29 research outputs found

    Late Latin Charter Treebank : contents and annotation

    Get PDF
    This paper describes the construction and annotation of the Late Latin Charter Treebank, a set of three dependency treebanks (LLCT1, LLCT2 and LLCT3) which together contain 1,261 Early Medieval Latin documentary texts (i.e., original charters) written in Italy between AD 714 and 1000 (about 594,000 tokens). The paper focusses on matters which a linguistically or philologically inclined user of LLCT needs to know: the criteria on which the charters were selected, the special characteristics of the annotation types utilised, and the geographical and chronological distribution of the data. In addition to normal queries on forms, lemmas, morphology and syntax, complex philological research settings are enabled by the textual annotation layer of LLCT, which indicates abbreviated and damaged words, as well as the formulaic and non-formulaic passages of each charter.Peer reviewe

    From memory or formulary : how were medieval documentary formulae reproduced?

    Get PDF
    This paper reviews the state of the art concerning how documentary formulae were reproduced in early medieval private charters written in Latin. It assesses the theoretical considerations and empirical evidence supporting one or the other of the two main hypotheses: i) that charter scribes copied the formulae from models or ii) that they had memorized the formulae and reproduced them from memory each time they wrote a new charter. While proposing that the memorization hypothesis is more robust, I also recognise intermediate positions.Peer reviewe

    Theoretical and pragmatic considerations on the lemmatization of non-standard Early Medieval Latin charters

    Get PDF
    This paper discusses the theoretical bases as well as the pragmatic implementation of the lemmatization of the Late Latin Charter Treebanks (LLCT). LLCT is a set of three dependency treebanks (LLCT1, LLCT2, LLCT3) of Early Medieval Latin documentary texts (charters) written in Italy between AD 714 and 1000 (c. 594,000 tokens). The original model for the lemmatization of LLCT was the Latin Dependency Treebank (LDT), which is mainly Classical standard Latin and based on the entries of Lewis and Short’s Latin Dictionary. Since LLCT reflects later linguistic developments of Latin and contains a plethora of non-standard proper names, particular attention is paid to how non-standard lexemes are lemmatized systematically to make the lemmatization maximally usable. The theoretical underpinnings to manage the lemmatization boil down to two principles: the evolutionary principle and the parsimony principle.Peer reviewe

    Subjektin sijamuoto 700- ja 800-luvun toscanalaisten asiakirjojen latinassa

    Get PDF
    The object of this study is the case marking of the subject in early medieval charter Latin. The work explores whether and how the nominative/accusative-type morphosyntactic alignment changed into a semantically motivated (active/inactive) alignment in Late Latin before the disappearance of the case system. It is known that the accusative originally the case of the direct object extended in Late Latin to the subject function in which Classical Latin allowed only the nominative. On this basis, it has been postulated that in Late Latin the nominative/accusative contrast was (re)semanticized so that the nominative came to encode all the Agent-like arguments and the accusative all the Patient-like arguments. The study examines which semantic and syntactic factors determine the selection of the subject case in each subject/finite verb combination in the Late Latin Charter Treebank (LLCT). The LLCT is an annotated corpus of Latin charter texts (c. 200,000 words) written in Tuscany between AD 714 and 869. The central result of the study is that the Latin of the LLCT shows a semantically based morphosyntactic alignment in those parts of nominal declension where the morphological contrast between nominative- and accusative-based forms is morphophonologically intact. The following picture of intransitivity split turns up: the low-animacy subjects of the LLCT occur more often in the accusative than do the agentive high-animacy subjects. Likewise, the accusative percentage of SO subject constructions is higher than that of A/SA subject constructions. The common denominator of the examined semantic variables is likely to be the control exercised by the subject over the verbal process. Syntactic factors seem to influence the case distribution pattern as well. For example, the immediate preverbal position of the subject implies a high retention of the nominative. The immediate preverbal position of SV(O) language is a canonical subject position where the syntactic complexity measured as dependency lengths is at its lowest and the cohesion of the verbal nucleus at its highest. Thus, a by then already marked nominative form results. The control of the subject over the verbal process (semantic variable) and the cohesion of the verbal nucleus (syntactic variable) may be partly conflated, i.e., both may affect the subject case selection in certain conditions.Klassisessa latinassa subjektin sijamuoto oli nominatiivi ja suoran objektin akkusatiivi. Myöhäislatinassa akkusatiivia alettiin käyttää myös subjektin sijana. Tämä tutkimus selvittää varhaiskeskiaikaisen asiakirjakorpuksen avulla, miten klassisen latinan nominatiivi akkusatiivi-perustainen sijamerkintäjärjestelmä muuttui vähitellen semanttisesti motivoituneeksi aktiivi inaktiivi-järjestelmäksi. Semanttisessa sijamerkinnässä nominatiivi erikoistuu merkitsemään kaikkia argumentteja, jotka ovat semanttiselta rooliltaan agentteja, ja akkusatiivi argumentteja, jotka ovat rooliltaan patientteja. Huolimatta järjestelmän semanttisuudesta myös syntaktisten tekijöiden oletetaan vaikuttavan sijamerkintään. Tutkin, mitkä semanttiset ja syntaktiset muuttujat näyttävät parhaiten selittävän subjektin sijamuodon kussakin Late Latin Charter Treebankin (LLCT) subjekti finiittiverbi-yhtymässä. LLCT on latinankielisten asiakirjatekstien annotoitu korpus (n. 200 000 sanaa), joka sisältää 519 asiakirjaa Toscanasta Italiasta vuosilta 714 869 jKr. Tutkimuksen perusteella LLCT:n latinassa vallitsi semanttisesti motivoitunut sijamerkintäjärjestelmä niissä taivutusluokissa, joissa oli säilynyt morfofonologinen ero nominatiivi- ja akkusatiivipohjaisten muotojen välillä: tarkoitteeltaan elottomat subjektit esiintyvät useammin akkusatiivissa kuin tarkoitteeltaan elolliset, agentiiviset subjektit. Vastaavasti epäakkusatiivisten rakenteiden SO-subjektit ovat useammin akkusatiivissa kuin epäergatiivisten ja transitiivisten rakenteiden A/SA-subjektit. Tutkittuja semanttisia muuttujia näyttää yhdistävän se, kuinka vahvasti subjekti kontrolloi predikaattiverbin ilmaisemaa tilaa tai toimintaa. Myös syntaktiset tekijät näyttävät vaikuttavan LLCT:n subjektien sijajakaumaan. Esimerkiksi välittömästi ennen predikaattiverbiä sijaitsevissa subjekteissa nominatiivi on erityisen yleinen. Predikaattiverbiä edeltävä asema on SV(O)-kielessä subjektin kanoninen asema, jossa dependenssietäisyytenä mitattu syntaktinen kompleksisuus on minimissään ja verbin ja sen argumenttien välinen koheesio vahvimmillaan. Tällainen ympäristö sallii oletettavasti tunnusmerkittömästä tunnusmerkkiseksi muuttuneen nominatiivin realisoitumisen. Subjektin verbaaliprosessiin kohdistama kontrolli (semanttinen muuttuja) ja verbin sekä sen argumenttien välinen koheesio (syntaktinen muuttuja) näyttävät sulautuneen osittain yhteen

    Riitajuttuja paavin kuuriassa

    Get PDF
    Arvosteltu teos: Kirkollisen oikeudenkäytön päälähteillä: Sacra Romana Rotan toiminta ja sen oikeudellinen tausta myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alun taitteessa / Kirsi Salonen. Helsinki : Suomen kirkkohistoriallinen seura : Tiedekirja [jakaja], 2012

    Neutro plurale e femminile singolare: il fattore grafico nell'interpretazione delle peculiarità della declinazione tardolatina

    Get PDF

    A New Latin Treebank for Universal Dependencies : Charters between Ancient Latin and Romance Languages

    Get PDF
    The present work introduces a new Latin treebank that follows the Universal Dependencies (UD) annotation standard. The treebank is obtained from the automated conversion of the Late Latin Charter Treebank 2 (LLCT2), originally in the Prague Dependency Treebank (PDT) style. As this treebank consists of Early Medieval legal documents, its language variety differs considerably from both the Classical and Medieval learned varieties prevalent in the other currently available UD Latin treebanks. Consequently, besides significant phenomena from the perspective of diachronic linguistics, this treebank also poses several challenging technical issues for the current and future syntactic annotation of Latin in the UD framework. Some of the most relevant cases are discussed in depth, with comparisons between the original PDT and the resulting UD annotations. Additionally, an overview of the UD-style structure of the treebank is given, and some diachronic aspects of the transition from Latin to Romance languages are highlighted.Peer reviewe

    Relatório de estágio em farmácia comunitária

    Get PDF
    Relat√≥rio de est√°gio realizado no √Ęmbito do Mestrado Integrado em Ci√™ncias Farmac√™uticas, apresentado √† Faculdade de Farm√°cia da Universidade de Coimbr

    Neutri Ravennan papyruksissa : määrällinen ja laadullinen analyysi neutrikategorian tilasta ja muutoksesta myöhäislatinalaisessa tekstikorpuksessa

    No full text
    Tutkielmani aineistona ovat Ravennan papyrukset, jotka on kirjoitettu vuosien 433 ja n. 750 v√§lill√§ Italiassa. N√§it√§ latinankielisi√§ originaaliasiakirjoja on 59 kappaletta, ja ne sis√§lt√§v√§t yhteens√§ n. 19 000 sanaa. Tarkastelen kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin neutrin tilaa dokumenttien kieless√§, joka on vahvasti asiakirjakaavan s√§√§telem√§√§. Menetelm√§ni perustuvat substantiivien taivutusp√§√§tteiden m√§√§rien vertailuun. Pronominit ja sukunsa kongruenssin v√§lityksell√§ saavat m√§√§reet on j√§tetty tilastoinnin ulkopuolelle. Ensisijaisesti keskityn 2. deklinaation yksik√∂llisen um-p√§√§tteisen neutrin maskuliinisoitumiseen ja a-p√§√§tteisen monikon feminiinisoitumiseen. Vertaan havaintojani muista my√∂h√§islatinalaisista teksteist√§ laadittuihin vastaaviin analyyseihin. Romaanisissa kieliss√§ ei neutria en√§√§ ole, mutta Ravennan papyrusten kieless√§ sill√§ on edelleen oma, joskin usein klassisesta normista poikkeava asemansa. On havaittavissa eriasteisia muutoksia: vain harvat neutrisubstantiivit ovat vaihtaneet sukuaan kiistattomasti (esim. labellos, authenticas), kun sen sijaan monet esiintyv√§t muodollisesti neutrissa mutta saavat ei-neutrisia m√§√§reit√§ (esim. venientem...eundem spat ium); er√§s muutoksen laji n√§kyy tilastollisena taipumuksena suosia neutrin p√§√§tteit√§ (-um, -a) jopa v√§√§riss√§ yhteyksiss√§. Neutri oli muuttunut pelk√§st√§√§n muodollisin perustein m√§√§rittyneeksi kategoriaksi. Siit√§ todistaa 3. deklinaation neutrin yksik√∂n akkusatiivimuodon s√§ilyminen (esim. akk. ius muttei koskaan iurem). Toisekseen um-p√§√§te (√§√§ntyi [o]), joka miellettiin neutrille tunnusomaiseksi, s√§ilyy akkusatiiviobjektina k√§ytetyss√§ neutrissa (93 %) maskuliinia (39 %) varmemmin ja tunkeutuu ablatiiviin useammin neutrissa (10 %) kuin maskuliinissa (2 %). Prepositiorektioissa vastaavat jakaumat ovat yll√§tt√§en kooltaan p√§invastaisia. Ilmi√∂t√§ ei voi selitt√§√§ tilastoni perusteella tyydytt√§v√§sti. Yksik√∂llisten neutrien sukumuutos on morfologisesti motivoitunutta, monikollisten semanttisperusteista. Sellaiset monikolliset a-p√§√§tteiset neutrit, jotka on voitu mielt√§√§ kollektiivisuutensa vuoksi yksik√∂iksi, esim. mńĀla ‚Äôomenat; omenaa‚Äô, on my√∂h√§islatinassa helposti tulkittu yksik√∂n feminiineiksi. Ravennan papyrusten akkusatiiviobjekteissa 1. deklinaation feminiinin a-p√§√§te (eik√§ -am) esiintyy 51 %:ssa tapauksista, kun taas 3. deklinaation maskuliineilla ja feminiineill√§ virheellinen p√§√§te -e (eik√§ -em) on vain 15 %:ssa. √Ą√§ntym√§tt√∂m√§ksi muuttunut loppu-m unohtuu siis useammin 1:sess√§ kuin 3. deklinaatiossa, jossa p√§√§te ei voi sekaantua monikon neutrin p√§√§tteen kanssa. Lis√§ksi 1. deklinaation yksik√∂n ablatiiveista ep√§korrekteja eli amp√§√§tteisi√§ on 0 %, kun taas ep√§korrekti -em esiintyy 3. deklinaation maskuliineilla ja feminiineill√§ 10 %:ssa adverbiaalisista ablatiiveista. Feminiinille varattua m-p√§√§tett√§ ei 1. deklinaatiossa hevin yhdistetty neutrin monikon merkityst√§ omaksuneeseen a-muotoon. Neutri ei ollut en√§√§ puhutun kielen luonnollinen kategoria, vaan sen k√§ytt√∂ opittiin kirjallisen koulutuksen yhteydess√§. Neutrikategoria koettiin luonteeltaan teoreettiseksi, joten on helppo ymm√§rt√§√§, ett√§ kirjoittajat pyrkiv√§t sitomaan sen tiettyihin morfologisiin ulkoasuihin. Neutrille tyypillisiksi koetut roolit pirstoutuivat erillisiksi, muotopiirteen m√§√§ritt√§miksi saarekkeiksi, jollaisina pid√§n um-p√§√§tteen s√§ilymist√§ ja yleistymist√§, 3. deklinaation neutrin akkusatiivin s√§ilymist√§ p√§√§tteett√∂m√§n√§ sek√§ neutrisen perfektipartisiipin k√§ytt√∂√§ ep√§m√§√§r√§isten korrelaattien yhdist√§j√§n√§
    corecore