Maahanmuuttajaoppilaan integraation vaikutukset luokanopettajan opetusjärjestelyihin

Maahanmuuttajien määrä on jatkuvassa kasvussa ja sen myötä Suomen kouluihin integroidaan vuosittain yhä enemmän maahanmuuttajaoppilaita. Maahanmuuttajaoppilaalla tarkoitetaan maahanmuuttajataustaista lasta tai nuorta. Suomessa kaikilla lapsilla ja nuorilla on 16-ikävuoteen asti oppivelvollisuus, ja maahanmuuttajaoppilaat ovat siten normaalisti velvoitettuja koulutyöhön. Heidän taustansa ja tarpeensa koulutyössä ovat aina yksilölliset. Tämän johdosta opettajien monikulttuuriset valmiudet ovat herättäneet huolta yhteiskunnallisessa keskustelussa niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Aihepiiriin liittyvä tutkimus on Suomessa vielä varhaisessa vaiheessa, joten tutkimuksemme on erittäin ajankohtainen. Pro gradu -tutkielmassamme tutkitaan kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmin maahanmuuttajaoppilaan integroimista perusopetuksen ryhmään ja sen vaikutuksia luokanopettajan tekemiin opetusjärjestelyihin. Tarkemmin määriteltynä tutkimuksemme on kouluetnografiaa, koska se tehtiin kouluinstituution sisällä. Tutkimuksessamme selvitetään erityisesti, mitä erilaisia järjestelyjä ja strategioita luokanopettajat käyttävät maahanmuuttajaoppilaan erityistarpeiden huomioimiseen. Opetusjärjestelyt tarkoittavat opettajan tekemiä jokapäiväisiä opetukseen liittyviä järjestelyitä. Maahanmuuttajaoppilaisiin liittyvät opetusjärjestelyt koskevat ennen kaikkea maahanmuuttajien valmistavaa opetusta, suomi toisena kielenä -opetusta ja muita erityisen tuen järjestelyitä. Tutkimusaineistomme koostui luokanopettajien haastatteluista ja opetuksen havainnoinnista. Haastatteluaineistomme rakentui kahdeksasta teemahaastatteluista, jotka suoritettiin viidessä eri Lapin maakunnan koulussa. Opetuksen havainnointia teimme haastateltujen luokanopettajien luokissa ja pidimme niistä havainnointipäiväkirjaa. Sen jälkeen tutkimusaineisto analysoitiin sisällön-analyysin avulla. Tutkimuksemme osoittaa, että maahanmuuttajaoppilaan integroiminen perusopetuksen ryhmään vaikuttaa monella tavalla ja useassa eri vaiheessa luokanopettajan tekemiin opetusjärjestelyihin. Integroimisen vaikutukset näkyvät usein jo ennen varsinaista fyysistä integraatiota maahanmuuttajaoppilaan taitotason kartoittamisella ja yhteistyösuhteiden luomisella hänen huoltajiinsa. Maahanmuuttajaoppilas huomioidaan opetuksen suunnittelussa erityisesti oppimateriaalin valmistelun yhteydessä sekä istumapaikkojen valinnassa. Maahanmuuttajaoppilaan kieli ja kulttuurin erilaisuus pyritään huomioimaan opetuksessa luokan ilmapiiriä virittämällä, erilaisilla eriyttävillä opetusmenetelmillä, selkokielisellä opetuksella, opetuksen tukipalveluilla ja opettajan joustavalla toiminnalla. Opetuksen toteutuksen yhteydessä tehtävät opetusjärjestelyt nähdään kuitenkin tarvittaessa myös koko luokan toimintaa edistävinä tekijöinä. Maahanmuuttajataustaisuus vaikuttaa lisäksi myös luokanopettajan suorittamaan arviointiin erilaisten arviointikriteerien ja -menetelmien kautta

YHDESSÄ ENEMMÄN : Toimintaterapeutti luokanopettajan työparina lasten hienomotoriikkaa tukemassa

Koululähtöisen toimintaterapian hyödyistä on saatu hyvää kansainvälistä näyttöä, ja esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa toimintaterapeutti työskentelee jo luontevana osana tiivistä kouluarkea. Suomessa näin ei kuitenkaan vielä ole. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Jyväskylän Keljonkankaan koulu. Toimeksiantajan puolelta nousi kiinnostus kokeilla käytännössä toimintaterapeutin ja luokanopettajan välistä työparitoimintaa, sillä opettaja voi monen oppilaan luokassa kokea omat resurssinsa ja tietotaitonsa lasten erityishaasteissa toisinaan riittämättömiksi. Lisäksi kouluarjessa oli havaittu hienomotoristen haasteiden enenevissä määrin hankaloittavan joidenkin lasten koulussa suoriutumista, joten työparitoiminta päätettiin kohdistaa juuri lasten hienomotoriikan tukemiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli siten tuoda esille käytännön kokeiluun perustuen, millä keinoin toimintaterapeutti voi luokanopettajan työparina toimiessaan tukea ensimmäisen luokan oppilaan hienomotorisia taitoja. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen toimintatutkimuksen peruspiirteitä noudattaen. Aineistonkeruumenetelminä olivat teemahaastattelu, luokkahuonehavainnointi sekä tutkimuspäiväkirja. Aineistoa analysoitiin läpi prosessin, analysoinnin kehittäessä ja viedessä eteenpäin yhteistyöprosessia. Lopputuloksena syntyi prosessikaaviolla kuvattu malliesimerkki toimintaterapeutin ja luokanopettajan välisestä työparitoiminnasta ja siihen vaikuttavista elementeistä. Malliesimerkin taustalla vaikuttavat Kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (CMOP-E) ja sen kanssa käytettäväksi soveltuva Kanadalainen toimintaterapiaprosessin kehys (CPPF). Käytännön kokeilun myötä tällaisen yhteistyömallin ja erityisosaamisen todettiin vastaavan nykyajan koulumaailman tarpeisiin. Jatkossa voisikin kartoittaa, millaisia resursseja toimintaterapeutin palkkaaminen osaksi kouluarkea vaatisi, sekä määrittää toimintaterapeutille tarkempaa työnkuvaa osana kouluyhteisöä. Lisäksi opinnäytetyössä tuotettu hienomotoriikkaan liittyvä tieto olisi hyvä jalkauttaa myös esiopetuksen arkeen.School-based occupational therapy shows good international evidence, and in Canada and the United States, for example, occupational therapists already work as a natural everyday part of the school day. In Finland, however, this is not so. The commissioner of the thesis was a primary school called the Keljonkangas School in Jyväskylä, Finland. The school wanted to experiment collaboration between an occupational therapist and class teacher, because with groups of many pupils the teachers can find their resources and knowledge sometimes inadequate when it comes to children with special needs. In addition, an increasing number of fine motor skill challenges had been detected to complicate the school performance of some pupils, which is why it was decided that the collaboration would focus on supporting the children’s fine motor skills. Hence, based on the experiment, the goal of the thesis was to suggest how an occupational therapist together with a class teacher would be able to support the fine motor skills of a first grade student. The thesis was carried out according to the principles of qualitative action research. The data acquisition methods were theme interviews, classroom observation and a research diary. The data was analyzed throughout the process, and this helped to develop and forward the process of collaboration. As a result, a process chart describing a model example of collaboration between an occupational therapist and class teacher and of the related elements was produced. The model example was based on The Canadian Model of Occupational Performance and Engagement (CMOP-E) and The Canadian Practice Process Framework (CPPF) which are often used together. The experiment showed that this kind of a model of collaboration and special know-how responds to the needs of today’s school world. Future studies could focus on what kind of resources hiring an occupational therapist as a part of everyday school would demand and determine a more specific job description for an occupational therapist as a part of the school community. In addition, it would also be useful to integrate the information about fine motor skills provided by the thesis with the everyday life of preschool education

"Ehkä tärkeimpänä erilaisuuden oppiminen" : luokanopettajien ja rehtoreiden kokemuksia inkluusiosta

Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten luokanopettajat ja rehtorit kokevat inkluusion tämän hetken kouluissa. Inkluusio on ajattelutapa, jossa kaikki erilaiset oppijat opiskelevat yhteisönsä tasavertaisina jäseninä. Aihe on ajankohtainen, koska inkluusiosta on tullut osa koulujen arkea. Inkluusion myötä tuttuja työtapoja on haastettu, tämä on tuottanut monenlaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tutkielma pyrkii vertailemaan luokanopettajien ja rehtoreiden kokemuksia ja selvittämään niiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tutkielmamme on laadullinen tutkimus, jossa aineiston lähestymistapana on käytetty fenomenografiaa. Fenomenografisella tutkimuksella pyritään selvittämään tutkittavien kokemusten kirjoa. Fenomenografialle tyypillistä on kuvata ilmiötä sen hetkisessä kontekstissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella kahdessa osassa sähköpostitse, luokanopettajilta keväällä 2015 ja rehtoreilta talvella 2016. Kyselyymme vastasi viisi luokanopettajaa ja kuusi rehtoria. Kaikki vastaajat olivat eripuolilta Suomea, sekä maaseudulta että kaupungista. Tutkielmassa selvisi luokanopettajien ja rehtoreiden kokevan inkluusiossa olevan sekä hyviä että huonoja puolia. Positiivisena nähtiin inkluusion sisältämät arvot. Lähikouluperiaatteen myötä oppilasaines on heterogeenisempää. Tämä on lisännyt erilaisuuden hyväksymistä yhteisöissä ja tuottavan tasa-arvoa. Negatiivisena koettiin inkluusion myötä lisääntynyt työmäärä ja luokkien työrauha-ongelmat. Taloudellisten resurssien koettiin olevan suurin este onnistuneen inkluusion toteutumiselle ja syyllinen inkluusion ongelmakohtiin tämän hetken kouluissa. Taloudellisten resurssien tärkeys sai pohtimaan jatkotutkimusaiheita. Olisi mielenkiintoista selvittää, millaisia olisivat riittävät resurssit inkluusion toteuttamiselle. Inkluusio ilmiönä on monitahoinen ja se pyrkii tekemään yhteiskunnasta tasa-arvoisemman ja opettamaan oppilaille erilaisuutta pienestä pitäen. Inkluusio on koko yhteiskuntaan vaikuttava ajattelutapa, jolla voi olla pitkällä aikavälillä monenlaisia seurauksia. Toisaalta tarvittavien lisäresurssien saatavuus ei ole itsestäänselvyys, mikä saatettiin kokea lamaannuttavana. Inkluusion toteuttaminen vaatii useiden eri osa-alueiden onnistunutta yhteensovittamista

Kyselytutkimus lappilaisten opettajien näkemyksistä musiikin opettamisesta alakoulussa

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää alakoulussa musiikkia opettavien opettajien näkemyksiä musiikin opettamisesta. Tavoitteenamme oli saada selville, miten musiikkia alakoulussa opetetaan, millaisena musiikinopetusta nykyään pidetään ja millainen aineenhallinta opettajilla on musiikin opettamiseen. Selvitimme myös, millaisia haasteita opettajat kokevat musiikin opettamisessa, ja mikä siinä on heidän mielestään helppoa ja palkitsevaa. Lisäksi vertailimme, millaisia näkemyseroja musiikkiin erikoistumattomien, musiikkiin erikoistuneiden sekä musiikin aineenopettajien välillä on musiikin opettamisesta. Käytimme tutkimusmenetelmänä kyselytutkimusta, jossa oli sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen piirteitä. Keräsimme aineiston kyselylomakkeilla sähköisesti Webropol-sivuston välityksellä helmikuussa 2016. Kyselyyn osallistui yhteensä 50 lappilaista opettajaa. Analysoimme monivalintakysymyksistä saadun aineiston määrällisin menetelmin. Avointen vastausten analyysissa käytimme puolestaan laadullista sisällönanalyysiä. Musiikki koettiin tärkeänä ja pääosin mieluisana opetettavana aineena. Musiikinopetuksessa pidettiin tärkeimpinä kasvatuksellisia ja elämänarvoihin liittyviä tavoitteita, kuten musiikillisen kiinnostuksen herättämistä, positiivisen musiikkisuhteen luomista, yhdessä tekemistä ja myönteisten kokemusten tuottamista. Laulunopetus osoittautui selkeästi käytetyimmäksi opetuksen sisällöksi. Musiikin opettamista ei koettu kovinkaan helppona. Opetuksen haasteina koettiin mm. suuret ja heterogeeniset oppilasryhmät, ajanpuute, oppilaiden motivoitumattomuus, opetusvälineistön puutteet sekä opettajan riittämätön aineenhallinta. Helppoina puolina puolestaan pidettiin oppilaiden innostamista, soiton- ja laulunopetusta sekä rytmitajun kehittämistä. Opettajien aineenhallinta vaihteli suuresti. Musiikkiin erikoistumattomat olivat erikoistuneita ja aineenopettajia hajanaisempi ryhmä musiikillisilta taidoiltaan

Raparperi kadoksissa, salapoliiseja kaivataan!

Saatu lupa tiedoston liittämiseen.201

Esi-ja alkuopetuksen yhteistyö : Väinölän päiväkodin ja Väinölän koulun yhteistyökokeilu

Tässä tutkimuksellisessa kehittämistyössä oli tarkoitus lähteä luomaan ja kokeilemaan toiminnallista yhteistyötä Väinölän koulun ja Väinölän päiväkodin välille yhteistyössä luokanopettajien ja lastentarhanopettajien kanssa. Tavoitteena oli helpottaa esikouluikäisten lasten kouluun siirtymistä. Tämän opinnäytetyön tietoperusta käsittelee koulu- ja päiväkotikulttuureja sekä niiden eroavaisuuksia sekä yhteistyön rakentumista eri toimintakulttuurien välille. Esi- ja alkuopetuksen yhteistyöstä saaduista aiemmista kokemuksista kerrotaan lyhyesti. Kehittämistyö käynnistyi ryhmäkeskustelulla, jossa ideoitiin yhteistoimintaa esikoululaisten ja koulun oppilaiden välille. Tämän jälkeen ideoita ja suunnitelmia testattiin käytännössä. Kunkin toiminnan jälkeen niitä arvioitiin opettajilta ja oppilailta saatujen palautteiden ja tehtyjen havaintojen avulla. Lopuksi järjestettiin ryhmähaastattelu luokanopettajille ja lastentarhanopettajille. Kokeiltujen yhteistoimintojen ja saatujen palautteiden pohjalta luotiin esi- ja alkuopetuksen yhteistyön aloittamiseksi yhteistyömalli ”saattaen kouluun”.The purpose of this research & development work was to start a co-operation be-tween the class teachers and the kindergarten teachers to create and test functional co-operation between Väinölä’s school and Väinölä’s kindergarten. The goal was to make it easier for preschool children transfer from kindergarten to school. This thesis is about school and kindergarten culture, their difference, and the devel-opment of the co-operation between different organizational cultures. The earlier ex-periences of the co-operation between preschool and elementary school have been reported shortly. The development work started by a group conversation in which it was generated ideas of functional co-operation between preschooler and elementary school children. After this the ideas and plans were tested in practice. After every activity they were evaluated based teachers’ and pupils’ feedback and observations. Finally, group conversation was arranged between the teachers and the kindergarten teachers. Based on the feedback about co-operation we created a model of co-operation between pre-school and elementary school

Reseptejä säveltämisen ohjaukseen

Uusien opetussuunnitelmien perusteet painottavat säveltämistä, musiikillista keksintää ja luovaa oman musiikin tuottamista kaikkialla missä musiikkia opetetaan – peruskouluissa, lukioissa, musiikkioppilaitoksissa ja vapaan sivistystyön parissa. Pedagogeille tämä tuo uudenlaisen haasteen. Miten saatella kaikki oppilaat iästä, musiikillisesta perehtyneisyydestä tai suuntautuneisuudesta riippumatta säveltämisen äärelle? Opetushallituksen rahoittamassa Säveltämisen pedagogiikka - Säpe1 -koulutuskokonaisuussa (2016-2017) kerättiin hyviä käytänteitä ja toimintatapoja sekä jaettiin säveltämisen pedagogiikan osaamista ylitse oppilaitosrajojen. Tämän julkaisun "reseptit" perustuvat pääosin Säpe1 –koulutuksessa kehiteltyihin, jaettuihin ja kokeiltuihin työtapoihin. Reseptien kirjaajina on koulutukseen osallistujia ja kouluttajia. Resepti-metaforalla viitataan kokkaukseen: aivan kuten ruuanlaitto, myös säveltäminen ja sen opettaminen nähdään toimintana, jota toistetaan uudestaan ja uudestaan, erilaisilla resepteillä eri tarkoituksiin. Lopputulemaa, sävellystä, soitetaan ja lauletaan kunnes aikanaan tehdään uusia sävellyksiä. Sävellysten tekeminen, jakaminen ja kuluttaminen on ekologisesti kestävää ja sosiaalisesti arvokasta toimintaa. Julkaisun reseptien ohjeiden myötä lukija pääsee musiikkikasvattajan ja -pedagogin ”keittiöön” seuraamaan, minkälaista pedagogista valmistelua ja tausta-ajattelua pedagogit ovat oppilaiden säveltämistä ja musiikillista keksintää ohjatessaan tehneet

Kohti kansainvälistymistä : CLIL, vieraskielinen opetussisältö, koulun käytännöissä

Perinteisen kielenopetuksen rinnalla tarvitaan uusia ratkaisuja, koska se ei välttämättä tarjoa oppilaille tarpeeksi aikaa kielen käyttämiseen tunneilla. Perinteinen kielenopetus ei useinkaan tuo opittavaa asiaa autenttiseen kontekstiin. Autenttisuus auttaisi oppilaita muistamaan uudet sanat helpommin ja yhdistämään kielen oikeaan kontekstiin puhuttaessa. CLIL vastaa näihin haasteisiin ja oppilaiden rohkeus kommunikoida vieraalla kielellä kasvaa. Tutkimuksemme tarkoitus on selvittää, miten CLIL -metodia toteutetaan käytännössä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme CLILn periaatteita, joita ovat sosiokonstruktivismi ja 4C:tä (Content, Communication, Cognition ja Culture). Tutkimuksemme on luonteeltaan etnografinen tutkimus. Etnografiselle tutkimukselle on ominaista aineiston monipuolisuus ja kenttätyö. Havainnoimme yhteensä neljäkymmentäneljä CLIL -opetustuokiota kolmessa eri koulussa. Nimesimme koulut Tapaus Espanjaksi, Tapaus Rovaniemeksi ja Tapaus Australiaksi. Etnografiassa aineiston analyysi alkaa jo kentällä ja jatkuu läpi litteroinnin ja kirjoittamisen. Tällainen prosessinomainen aineiston analysointi näkyy myös meidän tutkimuksessamme. Tarkastelemme tutkimustuloksia neljän otsikon valossa: kieli, opetusmenetelmät, scaffolding ja motivaatio. Näiden termien kautta tarkastelemme CLILn periaatteiden toteutumista kaikissa tapauksissa sekä vertailemme koulukohtaisia toteutuksia keskenään. Pohdinta-osioon laadimme koosteen siitä, miten CLILn periaatteet toteutuivat tutkituissa kouluissa. Kaikissa kouluissa periaatteet toteutuivat ainakin osittain. Tapaus Espanjassa kaikki periaatteet toteutuivat täysin. Pidämmekin tätä malliesimerkkinä CLILstä. Kysymme myös, voiko CLILiä olla sellaiset toteutustavat, joissa sen periaatteet toteutuvat vain osittain tai eivät toteudu lainkaan? Tutkimuksemme esittelee kolme erilaista toteutustapaa CLILlle. Se tuo käsitettä itsessään tunnetummaksi ja tekee metodista kansantajuisemman. Nämä mallit ja selkeät periaatteet tarjoavat vieraan kielen vaihtoehtoisesta opettamisesta kiinnostuneille suuntaviivat CLILn toteuttamiselle omassa opetustyössään