineryhmille dopingvaroajat, joita tulee noudattaa Kennelliiton alaisissa kokeissa ja kilpailuissa. Kennelliiton varoaikojen pituudet eivät kuitenkaan perustu minkäänlaiseen tieteelliseen tutkimustietoon. Lisäksi dopingsäännöissä ei oteta kantaa siihen, onko lääkeaineella näytteenottohetkellä enää minkäänlaista vaikutusta elimistössä, vaan jäämien osalta noudatetaan ns. nollatoleranssia eli koiralta otetuissa näytteissä ei saa löytyä minkäänlaisia jäämiä käytetyistä lääkkeistä. Lääkeainejäämiä etsitään ensisijaisesti virtsanäytteestä, ja verinäyte otetaan vain erityistapauksissa, esimerkiksi jos virtsanäytettä ei saada tai jos on syytä epäillä, että koiralle on annettu alkoholia. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on koottu yhteen koirille soveltuvien Suomessa markkinoilla olevien tulehduskipulääkkeiden farmakokineettiset tiedot. Työssä on keskitytty nimenomaan koirilla tehtyihin tutkimuksiin. Tulehduskipulääkkeiden eliminaationopeudessa esiintyy selviä eroja yksilöiden ja rotujen välillä, mikä on otettava huomioon varoaikoja määritettäessä. Tärkeimpien eliminaatioelinten eli maksan ja munuaisten vajaatoiminta hidastaa lääkeaineiden eliminaatiota, kuten myös tulehdukselliset tilat elimistössä johtuen tulehduskipulääkkeiden voimakkaasta sitoutumisesta proteiineihin. Tulehduskipulääkkeille on myös tyypillistä päätyminen enterohepaattiseen kiertoon, mikä voi pidentää lääkkeen eliminaatioaikaa. Tarkasteltaessa eri tulehduskipulääkkeiden eliminaatioparametreja koiralla, tuntuu Kennelliiton niille määräämä 28 vuorokauden varoaika tarpeettoman pitkältä. Useita tulehduskipulääkkeitä ei myöskään edes pystytä havaitsemaan virtsasta, koska ne eliminoidaan suurimmalta osalta tai lähes kokonaan ulosteiden kautta, jolloin negatiivinen virtsanäyte ei välttämättä takaa sitä, että koiralla ei olisi lääkeainetta elimistössä. Toisaalta taas virtsaan eliminoituvien lääkkeiden metaboliitteja voi löytyä virtsasta pitkään vielä senkin jälkeen kun lääkeainepitoisuus on plasmassa laskenut jo mittausherkkyyksien alle. Koirilla noudatettavien dopingvaroaikojen pituudet tulisikin laatia tieteellisen tutkimustietoon perustuen

Psykoosilääkkeiden hyödyt ja haitat off-label -käytössä masennuksessa

Tiivistelmä. Lääkkeiden off-label -käyttö tarkoittaa, että lääkettä voidaan käyttää muihinkin sairauksiin, muille ikäryhmille tai poikkeavalla annoksella kuin mihin sillä on virallinen indikaatio. Psykoosilääkkeiden virallisia indikaatioita ovat psykoosit ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta niitä voidaan käyttää off-label esimerkiksi masennuksen hoidossa masennuslääkkeiden lisäksi. Psykoosilääkkeiden off-label -käyttö lisääntyy koko ajan, mutta niiden tehosta ja haitoista ei ole tarpeeksi tutkimustietoa. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää psykoosilääkkeiden off-label -käytön yleisyyttä ja sen hyötyjä ja haittoja unipolaarisessa masennuksessa. Aineistona käytin kirjallisuuskatsauksia ja Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttia (Kohortti 66). Hypoteesina oli, että Kohortissa 66 masennusta sairastavilla off-label -käyttäjillä on enemmän psyykkisiä oireita ja metaboliahäiriöitä kuin niillä masennusta sairastavilla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä. Aineistoni kerättiin Kohortin 66 46-vuotisseurantatutkimukseen osallistuneista henkilöistä. He olivat vastanneet psyykkisiä oireita ja lääkehoitoa koskeviin kyselyihin ja osallistuneet kliiniseen tutkimukseen 46-vuoden iässä. Psykiatriset diagnoosit kerättiin kansallisesta rekisteristä edeltävän 5 vuoden ajalta. Aineistossani oli 180 henkilöä, joilla oli masennusdiagnoosi edellisen viiden vuoden ajalta. Heistä 21 käytti psykoosilääkettä off-label (tapaukset) ja loput 159 eivät käyttäneet psykoosilääkkeitä masennuksen hoidossa (vertailuryhmä 1). Vertailuryhmään 2 kuuluivat Kohortin 66 muut jäsenet (N = 6 492). Off-label -käyttäjät eivät eronneet muista masentuneista sukupuolen ja koulutuksen osalta. Heillä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän sairaalahoitoja ja päihdehäiriöitä verrattuna masennusta sairastaviin ei-psykoosilääkkeitä käyttäviin tutkittaviin. Näiden kahden ryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja psyykkisissä oireissa, mutta off-label -käyttäjillä oli prosentuaalisesti enemmän masennusoireita, itsetuhoajatuksia ja nukahtamisvaikeuksia. Jatkuvina muuttujina analysoituna psykoosilääkeannoksen ja psyykkisten oireiden määrän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Metaboliamarkkereista vain triglyseridit erosivat tilastollisesti merkitsevästi off-label -käyttäjien ja vertailuryhmän 1 välillä (p = 0,005). Psyykkisten oireiden suurempi ilmaantuvuus psykoosilääkkeiden off-label -käyttäjillä voi osin johtua heidän masennuksen vakavuudesta verrattuna vertailuryhmään 1. On myös mahdollista, että psykoosilääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksina psyykkisiä oireita masennusta sairastaville. Triglyseridien korkeampi pitoisuus off-label -käyttäjillä voi johtua psykoosilääkkeiden haittavaikutuksesta tai siitä, että vakavasti masentuneet eivät jaksa huolehtia terveellisestä ruokavaliosta. Poikkileikkausasetelmasta johtuen emme saa tietoa syy-yhteydestä. Tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että psykoosilääkkeet eivät välttämättä tehoa riittävästi, sillä suurella osalla psykoosilääkettä käyttävistä oli merkittäviä masennus- ja unettomuusoireita sekä itsetuhoajatuksia. Lääkäreiden kannattaakin määrätä psykoosilääkkeitä masennuspotilaille varovaisuudella

Siniketun energia-aineenvaihdunnan määrittäminen

Loppuraportt

Nurmisäilörehun valkuaisen metaboliareittien mallintaminen lypsylehmän pötsissä dynaamisen mallin avulla

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää ammoniumtypen, säilörehun liukoisen ja säilörehun liukenemattoman valkuaisen metaboloitumista pötsissä sekä kuvata ammmoniumtypen sekä säilörehun liukoisen ja liukenemattoman fraktion virtauskinetiikkaa alempaan ruoansulatuskanavaan. Koska typen metaboliaa märehtijän elimistössä on tutkittu paljon ja siitä on vakiintuneita käsityksiä, tässä tutkimuksessa keskityttiin metaboliareittien suuruuden arviointiin sekä typen virtausnopeuden estimointiin WinSAAM -ohjelmistolla rakennetun dynaamisen mallin avulla. Koe suoritettiin ajanjaksolla 2.3.-26.4.2002 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla, kotieläintuotannon tutkimusosaston koe-eläintallilla. Koemallina oli 4 x 4 latinalainen neliö, jossa oli neljä eläintä, neljä jaksoa ja neljä koekäsittelyä. Koe-eläiminä olivat neljä usean kerran poikinutta ayrshire-lypsylehmää. Lehmien poikimisesta oli kulunut keskimäärin 68 pv. (± 27 pv). Lehmät saivat 10 kg/pv väkirehuseosta ja hapolla (AIV 2000, 5,4 l/tn) säilöttyä esikuivattua säilörehua vapaasti siten, että jätettä jäi 5-10 %. Typellisten yhdisteiden metaboliareittejä mallinnettaessa havaintoaineistona käytettiin pötsin ammoniumtypen, bakteeritypen, alkueläintypen, liukenemattoman typen ja valkuaisen C-fraktion 15N-rikastumisen perusteella laskettua taustarikastumisen ylittävää poolikokoa. Havaintoaineiston perusteella rakennettiin ammoniumtypen (Malli 1), säilörehun liukoisen ei-ammoniumtypen (SNAN) (Malli 2) ja säilörehun liukenemattoman typen (Malli 3) metaboliareittejä kuvaavat mallit. Malli 1 estimoi ammoniumtypen imeytymisen, ulosvirtauksen ja synteesin bakteeritypeksi erinomaisesti. Alkueläintypen metabolian parametriarvoissa oli enemmän hajontaa kuin ammoniumtypen tai bakteeritypen metabolian parametriarvoissa. Mallin 1 mukaan 38 % ammoniumtypestä imeytyi suoraan pötsin seinämän läpi, 35 % syntetisoitui bakteeritypeksi ja 9 % alkueläintypeksi. Loppuosa (18 %) ammoniumtypestä virtasi nestefaasin mukana satakertaan. Malli 2 estimoi säilörehun SNAN:n metaboitumisen ammonium- ja bakteeritypeksi erinomaisesti. Myös ammoniumtypen metabolia ja bakteeritypen ulosvirtauksen estimointi onnistui erinomaisesti. Malli 2 ei antanut kovin luotettavaa estimaattia alkueläintypen metaboliasta. Mallin 2 mukaan 29 % säilörehun SNAN:stä imeytyi ammoniumtyppenä pötsin seinämän läpi, 10 % virtasi ulos pötsistä ammoniumtypen muodossa, 42 % syntetisoitui bakteeritypeksi ja 7 % alkueläintypeksi. Lisäksi 13 % SNAN:stä ohitti pötsin hajoamatta. Malli 3 estimoi typen metaboliareiteille erittäin tarkat parametriarvot. Tässä mallissa myös alkueläinten metabolialle saatiin luotettavat parametriarvot. Mallin 3 mukaan 57 % säilörehun liukenemattomasta typestä ohitti pötsin hajoamatta, 24 % syntetisoitui bakteeritypeksi ja 18 % alkueläintypeksi. Nurmisäilörehuun perustuvalla dieetillä hyvin suuri osuus satakertaan virtaavasta mikrobivalkuaisesta on peräisin ei-ammoniumtyppi -lähteistä, eli liukenemattomasta rehuvalkuaisesta, aminohapoista ja peptideistä. Koska lyhyt- ja pitkäketjuisten peptidien osuus SNAN fraktiosta on suuri ja koska jopa 13 % säilörehun SNAN fraktiosta voi ohittaa pötsin hajoamatta, on liukoisten typpifraktioiden ja varsinkin peptidien rooli pötsin typpimetaboliassa hyvin merkittävä