Challenges by advanced ways of production : mobile television and cross-media in YLE News

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia ovat uusien tuotantotapojen haasteet uudenlaiselle sisällöntuotannolle ja uutisympäristölle. Monimediaisen tuotannon esimerkkitapauksiksi rajattiin mobiili-TV ja YLE Uutiset. Mobiili-TV:n tutkimusta varten kootulle testiryhmälle tehtiin subjektiivisen laadun kokemista mittaava MOS-testi (Mean Opinion Score), jossa selvitettiin testattavien mielipiteitä matkapuhelimen kautta esitettyjen videotiedostojen kuvan- ja äänenlaadusta sekä eri pakkaustapojen käyttökelpoisuudesta mobiili-TV:ssä. Testillä haettiin esille myös sisällöllisesti sopiva ja käyttökelpoinen suhde, jolla mobiili-TV:n lähetteen kokonaiskaistanleveys olisi kuvan ja äänen välillä hyvä jakaa. Lisäksi samalla testiryhmällä tutkittiin, mitä mobiili-TV:stä yleensä tiedetään, millaisena palvelu koetaan ja millaista sisältöä siihen kaivattaisiin. Tämän kuluttajatutkimuksen mukaan mobiili-TV:hen soveltuvimmiksi sisältötyypeiksi koettiin uutiset, ajankohtaisohjelmat ja osin urheilu. Mobiili-TV:ssä ei ole vielä paljoakaan tarjontaa, joten väline on suurelle yleisölle oikeastaan täysin tuntematon. Testiryhmän mielestä se voisi kuitenkin joissakin tilanteissa korvata tai täydentää perinteisen TV-vastaanottimen käyttöä. Mobiili-TV:n sisältötyyppitutkimuksen lisäksi tutkittiin YLE Uutisten sisällöntuotantomenettelyjä. Teemahaastattelujen avulla selvitettiin, millainen on toimituksen tuotantotapa, miten ylivälineellinen sisällöntuotanto siellä mahdollisesti toteutuu, millainen on sen mahdollinen mobiili-TV-palvelu ja miten siellä suhtaudutaan niin sanottuun kansalaisjournalismiin. Haastattelujen johtopäätöksinä YLE Uutisissa ei vielä toteudu aito ylivälineellinen tuotanto, mutta merkkejä muutoksesta on näkyvissä. Kansalaisjournalismin nousu on havaittu, mutta käytännön vastauksia siihen ei vielä ole. YLE Uutisten nykyinen 3G-matkapuhelimillakin käytettävä internet-TV-palvelu on toteutettu suoratoistopalveluna (engl. streaming), eikä vielä DVB-H-verkkotekniikkaa hyödyntäen, joten se on teknisesti melko matalalaatuista. Esimerkkinä toteutuneesta ylivälineellisestä tuotannosta on opinnäytetyössä esitelty Kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun monimediainen uutispalvelu. Lopuksi esitetään tutkimuksen pohjalta löytyneitä mahdollisuuksia, jotka tukevat YLE Uutisten tuotannon järjestämistä ylivälineelliseksi ja kansalaisten sisällöntuotantoa. aktivoivaksi

PAIKALLISJOURNALISMI JA SOSIAALINEN MEDIA : Mikä on sosiaalisen median rooli paikallislehdessä?

Tutkielman tavoite on tarkastella, mikä on sosiaalisen median rooli paikallisjournalismissa. Tutkielma selventää sosiaalisen median ja journalismin nykyistä suhdetta niin sanomalehtien kuin toimittajien näkökulmasta. Aihetta käsitellään suomalaisten, ja erityisesti nuorten, mediankäytön kannalta. Aiheen valintaan vaikuttivat tekijän henkilökohtaiset kokemukset työstä paikallislehdessä ja vahva kiinnostus sosiaaliseen mediaan. Opinnäytetyön tietoperusta koostuu paikallisjournalismia ja sosiaalista mediaa käsittelevästä kirjallisuudesta ja verkkolähteistä sekä tutkimuksista, artikkeleista, tutkielmista ja Digisilta- ja Lokkaali-hankkeiden julkaisuista. Lisäksi tietoperustaan kuuluu nuoria käsitteleviä tutkimuksia, verkkolähteitä ja tutkielmia. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista eli kvalitatiivista aineistonhankintamenetelmää, jonka avulla pyritään ymmärtämään yksilön tai ryhmän toimintaa ihmisten niille antamien merkitysten eli laatujen avulla. Tutkimushaastattelussa kartoitettiin sosiaalisen median käytön nykytilaa sekä päätoimittajien kokemuksia esimerkiksi siitä, miten sosiaalista mediaa hyödynnetään. Haastattelukutsu lähettiin sähköpostitse 16 päätoimittajalle, jotka työskentelevät paikallislehdessä Pohjois-Pohjanmaalla. Tutkimusaineisto kerättiin lokakuussa 2015, ja siihen vastasi kahdeksan päätoimittajaa. Tutkimuksen analysoinnissa käytetään sisällönanalyysiä, jossa aineistoa tarkastellaan eritellen, yhtäläisyyksiä ja eroja etsien ja tiivistäen. Tutkimus ja sen pohjalta tehdyt johtopäätökset antavat osviittaa, minkälainen rooli sosiaalisella medialla on tai voisi olla paikallislehtien toiminnassa. Keskeisin tulos on, että paikallislehtien resurssit eivät riitä aktiivisuuteen sosiaalisessa mediassa. Yleinen haaste on ajanpuute ja laitteiston vanhanaikaisuus. Myös osaamisen puute on ongelma. Tulosten perusteella Facebook on paikallislehtien ykköskanava, ja lehdet käyttävät hyvin vähän muita sosiaalisen median kanavia. Yleisö ja etenkin nuoret ovat sosiaalisessa mediassa ja siksi on tärkeää, että uutismedia on läsnä siellä, missä yleisö osallistuu aktiivisesti. Yleisö ei ole enää passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja Suunnitelmallisuus, nykyaikaiset työvälineet, innostuminen ja kannustaminen madaltavat sosiaalisen median kynnystä.The goal of this thesis was to examine what is the role of social media in local journalism. Thesis clarifies the current situation of social media and journalism from many perspectives, such as local newspapers, journalists and Finnish people, particular the young people. Choosing the subject was affected the author's personal work experience in a local newspaper and a strong interest in social media. The data base of the thesis consists literature about local journalism and social media, web sources, studies, articles, thesis and publications of Digisilta and Lokkaali projects. The knowledge base also includes studies, online resources and studies about young people in Finland. The research method used in this thesis was qualitative data acquisition method. The study was carried out by an electronic inquiry. Invitation to the inquiry was sent by email to the sixteen editor-in-chief, who works in local newspaper in Northern Ostrobothnia. Eight out of sixteen responded. The data were collected in October 2015 and it was analyzed by the content analysis method. Research, and conclusions based on it, give an indication of what role social media has or could have in local newspapers. The main result is that local newspapers don’t have enough resources to be active in social media. The overall challenge is the lack of time and old-fashioned devices. Also the lack of skills is a problem. Based on the results Facebook is the number one for local newspapers and they rarely use other social media channels. The public, especially young people, are in the social media and therefore it is important that the news media is also presented there where the audience participates actively. The audience is no longer a passive recipient, but an active participant. Planning, modern tools, enthusiasm and encouragement sets the threshold lower for active use of social media

Journalismi ja demokratia Mansetorilla ja kansalaisjournalismissa

Kansalaisjournalismi-niminen journalismin uudistusliike käynnistyi Yhdysvalloissa 1990- luvun alussa. Sen ideana oli pyrkiä parempaan, keskustelevampaan demokratiaan journalismin keinoin. Kansalaisjournalismin määritelmä on yhä epätarkka, ja sitä on toteutettu käytännössä usein projektimuotoisesti. Tampereen yliopistossa toteutettiin vuosina 1998–2004 kaksi Mansetori-verkkosivustoon liittyvää tutkimushanketta, Paikallisuus verkkomediassa ja Verkkoyhteisöjen kehittyminen. Hankkeissa luotiin kaupunginosien ja asukasryhmien verkkosivuja,tehtiin paikallista journalismia ja pyrittiin saamaan aikaan verkkokeskusteluja. Verkkoteknologia oli tuolloin vielä kehitysvaiheessa. Mansetori-hankkeet ajoittuivat aikaan, jolloin kansalaisjournalismin ideat oli huomioitu myös Suomessa. Tässä tutkielmassa on analysoitu teemoittelun avulla seitsemän Mansetori-hankkeista kirjoitettua tieteellistä artikkelia. Artikkelit ovat hankkeisiin osallistuneiden tutkijoiden kirjoittamia. Tutkimuskysymys on, miten yhdysvaltalaisen kansalaisjournalismin teoria näkyy Mansetori-sivustoon liittyneissä tutkimushankkeissa. Alakysymykset, joiden kautta tutkimuskysymystä on lähestytty, koskevat demokratiaa ja journalismia. Tutkimuksessa on analysoitu, mitä journalismista ja demokratiasta on kirjoitettu Mansetorin yhteydessä, ja verrattu sitä kansalaisjournalismin teoriaan. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty aiemmin, vaikka Mansetoria onkin tutkittu paljon. Analyysissa selvisi, että Mansetorilla ja kansalaisjournalismilla on paljon yhteisiä ideoita ja päämääriä. Molempien ihanteena on deliberatiivinen demokratia, jossa päästökset tehdään keskustelun kautta muodostuneen yleisen mielipiteen perusteella. Deliberaatioon pyritään journalismin keinoin. Journalismi nähdään sekä Mansetori-hankkeissa että yhdysvaltalaisessa kansalaisjournalismissa ongelmallisena erityisesti siksi, ettei se luo vuorovaikutusta kansalaisten ja päättäjien välille. Journalistisissa käytännöissä nähdään sekä Mansetorin että kansalaisjournalismin näkökulmasta puutteita, jotka pahimmillaan heikentävät demokratiaa

Journalismia yhteisötaiteen hengessä : Kertomus oman ammatti-identiteetin etsinnästä

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää omaa ammatti-identiteettiä journalistina ja yhteisötaiteilijana. Opinnäytetyöni tehtävänä oli kartoittaa, mitä yhteneväisyyksiä, toisiaan ja ammatti-identiteettiä tukevia ideaaleja on journalismin ja yhteisötaiteen työprosesseissa sekä mitä lisäarvoa yhteisötaiteilijan roolit tuovat journalistin työnkuvaan. Opinnäytetyöni merkittävän tietoperustan muodostivat Suzanne Lacyn määrittelemät yhteisötaiteilijan roolit: kokija, analyytikko, raportoija ja aktivisti. Näiden roolien kautta tarkastelin Muistoni mun- yhteisö- ja kuvataideprojektia käytännössä ikäihmisten kanssa Haukiputaan ympärivuoro-kautisen hoivan yksikössä. Tutkimusmenetelmänäni toimi ryhmähaastattelu, jonka tuloksia tarkastelin yhdessä teoria- ja kokemustiedon kanssa. Haastattelin Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa Yhteisötaiteen horisontteja -väitöskirjaa parhaillaan valmistelevaa Pirjo Roponen-Lunnasta ja Kalevan toimittaja Erkki Hujasta journalismista ja yhteisötaiteesta. Haastattelu osoitti, että journalismin ja yhteisötaiteen työprosessit hyötyvät toisistaan. Totean tutkimuksessani, että journalismin ja yhteisötaiteen kumppanuuden kautta syntyy mahdollisuus vuorovaikutuksen, tulkinnallisuuden, avoimuuden ja autonomian lisääntymiseen journalismissa. Nämä neljä avainkategoriaa muodostavat yhteisötaiteen hengessä kirjoittavan journalistin työn perustan. Suzanne Lacyn määrittämät yhteisötaiteilijan roolit palvelevat yhteisöllisesti toteutettavan journalismin päämääriä. Yhteisötaiteen hengessä kirjoittavan journalistin ammatti-identiteetti lisää samaistumistani tähän työhön. Se liittyy luontevasti luovaan työskentelyotteeseeni kulttuuri-, hyvinvointi-, viestintä- ja koulutusaloilla. Näen tutkimuksestani hyötyvän myös muiden luovasta työnkuvasta kiinnostuneiden journalistien.Through this thesis it was tried to clear up my own personal way of working as a journalist and as an artist. The aim of this thesis was to examine the artistic and journalistic work processes, their similarities and possibilities to give support to each other. The thesis examined what kind of value Public Art brings to Journalism. The theoretical background of the thesis was based on the concepts of Suzanne Lacy`s roles of an artist as an experiencer, reporter, analyst and activist. Through these roles it was observed Muistoni Mun working process with old people cared at an institution in Haukipudas. The practical part of the thesis was a group interview, which was analysed through theoretical and behavioral knowledge. Pirjo Roponen-Lunnas was interviewed, who examines her doctoral thesis in Faculty of Art and Design at University of Lapland at the time and Erkki Hujanen, who works as a journalist in newspaper Kaleva. The main result of the interview was that journalistic and artistic working processes benefit from each other. The outcome of the thesis is the fellowship of journalism and public art gives more possibilities to interaction, interpretation, openess and autonomy in a journalistic working process. These four key categories form the basis of the work of journalist writing in the Spirit of Public Art. The Artistic roles defined by Suzanne Lacy serve the goals of Public Journalism. Through this thesis I identify my personal way of working as a journalist in the Spirit of Public Art. It is a part of my working concept of Culture, Wellness, Communication and Education. These results are useful for other journalists interested in a creative aspect of work. _________________________________________________________________________ Keywords: community, Public Art, working processes and roles, Public Journalism and professional identit

Kokeilevaa kansalaisjournalismia : Portsa-kaupunginosauutisten merkitys Turun Sanomille

Portsa-kaupunginosauutiset eli Portsa-projekti oli Turun Sanomien toteuttama kokeilu, jossa kansalaisjournalistit, koululaiset ja journalismin opiskelijat veivät paikallisuutisoinnin mikrotasolle kirjoittamalla juttuja ja uutisia Turun Port Arthur -kaupunginosasta. Projektissa oli tekijöitä yhteensä noin 20. Sivut avautuivat 1.10.2011. Alun perin projektin oli tarkoitus kestää vain joulukuuhun 2011 asti, mutta koska tekijät olivat innostuineita ja juttuja syntyi, jatkui projekti loppuen lopuksi maaliskuuhun 2012 asti. Loppuvaiheessa kaikkien innostus oli jo vähäisempää. Lyhyeksi jääneestä elinajastaan huolimatta Portsa-projekti palkittiin toukokuussa 2012 Sanomalehtien liiton Vuoden parhaat -kilpailussa luovasta sosiaalisen median käytöstä. Hyvän alun jälkeen lukijamäärät olivat kuitenkin Turun Sanomille pettymys. Verkkosivuilla käyntejä olisi tarvittu huomattavasti enemmän, jotta projekti olisi voinut jatkua. Turun Sanomien edustajat pitävät projektia kuitenkin onnistuneena kokeiluna. Projektin myötävaikutuksella paikallisuus on lisääntynyt Turun Sanomien painetussa versiossa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Portsa-projektia ja sen merkitystä Turun Sanomille. Mitä Turun Sanomat halusi ja sai Portsa-projektilta? Tutkielmassa perehdytään myös siihen, miten projektiin osallistuneet kansalaisjournalistit ja journalistiopiskelijat kokivat Portsa-projektin. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan sitä, mitä olisi pitänyt suurempien kävijämäärien lisäksi muuttua, että projekti olisi voinut jatkua. Tutkielma on tehty toimeksiantona Turun Sanomille.Portsa -neighborhood news, aka the Portsa-project was an experiment carried out by Turun Sanomat, in which citizen journalists, elementary school pupils and journalism students took the reporting of local news to microlevel by writing stories and news about the neighborhood of Port Arthur. The number of people who worked in the Portsa-project was circa 20. The webpages opened on the 1st October in 2011. Orginally the project was planned to last until December 2011, but since the writers were excited and stories were born, the project lasted until March 2012. Towards the end of the project, the enthusiasm had already decreased a little. Despite the short period of time, the Portsa-project was rewarded in May 2012 of the creative use of social media by the Finnish Newspapers Association in its Best of the Year –competition. After a good start, the number of readers was a disappointment to Turun Sanomat. It would have taken a lot more visitors to the webpages in order to continue the project. Yet the representatives of Turun Sanomat thinks that the experiment was successful. The number of local news has increased in Turun Sanomat as a result of the project. In addition, the lessons learned about working in projects provided Turun Sanomat a lot of useful information during the Portsa project. The aim of the present bachelor´s thesis was to study the Portsa-project and its significance for Turun Sanomat as well as to explore what Turun Sanomat aimed to achieve with this project and if the goals were reached. In addition, the study also discusses how the citizen journalists and journalism students experienced the Portsa-project. The study also discusses other factors that should have been changed in addition to the need of a larger number of visitors in order to make it possible to continue the project. This study was commissioned by Turun Sanomat

Kansalaisjournalismi liberaalissa demokratiassa. Yhteiskuntakäsityksen ja tavoitteiden tarkastelua

Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisjournalismin suhdetta vallitsevaan yhteiskuntaan, sekä sen tavoitteita vaikuttaa yleisöönsä. Se perustuu kansalaisjournalismia koskevien akateemisten teosten ja artikkeleiden analysointiin ja havaintojen vertailuun suomalaiseen yhteiskuntaan. Tässä kansalaisjournalismilla tarkoitetaan 1980–1990 –lukujen taitteessa Yhdysvalloissa syntynyttä journalismin muotoa, joka pyrkii aktivoimaan yleisöään passiivisesta joukkoviestinnän kuluttamisesta kohti aktiivista, poliittista kansalaisuutta. Tarkastelen kansalaisjournalismiteoriaa yhteiskunnallisen kollektivismin ja individualismin dialektiikkana. Pyrin osoittamaan, että kansalaisjournalismiteoria lähenee kollektivismia: joukko- ja yhteisönäkökantaa puolustavaa yhteiskuntakäsitystä. Osoitan, että kansalaisjournalismin tulokulma ei ole yhtenevä kommunitarismin, etenkin Yhdysvalloissa suositun kollektivistisen yhteiskuntafilosofian, kanssa. Kansalaisjournalismi ei jaa samanlaista käsitystä yhteisöllisyydestä kuin kommunitarismi. Tämän sijaan kansalaisjournalismin yhteiskuntakäsitys muistuttaa Jean-Jacques Rousseaun kansalaisten yleistahtoon pohjaavaa yhteiskuntasopimusta. Pyrin osoittamaan yleistahtoulottuvuuden vertaamalla kansalaisjournalismin tavoitteita deliberaatioteoriaan. Löydän kansalaisjournalismista selkeitä yhtymälinjoja deliberaation valistustavoitteisiin, mutta teoriat eroavat suhteessa mielipideaineistoon. Deliberatiivinen viestintä pyrkii välttämään tunneperäisiä argumentteja, kun taas kansalaisjournalismiin ne kuuluvat osana yleisön puheenvuoroja. Kansalaisjournalismin lähestyy suoraa demokratiaa pyrkiessään ruokkimaan kansalaisvaikuttamista. Sen menetelmät voivat saavuttaa poliittisessa keskustelussa suorassa demokratiamenettelyssä käytetyn kansalaisaloitteen tehtävän. Kansalaisjournalismia voidaan pitää populistisena: se olettaa, että poliittisten päätösten tulisi olla kansan tahdon mukaisia. Samasta syystä edustuksellinen demokratiakäytäntö ei mahdollista kansalaisjournalismin pääsyä täyteen potentiaaliinsa yleistahdon kartoittajana, se jää poliittisen oikeutuksen mittariksi.fi=Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.|en=Thesis fulltext in PDF format.|sv=Lärdomsprov tillgängligt som fulltext i PDF-format

Tiedon vai keskustelun julkisuus? : Objektiivisuuden ja julkisen keskustelun argumentit yhdysvaltalaisessa kansalaisjournalismissa

Työ tarkastelee yhdysvaltalaista kansalaisjournalismi-liikettä ja siitä käytyä keskustelua 1990- ja 2000-luvuilla. Näkökulmana toimii journalistisen objektiivisuuden käsite. Pyrkimyksenä on luoda kriittinen katsaus kansalaisjournalismi-liikkeen, siitä käydyn keskustelun ja objektiivisuuden käsitteen suhteeseen. Aineistoksi on valittu Yhdysvalloista journalismin ja viestinnän alan tieteellisiä aikakauslehtiä sekä yksi sikäläinen journalistien ammattilehti. Kansalaisjournalismi (public journalism) on Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa syntynyt liike, joka painottaa median tehtävää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. Liikkeen mukaan median tulee sekä raportoida yhteisöllisistä ongelmista että samalla toimia aktiivisesti niiden ratkaisemiseksi. Yksi kansalaisjournalismi-keskustelun keskeinen kysymys on ollut, luopuuko toimittaja erillisyydestä ja puolueettomuudesta julkista keskustelua aktiivisesti luodessaan. Työn lähtökohtana on, että objektiivisuuden määrittely vaikuttaa käsitykseen journalistisen tiedon synnystä ja funktiosta. Perinteisen journalismin mukaan julkinen keskustelu perustuu tiedolle. Keskustelevuuden ideasta ammentaneet kansalaisjournalistit taas ajattelevat, että julkinen keskustelu voi tuottaa tietoa. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin selvitetään, miten objektiivisuuden ja julkisen keskustelun suhde on määritelty liikkeen sisällä sekä siitä käydyssä keskustelussa. Toiseksi analysoidaan, miten kansalaisjournalismin tavoite edistää julkista keskustelua rakentuu argumentatiivisesti liikkeestä käydyssä väittelyssä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan uuden retoriikan perinteeseen kuuluvan Stephen Toulminin argumentaation analyysimallin avulla. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii keskustelevan julkisuuden teoria. Siihen sisällytetään yhdysvaltalainen filosofinen pragmatismi, lehdistön sosiaalisen vastuun teoria ja deliberatiivinen demokratiateoria. Objektiivisuuden käsitettä esitellään tietoteoreettisesti todellisuuden ja sanoman suhdetta kuvaavana ilmiönä sekä journalismin tutkimuksen näkökulmasta historiallisesti syntyneenä normina ja kritiikin kohteena. Tulos ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että journalismin objektiivisuuden ja julkisen keskustelun suhde on määritelty kansalaisjournalismi-väittelyssä kolmen eri argumentaatioposition kautta. Nämä positiot ovat kansalaisjournalistien valitsema julkisen keskustelun edistäminen, traditionaalisen journalismin valitsema julkisuuden tarkkaileminen ja tutkijoiden konstruktionistisesta lähtökohdasta valitsema julkisuuden rakentaminen. Tuloksena toiseen tutkimuskysymykseen työ erittelee argumentatiivisia lähtötietoja, perusteita ja taustatukia kansalaisjournalismin päämäärälle edistää julkista keskustelua. Päätelmissä esitetään, että näistä argumentaation osista muodostuu keskustelussa kaksi jännitettä. Ensimmäinen on keskustelun edistämisen ja todellisuuden rakentamisen välinen jännite. Sen takia kansalaisjournalismin on päätettävä, ottaako se kantaa journalismin todellisuutta rakentavaan vaikutukseen julkisen keskustelun edistämisen prosessissa. Toinen jännite on konsensuksen ja jakaantuneiden julkisuuksien välinen. Se pakottaa liikkeen määrittelemään, mikä ja kuka on se kansalainen ja yhteisö, jonka keskustelua liike edistää. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat teoreettisen viitekehyksen osalta John Dewey, Walter Lippmann, James W. Carey ja Michael Schudson. Kansalaisjournalismin tärkeimmät lähteet ovat Jay Rosen, Davis Merritt, Heikki Heikkilä ja Risto Kunelius. Analyysimenetelmän osalta tärkein lähde on Stephen Toulmin

Verkkomedian rahoituskeinot : HessunKahvilan kuuntelijakysely

Opinnäytetyössä tutkittiin kuuntelijakyselyn avulla, miten kuuntelijat suhtautuvat erilaisiin rahoitustapoihin podcastingtoiminnassa ja Internet-mediassa. Kuuntelijakysely kes-kittyi suomalaisen podcastin HessunKahvilan kuuntelijakuntaan ja tavoitteena oli kyselyn avulla selvittää, miten ohjelman eri rahoitustapoja voidaan kehittää ja mitä vaikutuksia niillä voi olla. Kuuntelijatutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään kattavasti, miten kuluttaja suhtautuu mainontaan ja sponsorisopimuksiin ohjelmassa ja millä tavalla toteutettuna mainonta on kuuntelijalle mieluisinta. Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko edellä mainituilla rahoituskeinoilla vaikutusta ohjelman uskottavuuteen ja kuuntelu-kokemukseen. Kysely suoritettiin Google Docs palvelun lomakeohjelman avulla tammi- ja helmikuussa 2011. Kyselyyn pääsi vastaamaan HessunKahvilan Internet-sivuilla olevan linkin kautta. Kyselyä mainostettiin ohjelmassa ja ohjelman sosiaalisen median si-vustoilla, kuten myös ohjelman omilla Internet-sivuilla. Työn teoreettinen osio käsittelee Internet-mediaa. Käydään läpi eri rahoituskeinot, joita HessunKahvilassa on käytetty ja mitä kuuntelijakyselyssä tutkittiin, sekä niiden käyttö-tavat. Käydään myös läpi mitä podcasting on, mikä on HessunKahvila ja mitä kanavia ohjelmassa käytetään julkaisussa ja mainonnassa. Kuuntelijakysely suoritettiin laadullisena tutkimuksena, mutta se sisältää myös kvantitatiivista aineistoa. Kyselyssä selvisi HessunKahvilassa käytettyjen rahoitusmuotojen miellyttävyys kuuntelijalle. Sivustolla käytettävien rahoituskeinojen, kuten Google- ja bannerimainoksien eroavuudet olivat lähinnä kohdennettavuus ja siitä syntyvät ajatukset, kuten liika seuranta, toisaalta taas kohdennettu mainonta koettiin mieluisana. Sponsorirahoitteisuus koettiin pääosin hyvänä vaihtoehtona rahoittaa toimintaa, sekä käsiteltiin sen brändin rakentamismahdollisuutta. Mainontaa videofeedissä pidettiin pääosin rasitteena, mikäli mainoksia pakotettiin katsomaan usein ja ne olivat pitkiä. Ohjelmatuotannon rahoittaminen erilaisin keinoin kuitenkin hyväksyttiin osana laadukkaan tuotannon mahdollistamista. Kysely osoitti, että ohjelmassa vapaamuotoisesti luettu mainostauko ja lyhyet videomainokset, sekä sponsorointi ovat toimivia ratkaisuja ja niihin tulee keskittyä, sekä panostaa niiden toimivuuteen ja ulkoasuun.This thesis is based on an enquiry among the listeners of Finnish podcast HessunKahvila. The purpose of this thesis is to help solving problems concerning the financing of Internet media and podcasting and to develop the finance. How do listeners respond to various types of marketing? How does marketing and sponsorship affect the listening experience and do the listeners find the show credible. The enquiry was carried out with the help of Google Docs in January and February of 2011. The enquiry was made accessible through the web site of the show and it was advertised on different social media platforms used in HessunKahvila. The theoretical section explains what financing methods have been used in HessunKahvila and how they have been used. It also explains what Internet media and podcasting is and what advertising platforms are being used in HessunKahvila. The enquiry was conducted as a qualitative study but it also contains quantitative information. The results of the enquiry show that, in website advertising, the main issues relate to banner ads and Google ads as well as the targeting of them. Sponsorship was mainly considered a good way to finance the show and the ability to build a brand name for advertisers was brought up. Advertising in video feed was considered annoying if it was mandatory to watch, continuous and too long. After all, financing a show in different ways was accepted as part of high-quality production. The results of the enquiry indicate that a freely arranged commercial break by the host, short video commercials and sponsorship are good solutions for the finance and worth being developed

Toimittajan, asiantuntijan ja yleisön vuorovaikutus journalistisessa chatissa : keskustelunanalyyttinen tutkimus Yle Uutisten reaaliaikaisesta verkkokeskustelusta

Tässä tutkielmassa tarkastelen journalistista chattia osallistuvan journalismin muotona ja kokeilen, miten keskustelunanalyysi soveltuu journalistisen chatin tutkimusmenetelmäksi. Määrittelen journalistisen chatin institutionaalisen median viitekehyksessä järjestetyksi chatiksi, jossa yleisö pääsee osallistumaan keskusteluun. Chatilla tarkoitan reaaliaikaista ja tekstimuotoista verkkokeskustelua. Työni teoriataustan muodostavat osallistuva journalismi ja kansalaisjournalismi (public journalism). Journalistinen chat on määritelmällisesti yksi osallistuvan journalismin muoto, mutta samalla katson, että chatit voisivat hyötyä kansalaisjournalismin parissa kehitetyistä ajatuksista. Tutkin Ylen uutissivustolla helmikuussa 2014 järjestettyä reaaliaikaista verkkokeskustelua, jonka aiheena olivat influenssat ja influenssarokotteet. Puolitoista tuntia kestäneeseen chattiin osallistui kaksi Ylen toimittajaa, yksi THL:n asiantuntija ja useita yleisön jäseniä. Keskusteluun lähetettiin hieman yli 250 viestiä, jotka muodostavat tutkimusaineistoni. Järjestän tekstimuotoisen chat-aineiston viestiketjuiksi, joita tarkastelen keskustelunanalyysillä. Keskustelunanalyysin avulla pyrin vastaamaan siihen, miten toimittajat, asiantuntija ja yleisö toimivat vuorovaikutuksessa journalistisessa chatissa. Täydentävänä tutkimusmenetelmänä käytän sisällön erittelyä. Tarkastelemassani chatissa yhdellä toimittajista oli keskeinen rooli keskustelun portinvartijana. Yleisön pääseminen vuoropuheluun asiantuntijan kanssa edellytti, että toimittaja valikoi yleisön viestin asiantuntijan kommentoitavaksi. Yleisön jäsenet käyttivät keskustelussa erilaisia strategioita, muun muassa toistoa, saadakseen oman viestinsä nostetuksi asiantuntijalle. Toinen toimittaja puolestaan pyrki ohjaamaan yleisön käymää keskustelua sanktioimalla ei-toivottua osallistumista. Asiantuntija pitäytyi varsin tiukasti institutionaalisessa roolissaan ja pääosin vain vastasi toimittajan hänelle välittämiin yleisökysymyksiin. Tekemäni analyysin perusteella arvioin, että keskustelunanalyysi soveltuu tutkimusmenetelmänä parhaiten vapaamuotoisten, puhuttua keskustelua muistuttavien chat-keskustelujen analysoimiseen. Sitä vastoin sellaiset chatit, jotka muistuttavat enemmän ei-reaaliaikaisia kysymys–vastaus-juttuja, sopivat heikommin keskustelunanalyysillä tarkasteltaviksi