Unmaking History-as-Fiction : Decoupling the Two Incompatible Principles of Language in Hayden White's Linguistic Turn, 1970s-2000s

Abstract

This dissertation examines the deeply hidden metaphysical presuppositions from traditional philosophy of language that are built into the theoretical construct history-as-fiction. This construct is Hayden White's main contribution to the linguistic turn in the study of history-writing, or historiography, and is framed here from roughly the early 1970s to the early 2000s. History-as-fiction posits the figural nature of historical consciousness in terms of the master tropes of rhetoric (i.e., metaphor, metonymy, synecdoche, and irony). This figural analysis, which White developed on the basis of Giambattista Vico's 18th-century metaphor (tropic) theory of language, hypothesizes the unconscious linguistic strategies as structuring elements in historians writings. White is unaware, however, that this tropic theory unmakes history-as-fiction by sidelining the very framework it was meant to fulfill. Classical literary theory, which White employed as his framework in developing his tropic analysis, emerged from structural linguistics as developed in the early 20th century by linguist Ferdinand de Saussure. Saussure's key principle of language is the arbitrariness of the binary linguistic sign (i.e., the random pairing of the sound of a word with its meaning). This binary arbitrariness separated mind from body and was the cornerstone upon which Saussure constructed the science of modern linguistics as a system of linguistic value. By contrast, Vico's key principle of language was the necessary dependence of language on the human body acting in the world. The strategy of this thesis is to separate White's figural, tropological (Vichian) analysis from his (post)structuralist (Saussurean) framework, within which he analyzed history-as-fiction. From my methodological standpoint of autopoietic enactive embodiment (AE), I examine tropology and (post)structuralism within their own philosophical contexts and logics. My examination reveals a hidden tension between the two principles of language underpinning each theoretical strand of White s construct history-as-fiction. By decoupling the two strands, I explore the source of the tension at the core of history-as-fiction in its unmaking.Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan käsitystä historiasta fiktiona ( history-as-fiction ) teoreettisena konstruktiona ja tuohon käsitykseen sisäänrakentuneita, perinteisestä kielifilosofiasta peräisin olevia metafyysisiä piilo-oletuksia. Kyseinen historiakäsitys on Hayden Whiten keskeisin kontribuutio historiankirjoituksen eli historiografian lingvistiseen käänteeseen, joka rajataan tässä ulottuvaksi 1970-luvun alusta 2000-luvun alkuun. Ajatus historiasta fiktiona perustuu oletukseen historiallisen tietoisuuden figuratiivisuudesta, jota kuvaavat retoriikan perustroopit eli metafora, metonymia, synekdokee ja ironia. Figuratiivisessa analyysissään White nojaa Giambattista Vicon 1800-luvulla kehittämään tropologiseen kieliteoriaan ja olettaa alitajuisten kielellisten strategioiden konstruoivan historiankirjoitusta. Whitelta on jäänyt kuitenkin huomaamatta, että tropologia vie pohjan historia fiktiona -konstruktiolta ja ajaa samalla itse teoriasuuntauksen ohi, jota tropologian oli tarkoitus täydentää. Tropologisen analyysinsä viitekehyksenä White käyttää (klassista) kirjallisuusteoriaa, joka puolestaan perustuu kielitieteilijä Ferdinand de Saussuren 1900-luvun alussa kehittämään strukturalistiseen kieliteoriaan. Saussuren keskeinen kielellinen periaate on binaarisen eli kaksijakoisen kielellisen merkin arbitraarisuus (toisin sanoen sanan äänikuvan yhteys sanan merkitykseen on sattumanvarainen). Käsitys merkin binaarisuudesta ja arbitraarisuudesta erottaa mielen ruumiista; tästä käsityksestä Saussure kehitti modernin kielitieteen ajatuksen kielestä kielellisten arvojen järjestelmänä. Vicon keskeinen kielellinen periaate puolestaan perustuu käsitykseen kielen sidoksisuudesta maailmassa liikkuvan ja toimivan ihmisen ruumiiseen. Väitöstutkimuksen strategiana on erottaa Whiten figuratiivinen, tropologinen (vicolainen) teoria (jälki)strukturalistisesta (saussurelaisesta) viitekehyksestä, jossa White analysoi historiaa fiktiona. Metodologisena tarkastelunäkökulmana Whiten ajatteluun käytän autopoieettista enaktiivista ruumiillisuuden käsitettä (autopoietic enactive embodiment, AE). Tropologian ja (jälki)strukturalismin tarkastelu niiden omissa filosofisissa konteksteissaan kyseisestä ruumiillisuuden näkökulmasta paljastaa niiden perustuvan erilaisiin, yhteensopimattomiin kielikäsityksiin. Näiden kahden erilaisen kielellisen periaatteen ja niiden välisen jännitteen syiden tarkastelu kumoaa Whiten historia fiktiona ajatusrakennelman