Susikanta Suomessa maaliskuussa 2019

Maaliskuussa 2019 Suomessa oli 47 susireviiriä, joista oli 24 vähintään kolmen suden lauman ja 20 kahden suden asuttamaa. Kolmella reviirillä arvioitiin olevan 2–3 sutta. Merkittävä osa kahden tai 2–3 suden reviireistä oli parin asuttamia, mutta parien kokonaismäärä ei ole tiedossa. Osa reviireistä on Suomen ja Venäjän yhteisiä. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella sijaitsevien reviireiden määrä oli yhteensä 41, joista oli lauman reviirejä 19. Kahden tai 2–3 suden asuttamia, Suomen puolella sijaitsevia reviirejä oli yhteensä 22. Laumat ovat todennäköisesti perhelaumoja, joissa oli vuonna 2018 syntyneitä pentuja. Läntisen Suomen kannanhoitoalueella oli lauman asuttamia reviirejä 13. Itäisessä Suomessa havaittiin 11 laumareviiriä, joista kuusi sijaitsi kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella. Läntisen Suomen kannanhoitoalueella oli 14 kahden suden asuttamaa reviiriä, itäisen Suomen kannanhoitoalueella kuusi. Läntisen Suomen kannanhoitoalueella oli kaksi, itäisessä Suomessa yksi 2–3 suden asuttamaa reviiriä. Poronhoitoalueella ei havaittu kevättalvella reviirejä, joissa olisi ollut vähintään kaksi sutta. Suomessa oli maaliskuussa 2019 arviolta 185–205 sutta. Koko yksilömäärältään Suomen kantaan lasketaan kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella liikkuvat sudet. Molemmin puolin itärajaa sijaitsevia reviirejä asuttavista susista laskettiin Suomen kantaan kuuluviksi 50 %. Nämä nk. rajareviirit mukaan lukien kokonaisarvio on 200–220 sutta. Laumojen määrän arvioitiin olleen maaliskuussa 2018 hieman suurempi (25) kuin kuluvana vuonna (24). Suomen puolella liikkuvien perhelaumoja oli vuotta aiemmin 20. Kahden tai 2–3 suden asuttamien reviireiden määrä oli maaliskuussa 2019 huomattavasti suurempi (22) kuin maaliskuussa 2018 (15). Arvio susien kokonaismäärästä oli noin 10 % suurempi kuin vuonna 2018. Maaliskuun susikanta edustaa vuodenaikaa, jolloin lukumäärä on pienimmillään. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Arvio on ajoitettu koskemaan maaliskuun tilanneta, koska kattavin aineisto susikannan määrittelyyn saadaan talvella eikä nuorten levittäytymisvaellus synnyinalueeltaan vielä vaikuta merkittävästi. Susikannan muuttumista maaliskuun jälkeen kuvataan ennustemallilla, joka perustuu tutkimustietoon suden pentutuotosta ja kuolleisuudesta. Susilaumojen määräksi marraskuussa 2019 ennustetaan 32–43, 90 prosentin todennäköisyydellä. Maaliskuun 2020 lopussa 90 prosentin todennäköisyysväli on 17–37 laumaa.In March 2019 there existed 47 wolf territories in Finland. Of these, 24 territories were occupied by packs (> 3 wolves), 20 by two wolves and three by 2–3 wolves. A remarkable proportion of territories hosted by two and 2–3 wolves belonged to pairs however the total number of real pairs is not known. Some territories were shared by Finland and Russia. There were 41 wolf territories that located exclusively or mostly within Finnish borders, consisting of 19 packs and 22 territories hosted by two or 2–3 wolves. The packs were most probably family packs with pups born in 2018. Within the management area of Western Finland 13 packs occurred. In the management area of Eastern Finland there were 11 packs out of which six packs moved exclusively or mostly in Finnish side of the border. The estimated number of territories occupied by two wolves was 14 in the Western Finland, and six in Eastern Finland. Two of the territories with 2–3 wolves located in Western Finland and one in Eastern Finland. In reindeer husbandry region no territories occupied by two or more wolves were found. In March 2019 there were approximately 185–205 wolves in Finland. This estimate takes into account 50% of wolves living in transboundary territories and assumes that 15% of wolves in population are roaming outside territories. When including the transboundary wolves the estimate is 200-220 wolves. In March 2018 the total number of packs (including transboundary packs) was slightly higher (25) than in March 2019 (24). In 2019 the number of territories occupied by two or 2–3 wolves was remarkably higher (22) than in 2018 (15). The population estimate was about 10% higher than in 2018. March represents a season when the population size is at its lowest. Pups are born in April–May and thereby the number of wolves is essentially higher in summer. The estimate concerns the situation in March because the most comprehensive data for estimation can be collected in winter, and sub-adult wolves still mostly move within their natal territories. The change in wolf population after March is described by means of a scenario model which is based on research on natality and mortality in wolf populations. The predicted number of wolf packs for November 2019 is 32–43 packs, with 90% probability. The probability interval for March 2020 is 17–37 packs.201

NSTEMI : hoidon laatutekijät

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen johtava kuolinsyy länsimaissa. Tämän tutkielman aihe, ei-ST-nousuinfarkti (NSTEMI), kuuluu akuutin koronaarisyndrooman kirjoon yhdessä ST-nousuinfarktin (STEMI) ja epävakaan angina pectoriksen (UAP) kanssa. Hoidosta on sekä Euroopan kardiologiyhdistyksen että Suomen Käypä Hoito -työryhmän suositus. Tutkielmassa tarkastellaan hoitosuositusten toteutumista HUS-alueella FinnHeart-ohjelman piiriin kuuluvista kardiologisista korteista ajalta 9/2012 - 8/2016 yhdistettynä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ajanvaraustietoihin. Menetelmänä on tilastollinen analyysi rakenteellisista sairauskertomuksista käymättä läpi jatkuvatekstisiä sairauskertomuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on hoitosuositusten toteutuminen hoidon viiveen, pallolaajennuksen ja lääkehoidon osalta. Lisäksi tarkastellaan kuolleisuutta sepelvaltimotaudin riskitekijöiden, aiemmin todettujen sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimoiden varjoainekuvauslöydöksen ja pallolaajennuksen suhteen. Hoidolle asetetut tavoitteet toteutuvat aineistossa kohtalaisen hyvin ja kestävät myös kansainvälisen vertailun huomattavasti suurempaan aineistoon ruotsalaisesta SCAAR-rekisteristä

Laitosviljelyyn soveltuvan ahvenen emokalaston tuotanto

Loppuraportti 28.10.2015, Lapin ELY-keskus201

Petoeläinten vaikutukset porotalouden tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen : Makera-hankkeen loppuraportti

Tutkimuksessa selvitettiin petoeläinten aiheuttamien suorien ja välillisten tappioiden vaikutuksista poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen. Poronhoitoalueen paliskunnasta kerättiin aineistoja poronhoidon tuottavuudesta ja petoeläinten aiheuttamista eläintappioista sekä vuotuisista sää- ja lumiolosuhteista vuosilta 2003–2015. Kolmesta paliskunnista kerättiin luuydin- ja hammasnäytteitä petojen tappamien porojen (102 poroa) iän ja kunnon määrittämiseksi. Petoeläinten, sää- ja lumiolosuhteiden ja porotiheyksien vaikutusta vasatuottoon, teurasmäärin ja teurasprosenttiin analysoitiin regressio- ja sekamalleilla. Petoeläinten aiheuttamia suoria ja välillisiä vaikutuksia poronhoidon nettotuloihin ja taloudellisen kestävyyteen analysoitiin poronhoidon bioekonomisen systeemimallin avulla käyttämällä analyyseissä poronhoidon menoja ja tuloja poronhoitovuodelta 2010–2011. Petoeläinten aiheuttamiksi todettuja tappioita esiintyi merkittävästi (1–6 tapettua po-roa/100 eloporoa) 19:sta tai hyvin merkittävästi (yli 6 tapettua poroa/100 eloporoa) 8 paliskunnassa. Eri petoeläinlajien merkitys poronhoidon eläintappioihin ja tuottavuuteen vaihteli alueittain ja vuosittain. Ahma ja maakotka aiheuttivat eniten tappioita pohjoisissa paliskunnissa, muulla poronhoitoalueella kaikki suurpedot vaihtelevasti. Myös vuosittaiset lumiolo-suhteet vaikuttivat merkittävästi vasatuottoon ja teurasmääriin. Kerättyjen luuydin- ja hammasnäytteiden perusteella porojen kunto tai ikä ei selittänyt petoeläinten aiheuttamia porovahinkoja. Tehdyt analyysit osoittivat, että sekä paliskunnan vasatuotto että teuras- ja eloporomäärät putosivat merkitsevästi löydettyjen suurpetojen tappamien porojen määrän kasvaessa. Myös maakotkareviireiden määrän lisääntyminen paliskunnissa pudotti merkitsevästi vasatuottoa. Analyysit viittasivat myös siihen, että huomattava osa eläintappioista jää toteamatta. Siitosporojen menettäminen aiheuttaa suorien menetysten lisäksi myös välillisiä tappioita erityisesti silloin, kun tuottavimpien vaadinten määrä karjassa putoaa. Petojen tappamien porojen etsintä aiheuttaa paliskuntien keräämien tietojen perusteella myös paljon ylimääräistä työtä (2,1–7,8 työpäivää/löytynyt tapettu poro). Bioekonomisten analyysien perusteella poronhoidon nettotulot ovat optimitilanteessa ovat 62–90€/eloporo, mutta tapettujen porojen etsinnästä voi aiheutua mittavia nettotulojen menetyksiä poronhoidolle (17–41 €/eloporo). Petoeläinten aiheuttama porokannan tuot-tavuuden merkittävä putoaminen yhdessä muiden kustannusten kanssa voikin romahduttaa poronhoidon nettotulot (menetykset 21–82 €/eloporo) ja siten myös elinkeinon taloudellisen kestävyyden. Kyseiset mallitarkastelut osoittivat myös että, selvästi suurimmat nettotu-lojen menetykset poronhoidolle voi aiheutua vuosittain yksittäisestä sudesta (32 160 €) ja ahmasta (16 996 €) sekä niiden jälkeen ilveksestä (11 736 €) ja karhusta (3 575 €). Nettotulojen vuotuinen menetys asututtua maakotkareviiriä kohti oli 2 742 €. Tutkimus toi monipuolista tietoa petoeläinten vaikutuksista poronhoidon tuottavuuteen, tuloihin ja taloudelliseen kestävyyteen. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä petoeläinten aiheuttamien tappioiden kompensaatiojärjestelmiä tai kun eri petoeläimille laaditaan kannanhoitosuunnitelmia poronhoitoalueelle. In this study, direct and indirect losses caused by different predators on the productivity, income and economic sustainability of reindeer husbandry were investigated. Data on the productivity and number of animal losses caused by predators as well as on annual snow and weather conditions were collected from the reindeer herding co-operatives in Finland during 2003–2015. Bone marrow and teeth samples were collected from cadaver reindeer (102 reindeer) in three co-operatives in order to evaluate body condition and age class of killed reindeer. Effects of predators, snow and weather conditions and reindeer densities on calf production, numbers of slaughtered reindeer and slaughtering percent were analysed by regression and mixed models. Direct and indirect effects of predators on the net incomes and economic sustainability of reindeer herding were analysed by using the bioeconomic system model and the income and cost data from the herding year 2010–2011. Reindeer losses determined to be caused by predators appeared to be remarkable (1–6 reindeer/100 reindeer left alive) in 19 co-operatives or very remarkable (over 6 reindeer/100 reindeer left alive) in 8 co-operatives. Impacts of different predators on the losses and productivity varied between years and areas. Wolverine and golden eagle caused most of losses in the northern co-operatives; in other part of the herding area all large carnivores had variable effects. Also annual snow conditions affected considerably calf percent and number of salughtered reindeer. Based on the bone marrow and teeth samples, body condition or age of reindeer did not explain reindeer losses caused by predators. According to the analyses calf production and the numbers of reindeer slaughtered and left alive decreased significantly as the number of reindeer killed by large carnivores increased. The increase of the number of golden eagle nestings within a co-operative decreased also signicficantly calf production. Analyses also indicated that considerable part of reindeer losses remains unnoted. In addition to direct losses, deprivation of breeding animals (especially loss of best aged females) in herd causes indirect losses. Based on the bookkeeping by herders, searching of killed reindeer also increases markedly the amount of extra work (2.1–7.8 working days/found reindeer). According to the bioeconomic analyses the net incomes of reindeer herding in the optimal situation are 62–90€/reindeer left alive, but the searching costs may drop considerably these incomes (fall 17–41 €/reindeer left alive). Together with the decrease of herd productivity and extra costs, the net incomes of reindeer herding may collapse (fall 21–82 €/reindeer left alive), which can also collapses the economic sustainability of reindeer herding. Bioeconomic analyses also showed that the gratest annual losses in net incomes are caused by one wolf (32 160 €) and one wolverine (16 996 €), then one lynx (11 736 €) and one bear (3 575 €). The loss of net incomes per one nested golden eagle territory was 2 742 €, respectively. The study produced versatile knowledge on the effects of predators on the productivity, incomes and economic sustainability of reindeer herding. The results can be applied when developing the compensation systems for the losses caused by predators or when the management plans for different predators are made in the reindeer herding area.201

Kirjanpainajatuhot Rörstrandin vanhojen metsien suojelualueella sekä ympäröivissä talousmetsissä Sipoossa

TiedonantoTutkimuksen tarkoituksena oli arvioida yhden esimerkkitapauksen avulla todennäköisyyttä sille, että suojelualueelta olisi levinnyt kirjanpainajan aiheuttamia tuhoja ympäröivään talousmetsään. Lisäksi tarkasteltiin tekijöitä, joiden perusteella leviämistodennäköisyyttä voidaan arvioida. Metsä­tuholaki sisältää säädöksiä maanomistajan korvausvelvollisuudesta tällaisissa tilanteissa. Rörstrandin suojelualueelle perustettiin systemaattinen ympyräkoealaverkko, jolta mitattiin neljän edellisen vuoden (2010–2013) aikana kuolleiden kuusten määrä, tuhonaiheuttajat ja kuolleisuuden ajoittuminen. Puuston kuolleisuuden ajoittumisen selvittämisessä pystyttiin lisäksi hyödyntämään alueelle aiemmin vuonna 2002 perustettua pysyvää 4 ha koealaa. Kirjanpainajatuhojen kehittymistä Rörstrandin alueella verrattiin 49 varttuneeseen kuusikkoon Uudenmaan alueella. Tulosten perusteella ei ole todennäköistä, että tuhot olisivat levinneet suojelualueelta naapurimetsään. Tuhot ovat alkaneet hellekesänä 2010 samaan aikaan monissa eri paikoissa Uudellamaalla vanhoissa kuusikoissa, ja tuhot ovat ajoittuneet samalla tavoin kuin Rörstrandin alueella. Rörstrandissa ei havaittu korkeaa kirjanpainajakantaa (runsaasti äskettäin pystyyn kuolleita kuusia) puustomittauksissa 2002 eikä 2008. Elävän puuston mittaukset 2009 ja 2013 osoittavat, että valtaosa kuusten kuolleisuudesta on sattunut välillä 2010–2013 eli samaan aikaan kuin ympäröivissä talousmetsissäkin alkaneet tuhot, ei ennen niitä. Tutkimuksessa kuvattuja menetelmiä voidaan käyttää kirjanpainajan tappamien kuusten kuolinajan määrittämisess

Ympärivuotisen karitsoinnin merkitys lihantuotantoon ja kannattavuuteen

vokKHO22Kirjasto Aj-k. Yksikön huom.: Kirjasto, ERAERAEffect of out-of-season lambing on meat production and profitabilit

Taimiuutiset 2/2014

Taimi- ja metsänviljelyalan ammattileht