18 research outputs found

    Beyond the Blind Spot: Enhancing Polyphony Through City Planning Activism Using Public Participation GIS

    Get PDF
    A key advantage of public participation GIS (PPGIS) tools has been seen as increasing the polyphony of urban planning by reaching the wisdom of crowds. However, the challenge is to enable participation for those who do not have the skills or resources. This article describes participatory action research where the authors of the article collaborated with a local city planning activist at the Kontula Mall, Helsinki (Finland) to improve the participation of a group marginalized from the renewal process (i.e., immigrant entrepreneurs) using a PPGIS tool (Maptionnaire). The case study provided insights into the potential for city planning activism to bring out marginalized groups’ perspectives and use PPGIS. Moreover, the research also revealed barriers to polyphony in current planning practices. Nevertheless, planning activism can enable the participation of the marginalized by coming into contact with them, providing them with information, and bringing their perspectives to the collaboration. The PPGIS tool can serve as a platform to collect participatory data through different response modes. Local activism can also facilitate the questionnaire’s co-design, testing, and marketing. Therefore, a bottom-up approach can be a way to improve the impact of PPGIS and enhance polyphony in urban planning

    Yhteistyöllä digitalisaatio yhdyskuntasuunnittelun voimavaraksi

    Get PDF

    Syöpäkuntoutujan elämänhallinta kuntoutukseen tullessa ja sen jälkeen FACT-G-mittarilla arvioituna

    Get PDF
    Sy√∂p√§kuntoutuksen tuloksellisuutta on tutkittu aikaisemmin Suomessa v√§h√§n. T√§m√§n opinn√§ytety√∂n tarkoituksena oli verrata sy√∂p√§kuntoutujan el√§m√§nhallintaa ennen ja j√§lkeen sy√∂p√§kuntoutuksen. Tutkimus on osa Lounais-Suomen Sy√∂p√§yhdistyksen (LSSY) ja Turun ammattikorkeakoulun Terveysala-tulosalueen yhteisty√∂hanketta. Tutkimuksen kohderyhm√§n√§ oli LSSY:n kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseille vuosina 2009‚Äď2010 osallistuneet sy√∂p√§potilaat. Yhteens√§ tutkimukseen osallistui 108 (= n) sy√∂p√§kuntoutujaa. Tutkimusaineisto ker√§ttiin kaksivaiheisesti sy√∂p√§kuntoutuksen alkaessa ja puolen vuoden kuluttua kurssin alkamisesta strukturoidulla FACT-G-mittarilla. Aineisto analysoitiin PASW-ohjelmalla. Opinn√§ytety√∂n tutkimustuloksia tarkasteltaessa voidaan havaita ensimm√§isen ja toisen mittauskerran v√§lill√§ sy√∂p√§kuntoutuksella tai muulla tutkimuksen toteutuksen aikana tapahtuneella kuntoutumisella olleen positiivista vaikutusta kaikkiin hyvinvoinnin osa-alueisiin. Eritt√§in merkitsev√§sti kuntoutus vaikutti tunne-el√§m√§n hyvinvointiin ja toiminnasta saatavaan hyvinvointiin. Sy√∂p√§kuntoutujat kokivat perheelt√§ saadun henkisen tuen hieman heikommaksi toisella mittauskerralla. Sy√∂p√§kuntoutuksella ja kurssitoiminnalla on tulevaisuudessa viel√§ kehitett√§v√§√§. Kurssien tulisi jatkossa vastata aikaista paremmin muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin. Kuntoutujat tulevat tulevaisuudessa olemaan viel√§ vaativampia ja laatutietoisempia. Saatujen tutkimustulosten perusteella tulevaisuudessa tulisi sy√∂p√§kuntoutujien kursseilla kiinnitt√§√§ aikaisempaa enemm√§n huomiota kuntoutujien seksuaalisuuteen ja perhekeskeisyyteen.The effectiveness of the cancer rehabilitation has gained only minor interest in Finland. The purpose of this thesis was to compare the quality of life of cancer rehabilitees before and after their cancer rehabilitation. This study was part of the Cancer Association of South-western Finland (LSSY) and Turku University of Applied Sciences‚Äô faculty of Health Care‚Äôs collaboration project. The sample of the study consisted of 108 (= n) cancer patients who had participated in the rehabilitation and adaptation training courses between 2009 and 2010. The data was collected in two phases: in the beginning of the rehabilitation and adaptation training courses and six months after using the FACT-G tool. The data was analyzed using the PASW program. Based on the results cancer rehabilitation and other types of rehabilitation that might have happened between the two phases had a positive impact on every aspect of quality of life. There was a significant positive change in emotional well-being as well as in functional well-being. Cancer rehabilitees perceived emotional support from their family members slightly lower on the second phase. In the future, there is still work to be done when it comes to cancer rehabilitation and adaptation training courses. The courses should better meet the challenges of the changing society. In addition, rehabilitees will be more demanding and quality conscious. Based on the results more attention should be drawn to the family-centred approach and rehabilitees‚Äô sexuality in the rehabilitation courses

    Ainutlaatuista, täydentävää ja epämääräistä: Osallistiedon hyödyntäminen kulttuuriympäristön arvottamisessa Sipoon Nikkilässä

    Get PDF
    The Finnish Cultural Foundation has funded the research of Eveliina Harsia and the European Commission's H2020 project Finest Twins (grant number 856602) research of Pilvi Nummi.Citizens' engagement with cultural environments is a central part of sustainable urban planning. In this article, we explore how diverse participatory data collected in Nikkilä, Sipoo, has been used in the valuation of the cultural environment and planning of the area. The results show that information is used sporadically, its role in planning is not articulated, and its impact on planning decisions is not expressed. However, experts value participatory information, even if it is not considered a valid argument for justifying planning decisions. As a conclusion, i.a., we provide suggestions for improving practices to put participatory information on an equal level with other planning information.Peer reviewe

    Crowdsourcing local knowledge with PPGIS and social media for urban planning to reveal intangible cultural heritage

    Get PDF
    In participatory urban planning, understanding local stakeholders’ viewpoints is central, and, thus, gathering local knowledge has become a frequent task in planning practice. However, the built cultural heritage is usually evaluated by experts neglecting the values and opinions of citizens. In this study, a crowdsourcing model for assessing local residents’ viewpoints and values related to the built cultural heritage of Nikkilä was developed. The aim was to find out if crowdsourcing with public participation GIS and social media is a functional method for revealing local people’s values, place-based memories and experiences. In the case study, non-professional knowledge was compared with expert knowledge and valuable knowledge about the intangible aspects of the built cultural heritage was reached through place-based memories. Apart from that, social media provided visual representations of place-based experiences and a tool for building a collective memory. Based on the results, it is evident that a multi-method crowdsourcing model can be a functional model for crowdsourcing local knowledge. However, there are several challenges in analysing data and using the knowledge in urban planning.Peer reviewe

    Verkko-osallistuminen kaavoituksen tukena: Käyttäjäkeskeinen näkökulma työkaluihin ja menetelmiin

    No full text
    Kansalaisten perusoikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu osallistuminen oman lähiympäristön suunnitteluun. Vuorovaikutuksen edistäminen ja osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen ovat kaavoitusviranomaisten vastuulla. Arjen vuorovaikutuksen siirtyessä tietoverkkoihin myös uusille Internet-pohjaisille osallistumistavoille on kysyntää. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin ja jatkokehitettiin kaavoituksen valmisteluvaihetta tukevia Internet-työkaluja. Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin lähtökohtia verkossa tapahtuvan osallistumisen suunnitteluun osallistuvan yhdyskuntasuunnittelun käytännöistä, lainsäädännöstä ja teoriasta sekä olemassa olevia verkkosovelluksia kartoittamalla. Tärkeimmiksi lähtökohdiksi nousivat hankkeen merkittävyys, osallistumisen laajuus, käyttäjäkeskeisyys sekä paikallisuuden tukeminen. Näitä näkökulmia tutkittiin empiirisessä osiossa, jossa kehitettiin verkko-osallistumissovellukset, niin sanotut suunnittelufoorumit, Espoon Nupurinkartanoon ja Histaan. Empiirisessä osiossa hyödynnettiin käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen prosessimallia. Keskeisiä menetelmiä olivat käyttäjätutkimus ja iteratiivinen prototyypin suunnittelu. Kokemukset suunnittelufoorumin aikaisemmista versioista ja toisen samantyyppisen verkko-osallistumissovelluksen käytettävyyden arviointi olivat lähtökohtina erityisesti Histan tapauksessa. Käyttäjäkeskeisen lähestymistavan etuina voidaan todeta käytettävyysnäkökulman lisäksi käyttäjien sitoutuminen sovelluksen käyttöön. Prototyypin iteratiivinen suunnittelu oli toimiva menetelmä käyttäjien kanssa toimimiseen. Menetelmä auttoi havainnollistamaan suunnitteluratkaisuja käyttäjille. Erityisen hyvin menetelmä tuki testauksen kohdentamista käsillä oleviin kysymyksiin ja ratkaisuihin suunnittelun eri vaiheissa. Tutkimuksen aikana havaittiin, että käyttäjäkeskeisyyden tulee työkalujen ja menetelmien ohella toteutua myös verkko-osallistumisprosessissa. Espoon kaupungin kaavoitusviranomaisten kanssa kehitettiin yhteistyömalli, joka linkittää verkko-osallistumisen viralliseen kaavoitusprosessiin. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin osa-alueita, jotka edellyttävät erityistä huomiota verkko-osallistumissovelluksia suunniteltaessa. Näitä ovat hankkeen, toimijoiden ja paikallisuuden analysointi. Nämä tekijät mahdollistavat sovelluksen käyttökontekstin ja lähtökohtien syvällisemmän ymmärtämisen. Internet-pohjaiset verkko-osallistumismenetelmät näyttävät tukevan perinteisiä menetelmiä paremmin yhdyskuntasuunnittelun jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä. Julkaisujärjestelmä mahdollistaa aineistojen säilyttämisen ja niiden saatavuuden vuosienkin jälkeen. Myös verkossa käyty keskustelu säilyy, ja aiheisiin voidaan palata suunnittelun myöhemmässä vaiheessa. Erityisesti kansalaiset saavat näin kokonaisvaltaisemman kuvan suunnitelmista ja niihin liittyvästä keskustelusta

    An Uncontrollable Factor? The Role of Social Media in Urban Planning

    No full text
    Along with the ongoing digital transformation, eParticipation tools are establishing their position in participatory urban planning practice. Despite social media being an essential part of the everyday life for many citizens, it is still seeking its role in Finnish planning-related public participation. The aim of this dissertation is to clarify the role of social media and its potential for urban planning, and to promote the development of a well-functioning electronic participation approach. The research design is a combination of an in-depth case study, which was carried out in a Finnish municipality through action research, and a broader survey and a workshop that focused on the role of social media in the context of urban planning in Finland. The theoretical framework builds on the tradition of participatory planning, and applies a dualistic model of eParticipation and the concept of planning culture. A central part of the framework is the concept of Extended Urban Planning, an approach that incorporates citizens' self-organization and people's everyday practices into planning. Based on the findings, the concept of planning culture is then extended towards a technology-oriented planning culture that emphasizes the impact of digitalization on urban planning. Based on the results, three different roles are suggested for social media in Extended Urban Planning: an interaction tool for participatory planning, a channel for bottom-up self-organization, and a source of information that reflects everyday practices. However, the results show that the prevailing Finnish planning culture is difficult to combine with the self-organizing features and uncontrollability of social media. The vague and conflicting role of social media cannot be explained solely by planners' personal experiences and attitudes, but is mediated by the conscious and unconscious elements of local planning cultures, such as the Finnish urban planning culture with its strong roots in comprehensive rationalist planning. Open knowledge building and multidirectional interaction that integrates bottom-up self-organization with administrative top-down participation has been proposed as a starting point for smart city planning. Based on the findings of this research, in order to adequately benefit from the potentials of the open and participatory citizen society also in the context of urban planning, this approach together with the different roles of social media should be taken into account both in the development of local planning practices, and in the digitalization of land use planning in general, as well as in the ongoing renewal of the Finnish Land Use and Building Act.Digitalisaation myötä sähköisen osallistumisen työkalut ovat vakiintumassa osaksi vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun käytäntöjä. Vaikka sosiaalinen media on osa monen kansalaisen arkipäivää, hakee se vielä paikkaansa suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Väitöskirjan tavoitteena on selventää sosiaalisen median roolia ja antia kaupunkisuunnittelussa sekä edistää toimivan sähköisen vuorovaikutuksen kehittymistä. Tässä tutkimuksessa sähköisen vuorovaikutuksen innovaatioita tutkittiin ja kehitettiin monimenetelmäisen toimintatutkimuksen keinoin yhdessä suomalaisessa kunnassa. Lisäksi kaupunkisuunnittelun parissa työskentelevien kokemuksia ja odotuksia sosiaalisen median käytöstä kartoitettiin laajalla kyselytutkimuksella ja asiantuntijatyöpajalla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vuorovaikutteisen suunnittelun perinteelle. Tutkimuksessa sovelletaan laajennetun kaupunkisuunnittelun konseptia, joka liittää perinteiseen kaupunkisuunnitteluun kansalaisten itseorganisoituvan toiminnan ja arkielämän käytännöt. Lisäksi analysoinnissa sovelletaan suunnittelukulttuurin ja sähköisen osallistumisen kaksijakoisuuden malleja. Tutkimus tuottaa tulkinnan teknologiaorientoituneesta suunnittelukulttuurista, joka korostaa digitalisaation vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun. Tutkimustulosten valossa sosiaaliselle medialle esitetään laajennetun kaupunkisuunnittelun konseptissa kolme erilaista roolia: osallistuvan suunnittelun viestinnän ja vuorovaikutuksen väline, kansalaisten itseorganisoitumisen alusta sekä arkielämän käytäntöjä heijastavan informaation lähde. Tulokset kuitenkin osoittavat, että vallitsevaan suunnittelukulttuuriimme sosiaalinen media on vaikeasti sovitettavissa erityisesti sen itseorganisoituvuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi. Sosiaalisen median epäselvä ja ristiriitainen rooli ei selity ainoastaan kaupunkisuunnittelijoiden henkilökohtaisilla kokemuksilla ja asenteilla, vaan taustalla vaikuttavat myös paikalliset suunnittelukulttuurit sekä niihin liittyvät monet tiedostetut ja tiedostamattomat tekijät, kuten suomalaiselle kaupunkisuunnittelulle tyypillinen komprehensiivis-rationalistinen suunnitteluperinne. Tulevaisuuden älykkäälle kaupunkisuunnittelulle on ehdotettu lähtökohdaksi avointa tiedonrakentamista ja monensuuntaista sähköistä vuorovaikutusta, joka mahdollistaa myös alhaalta ylös ohjautuvan, sosiaalisen median tapaan itseorganisoituvan osallistumisen ja vaikuttamisen integroitumisen hallintojohtoiseen kaupunkisuunnitteluun. Jotta avoimen ja vuorovaikutteisen kansalaisyhteiskunnan voimavarat voisivat kanavoitua kaupunkisuunnitteluun, tämä tutkimus esittää, että sosiaalisen median eri roolit tulisi ottaa huomiooon niin paikallisten suunnittelukäytäntöjen kehittämisessä kuin suunnittelun tietojärjestelmien kehityksessä että maankäyttö- ja rakennuslain meneillään olevassa uudistamisessa

    "Ei kaupunkisuunnittelu ole mik√§√§n tykk√§√§misjuttu" ‚Äď Sosiaalisen median mahdollisuudet ja esteet kaupunkisuunnittelussa

    No full text
    Artikkeli tutkii sosiaalisen median roolia suomalaisen kaupunkisuunnittelun vuorovaikutteisten käytäntöjen parissa toimiville kohdistetun kyselytutkimuksen ja työpajan avulla. Tutkimuksen viitekehyksenä sovelletaan vuorovaikutteisen suunnittelun yhteistoiminnallisen rationaliteetin konseptia sekä sähköisen osallistumisen kaksijakoisuuden mallia, joka korostaa hallintolähtöisen osallistamisen ja ihmisten itseorganisoituvan osallistumisen eroja. Tulokset osoittavat, että sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa on ristiriitainen ja vasta muotoutumassa. Hallintolähtöisen ja itseorganisoituvan sähköisen osallistumisen integroituminen yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi edellyttäisi suunnittelukulttuurin muutosta erityisesti käytäntöjen ja asenteiden tasolla

    Social media data analysis in urban e-planning

    No full text
    Computational social media data analysis (SMDA) is opening up new possibilities for participatory urban planning. The aim of this study is to analyse what kind of computational methods can be used to analyse social media data to inform urban planning. A descriptive literature review of recent case study articles reveal that in this context SMDA has been applied mainly to location based social media data, such as geo-tagged Tweets, photographs and check-in data. There were only a few studies concerning the use of non-place-based data. Based on this review SMDA can provide planners with local knowledge about people's opinions, experiences, feelings, behaviour, and about the city structure. However, integration of this knowledge in planning and decision-making has not been completely successful in any of the cases. By way of a conclusion, a planning-led categorization of the SMDA method's tools and analysis results is suggested.Peer reviewe
    corecore