Co-existence of GM and non-GM potato varieties on Finnish potato farms - potential costs and remedies

vo

Hydroponinen tuotantoteknologia perunan kasvinravitsemustutkimuksessa

201

Perunan sivuvirtojen taloudelliset hyödyntämismahdollisuudet

201

Lajikeluettelon lajike on varma valinta

vo

Hydroponic minituber production in growth room conditions and carry-over effects of the technique on produced minitubers

201

Perunan sivuvirtojen taloudelliset hyödyntämismahdollisuudet

201

Sopimustuotannolla edullisempaa siemenperunaa

ei saatavill

Luomu- ja muuntogeeniset kasvit voivat elää rinnakkain

vo

Sopimustuotannon mahdollisuudet ja rajoitteet poronlihamarkkinoilla

Horisontaalinen, eli porotilojen välinen yhteistyö on voimakasta, mutta vertikaalinen,eli porotilojen, teurastamojen, ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä ja sirpaloitunutta.Yhteistyön sirpaloituminen sai alkunsa Poro ja Riista Oy:n konkurssista vuonna 1989. Samaanaikaan poronlihan hinta laski lähes 40 %. Vaikka ylisuuret poronlihavarastot on saatu purettua,näillä ei kuitenkaan ole saatu nostettua poronlihan tuottajahintaa. Myös poronlihan suoramyynti onlisääntynyt ja poronlihan jatkojalostus on menettänyt suurtuotannon edut.Sopimustuotanto poronlihan ostajien kanssa on lyhytjänteistä. Osa poromiehistä näkee, ettäpaliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoiman poronlihaa. Silloin pelkästään lihan hintavaikuttaa ostajan päätöksentekoon ja laatu jää toisarvoiseksi tekijäksi. Paliskunnan kauttamyytävässä porossa ei ole myöskään hintatakuuta. Hinta sovitaan usein vain yhdeksi kaudeksikerrallaan.Kun poro kasvatetaan, ruokitaan, teurastetaan ja usein myös markkinoidaan paliskunnissakeskitetysti yhteistyönä, on yksittäisen poromiehen vaikeaa vaikuttaa poronlihan laatuun. Tämähaitallisen valikoitumisen ongelma (adverse selection problem) laskee koko tarjontaketjun, myöskuluttajan, hyötyä. Laatuinformaatio ei silloin tavoita poron kasvattajaa. Kuluttaja ei myöskään tuletietoiseksi siitä, millainen on laadukas poronliha. Silloin kuluttajan päätöksissä ratkaisee ainoastaanhinta. Suoramyynnissä on keskitettyä yhteismyyntiä parempi mahdollisuus keskittyä laaduntuottamiseen.Erityiseksi ongelmaksi poronlihamarkkinoilla osoittautui oligopolihinnoittelu yhdistettynäepäsymmetriseen informaatioon: muutamalla poronlihan jatkojalostusyrityksellä on informaatioetu,joka antaa poronlihamarkkinoille hintasignaalin. Muut yritykset seuraavat tätä signaaliahinnoittelemalla poronlihan hinnan hieman korkeammaksi kuin hintasignaalin antaneet yritykset.Informaatioetua nauttivat yritykset tarjoavat muita etuja (sopimus)tuottajille, esimerkiksi porojenhakeminen elävänä erottelupaikasta, jolla ne asemoivat itsensä markkinoille. Vaihtoehtoiskustannusporojen teurastamiselle on keskimäärin 0,11 euroa lihakilolta.Keskitetyssä myynnissä poronlihan hinta lyödään lukkoon syksyllä. Alituotantotilanteessaporonlihasta on kuitenkin talven ja kevään aikana mahdollista saada korkeampi hinta. Korkeampihinta kannustaa suoramyyntiin ja vähentää kiinnostusta sopimustuotantoon.Porotalouden verotus myös rajoittaa sopimustuotantoa ja kannustaa poromiehiä lisäämäänsuoramyyntiä. Poronlihan myynnissä keskitetysti paliskunnan kautta poromies sai kaudella 2006–2007 keskimäärin 4,50 euroa poronlihakilosta. Poron tai poronlihan myynnistä saatu arvonlisäverojää paliskunnan käyttöön, jolloin siitä saatava korkohyöty menee paliskunnalle eikä poromiehelle.Suoramyynnissä poromies saa 5-8 euron keskihinnan poronlihakilosta. Samalla arvonlisävero jääporomiehen käyttöön, jolloin arvonlisäverosta muodostuva korkohyöty tulee poromiehen käyttöön.Suoramyynnistä poromies ei maksa myöskään myyntiveroa, vaan paliskunnan kautta eloporojenkeskimääräisen tuoton mukaan. Verojärjestelmä ei kannusta poromiestä itse investoimaanporotalouteen, koska investoinnista koituvat verovähennyshyödyt menevät paliskunnan yhteiseksihyödyksi. Tämä lisää kiinnostusta suoramyyntiin ja omaan jatkojalostukseen.Varsinaista poronkasvatustyötä tekevät poromiehet kokevan pienimuotoisen jatkojalostuksenongelmallisena, koska poronhoitotyöt jäävät silloin yhä pienemmälle työvoimalle

Muuntogeenisen ja tavanomaisesti jalostetun perunan rinnakkaisviljely – kustannukset ja niiden kohdentuminen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on arvioida KTTK:n tarkastusaineiston jatilamallilaskelmien avulla, mitä kustannuksia aiheutuu muuntogeenisen ja tavanomaistenperunalajikkeiden erilläänpidosta tilatasolla ja mille osapuolelle kustannukset kohdistuvat. Tutkimusarvioi myös, millainen tulee olemaan sopimustuotannon rooli lajikkeiden erilläänpidonvarmistamiseksi. Rinnakkaisviljely on kallis toteuttaa. Mitä tiukemmat erilläänpitovaatimukset ovat,sitä korkeammaksi kustannukset nousevat. Kustannuksia kohdentuu myös muille kuin muuntogeenisiälajikkeita tuottaville viljelijöille. Yhden välivuoden vaatimus siirryttäessä gm-perunasta tavanomaisenperunan viljelyyn nostaa perunan tuotantokustannusta 8,58 senttiä/kg. Viljelijän aloittaessamuuntogeenisten perunalajikkeiden viljely, hänen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa palatasamoilla lohkoilla tavanomaisten perunalajikkeiden viljelyyn. 10 metrin suojakaistavaatimusperunalohkojen, jossa viljellään gm- ja tavanomaista perunaa, välille nostaa perunantuotantokustannuksia 2,34 senttiä/kg. Kustannusten noustessa sekä gm- että tavanomaisen perunan japerunatuotteiden tuontipaine ulkomailta lisääntyy. Ongelmallisinta rinnakkaisviljelyn toteuttamisensuhteen on viljely kotitarvepalstoilla sekä maatilojen oman siemenlisäyksen toteuttaminen. Ongelmanaon myös lajittelujätteen käsittely ja markkinointi. Ongelmat saattavat johtaa peitellyn toiminnan(moral hazard problem) esiintymiseen. Geenitekniikan käyttöönotto lisää tarjontaketjun verkottumista:gm-siemen tulee markkinoille lajike-edustajien kautta. Perunalajikkeiden jalostaja kerää osan hyödystäitselleen ketjujen kautta. Mitä tiukemmat ovat gm-vapaan perunan lajikesekaannusrajat, sitä enemmänlajike-edustaja kykenee hyötymään suhteessa viljelijään. Gm-perunan täytyy kuitenkin hyödyttäämyös viljelijää, muuten viljelijät eivät ota gm-lajikkeita viljelykseen