Asuinalueen huono-osaisuuden vaikutus alkoholin kulutukseen suomalaisissa lähiöissä

Tuoreet tutkimukset suomalaisten lähiöiden kehityksestä ja nykytilasta kertovat lähiöiden merkittävistä eroista sekä niiden sosioekonomisen rakenteen että sosiaalisen elämän suhteen. Myös aikaisempien, Suomen suurimpiin kaupunkiseutuihin keskittyneiden tutkimusten valossa lähiöt ovat herättäneet huolen niihin keskittyvästä huono-osaisuudesta ja sen seurauksista. Huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen yhdistetään kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa usein pelkoon niin pitkälle menevästä alueellisesta erilaistumisesta, että alueiden taantuminen alkaa ruokkia itse itseään. Naapurustovaikutuksia tutkittaessa tarkoitus onkin selvittää, kumuloituuko huono-osaisuus sen alueellisen kasautumisen myötä, vai ilmentääkö huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen vain yhteiskunnallista eriarvoisuutta alueellisesti. Erilaistuvien asuinympäristöjen voidaan ajatella tuottavan eriarvoistumista hyvin monella tavalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksi merkittävä ihmisten eriarvoisuuden kuvaaja on terveys, joka näkyy alati kasvavina eroina elinajanodotteessa sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna. Yksi merkittävimmistä sosioekonomisten terveyserojen kasvun aiheuttajista Suomessa ovat alkoholiperäiset kuolinsyyt ja alkoholinkäyttötapoja tarkasteltaessa vaikuttaakin siltä, että haitallisimmiksi katsottavat kulutustavat ovat yleisempiä alemmissa sosioekonomisissa asemissa. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, voiko lähiöihin keskittynyt huono-osaisuus tuottaa sellaisia sosiaalisia ja kulttuurisia ympäristöjä, joiden vaikutuksesta yksilöt käyttäytyvät terveyttään heikentävällä tavalla yli sen, mitä heidän yksilölliset piirteensä antaisivat olettaa. Tutkielmassa tarkastellaan alueen huono-osaisuuden ja yksilötason alkoholin kulutuksen välistä yhteyttä ja pyritään ymmärtämään, minkä mekanismien kautta alueellinen huono-osaisuus voi vaikuttaa yksilön käytökseen. Tutkielman ensisijaisena hypoteesina on, että alueen huono-osaisuus lisää yksilöiden alkoholin kulutusta yksilötason tekijöistä riippumattomalla tavalla. Yksilötason tekijöiden oletetaan vaikuttavan yhteyteen kuitenkin siten, että havaittavat vaikutukset ovat voimakkaampia huono-osaisille yksilöille. Lisäksi oletetaan, että alueen huono-osaisuus vaikuttaa yksilön käytökseen sekä yksilö- että aluetason sosiaalis-interaktiivisten mekanismien kautta. Näiden mittareina käytetään yksilötasolla yksilön alueeseensa kiinnittyneisyyttä kuvaavia muuttujia ja aluetasolla alueen sosiaalista koheesiota, alueen epävirallista sosiaalista kontrollia ja paikallista alkoholin kulutuskulttuuria alueen riskikuluttajien osuudella mitattuna. Tutkimuksen aineistona on vuonna 2013 kerätty Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) kyselyaineisto. Alueen sosioekonomista rakennetta kuvaavat muuttujat muodostettiin Tilastokeskuksen vuoden 2013 ruututietokannan avulla. Tutkimusmenetelminä käytetään selitettävästä muuttujasta riippuen joko monitasoista lineaarista regressioanalyysia, monitasoista logistista regressioanalyysia tai monitasoista poisson-regressioanalyysia. Monitasoinen analyysimenetelmä valittiin siksi, että käytetty aineisto on muodostettu hierarkkisesti tekemällä satunnaisotanta ensin ylemmän tason yksiköiden (lähiöt) joukosta ja sen jälkeen alemman tason tutkimusyksiköiden (yksilöt) joukosta. Saadut tulokset viittaavat siihen, että alueen huono-osaisuus ei sinänsä vaikuta suurimman osan yksilöistä alkoholin kulutukseen yli sen, mitä yksilön omien sosiodemografisten piirteiden perusteella on syytä olettaa. Yleisesti ottaen lähiöiden asukkaat kuluttavat alkoholia samalla tavalla riippumatta ympäristönsä sosioekonomisesta rakenteesta. Alueen huono-osaisuudella havaitaan kuitenkin yhteys työttömien alkoholin kulutukseen. Vaikka alueen huono-osaisuus ei sellaisenaan ole yhteydessä yksilötason alkoholin käyttöön muiden, kuin työttömien osalta, tutkielman tulokset osoittavat, että alueen riskikuluttajien osuus on kasvaessaan yhteydessä suurempaan alkoholin kulutukseen riippumatta alueen huono-osaisuudesta ja yksilön sosiodemografisista piirteistä. Vaikka tuloksen perusteella ei voida tehdä kausaalisia päätelmiä, alueen riskikuluttajien osuuden systemaattinen yhteys yksilötason alkoholin kulutukseen tukee tulkintaa, jonka mukaan alueella vallitsevat sosiaaliset normit ja alkoholin kulutuskulttuuri voivat vaikuttaa yksilöiden omaan alkoholin kulutukseen. Paikallisen alkoholikulttuurin muodostuminen alkoholin kulutusta lisääväksi ei kuitenkaan ole suoraan yhteydessä alueen sosioekonomiseen rakenteeseen

Buying media-savviness? : Interest groups as clients of public affairs consultants

Public relations agencies are on the rise, and studies have shown that also membership-based interest groups use their services. These agencies employ public affairs consultants who help their clients influence public policy, and their use may have important consequences for interest group systems. As we know little about why interest groups use public affairs consultants and what kind of groups use them the most, we surveyed nationwide interest groups in Finland. We argue that groups use consultants especially when they face challenges with their advocacy strategies. The results show that the more important media strategies are in their advocacy work, the more groups use public affairs consultants. Business groups are more likely to use public affairs consultants than other kinds of groups. When groups' resources are held constant, more recently established groups use more money on consultants than older groups. We conclude that consultant use may deepen existing biases in interest group politics by strengthening the business groups' position. The results also imply that media strategies have become especially challenging for groups in the current complex media environment.Peer reviewe

Transnational municipal networks and climate change adaptation : A study of 377 cities

Cities have increasingly recognised the risks posed by climate change and the need to adapt. To support climate action, cities have formed cooperative networks such as the C40 Cities Climate Leadership Group, the Global Covenant of Mayors and the International Council for Local Environmental Initiatives. However, a lack of scientific evidence exists when it comes to the actual impact of network participation, especially in the context of adaptation. This study is the first to test statistically the association between network membership and progress in adaptation planning in 377 cities globally. The results show that network members are more likely to have started the adaptation process than other cities, and that being a member of multiple networks is associated with higher levels of adaptation planning. Moreover, cities in wealthier countries are more likely to be more advanced in adaptation planning than others. We consider the possible explanations for these results based on the previous literature and information gathered from the networks. The main implications of our study are that network organisations should consider how to encourage the adaptation process among their members and the increased involvement of cities from lower-income countries.Peer reviewe

Breaking the Treadmill? : Climate Change Policy Networks and the Prospects for Low Carbon Futures in Australia and Finland

The Treadmill of Production Theory (TPT) argues that in advanced capitalist societies, business organizations, trade unions, and state actors form a constellation that prioritizes economic growth over environmental concerns. We combine this perspective with the Advocacy Coalition Framework (ACF) and use methods of social network analysis, survey data on key organizations in Finland and Australia, and in-depth interviews to map the policy network structures that resist low carbon transitions, and identify potential for change in these structures. We find that a coalition of economic, labor, and governmental organizations resists a low carbon transition in both countries. However, we also find several possible avenues of incremental change through changes in the network structures and the beliefs held by actors in the networks. Theoretically, this suggests that the TPT is correct in its diagnosis of the current situation, but the ACF may be a more fruitful perspective for identifying potential for change.Peer reviewe

The role of the private sector and citizens in urban climate change adaptation : Evidence from a global assessment of large cities

Expectations of cooperation between local authorities, the private sector, and citizens in climate change adaptation in cities are high because involvement of many actors is seen as critical to success. Scholars and policymakers argue that the private sector could be more efficient than the public authorities in implementing adaptation measures and argue for the need to engage citizens to ensure legitimacy of adaptation and inclusion of locally relevant knowledge. To what extent do cities address the private sector and citizens in their adaptation initiatives? What modes of governance do they use to do this? What kinds of cities are the most likely to address the private sector and citizens? Going beyond the existing case study approaches, this paper answers these questions using a large N data set covering 402 cities around the world. We find that a majority of adaptation initiatives focus exclusively on the public sector and do not address the private sector or citizens. In the cases where they do, the private sector is more often governed through partnerships and participation, whereas citizen participation is relatively rare. Initiatives involving citizens rely more often on a provision of information that encourages citizens to adapt. We find that the more advanced a city is in its adaptation process, the more likely it is to address the private sector than citizens in its initiatives to adapt to climate change. Whereas with partnerships and participation the private sector can influence urban adaptation arrangements at a broader scale, the provision of information allows citizens only to implement individual adaptation measures according to their capacities.Peer reviewe

Neljä osallistavan sosiaaliturvan mallia

Tutkimusraportissa tarkastellaan, miten nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, erityisesti työttömyysturvaa, voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin työttömien osaamisen kehittämiseen, työelämäosallisuuden vahvistamiseen, työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisemiseen ja työllistymiskynnyksen alentamiseen. Selvityksessä on kartoitettu Suomen kontekstia ajatellen vaihtoehtoisia osallistavan sosiaaliturvan malleja. Kansainvälisistä osallistavan sosiaaliturvan malleista käsitellään Saksan, Tanskan ja Hollannin osallistavan sosiaaliturvan malleja, joiden lisäksi esitetään osallistumistulomalli Suomelle. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat uusia polkuja työelämään ja laajemmin yhteiskunnalliseen osallistumiseen, sillä perinteinen työttömien aktivointipolitiikka on osoittautunut heikoksi keinoksi työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja estää syrjäytymistä. Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteena on työikäisten työelämän ja opiskelun ulkopuolella olevien ihmisten aktivointi koulutukseen, kansalaistoimintaan tai muuhun yhteisölliseen toimintaan. Selvityksen perusteella tutkijaryhmä pitää osallistumistuloa esitetyistä malleista toteuttamiskelpoisimpana osallistavan sosiaaliturvan vaihtoehtona Suomessa. Osallistumistulo korvaisi kuntouttavan työtoiminnan ja antaisi osallistujille mahdollisuuden tietyissä rajoissa valita oma tapansa osallistua. Abstract This research report examines how the current social security system, in particular unemployment benefits, could be used more widely to develop the skills of the unemployed, strengthening of the labour market inclusion, and the prevention and reduction of long-term unemployment in Finland. The report has reviewed inclusive social security arrangements from the German, Danish and Dutch models that could be relevant for the Finnish context. In addition, the report presents participation income model for Finland. Young people at risk of exclusion from the labour market and those suffering from long-term unemployment need new paths to employment and a wider social participation. Traditional activation policies for employment have proven inadequate to employ long-term unemployed people and to prevent them from exclusion from the labour market. Thus, the aim of inclusive social security is for working age people to get involved in work, education, and civic or other community activities so that they can be part of working life. Based on our study, our team hereby presents participation income as an alternative model for inclusive social security in Finland. Participation income would replace rehabilitative work and give participants the opportunity to choose their own way to participate in the labour market

Shared Positions on Divisive Beliefs Explain Interorganizational Collaboration: Evidence from Climate Change Policy Subsystems in 11 Countries

Collaboration between public administration organizations and various stakeholders is often prescribed as a potential solution to the current complex problems of governance, such as climate change. According to the Advocacy Coalition Framework, shared beliefs are one of the most important drivers of collaboration. However, studies investigating the role of beliefs in collaboration show mixed results. Some argue that similarity of general normative and empirical policy beliefs elicits collaboration, while others focus on beliefs concerning policy instruments. Proposing a new divisive beliefs hypothesis, we suggest that agreeing on those beliefs over which there is substantial disagreement in the policy subsystem is what matters for collaboration. Testing our hypotheses using policy network analysis and data on climate policy subsystems in 11 countries (Australia, Brazil, the Czech Republic, Germany, Finland, Ireland, Japan, Korea, Portugal, Sweden, and Taiwan), we find belief similarity to be a stronger predictor of collaboration when the focus is divisive beliefs rather than normative and empirical policy beliefs or beliefs concerning policy instruments. This knowledge can be useful for managing collaborative governance networks because it helps to identify potential competing coalitions and to broker compromises between them

Replication Data for: Shared positions on divisive beliefs explain interorganizational collaboration: Evidence from climate change policy subsystems in eleven countries

Replication code and dat