Geenivaratyö tukemassa kesämatkailun kehittämistä

201

Polaarialueen geenivarat Arboretum Apukassa

Näytä koko lehti</a

How to maintain naturalness in nature-based tourism resorts?

It is a challenge to initiate resorts’ growth in nature-based tourism when undeveloped nature is the key attraction. The thesis focuses on the resorts’ naturalness that is essential, especially when the resorts target summer tourists. The issue is approached through four methods of landscape research. Two of the methods generate user perception-based knowledge and the rest some ecological knowledge to be combined for deeper understanding of the effects of land use on the quality of landscapes. Geo-referred ecological data, tourists’ preferences and mental maps were collected in Levi and Ylläs tourism resorts. The thesis shows that nearby nature matters to tourists in the resorts where land use has been reasonably sustainable so far. This demonstrates that infill development, i.e. land-use eco-efficiency, is a complex issue. The analysis suggests a re-evaluation of land-use strategies to promote tourists’ nature experiences

European bird cherry (Prunus padus L.) - a biodiverse wild plant for horticulture

European bird cherry, as a varietive, tolerant and ornamental wild species, is able to contribute to the biodiversity of rural and urban ecosystems in Nordic countries. Therefore field studies to select the best origins for landscape horticulture are recommended. The analyses of the leaf chemical profiles of different varieties would further enlighten the taxonomy and the insect resistance (parasite-assisted or stress-mediated) of this valuable woody species

How to maintain naturalness in nature-based tourism resorts? : approaches to assessments of landscape quality for tourism planning

This thesis addresses how nature-based tourism resorts should maintain naturalness while also building the capacity to accommodate an increasing number of visitors. Considering tourists’ perceptions of compact building patterns is part of the solution. Therefore, impact of land use on landscape quality in those resorts that aim at encouraging year-round tourism is assessed. The ecosystems’ functioning and tourists’ perceptions are aspects of landscape quality that are focused on in this thesis, which is comprised of four sub-studies. The study used multisource data and Geographical Information System (GIS), and was carried out in the Levi and Ylläs tourism resorts in Finnish Lapland. The case study areas were selected as being representative of the traits of the development and growth likely to occur among Nordic tourism resorts. Their landscape quality was viewed based on six attributes and four methods. The assessments of landscape structure focused, first, on land use at the high altitudes of the fell landscape and land-use impacts on ecological carrying capacity in the resorts, and second, on connectivity of wildlife habitats, wilderness quality and accessibility of natural landscapes via summer trails in Levi. Landscape character zoning and Least-Cost Path (LCP) –modelling were used as the methods. The relationship of tourists’ landscape preferences to the amount of nature and compact building patterns were examined through the use of a questionnaire, which involved image-edited photos of different building patterns. Additionally, tourists’ and local residents’ spatial perceptions of Ylläs were analyzed. The differences in the ways of perceiving the environment and nature areas were interpreted based on the contents and structures of the mental maps. The results of the assessments of landscape structure showed that land use in the resorts have been quite ecologically sustainable and, therefore, have provided opportunities for various kinds of nature experiences in the frontcountry. It is likely to matter especially to first-time visitors, seniors and families with young members, since the quality of their nature experiences may be formed based on nearby nature. When growth strategies direct the new infrastructure in summit and upper-slope zones, resilience of the ecosystems weakens. The use of land within a built-up area for further construction narrows habitats of wilderness and arctic-alpine species in the frontcountry and, as a result, the diversity of nature experiences is decreased. Based on the landscape preferences, eco-efficient compact building patterns affect tourists, who wish to have their accommodations close to nature. Referring to the results of mental mapping, a growing number of tourists are likely to consider nature areas inaccessible if natural elements decrease in built-up areas. The findings of this thesis suggest that nearby nature is considered an important part of servicescapes of the nature-based tourism resorts in Nordic countries and that wilderness characteristics of the frontcountry are fostered. Nearby nature with its high quality trails that are designed for year-round use enables tourists to enjoy nature and encourages them to enter into unfamiliar nature areas, which can feel even frightening at the beginning, and to stay on trails to protect habitats. One solution is a green infrastructure that fosters functional connectivity of ecosystems, functions to limit land-use intensification and provides a basic structure for the trail network in the frontcountry. The findings suggest that landscape planning is needed in nature-based tourism resorts to direct the future land use in order to protect high altitudes and to maintain naturalness of the built-up areas. For this process, the expertise of landscape architects and landscape ecologists, interactive devices for collecting tourists’ perceptions of landscape quality and regular monitoring program of landscape changes are needed. These means assist in negotiating growth strategies and limits of acceptable changes. Additionally, they tell the growing numbers of environmentally aware tourists that the tourism resort promotes sustainability. To build on the findings of this thesis, areas of need for future research studies are suggested. This research was based on two case study areas and, therefore, additional research could serve to verify the outcomes concerning, in particular, the role of the frontcountry and principles for a green infrastructure in nature-based tourism resorts.Neljästä osatutkimuksesta koostuvassa työssä pohditaan, kuinka luonnonläheisinä matkailukeskusten tulisi säilyä matkailijamäärien kasvaessa ja ympärivuotiseen matkailuun pyrittäessä. Siksi tutkimuksessa tarkastellaan maankäytön vaikutuksia maiseman laatuun. Monilähde- ja paikkatietoaineistoa hyödyntänyt tutkimus toteutettiin Levin ja Ylläksen matkailukeskuksissa. Näiden katsottiin edustavan pohjoismaisten matkailukeskusten yleistä kehityssuuntaa. Levin ja Ylläksen maisemia analysoitiin ekosysteemien toimintakykyä ja matkailijoiden maisemakokemuksia kuvaavan kuuden laatuominaisuuden ja neljän menetelmän avulla. Maisemarakenneanalyyseissa tarkasteltiin selänteiden lakialueiden ja ylärinteiden maankäyttöä ja niiden vaikutuksia keskusten ekologiseen kantokykyyn sekä Levillä elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyyttä, maisemien erämaisuutta ja vetovoimaisten luontoalueiden saavutettavuutta kesäreittejä käyttäen. Apuna käytettiin maisemavyöhykkeitä ja pienimmän kustannuksen polku (Least-Cost Path) -menetelmää. Matkailijoiden suhtautumista rakentamisen luonnonläheisyyteen ja tiiviyteen selvitettiin maisemapreferenssikyselyllä, joka sisälsi erilaisia rakentamistapoja ilmentäviä kuvasarjoja. Lisäksi tarkasteltiin Ylläksen matkailijoiden ja alueen asukkaiden mielikuvakarttoja. Niiden symboleja ja tila- ja etäisyyssuhteita analysoimalla tutkittiin eroja ihmisten tavoissa lukea matkailukeskuksen ympäristöä ja havainnoida luontoalueita. Maisemarakenneanalyysit osoittivat, että matkailukeskusten maankäyttö on ollut ekologisesti melko kestävää ja tarjonnut mahdollisuuksia monipuolisiin lähiluontokokemuksiin. Lähiluonto on erityisen tärkeä ensikertalaisille, ikääntyneille ja lapsiperheille, koska heidän luontoelämyksensä voivat perustua pitkälti lähiluontoon. Jos matkailukeskuksen kasvustrategia suuntaa rakentamista ylärinteille ja lakialueille, ekosysteemien kyky sietää ja sopeutua muutoksiin heikkenee. Rakennetun alueen tiivistäminen puolestaan kaventaa erämaa- ja tunturilajien elinmahdollisuuksia lähiluonnossa, mikä yksipuolistaa luontoelämyksiä. Maisemapreferenssien perusteella tiivistäminen vaikuttaa myös matkailijoihin, jotka haluavat majoittua luonnon keskelle. Mielikuvakarttojen perusteella yhä useampi matkailija alkaa kokea lähiluonnon saavuttamattomaksi, mikäli luontoelementit vähentyvät rakennetussa ympäristössä. Tutkimustulokset kannustavat pitämään lähiluontoa tärkeänä osana pohjoisten matkailukeskuksen palveluympäristöjä ja vaalimaan sen erämaisia piirteitä. Lähiluonto ja siellä kulkeva, ympärivuotiseen käyttöön suunniteltu reitistö auttavat matkailijoita nauttimaan luonnosta ja tutustumaan ympäristöön, joka saattaa tuntua alussa vieraalta tai pelottavalta. Hyvin suunniteltu reitistö kannustaa matkailijoita liikkumaan luonnossa ja pysymään reiteillä. Yksi ratkaisu lähiluonnon vaalimiseen on toisiinsa kytkeytyneistä viher- ja luontoalueista muodostuva viherrakenne, joka rajoittaa voimakasta tiivistämistä ja jonne lähireitit sijoittuvat. Tutkimus osoittaa, että matkailukeskuksissa tarvitaan maankäyttöä ohjaavaa maisemasuunnittelua. Sen avulla suojataan lakialueita ja ylärinteitä sekä saadaan rakennettu alue säilymään mahdollisimman luonnonläheisenä. Suunnitteluun tarvitaan maisemaekologien ja maisema-arkkitehtien osaamista, matkailijoiden näkemyksiä ja maisemamuutosten systemaattista seurantaa. Tällä tietämyksellä palvellaan myös keskustelua kasvun periaatteista ja hyväksyttävän muutoksen rajoista sekä kerrotaan yhä ympäristötietoisemmille matkailijoille pyrkimyksistä kestävään matkailuun. Levin ja Ylläksen alueisiin perustuvat tulokset tarvitsevat tuekseen laajempaa tutkimusta erityisesti lähiluonnon merkityksestä ja matkailukeskusten viherrakenteesta

Valitseeko matkailija lähiruokaa lautaselleen? : Matkailijoiden asennoituminen paikallisten elintarvikkeiden ja villiruoan käyttöön Levillä

Matkailukeskusten palveluilta odotetaan korkeaa laatua, monipuolisuutta ja matkailuelämyksiltä kokonaisvaltaisuutta. Lähiruoka voi monipuolistaa matkailupalveluja ja lisätä matkan elämyksellisyyttä. Lähiruoka osana matkailukeskuksen ruokaketjuja synnyttää myös uusia työpaikkoja ja kerrannaisvaikutuksia paikallistalouteen. Vaikutukset riippuvat siitä, onnistuuko paikallistalous vastaamaan matkailun synnyttämään lähiruokakysyntään. Jos keskuksen ruokatarjonta nojaa pelkästään kotimaisen ja kansainvälisen elintarviketeollisuuden massatuotteisiin, hyöty jää vähäiseksi. Lähiruoan kysyntä ja tarjonta on saatava kohtaamaan. Tarjonnassa on tärkeää ymmärtää matkailijan ostopäätökseen vaikuttavia tekijöitä, joihin kuuluu mm. ruoasta syntyvä mielikuva. Se muodostuu matkailijan elämäntavan, motiivien, resurssien, kokemusten ja persoonallisuuden perusteella ja siihen pyritään vaikuttamaan mm. mainonnalla. Tuotantoympäristö luonnonvaroineen ja yritysverkostoineen sekä kauppaketjun joustavuus puolestaan vaikuttavat tarjontaan eli matkailijan valintamahdollisuuksiin. Ravintolaan tai mökin ruokapöytään päättyvissä ruokaketjuissa on useita erilaisia kohtia, joihin lähiruoan tarjonta voi kompastua. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kysynnän pullonkauloihin tarkastelemalla matkailijoiden suhtautumista paikalliseen poronlihaan, luonnonmarjoihin ja -yrtteihin Levin hiihtokeskuksessa. Aineisto kerättiin talvella 2013. Strukturoituun kyselyyn vastasi 252 matkailijaa, joista hieman yli puolet (54 %) oli naisia. Vastausten käsittelyssä käytettiin ristiintaulukointeja, pääkomponentti- ja klusterianalyysejä. Analyysien perusteella ruoan alkuperällä oli merkitystä suurimmalle osalle (87 %) kyselyyn vastanneista, naisille useammin kuin miehille. Lapissa tuotettua ruokaa arvostivat eniten lappilaiset ja toiseksi eniten pääkaupunkiseudun asukkaat, jotka muita useammin käsittivät lähiruoan Levin läheisyydessä tuotetuksi. Muut matkailijat arvostivat ensisijaisesti ruoan kotimaisuutta. Asuinpaikka ja kiinnostus villiruokaan liittyivät yhteen, eli mitä kauempana Levistä asuinpaikka sijaitsi, sitä vähemmän oltiin kiinnostuneita poronlihasta, luonnonmarjoista tai -yrteistä. Mitä lähemmäksi matkailukeskusta lähiruoka miellettiin, sitä kiinnostuneempia oltiin kokeilemaan villiruokaa. Eroja vastaajien välillä selitti mm. ruoasta syntyvä mielikuva, joka liittyi matkailijoiden maantieteelliseen ja kulttuuriseen etäisyyteen matkakohteesta. Ruoan tuttuus ja kuuluminen omaan tapakulttuuriin (kulttuurinen etäisyys) selitti matkailijoiden käsitystä lähiruoasta enemmän kuin tuotannon ja kulutuksen välimatka (maantieteellinen etäisyys). Lapin asukkailla on pienin maantieteellinen ja kulttuurinen etäisyys lähiruokaan. Siksi he pitivät oman maakunnan alueella tuotettua ruokaa lähiruokana. Ruoan kulttuurinen ”vieraus” kasvaa ja vähentää kokeilunhalua poronlihasta marjoihin ja edelleen yrtteihin. Toisin sanoen matkailija valitsee porotuotteen todennäköisemmin kuin yrttituotteen mahdollisesti siksi, että poro tuntuu tutummalta. Kun kyselyn vastauksia analysoitiin tarkemmin, matkailijoista tunnistettiin neljä erilaista asiakasryhmää. Villiruokamyönteiset varttuneet naiset ovat iältään pääasiassa 51–60-vuotiaita ja asuvat muita useammin Lapissa. Tärkein elintarvikkeen alkuperäkriteeri on joko tuotteen kotimaisuus tai valmistus Lapissa. Heitä kiinnostaa villiruoka ja erityisesti luonnonmarjat. Villi- ja lähiruokapassiiviset nuoret aikuiset ovat enimmäkseen 20–40-vuotiaita matkailijoita, jotka asuvat Lapin ulkopuolella. Heitä villiruoka kiinnostaa edellistä ryhmää vähemmän, eikä ruoan tarvitse olla Lapissa tuotettua ollakseen lähiruokaa. Villiruokamyönteiset nuoret aikuiset eroavat edellisestä ryhmästä kiinnostuksellaan villiruokaan. Lähiruokapassiiviset varttuneet miehet asuvat pääasiassa Lapin ulkopuolella ja ovat vain jonkun verran kiinnostuneita paikallisesta poronlihasta ja luonnonmarjoista. Osalle heistä ruoan alkuperällä ei ole merkitystä. Kyselyn perusteella voidaan päätellä, että Levin matkailijoiden suhtautuminen lähiruokaan ja erityisesti villiruokaan vaihtelee. Naiset ja lappilaiset matkailijat ovat pääsääntöisesti miehiä ja nuoria kiinnostuneempia lähi- ja villiruoasta. Tutkimus kannustaa räätälöimään lähiruoan markkinointia ja tarjontaa matkailukeskuksessa asiakasryhmien kiinnostuksen ja käyttäytymisen perusteella. Levillä nuoret ja miehet osoittautuivat haasteellisiksi lähi- ja villiruoan käyttäjiksi, joihin kannattaisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Nuoret ja miehet ovat vain jossakin määrin kiinnostuneita poronlihasta. Vanhemmat miehet eivät kuitenkaan tunne erityistä kiinnostusta pororuokaan ravintolassa. Poronliha päätyy nuorten miesten lautaselle todennäköisemmin mökissä, joihin he tyypillisesti majoittuvat. Edellisten kohdalla tarjoilijoiden rooli lähiruoan suosittelijoina on tärkeä. Tuotekehitys, jolla pyritään helposti valmistettaviin pororuokiin, voisi parantaa lähiruoan menekkiä nuorten keskuudessa. Tämän kyselyn tulokset kannustavat myös perehtymään tarkemmin lähiruoan taustatekijöihin, kuten matkailijan elämäntapaan, arvoihin, motiiveihin, loman aikabudjettiin, matkaseuraan ja lähiruokamielikuviin. Suosittelemme lähiruokakyselyn toteuttamista esimerkiksi Saariselällä, joilla on Levistä poikkeava asiakaskunta. Keinot ulkomaalaisten matkailijoiden tavoittamiseksi kannattaa suunnitella huolellisesti.201

Lähiruoasta matkailu-ravintoloiden valttikortti? : Keittiömestareiden ja ravintolan vastuuhenkilöiden näkemyksiä lähiruoan käytöstä Levillä ja Saariselällä

Suomessa elintarviketuotanto on pitkälti keskittynyt muutamiin suurehkoihin yrityksiin ja jakeluketjuihin. Matkailukeskusten ruokahuolto nojaa tähän keskitettyyn järjestelmään, jota vallitseva lainsäädäntö ja elintarvikepolitiikka tukevat. Viime aikoina on käyty paljon lähiruokakeskustelua, jota on ruokkinut muun muassa ruoka allergioiden lisääntyminen ja muut väitteet pitkälle prosessoidun ruoan terveyshaitoista. Keskustelu on lisännyt kritiikkiä nykyistä ruokajärjestelmää kohtaan ja kiinnostusta ruoan alkuperään ja valmistustapaan myös matkailualalla. Lähiruoalla on nähty olevan monenlaisia hyötyjä matkailualalle. Se tukee matkakokemuksia tai siitä voi muodostua jopa matkan huippukokemus. Lähiruoan kautta esimerkiksi kaupunkilaismatkailijat voivat saada kosketuksen luontoon ja maaseutuelämään. Lähiruoan avulla voidaan myös rakentaa matkakohteen identiteettiä ja tukea sen kestävää kehitystä. Matkailun ja lähiruoantuottajien välisten verkostojen on osoitettu lisäävän molempien alojen myyntiä ja auttavan yrityksiä erottumaan kilpailijoistaan. Siten lähiruoka vahvistaa paikallistaloutta ja paikallisyhteisöjen ja matkailijoiden hyvinvointia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lähiruoan tarjontaa keskittymällä matkailun ruokapalveluiden toimintaympäristöihin ja -kulttuuriin kahdessa Lapin matkailukeskuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin matkailun ja lähiruoantuottajien välistä business-to-business -toimintaa jarruttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat siirtymiseen kestävämpiin ruokaketjuihin. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Levin ja Inari-Saariselän ravintoloiden ruokahankinnoista vastaavia henkilöitä vuonna 2014. Puolistrukturoitu haastattelu sisälsi kysymyksiä lähiruoan käytöstä ravintoloissa ja merkityksestä yritysten strategioissa sekä paikallisen elintarviketuotannon ja tarjonnan kehittämisestä. Haastatteluun osallistui viisi keittiömestaria, hotellinjohtaja ja yrittäjä. Heistä yksi vastasi tilausravintolasta, kolme toimi a la carte -ravintolassa ja toiset kolme työskentelivät buffet-ravintolassa. Lähiruoan osuus käytetystä ruoasta vaihteli paljon (5-50 %) ravintoloittain. Enemmistö haastatelluista hankki lähiruoan Lapin alueelta, pääasiassa poroa, kalaa ja marjoja. Matkailuyritysten taustatekijät (esim. koko) eivät merkittävästi vaikuttaneet lähiruoan tarjontaan. Sen sijaan siihen näytti vaikuttavan yhtiön strategia tai ruokahankinnoista päättävien asenne. Havainto on samansuuntainen aiempien lähiruoan käyttöä koskevien tutkimusten kanssa. Eroja yritysten välillä oli erityisesti suhtautumisessa lähiruoan markkinointiin ja yhteistyöhön tuottajien kanssa. Haastattelut auttoivat tunnistamaan kolmentyyppisiä matkailuyrityksiä, joilla on ravintolatoimintaa: yritykset, jotka käyttävät paljon lähiruokaa, koska se on oleellinen osa yrityksen toiminta-ajatusta, ydintoimintaa ja markkinointia yritykset, jotka käyttävät paljon lähiruokaa mutteivät erityisesti mainosta sitä yritykset, jotka käyttävät vain vähän lähiruokaa Vaikka hintaa, toimitusvarmuutta ja jalostusastetta pidettiin lähiruoan haasteina, enemmistö ravintoloiden edustajista uskoi, että yritys tulee lisäämään lähiruoan tarjontaa tulevaisuudessa, koska lähiruoka on kasvava trendi. Kasvu voi olla merkittävää, mikäli kolmannen ryhmän yrityksissä tapahtuu asennemuutos ja toisessa ryhmässä lisätään lähiruoan markkinointia. Ensimmäisen ryhmän yrityksissä sekä ruokalista että henkilökunnan toiminta nähtiin oleellisiksi lähiruoan markkinoinnissa. Haastateltujen ilmaisema tarve saada markkinoille enemmän ja monipuolisempaa lähiruokaa (juureksia, vihanneksia ja villiyrttejä) kertoo siitä, että matkailijoiden toiveet on tunnistettu. Enemmistö kaipasi lähiruokatoimittajilta aktiivisempaa yhteydenpitoa matkailukeskusten ravintoloihin, joissa ruoan kysyntä, asiakasmäärä ja henkilökunnan tarve vaihtelevat sesongeittain. Paikallisten tuotteiden suoramarkkinoinnin uskottiin innostavan ravintoloita lisäämään lähiruokahankintojaan. Muutenkin vuorovaikutuksen ruoantuottajien ja matkailualan yritysten välillä toivottiin tiivistyvän. Sen uskottiin lisäävän tuotekehitystä ja monipuolistavan matkailijoille tarjottavaa tuotevalikoimaa. Tilavierailujen puolestaan nähtiin auttavan ravintoloitsijaa lähiruoan tarinan rakentamisessa. Havainnot tukevat aiempia tutkimuksia, joissa kommunikaation puutteen viljelijöiden ja ravintoloiden välillä on osoitettu olevan merkittävä pullonkaula lähiruokaketjussa. Haastattelun pohjalta laadittiin suosituksia, jotka tukevat siirtymistä hajautetumpaan ja pienimuotoisempaan paikalliseen ruoantuotantoon ja matkailuravintoloiden roolia muutoksessa. Siirtyminen kestävimpiin ruokajärjestelmiin edellyttää koko ruokaketjun yhteisymmärrystä lähiruoan eduista ja lisäarvon jakautumisesta oikeudenmukaisesti. Lisäksi tulee tunnistaa ruokaketjun nykyiset pullonkaulat. Koko ketjun pitää sitoutua strategisiin valintoihin, velvollisuuksiin ja vastuuseen. Myös ruokaketjun toiminta täytyy organisoida uudelleen. Avoin keskustelu, viestintä ja markkinointi (yhteisöllinen oppiminen) ovat avainasemassa luottamuksen rakentamisessa. Julkinen valta voi politiikkakeinoin nopeuttaa siirtymisprosessia luomalla ulkoisia motiiveja.201