Älysopimus sopimusoikeudellisena sopimuksena : Datasäädöksen vaikutukset älysopimuksen sopimusoikeudelliseen asemaan

Abstract

Sopimisella on keskeinen rooli yhteiskunnassamme. Perinteisesti erityisesti tärkeät sopimukset on tehty kirjallisena, kielelliseen muotoon laadittuna. Nykyään sopimisessa voidaan hyödyntää teknologiaa eri tavoin. Yksi uusi sopimuksen tekotapa on älysopimus, jonka voi ajatella olevan koodin muotoon laadittu sopimus. Älysopimus suorittaa siihen ohjelmoidut toiminnot automaattisesti, kun tietyt ennalta määritellyt ehdot täyttyvät. Älysopimuksen asemaa sopimusoikeudellisena sopimuksena voidaan kuitenkin pitää jossain määrin epämääräisenä ja haasteellisena. Tämänhetkinen sopimusoikeudellinen sääntely ei perustu älysopimuksen tyyppiseen, automaattiseen sopimusmuotoon, minkä vuoksi ei ole mahdollista ennakoida, miten älysopimusta tulkittaisiin sopimusoikeudellisesta näkökulmasta erilaisissa tilanteissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella älysopimusta sopimusoikeudellisessa viitekehyksessä ja nostaa esiin siihen liittyviä keskeisimpiä sopimusoikeudellisia haasteita. Älysopimuksia koskevaa erityissääntelyä ei ole aiemmin ollut. Tilanne on kuitenkin muuttumassa Euroopan unionin uuden asetuksen, datasäädöksen myötä. Datasäädös on ensimmäinen älysopimuksia koskevaa, pakottavaa sääntelyä sisältävä Euroopan unionin asetus. Datasäädöksen sääntely koskee kuitenkin vain tietynlaisia älysopimuksia. Tutkielmassa paneudutaan datasäädöksen sisältämään, älysopimuksia koskevaan sääntelyyn ja pyritään selvittämään, ratkaiseeko uusi sääntely älysopimuksiin liittyviä sopimusoikeudellisia haasteita. Tavoitteena on uutta sääntelyä tulkitsemalla selvittää, paraneeko älysopimuksen sopimusoikeudellinen käytettävyys datasäädöksen sisältämän sääntelyn myötä. Tutkimus on siten lähtökohtaisesti oikeustieteellinen, vaikka se sisältääkin myös liiketaloudellisen näkökulman. Tutkimusmetodina on lainopillinen tulkinta, kun sopimusoikeutta tulkitaan suhteessa älysopimukseen. Tutkielman lähdeaineisto koostuu älysopimukseen liittyvästä teoriasta ja aiemmista tutkimuksista, sopimusoikeudellisesta sääntelystä ja oikeuskirjallisuudesta sekä datasäädöksestä älysopimusta koskevilta osin. Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että datasäädöksen myötä älysopimuksen käytettävyys sopimusoikeudellisena sopimuksena paranee, mutta osa sopimusoikeudellisista haasteista jää silti ratkaisematta. Älysopimusta ei datasäädöksen sisältämän sääntelyn myötä voida käyttää sopimuksena kaikissa tilanteissa, vaikka se soveltuukin tietyn tyyppisiin sopimistilanteisiin erinomaisesti. Johtopäätösten pohjalta voidaan todeta, että älysopimukseen liittyvää sopimusoikeudellista tutkimusta tarvitaan lisää. Lisäksi erityisen hyödyllistä olisi, mikäli älysopimukseen liittyvää oikeuskäytäntöä olisi saatavilla. Tämä auttaisi esimerkiksi yrityksiä ennakoimaan ja ymmärtämään, miten oikeusjärjestelmämme suhtautuu älysopimukseen sopimusoikeudellisena sopimuksena. Tutkielman lopputulemana voidaan todeta myös, että älysopimuksen kaltaiset uudenlaiset sopimusmuodot voivat johtaa täysin uuteen käsitykseen sopimusoikeudellisen sopimuksen luonteesta