Sosiaalinen kuratointi verkossa: Mediasisältöjen sosiaalinen kulutus ja osallistava yleisöys

Artikkelin aiheena on yleisön rooli mediayhtiöitten tuottamien sisältöjen valikoijana ja jakelijana. Verkkoympäristö ja sosiaalisen median työkalut mahdollistavat sen, että yleisö pystyy helposti ja vaivattomasti – esimerkiksi linkkaamalla, twiittaamalla tai suosittelemalla – kertomaan tutuilleen tai seuraajilleen mielenkiintoisina ja merkityksellisinä pitämistään mediasisällöistä. Tästä toiminnasta käytetään käsitettä sosiaalinen kuratointi. Artikkelissa otetaan sosiaalinen kuratointi käsitteellisesti haltuun yleisö­ ja kulutustutkimuksen kontekstissa. Lisäksi selvitetään, millainen merkitys sosiaalisella kuratoinnilla on osallistavassa yleisöydessä. Teoreettisen osan tukena hyödynnetään suomalaisessa sanomalehdessä tehtyä haastattelututkimusta, jonka tulosten perusteella voi todeta, että yleisön harjoittamalla kuratoinnilla on lehden kannalta tärkeä rooli sisältöjen kulutuksessa sekä myös yleisön kiinnostusten ja agendan luotauksessa. Keskeinen johtopäätös artikkelissa on, että sisällöntuotanto ei ole hyödyllisin näkökulma ymmärtää yleisön roolia osallistavan yleisöyden leimaamassa mediaekosysteemissä, vaan muut osallistumisen muodot – sosiaalinen kuratointi kenties tärkeimpänä – ovat olennaisempia mediayhtiöille

Uutiskirje ja lukijasuhde : tapaustutkimus Etelä-Suomen Sanomien uutiskirjeen tilaajista

Sanomalehdet pyrkivät luomaan uusia ja ylläpitämään olemassa olevia lukijasuhteitaan digitaalisessa ympäristössä. Yksi keinoista on sähköpostin välityksellä toimitettava uutiskirje, joka kokoaa sanomalehden verkkosivuilta uutisia yhteen viestiin. Uutiskirje on hybridimuoto tilattavasta sanomalehdestä ja digitaalisesta verkkosivusta. Pro gradu -työssäni tutkin Lahden seudulla ilmestyvän Etelä-Suomen Sanomien (ESS) vuodesta 2014 lähetetyn ilmaisen uutiskirjeen tilaajia. Kutsu verkkolomaketutkimukseen lähetettiin kaikille uutiskirjeen tilanneille. Verkkokyselyyn vastasi lähes 600 uutiskirjeen tilaajaa ja kyselyn vastausprosentti oli noin 20. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii median käyttötarkoitustutkimus. Empiirinen huomio kohdistuu sähköisen uutiskirjeen tilaajiin ja näiden lukijasuhteeseen. Selvitin käyttötarkoitustutkimukselle tyypillisellä kyselyllä, minkälainen yleisö Etelä-Suomen Sanomien uutiskirjeellä on ja millainen suhde uutiskirjeen tilaajilla on sähköpostitse saapuvaan mediatuotteeseen. Käsittelen työssä myös uutiskirjeen tilaajien suhdetta yleisemmin Etelä-Suomen Sanomiin. Kartoittavassa tutkimuksessa selvisi, että kyselyyn vastaajista puolet vastaajista asui Lahdessa, ja yli 80 prosenttia oli yli 50-vuotiaita. Vastaajista lähes 55 prosenttia oli tilannut uutiskirjettä yli vuoden. Uutiskirjeen lukee vastaajista aina lähes 60 prosenttia. Eniten aihealueista toivottiin tietoa oman kunnan asioista, politiikasta, kulttuurista, hyvinvoinnista ja onnettomuuksista. Valtaosa ei ollut valmis maksamaan sähköisestä uutiskirjeestä. Vastaajista yli 70 prosenttia ei halua uutiskirjeeseen mainoksia. Vastaajista Etelä-Suomen Sanomien tilaajia oli 44 prosenttia, 56 prosenttia ei tilannut lehteä tai maksanut digitaalisesta sisällöstä. Uutiskirjettä tilattiin, koska tilaajat haluavat pysyä ajan tasalla ja saada helposti tietoa paikallisista asioista. Eniten maksuttoman uutiskirjeen tilaajia ärsyttää se, että maksumuurin takana olevia juttuja ei pääse lukemaan. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että varttuneemmat sukupolvet ovat kiinnostuneita tilattavista medioista. Vastauksissa nousi esiin myös uutisten silmäilevä ja pintapuolinen seuraamistapa. Uutiskirjettä ei ole markkinoitu aktiivisesti esimerkiksi ESS:n sosiaalisen median kanavissa, joiden kautta saattaisi tavoittaa uusia tilaajia uutiskirjeelle. Valtaosa uutiskirjettä nyt tilaavista ei seurannut lehteä sosiaalisessa mediassa. Potentiaalia olisi myös hyödyntää uutiskirjeen rekisteriä esimerkiksi erilaisissa joukkoistamista vaativissa jutuissa, koska ihmiset ovat helposti suoraan tavoitettavissa sähköpostin välityksellä. Uutiskirjeellä on myös mahdollisuus rakentaa paikallisella tasolla yhteisöllisyyttä

Mediakuluttajan muuttuva rooli: Sosiaalinen kuratointi

Mediasisältöjen kasvanut määrä ja niiden hallinta verkossa sekä kuluttajien sosiaalisten verkostojen kasvanut merkitys näiden sisältöjen kiertokulkuun ovat luoneet muutoksia mediakuluttajan rooliin. Luottamuksen muutokset, teknologian kehitys ja yhä merkityksellisemmän sisällön tarve ovat luoneet ilmiön, joka on luonut uudenlaisen kuluttajia osallistavan sisällönkulutuksen muodon. Sisällön jalostaminen, suodattaminen sekä jakaminen oikeassa kontekstissa on nousemassa yhä tärkeämpään rooliin niin kuluttajan kuin yritysten kannalta. Tätä uudenlaista ilmiötä kuvataan tässä tutkimuksessa termillä sosiaalinen kuratointi. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja analysoida sosiaalista kuratointia kuluttajan näkökulmasta. Tähän vastattiin kahden tutkimuskysymyksen avulla: mitä elementtejä on sosiaalisessa kuratoinnissa ja miten mediakuluttajuuden muutokset kuvautuvat sosiaalisen kuratoinnin elementteihin? Näihin kysymyksiin vastattiin empiirisen tutkimuksen kautta. Välineellisenä case-kohteena toimi Pinterest-palvelu. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä lähestytään sosiaalisen kuratoinnin ilmiötä monitahoisen teoriakehyksen kautta. Pääpiirteissään se jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisenä kuluttajien väliseen suhdeverkostoon, jossa tarkasteltiin tutkimuksen keskeistä kontekstia ja sen tutkimukselle merkityksellisiä aihealueita. Toisena osana tarkastellaan kuluttajien sosiaalista mediakuluttamista ja mediakuluttajuuden muutoksia. Edellä mainitut valinnat sekä tutkimuksen tulokset muodostettiin empiirisen käsittelyn vuorovaikutuksessa. Tutkimuksen aineiston analysointiprosessin jälkeen sosiaalista kuratointia päädyttiin kuvaamaan 3 eri elementin kautta, jotka edelleen muodostuivat 8 eri teemasta. Aineisto luotiin tutkimusprosessissa puolistrukturoidun haastattelun ja osittaisen suullisen protokollan yhdistelmänä. Elementit nimettiin: minäkuvan rakentamiseksi, yhteisöjen synkronoimiseksi sekä relevantin sisällön kuluttamiseksi. Sosiaalisen kuratoinnin havaittiin olevan moderni ja ajankohtainen ilmiö, sillä kuluttajien verkostoista on tullut yhä kompleksisempi ja kilpailullisempi markkinakenttä, joka vaatii suuria panostuksia niin jatkotutkimuksen kuin hyödyntämisen kannalta. Kuluttajasta on myös tullut yhä aktiivisempi toimija näissä verkostoissa. Sosiaalisen kuratoinnin voitiin nähdä rakentuvan myös moninaisista merkityksistä, joilla todettiin olevan soveltamismahdollisuuksia markkinoinnin näkökulmasta niin kuluttajille kuin yrityksille. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidessa on huomioitava tutkimuksen rajoitteet ja kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypilliset kriittiset näkökulmat

Valmiiksi valikoitua uutisvirtaa: Journalististen juttujen sosiaalinen kuratointi Reddit r/Suomessa

Yleisön saatavilla olevien mediasisältöjen määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Samalla sisältöjen viidakoissa suunnistamisesta on tullut haasteellista. Tarjonnan setvimisen avuksi ovat tulleet algoritmit ja sosiaalinen media. Samalla myös uutisten kuluttaminen on laajalti siirtynyt paperilta verkkoon. Sosiaalisesta mediasta ja keskustelupalstoista on tullut yleisölle välineitä, joiden avulla etsiä kiinnostavia sisältöjä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella ilmiötä tutkimalla verkkoalusta Redditin suomenkielistä keskustelupalstaa r/Suomi. Tutkimusongelmana on selvittää, millaisia journalistisia sisältöjä sivustolle jaetaan ja miten. Aineistona on neljän vuorokauden poiminta r/Suomeen jaetuista uutislinkeistä. Menetelmänä on määrällinen sisällön erittely, jonka avulla eritellään, millaisia uutisaiheita ja -lähteitä sivustolla käytetään, sekä millaista suosiota sisällöt saavat. Tuloksia peilataan aiempaan tutkimukseen uutisista sosiaalisessa mediassa sekä sosiaalisen kuratoinnin käsitteeseen. Tulokset osoittavat, että Reddit r/Suomeen jaetaan yhteiskunnallisiin ja poliittisiin aiheisiin keskittyvää journalismia, jonka lähteenä on usein perinteinen valtamedia. Saman aihepiirin sisällöt saavat myös yleisesti ottaen eniten huomiota. Uutisten aihepiirit mukailevat valtamediaa. Sivustolla on tuhansia käyttäjiä, mutta linkkejä jakavat usein samat henkilöt

Kriittistä dialogia – kuraattori-etnografina kansainvälisessä taiteilijaresidenssiorganisaatiossa

Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälistä taiteilijaresidenssitoimintaa kuratoinnin näkökulmasta autoetnografisen tapaustutkimuksen menetelmin. Tapausesimerkkinä on taiteilijaresidenssiorganisaatio HIAP – Helsinki international Artist Programme, jossa tutkimusaineistoa on kerätty osallistuvan havainnoinnin ja avaininformanttien kanssa käytyjen temaattisten keskusteluiden avulla huhtikuusta 2012 huhtikuuhun 2013. Tutkimusprosessin aikana työskentelin HIAPissa kuratointi- ja viestintätehtävissä, mikä mahdollisti organisaation autoetnografisen tarkastelun pitkällä aikavälillä. Tutkielma valottaa taiteilijaresidenssitoiminnan lähtökohtia ja paikantumista osana taidemaailmaa keskittyen residenssiorganisaation keskeisten toimijoiden residenssitoiminnalle antamiin merkityksiin. Tutkimusprosessin tavoitteena on ollut ymmärryksen syventäminen taiteilijaresidenssitoiminnan merkityksistä erityisesti kuratoriaalisen toiminnan näkökulmasta. Kuraattoreiden lukumäärä residenssiorganisaatioissa on kasvanut viime vuosina esimerkiksi nykytaiteen paikkasidonnaisten käytäntöjen yleistymisen myötä. Kuraattoreiden toimintaa residenssien kontekstissa ei kuitenkaan ole aikaisemmin juuri tutkittu. Tutkimuksen keskiössä olevat tutkimuskysymykset ovat, minkälaisia merkityksiä HIAPin toiminnalle annetaan residenssiorganisaation toimintaa määrittävien henkilöiden puheessa ja miten nämä merkitykset ilmenevät organisaation toimintakäytännöissä? Toiseksi tarkastelen, millainen on kuraattorin rooli ja toimenkuva HIAPissa? Tutkimusaineistossa painottuvat residenssiorganisaation kommunikoivuutta ja yhteiskunnallista kantaaottavuutta korostavat merkityksenannot kiteytyvät läpi tutkimusaineiston kulkevassa kriittisen dialogisuuden merkityksessä. Se avaa omanlaisiaan mahdollisuuksia myös residenssiohjelman viitekehyksessä tapahtuvalle kuratoinnille. Aineistossa keskeiseksi nousee ajatus residenssiorganisaatiosta uutta luovien yhteentörmäysten mahdollistajana: taiteilija- ja kuraattorivieraiden pitkäaikainen oleskelu residenssissä voi aikaansaada uutta tietoa tuottavia yhteentörmäyksiä ja ymmärryksen murtumia, kun heidän käsityksensä ja tulkintansa heille vieraasta ympäristöstä kohtaavat sen todellisuuden. Residenssiorganisaation kuraattori voi toimia näiden yhteentörmäysten fasilitoijana ja keskusteluiden välittäjänä niiden ympärillä. Toinen dialogin ulottuvuus tutkimuksessa on institutionaalinen dialogi, eli toimintamalliltaan yhteistyölle perustuvan residenssiorganisaation merkityksen hahmottaminen kansainvälisten yhteyksien rakentamisen ohella paikallisena sillanrakentajana – helsinkiläisten taideorganisaatioiden ja -toimijoiden yhteentuojana

Musiikin uudet julkaisupalvelut : Tarkastelussa musiikin verkkokauppapalvelu Bandcamp

Bandcamp on vuonna 2007 perustettu itsenäisille artisteille ja levy-yhtiöille osoitettu musiikin myyntiin tarkoitettu verkkokauppapalvelu, johon itsenäiset toimijat voivat luoda omat myyntisivunsa ja myydä omatoimisesti musiikkiaan niin digitaalisesti kuin fyysisesti. Bandcamp tarjoaa musiikin myynnin ohella mahdollisuuden suoraan vuorovaikutukseen musiikin tekijöiden sekä kuluttajien välillä, sekä kuluttajille mahdollisuuden etsiä ja löytää uutta musiikkia. Musiikin kulttuurinen edistäminen ja tätä kautta kumpuava uuden musiikin löytäminen on Bandcampissa keskeisessä asemassa niin musiikin löytämiseen tarkoitetussa Discover -hakukoneessa kuin Bandcampin päivittäin julkaisemissa Bandcamp Daily -artikkeleissa ja viikoittaisissa Weekly -podcasteissa. Tutkin Pro Gradu -tutkielmassani Bandcampia kahden palvelun toimintaa kartoittavan ja havainnollistavan tapaustutkimuksen kautta, joissa keskeisenä tutkimusmenetelmänä toimii lähiluku. Ensimmäisessä tapaustutkimuksessa tarkastelen Bandcampin digitaalisia liiketoimintamalleja ja musiikin julkaisu- ja myyntitoimintaa suhteessa muihin musiikkipalveluihin ja suoratoistopalveluihin sekä muut lähtökohtaisesti musiikin myyntiin osoitetut verkkokauppapalveluihin. Keskeiseen asemaan ensimmäisessä tapaustutkimuksessa nousee myös itsenäisen, usein yksityisyrittäjän tavoin toimivan artistin mahdollisuudet julkaista, myydä, jaella sekä markkinoida musiikkiaan musiikkipalveluiden kautta. Toisessa tapaustutkimuksessa keskityn tarkastelemaan Bandcampia uuden musiikin löytämisen näkökulmasta. Keskeisenä lähtökohtana on havainnoida musiikin löytämistä ja kuratoimista teoretisoivan tutkimuksen valossa, kuinka Bandcamp tukee musiikin löytämistä tarjoamallaan Discover -hakukoneellaan ja kuratoimillaan artikkeleilla. Tutkielman perusteella selvisi, kuinka Bandcamp tarjoaa modernissa suoratoistopainotteisessa musiikin kulutusilmapiirissä vaihtoehtoisen, välikädettömän, digitaalisilta liiketoimintamalleiltaan monipuolisen ja suhteellisen halvan tavan julkaista, myydä ja jaella musiikkiaan. Saman palvelun alla toimivat kauppasivut luovat tunteen yhteisöllisyydestä ja mahdollistavat myös kuluttajille musiikin ostamisen yhden palvelun ja tunnuksen kautta. Musiikin löytämistä palvelu tukee hyvin laajalti ja tämän voikin katsoa olevan yksi palvelun keskeisimmistä funktioista. Musiikkia ei kuitenkaan tarjota automaattisesti algoritmipohjaisilla suosituksilla, vaan vaatii palvelu musiikinkuluttajalta vaivannäköä ja omistautumista uuden musiikin löytämisen suhteen, oli tämä sitten artikkeleihin perehtymistä tai Discover -hakukoneen käyttöä. Kokonaisuudessaan Bandcamp näyttäytyy musiikkia ja musiikkikulttuureita merkityksellistävänä, tukevana ja edistävänä toimijana

Digitaalinen humanismi pohjoismaissa

Digital humanities in the Nordic countries -konferenssi Oslossa 15–17.3.2016. Suomen tiedekustantajien liitto järjesti jäsenilleen yhteismatkan seminaariin ja allekirjoittanut oli mukana Informaatiotutkimus-lehden edustajana

"Sellainen laajentunut kokemusympäristö" : Festivaalikävijöiden sosiaalisen median käyttötottumukset osana tapahtumaa ja sen representaatioita Kuopiorock-festivaalilla kesällä 2014

Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten sosiaalinen media ja mobiilit medialaitteet ovat osa festivaalia ja antavat sen kävijöille mahdollisuuden kuratoida tapahtumaympäristöä eteenpäin omille yleisöilleen. Tutkielma osallistuu median käyttöä ja yleisöjä, mediakaupunkikuvaa sekä tapahtuma- ja kulttuurintutkimusta koskeviin keskusteluihin. Tutkielman esimerkkitapahtumana toimii vuoden 2014 Kuopiorock-festivaali. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta osasta: vuonna 2014 Kuopiorockissa toteutetun lomakekyselyn vastauksista sekä samana kesänä kuvapalvelu Instagramissa julkaistuista julkisista kuvista, jotka käyttäjät olivat merkinneet hashtagien avulla koskemaan kyseistä tapahtumaa. Käsittelen molempia aineistoja sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti, ja tutkielman tuloksena on kokonaiskuva siitä, miten festivaaliyleisö käyttää mediaa osana tapahtumakokemusta. Perehdyn lomakekyselyn analyysin kautta kävijöiden käyttötottumuksiin ja julkaisumotiiveihin sekä erilaisiin mediaan suuntautuviin suhtautumistapoihin. Kuva-analyysin avulla tarkastelen sitä, mitkä seikat festivaaliympäristöstä päätyvät kävijöiden kuratoimina osaksi tapahtuman verkkorepresentaatioita. Samalla havainnoin sekä Kuopiorockin että sen kävijöiden sosiaalisen median identiteettejä. Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalinen media ja mobiilit medialaitteet ovat osa lähes kaikkien festivaalikävijöiden kokemusta tapahtumasta. Noin joka toinen festivaalivieras julkaisee jossain vaiheessa tapahtumaan liittyvää sisältöä sosiaalisessa mediassa. Nuoret ikäluokat eivät ole ainoita festivaaliympäristön kuratoijia, vaan sisällöntuotantoon osallistuvat myös aikuisemmat festivaalivieraat. Tapahtuman sosiaalisen kuratoinnin lisäksi medialaitteita käytetään festivaalin aikana muun muassa tiedonhankintaan. Yhdeksän kymmenestä festivaalivieraasta kuvaa kuvia tai videoita ja representoi siten tapahtumaa omasta näkökulmastaan, joten festivaalista syntyvät ja jaettavat muistot ovat voimakkaan visuaalisia. Festivaalisisällön jakaminen sosiaalisessa mediassa on tutkimukseni mukaan sosiaalista ja affektiivista toimintaa. Tapahtumat ovat erityisiä kokemuksia, jotka käyttäjät jakavat mieluusti muiden kanssa ja liittävät samalla osaksi omaa (verkko)identiteettiään. Festivaalialueen ihmiskuvissa on useammin ryhmä kuin yksi ihminen, mikä on konkreettinen esimerkki jaettavien muistojen sosiaalisuudesta. Tapahtumasta tehdyt ja jaetut vaihtoehtoiset tulkinnat ovat lisäksi tapahtumanjärjestäjien kannalta tervetullutta julkisuutta, sillä esimerkiksi Kuopiorockin Instagram-representaatiot ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Käsillä on tähänastisen historian ehkä kuvallisin aikakausi, jona yhä useammat asiat näytetään kuvin sen sijaan, että niistä kerrottaisiin sanoin. Myös sosiaalisessa mediassa jaettavat muistot ovat jatkuvasti visuaalisempia. Samalla reaalimaailman tilat ja tapahtumat siirtyvät käyttäjien kuratoimina entistä voimakkaammin verkkoon. Mobiililaitteet eivät ole riistäneet merkitystä paikan päällä koetulta tapahtumalta, mutta ne ovat kylläkin venyttäneet ja laajentaneet tapahtuman kokemista niin ajassa kuin tilassakin. Tulevaisuuden tapahtumien ja niiden kävijöiden on tasapainoteltava muistojen taltioimisen ja tapahtuman reaaliaikaisen kokemisen välillä

Tutkimusdata tieteellisenä julkaisuna

publishedVersionNon peer reviewe