Puhekieli japanin kielen oppimateriaalina : mallidialogien luominen spontaanista, ystävien välisestä keskustelusta

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan spontaania puhuttua japania oppimateriaalien luomisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne japanin puhekielen piirteet, jotka sellaisenaan mallidialogeihin jäädessään ovat ongelmallisia dialogien lopulliselle käyttäjälle, kielen opiskelijalle. Tämän lisäksi työssä pyritään löytämään konkreettisia vastauksia, mitä näille piirteille tulisi tehdä, jotta saavutettaisiin samalla sekä autenttiselle spontaanille puhekielelle uskollisia että opiskelijalle selkeitä japanin kielen mallidialogeja. Nämä tutkimuskysymykset kumpuavat spontaanin puhekielen heikosta asemasta japanin kielen opetuksessa ja sitä kautta kielen oppimateriaaleissa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Hymesin ja Canalen kehittämä käsite kommunikatiivinen kielikompetenssi, joka jakautuu neljään eri osa-alueeseen: kieliopilliseen, sosiolingvistiseen, diskurssi- ja strategiseen kompetenssiin. Teoriaosuudessa spontaanille (japanin) puhekielelle ominaisia piirteitä tarkastellaan tämän neliosaisen kategorisoinnin avulla. Aineistoanalyysin tarkastelun kohteena on litteroitu japaninkielinen keskustelunauhoite, joka muodostuu ystävien välisestä spontaanista puheesta. Analyysivaiheessa tutkimusaineistossa esiintyviä japanin puhekielen piirteitä lähdetään muokkaamaan kielen opiskelijan näkökulmasta. Muokkausmetodi jakautuu viiteen eri menetelmään, joita ovat poisto (I), valikoiva säilyttäminen (II), sisäinen laajentaminen (III), ulkoinen laajentaminen (IV) ja säilyttäminen (V). Tutkimustulokset tarjoavat spontaanin puhutun japanin piirteistä ja niiden taustalla toimivista tekijöistä entistä selkeämmän ja konkreettisemman kuvan. Tuloksista on nähtävissä, että luotaessa mallidialogeja autenttisesta spontaanista puhekielestä, haasteeksi nousevat erityisesti puheen reaaliaikaisuus sekä tämän moninainen heijastuminen kielessä. Myös puheen tilannesidonnaisuus ja sen aiheuttamat haasteet mallidialogien luomisessa nousevat analyysissa selkeästi näkyville. Puheen sosiaalista kontekstia heijastelevat piirteet sitä vastoin eivät lukeutuneet näiden ongelmallisten piirteiden joukkoon. Japanin puhekielen piirteiden kartoittamista merkittävämmät tutkimustulokset liittyvät analyysissa käytettyyn metodologiaan: analyysi antaa käytännöllisiä ideoita, miten ja millä perustein puhekielen piirteitä, joita ei sellaisenaan voi jättää mallidialogeihin, on mahdollista muokata. Tutkimustulokset ovat nähtävissä myös niiden konkreettisessa muodossa, sillä työn lopusta löytyy 11 valmiiksi muokattua, spontaaniin puhekieleen perustuvaa japanin kielen mallidialogia