Tietämättömyyden ilmaukset IRC-keskustelussa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan tietämättömyyden ilmausten emmä tiiä, emt ja en tiiä merkityksiä eräässä synkronisen verkkokeskustelun alalajissa, IRC-keskustelussa. Tutkielma on tehty keskustelunanalyyttisellä metodilla ja sen aineistona on vuosina 2006–2013 IRC-kanavilla #elektroniikka ja #ohjelmointiputka käytyjä keskusteluja. Aineistosta on valittu satunnaisesti tutkielmaa varten yhteensä 90 tietämättömyyden ilmausta, 30 kappaletta jokaista tutkittavaa tietämättömyyden ilmauksen varianttia. Tietämättömyyden ilmaus esiintyy yleensä responsiivisessa vuorossa. Melkein joka toinen aineiston tietämättömyyden ilmaus on tietämätön vastaus kysymykseen. Nämä tapaukset jaetaan tutkielmassa kahtia Pomerantzin (1980) jaottelun mukaisesti: tyyppiin 1, joissa puhujalla on oikeus ja velvollisuus olla kysymykseen ensikäden tietoa, ja tyyppiin 2, joissa puhujan oletetaan tietävän vastauksen havainnoinnin tai päättelyn kautta. Tyypin 1 tietämättömyydessä on kyse (ainakin enimmäkseen) jostakin muusta kuin kirjaimellisesta tiedonpuutteesta; vastaajalla on tiedot itseensä liittyvistä asioista, ja tietämättömyyden ilmaisu jälkijäsenenä tyypin 1 kysymykseen heijastaa jonkinlaista muuta kysymyksen vastattavuuteen liittyvää ongelmaa kuin tiedon puutetta. Tyypin 2 tietämättömyyden ilmauksissa taas on yleensä kyse todellisesta tiedon puutteesta. Tyypin 2 kysymyksiin tietämätön responssi on vähemmän ongelmallinen kuin tyypin 1, sillä tyypin 2 tietämättömyys viesti tyypillisesti ennemmin kyvyttömyyttä kuin haluttomuutta tarjota vastaus. Episteemisessä epävarmennuksessa tietämättömyyden ilmaus esiintyy aineistossa 18 kertaa. Myös epävarmennukset sijoittuvat usein kysymyksen jälkijäseneen. Merkittävä ero aiempaan tutkimukseen on, että aineistossa episteeminen epävarmennus esiintyy lähes ainoastaan epävarmennettavan tiedon jäljessä, ei sen edessä – tämä voi hyvinkin olla nimenomaan kirjoitetulle keskustelulle tyypillinen piirre. Kirjaimellisen tiedonpuutteen ilmaisun ohella tietämättömyyden ilmauksella on usein erilaisia pragmaattisia funktioita. Niistä tyypillisimpiä ovat kasvojen suojelu, puheenaiheen välttely tai vähättely sekä eksplisiittisen erimielisyyden välttely