Forms of professional interkinesthesia in nurses' body work: A case study of an infant's stepping

Moving their bodies in knowledgeable and professional ways in order to handle and connect affectively with infants entails a large part of child health care nurses' work. We deploy a phenomenological approach to videoanalysis of interaction to analyze an episode of a 1-month-old infant visiting the child health care clinic with their caregiver to have their body assessed for a neonatal stepping. Focusing on the co-movement of the baby and the nurse, we ask: how do various ways of moving as a co-embodied entity allow and corporeally prompt the baby's age-appropriate bodily ability to emerge? We develop the notion of professional interkinesthesia to indicate specific forms of body work of nurses which in this case entails moving together with the baby to make her successfully perform a specific health care task—the stepping. Building on Charles Goodwin's concept of professional vision, we uncover how the nurse moves and touches the infant's body in ways relevant to the institutional task. The study shows that accomplishing “normally” developed neonatal stepping is not work accomplished by the baby alone but requires that the bodies of the baby and the professional move in unison. While neonatal stepping is but one specific type of health care task, we propose that nurses' work entails numerous forms of professional touch and interkinesthesia that make it possible to successfully perform different types of health care operations.publishedVersionPeer reviewe

Cries of Pleasure and Pain : Vocalizations Communicating How Touch Feels in Romantic Relationships

Research on interaction has recently ventured into the domain of sensoriality, hitherto considered inaccessible for video analysis. This article contributes to this emerging field by targeting the interface of touch and vocal sound, dissecting the intersubjective potential of sounding when bodies are intertwined. Studying naturally occurring affective episodes between romantic partners at their homes with the methods of multimodal interaction analysis, we demonstrate how vocalization can express comfort and thus lead to extension of mutual bodily contact, or inform of discomfort, which leads to swift release of the problematic contact. We argue that, by providing immediate and nuanced access to other participants’ ongoing bodily experiences, haptic sensoriality is partially distributed into the auditory domain. The relevance of progressivity in body contact is continuously negotiated and has moral, social, and relational implications, providing grounds for continuous realization of consent. Data are in Finnish.Peer reviewe

Exploring Nurse Responses to Spontaneous Breastfeeding Episodes During Routine Infant Health Checks in Finland: A Multimodal Conversation Analytic Approach

Support for mothers’ uptake and longevity in breastfeeding is a global health priority. The benefits of breastfeeding are well documented, ranging from immediate health benefits for the infant that include provision of the best nutrition, to longer-term impacts such as reducing the risk of future digestive complications and obesity in adulthood. We analyze how impromptu breastfeeding might be supported by health-care nurses in Finnish maternity and child health clinics during routine infant health checks. The video data analyzed explore naturally occurring breastfeeding during these clinic encounters, using the analysis of ethnomethodology and conversation analysis (EMCA) approach to explore breastfeeding interactions between mothers, infants, and nurses. Findings demonstrate that, in extract 1 the nurse makes herself freely available, offering verbal and physical support when needed, and in extract 2 the mother manages a close intimate interaction feeding her baby whilst also engaging in knowledge exchange regarding important information with the nurse. We discuss how spontaneous breastfeeding interactions during routine clinic visits provide opportunities for nurses to support breastfeeding, where they are acknowledged as rather complex activities requiring focus. Considerations for professional practice are made by exploring how these early perinatal visits provide opportunities for nurses to observe and converse with mothers about how they are managing breastfeeding. A further conclusion suggests that an EMCA methodological exploration of breastfeeding interactions can inform future nurse practice in Finland and other countries

Variation in Structure and Process of Care in Traumatic Brain Injury: Provider Profiles of European Neurotrauma Centers Participating in the CENTER-TBI Study.

INTRODUCTION: The strength of evidence underpinning care and treatment recommendations in traumatic brain injury (TBI) is low. Comparative effectiveness research (CER) has been proposed as a framework to provide evidence for optimal care for TBI patients. The first step in CER is to map the existing variation. The aim of current study is to quantify variation in general structural and process characteristics among centers participating in the Collaborative European NeuroTrauma Effectiveness Research in Traumatic Brain Injury (CENTER-TBI) study. METHODS: We designed a set of 11 provider profiling questionnaires with 321 questions about various aspects of TBI care, chosen based on literature and expert opinion. After pilot testing, questionnaires were disseminated to 71 centers from 20 countries participating in the CENTER-TBI study. Reliability of questionnaires was estimated by calculating a concordance rate among 5% duplicate questions. RESULTS: All 71 centers completed the questionnaires. Median concordance rate among duplicate questions was 0.85. The majority of centers were academic hospitals (n = 65, 92%), designated as a level I trauma center (n = 48, 68%) and situated in an urban location (n = 70, 99%). The availability of facilities for neuro-trauma care varied across centers; e.g. 40 (57%) had a dedicated neuro-intensive care unit (ICU), 36 (51%) had an in-hospital rehabilitation unit and the organization of the ICU was closed in 64% (n = 45) of the centers. In addition, we found wide variation in processes of care, such as the ICU admission policy and intracranial pressure monitoring policy among centers. CONCLUSION: Even among high-volume, specialized neurotrauma centers there is substantial variation in structures and processes of TBI care. This variation provides an opportunity to study effectiveness of specific aspects of TBI care and to identify best practices with CER approaches

Variation in general supportive and preventive intensive care management of traumatic brain injury: a survey in 66 neurotrauma centers participating in the Collaborative European NeuroTrauma Effectiveness Research in Traumatic Brain Injury (CENTER-TBI) study

Abstract Background General supportive and preventive measures in the intensive care management of traumatic brain injury (TBI) aim to prevent or limit secondary brain injury and optimize recovery. The aim of this survey was to assess and quantify variation in perceptions on intensive care unit (ICU) management of patients with TBI in European neurotrauma centers. Methods We performed a survey as part of the Collaborative European NeuroTrauma Effectiveness Research in Traumatic Brain Injury (CENTER-TBI) study. We analyzed 23 questions focused on: 1) circulatory and respiratory management; 2) fever control; 3) use of corticosteroids; 4) nutrition and glucose management; and 5) seizure prophylaxis and treatment. Results The survey was completed predominantly by intensivists (n = 33, 50%) and neurosurgeons (n = 23, 35%) from 66 centers (97% response rate). The most common cerebral perfusion pressure (CPP) target was > 60 mmHg (n = 39, 60%) and/or an individualized target (n = 25, 38%). To support CPP, crystalloid fluid loading (n = 60, 91%) was generally preferred over albumin (n = 15, 23%), and vasopressors (n = 63, 96%) over inotropes (n = 29, 44%). The most commonly reported target of partial pressure of carbon dioxide in arterial blood (PaCO2) was 36–40 mmHg (4.8–5.3 kPa) in case of controlled intracranial pressure (ICP) < 20 mmHg (n = 45, 69%) and PaCO2 target of 30–35 mmHg (4–4.7 kPa) in case of raised ICP (n = 40, 62%). Almost all respondents indicated to generally treat fever (n = 65, 98%) with paracetamol (n = 61, 92%) and/or external cooling (n = 49, 74%). Conventional glucose management (n = 43, 66%) was preferred over tight glycemic control (n = 18, 28%). More than half of the respondents indicated to aim for full caloric replacement within 7 days (n = 43, 66%) using enteral nutrition (n = 60, 92%). Indications for and duration of seizure prophylaxis varied, and levetiracetam was mostly reported as the agent of choice for both seizure prophylaxis (n = 32, 49%) and treatment (n = 40, 61%). Conclusions Practice preferences vary substantially regarding general supportive and preventive measures in TBI patients at ICUs of European neurotrauma centers. These results provide an opportunity for future comparative effectiveness research, since a more evidence-based uniformity in good practices in general ICU management could have a major impact on TBI outcome

Variation in neurosurgical management of traumatic brain injury

Background: Neurosurgical management of traumatic brain injury (TBI) is challenging, with only low-quality evidence. We aimed to explore differences in neurosurgical strategies for TBI across Europe. Methods: A survey was sent to 68 centers participating in the Collaborative European Neurotrauma Effectiveness Research in Traumatic Brain Injury (CENTER-TBI) study. The questionnaire contained 21 questions, including the decision when to operate (or not) on traumatic acute subdural hematoma (ASDH) and intracerebral hematoma (ICH), and when to perform a decompressive craniectomy (DC) in raised intracranial pressure (ICP). Results: The survey was completed by 68 centers (100%). On average, 10 neurosurgeons work in each trauma center. In all centers, a neurosurgeon was available within 30 min. Forty percent of responders reported a thickness or volume threshold for evacuation of an ASDH. Most responders (78%) decide on a primary DC in evacuating an ASDH during the operation, when swelling is present. For ICH, 3% would perform an evacuation directly to prevent secondary deterioration and 66% only in case of clinical deterioration. Most respondents (91%) reported to consider a DC for refractory high ICP. The reported cut-off ICP for DC in refractory high ICP, however, differed: 60% uses 25 mmHg, 18% 30 mmHg, and 17% 20 mmHg. Treatment strategies varied substantially between regions, specifically for the threshold for ASDH surgery and DC for refractory raised ICP. Also within center variation was present: 31% reported variation within the hospital for inserting an ICP monitor and 43% for evacuating mass lesions. Conclusion: Despite a homogeneous organization, considerable practice variation exists of neurosurgical strategies for TBI in Europe. These results provide an incentive for comparative effectiveness research to determine elements of effective neurosurgical care

Sosiaalisen median strategia M.A.S.I. Company Oy:lle

Tämä opinnäytetyö on tehty toimeksiantona M.A.S.I. Company Oy:lle ja se on toteutettu vuoden 2017 aikana. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää toimeksiantajan sosiaalisen median markkinointiviestintää ja luoda sosiaalisen median strategia yrityksen toiminnan tueksi. Sosiaalisen median strategian avulla määritellään, miten yrityksen markkinointia toteutetaan sosiaalisessa mediassa ja millä tavoin yrityksen liiketoiminnalliset tavoitteet saavutetaan. Lisäksi sen avulla luodaan yrityksen toiminnalle johdonmukaisuutta. Opinnäytetyö koostuu kahdesta osasta, opinnäytetyöraportista ja produktista. Raportin ensimmäisessä osiossa käsitellään sosiaalista mediaa osana yrityksen markkinointia ja pohditaan mitä hyötyä sosiaalisen median käyttämisestä on yritykselle. Samalla syvennytään siihen, mitä hyvän sisällön tuottamisessa tulee ottaa huomioon, mitä kanavia voidaan käyttää, mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media tarjoaa verrattuna perinteiseen markkinointiin. Lisäksi otetaan katsaus sosiaalisen median tuleviin trendeihin. Raportoinnin toisessa osiossa käydään vetoketjumallin mukaisesti läpi sosiaalisen median strategian merkitys organisaatiolle yhdessä toiminnan kuvauksen kanssa. Osiossa yhdistyvät teoria sosiaalisen median strategian luomisesta sekä opinnäytetyön käytännön toteutus eri sosiaalisen median strategiamalleja hyödyntäen. Opinnäytetyön produkti eli sosiaalisen median strategia M.A.S.I. Company Oy:lle sisältää ohjeistuksen siitä, miltä pohjalta M.A.S.I. Company Oy:n sosiaalisen median markkinointia tulisi toteuttaa. Produkti on tuotettu toimeksiantajan edustajan kanssa yhteistyössä ja sen työstäminen perustuu tämän opinnäytetyön raportointiosioon. Työn tuloksena on saatu sosiaalisen median strategia, jolla luodaan selkeät linjat M.A.S.I. Company Oy:n sosiaalisen median markkinointiviestinnän toteuttamiseen. Sosiaalisen median strategiassa on määritelty yrityksen markkinointiviestinnän tavoitteet ja tämän hetkiset kehittämiskohteet sekä tavat niiden saavuttamiseen. Opinnäytetyön perusteella saadut kehitysehdotukset on koottu toiminnan kuvauksen yhteyteen. Opinnäytetyössä saatujen tulosten hyödynnettävyyttä toimeksiantajan toiminnassa on arvioitu toimeksiantajalta saadun palautteen mukaan. Opinnäytetyö on hyödyttänyt toimeksiantajan toimintaa sosiaalisessa mediassa suuresti ja tarjonnut konkreettisia ideoita sosiaalisen median markkinoinnin kehittämiseen. Lisäksi työ on antanut uutta näkökulmaa yrityksen brändien markkinoimiseksi sosiaalisen mediassa sekä uusia ideoita sosiaalisen median markkinoinnin suunnittelemiseen ja toteuttamiseen

VUOSIEN 1996 JA 2010 HOMOILLAT SUURENNUSLASIN ALLA - Queer-teorian inspiroima diskurssianalyyttinen tutkimus sukupuolen, seksuaalisuuden ja perheen rakentumisesta ajankohtaisohjelmissa

Tutkielmani kohteena ovat Ylellä vuosina 1996 ja 2010 esitetyt Ajankohtaisen kakkosen Homoillat, joissa keskusteltiin mies- ja naisparien oikeudesta parisuhteen rekisteröintiin ja kumppanin lapsen adoptioon (vuosi 1996) sekä avioliitto- ja ulkoisen adoption oikeudesta (vuosi 2010). Tutkimuskysymykseni ovat: Minkälaisia ajassa ja paikassa muuttuvia diskursseja Ylellä vuosina 1996 ja 2010 esitetyissä ajankohtaisen kakkosen Homoilloissa rakennetaan seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja perheestä ja minkälaisia kulttuurikohtaisesti uskottavia retorisia vakuuttamisen keinoja näiden rakentamiseen käytetään? Pohdin myös, minkälaisille taustaoletuksille Ylellä esitetyt Homoillat rakentuvat ja minkälaisia olemisen tai tekemisen muotoja ne mahdollisesti rajaavat ymmärrettävyyden ulkopuolelle. Sosiaalisen konstruktionismin laajaan taustateoriaan sijoittuvan tutkielmani metodologiassa yhdistelen sosiaalipsykologista diskurssianalyysiä, retorista sosiaalipsykologiaa ja keskusteluanalyysiä, feminististä tutkimusta sekä assimilaatiopolitiikka -kriittistä queer-teoreettista otetta. Koska yhdistelen monia suuntauksia, jotka ovat tähän mennessä yhdenmukaisuuksistaan huolimatta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pysytelleet erillään, tutkielmallani on myös metodologisia tavoitteita. Tarkoitukseni on myös liittää saamani tulokset laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ilmapiiriin. Aineistosta löytämäni silmiinpistävimmät diskurssit, joita analysoin tutkimuksessani, ovat luonnollisuusdiskurssi, sairaus-, poikkeavuus-, rikkinäisyysdiskurssi, perinteinen perhe ja yhteiskunnan jatkuvuus -diskurssi, lapsen etu -diskurssi, tasavertaisuus- ja ihmisoikeusdiskurssi, kristinusko- ja raamattudiskurssi, rakkaus- ja tunnediskurssi sekä epädiskurssi eli poissaoloja. Näistä jälkimmäinen, poissaoloja, viittaa tekemääni havaintoon, että Homoillat rakentuvat pitkälti ydinperhe-, parisuhde- ja avioliittoideologiaan, jossa unohdetaan ne sekä lesbo, homo- ja bi- että heteroseksuaaliset olemisen muodot, jotka eivät halua rakentaa elämäänsä familistisen ideologian muottiin. Epädiskurssi viittaa niihin Homoiltojen formaattiin sopimattomiin soraääniin, joista Homoiltojen keskusteluissa kuitenkin on kuultavissa häivähdyksiä. Diskurssien lisäksi paikannan niitä konkreettisia vakuuttamisen keinoja, joita keskustelijat käyttävät puheessaan retorisina keinoina. Asiasanat:hetero-, homo-, lesbo- ja biseksuaalisuus, parisuhdelainsäädäntö, diskurssi, vakuuttamisen keino, queer-teoria ja feministinen tutkimu

VUOSIEN 1996 JA 2010 HOMOILLAT SUURENNUSLASIN ALLA - Queer-teorian inspiroima diskurssianalyyttinen tutkimus sukupuolen, seksuaalisuuden ja perheen rakentumisesta ajankohtaisohjelmissa

Tutkielmani kohteena ovat Ylellä vuosina 1996 ja 2010 esitetyt Ajankohtaisen kakkosen Homoillat, joissa keskusteltiin mies- ja naisparien oikeudesta parisuhteen rekisteröintiin ja kumppanin lapsen adoptioon (vuosi 1996) sekä avioliitto- ja ulkoisen adoption oikeudesta (vuosi 2010). Tutkimuskysymykseni ovat: Minkälaisia ajassa ja paikassa muuttuvia diskursseja Ylellä vuosina 1996 ja 2010 esitetyissä ajankohtaisen kakkosen Homoilloissa rakennetaan seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja perheestä ja minkälaisia kulttuurikohtaisesti uskottavia retorisia vakuuttamisen keinoja näiden rakentamiseen käytetään? Pohdin myös, minkälaisille taustaoletuksille Ylellä esitetyt Homoillat rakentuvat ja minkälaisia olemisen tai tekemisen muotoja ne mahdollisesti rajaavat ymmärrettävyyden ulkopuolelle. Sosiaalisen konstruktionismin laajaan taustateoriaan sijoittuvan tutkielmani metodologiassa yhdistelen sosiaalipsykologista diskurssianalyysiä, retorista sosiaalipsykologiaa ja keskusteluanalyysiä, feminististä tutkimusta sekä assimilaatiopolitiikka -kriittistä queer-teoreettista otetta. Koska yhdistelen monia suuntauksia, jotka ovat tähän mennessä yhdenmukaisuuksistaan huolimatta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pysytelleet erillään, tutkielmallani on myös metodologisia tavoitteita. Tarkoitukseni on myös liittää saamani tulokset laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja ilmapiiriin. Aineistosta löytämäni silmiinpistävimmät diskurssit, joita analysoin tutkimuksessani, ovat luonnollisuusdiskurssi, sairaus-, poikkeavuus-, rikkinäisyysdiskurssi, perinteinen perhe ja yhteiskunnan jatkuvuus -diskurssi, lapsen etu -diskurssi, tasavertaisuus- ja ihmisoikeusdiskurssi, kristinusko- ja raamattudiskurssi, rakkaus- ja tunnediskurssi sekä epädiskurssi eli poissaoloja. Näistä jälkimmäinen, poissaoloja, viittaa tekemääni havaintoon, että Homoillat rakentuvat pitkälti ydinperhe-, parisuhde- ja avioliittoideologiaan, jossa unohdetaan ne sekä lesbo, homo- ja bi- että heteroseksuaaliset olemisen muodot, jotka eivät halua rakentaa elämäänsä familistisen ideologian muottiin. Epädiskurssi viittaa niihin Homoiltojen formaattiin sopimattomiin soraääniin, joista Homoiltojen keskusteluissa kuitenkin on kuultavissa häivähdyksiä. Diskurssien lisäksi paikannan niitä konkreettisia vakuuttamisen keinoja, joita keskustelijat käyttävät puheessaan retorisina keinoina. Asiasanat:hetero-, homo-, lesbo- ja biseksuaalisuus, parisuhdelainsäädäntö, diskurssi, vakuuttamisen keino, queer-teoria ja feministinen tutkimu

Kosketusvälitteinen interkorporeaalisuus äitien ja heidän lastensa ryhmässä : Vuorovaikutuksen mikroanalyysi intiimiyden ja osallistumisen käytänteistä

Tämä tutkimus käsittelee kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta, äitien ja heidän 2–3 -vuotiaiden lastensa välillä, Tyttöjen Talon ryhmässä. Tutkimuksen aineisto koostuu ryhmän videoiduista tapaamiskerroista. Analyysi keskittyy siihen, miten äidit, lapset ja ryhmän ohjaaja kommunikoivat toistensa kanssa koko kehoillaan, samalla kun ryhmän äidit osallistuvat erilaisiin taidetta hyödyntäviin ryhmätehtäviin. Tutkimus hyödyntää mikrovideoanalyysiä tuodakseen esiin, miten ryhmän jäsenet vuorovaikuttavat toistensa kanssa erilaisilla kosketuskäytänteillä. Nämä käytänteet koostuvat siitä, miten kehot organisoituvat erilaisiin kosketusasetelmiin ja tarkkaavaisuus muodostelmiin; tekevät siirtymiä näissä asetelmissa ja formaatioissa; sekä osallistuvat erilaisiin esineiden ojentamista ja vastaanottamista koskeviin käytänteisiin. Analyysi osoittaa, että edellä mainittujen käytänteiden avulla ryhmän jäsenet neuvottelevat kehojensa välisestä intiimiydestä ja ryhmän aktiviteetteihin osallistumisesta. Tutkimus tuo esiin, että kosketukseen perustuvan intrekorporeallisuuden tilassa liikkuvat ja elävät kehot eivät ole erotettavissa kommunikoivista kehoista. Kosketukseen perustuvaa interkorporeaalisuutta voi näin ollen parhaiten kuvata äitien ja lasten kehojen yhdessä asuttamana kosketuksen ekologiana. Täten silloin, kun kehot toimivat ja liikkuvat samalla kun ovat kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa, ne eittämättä kommunikoivat toisilleen, mitä ovat hetki hetkeltä tekemässä ja aikovat tehdä seuraavaksi. Tämä hiljainen kommunikaatio on monitasoista: käytännöllisiä toimintoja koskevat liikkeet eivät ainoastaan kommunikoi, mitä keho hetki hetkeltä tekee, vaan näitä konkreettisia toimintoja voidaan myös hyödyntää resursseina erilaisiin vuorovaikutusprojekteihin. Esimerkkejä tällaisista käytännöllisiin kehon liikkeisiin sisällytetyistä vuorovaikutusprojekteista ovat erilaisten tunnetilojen kommunikointi, toisen kehon orientaation tai tarkkaavaisuuden kontrollointi, sekä kommunikointi tarpeesta olla kosketuksessa toiseen kehoon. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa, että kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus on kehojen moninaisen ja alituisen kommunikoinnin kehto. Tutkimus täydentää edellisiä tutkimuksia, jotka ovat hyödyntäneet mikrovuorovaikutuksen analyysiä tutkiakseen kehollista kommunikaatiota. Tämä tutkimus esittelee kuitenkin myös kosketusvuorovaikutuksen tason, joka ylittää fokusoidun vuorovaikutuksen rajat: kehojen välisen kommunikaation, joka tapahtuu olemalla yhdessä kosketukseen perustuvassa interkorporeaalisuuden tilassa. Tutkimus näin ollen esittelee uudenlaisen metodologisen avauksen, joka keskittyy siihen, miten interkorporeaalisuutta voi analysoida videonauhoitusten avulla. Täten tutkimus avaa myös monenlaisia mahdollisuuksia tutkimukselle tulevaisuudessa. Analyysin tulokset avaavat näkökulman huoltajien ja heidän lastensa jokapäiväiseen elämään kuvaten miten he onnistuvat organisoimaan monia päällekkäisiä aktiviteetteja yhtenäisenä interkorporeaalisena yksikkönä. Tutkimus kuvaa, miten samanaikaisiin aktiviteetteihin osallistuminen on jatkuvasti käynnissä oleva interkorporeaalinen saavutus, joka on toisilleen tuttujen kehojen kosketukseen perustuvan neuvottelun tulosta. Kehojen kosketukseen perustuva tuttuus mahdollistaa tämän kaltaisen alituisen välittömän kommunikaation, samaan aikaan kun hetki hetkeltä ruumiillistuvat kosketuskäytänteet avaavat väylän neuvotella sosiaalisten suhteiden kehollisesta intiimiydestä.This study examines tactile intercorporeality between mothers and their two-tothree-year-old children in a House of Girls group. Using data from naturally occurring video-recorded group interactions, the study focuses on how mothers, children and the group tutor communicate with each other through their whole bodies while the mothers participate in various art-based group tasks in the group sessions. The study uses micro video analysis to describe how study participants engage with each other through different tactilely managed practices. These practices include bodies organizing themselves into tactile arrangements and attention formations; initiating and producing different transitions in these tactile arrangement-formations; and participating in haptic practices for handing over and receiving objects. The analysis suggests that group members produce these practices in order to experience each other tactilely, and to manage the members’ participation in the group. This study shows that in tactile intercorporeality, moving and living bodies are inseparable from communicating bodies, and that tactile intercorporeality is thus best described as mothers and children co-experiencing the same tactile ecology. Therefore, while producing practical actions in tactile intercorporeality, bodies are inevitably communicating their moment-by-moment unfolding actions and action intentions to each other. This tacit communication is manifold, and besides merely communicating about practical movements and actions, these practical actions can be enacted as resources to accomplish different kinds of interaction projects, such as communicating emotional states, controlling another person’s body or attention, and displaying a need to be in tactile connection with another person. This study suggests that tactile intercorporeality is a crucial locus for human beings’ multilayered ability to communicate with each other. The results complement the wide range of micro studies on embodied interactions, including previous studies on touch in interaction. However, this study also introduces a communicative medium that goes beyond focused interactions: living bodies’ communicating through mere co-being with each other in tactile intercorporeality. Furthermore, this study provides new methodological openings in terms of how intercorporeal phenomena and tactile intercorporeality can be analysed through video recordings. Hence it also opens up multiple possibilities for future research. The study provides more understanding of the everyday life of caregivers and their young children, describing how they go through overlapping activities as intercorporeal units. The study thus describes how managing these overlapping activities is a continuous intercorporeal accomplishment that results from tactile and other embodied negotiations of familiar bodies. The study proposes on the one hand that the existing tactile intimacy of a social relationship offers the relationship participants an opportunity for continuous tactile communication, and on the other hand that the production of tactile practices also provides participants with a medium to reproduce the intimacy of their social relationship as it unfolds moment-by-moment