Tapaustutkimus erään muuttajan kielestä : d:n vastineiden ja yksikön 1. ja 2. persoonapronominien variaatio kahdessa eri tilanteessa

Abstract

Tutkielma on tapaustutkimus, jossa tarkastellaan yhden muuttajan kielenpiirteiden tilanteista variaatiota yli kolmekymmentä vuotta muuton jälkeen. Muuttaja on kotoisin peräpohjalaisten murteiden alueelta ja asuu tutkielman tekohetkellä pääkaupunkiseudulla, Helsingin puhekielen alueella. Tarkasteltavat kielenpiirteet ovat d:n vastineet sekä yksikön 1. ja 2. persoonapronominit. Tilanteista variaatiota tarkastellaan tutkittavan kotona käydyn arkisen olohuonekeskustelun sekä etätyöpäivinä käytyjen työpuhelujen pohjalta. Tutkielmassa vertaillaan, millä eri tavoin kielenpiirteet varioivat valituissa tilanteissa, ja pohditaan varianttien valinnan taustalla vaikuttavia syitä. Tutkielman pohjautuu teoreettisesti sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen. Tutkimus sisältää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia aineksia. Tarkasteltaviksi kielenpiirteiksi valikoituivat yksikön 1. ja 2. persoonapronominit sekä d:n vastineet sen vuoksi, että ne ovat keskenään hyvin erilaisia ja niiden murrevariantit ovat selvästi Helsingin puhekielestä erottuvia. Tutkielman aineistot on tallennettu tutkittavan kotona. Olohuonekeskustelu on kestoltaan noin tunnin mittainen, ja siihen osallistuivat haastattelija, tutkittava sekä tutkittavan vaimo. Työpuheluaineisto koostuu yhteensä kahdeksasta erillisestä työpuhelusta, joiden yhteenlaskettu kesto on noin 80 minuutta. Tutkimus osoittaa, että tutkittavan puhe on valittujen kielenpiirteiden osalta hyvin erilaista kahden tilanteen välillä. Olohuonekeskustelussa varianttien välillä esiintyy selvästi enemmän hajontaa kuin työpuheluissa. Olohuonekeskustelussa esiintyy pronominien osalta kolme eri varianttia, mä, minä ja mie. Työpuheluissa esiintyy vain yksi variantti, mä. d:n vastineiden kohdalla hajontaa on molemmissa tilanteissa, mutta jakauma on tilanteiden kesken erilainen. Olohuonekeskustelussa valtaosa esiintymistä on katovariantteja ja noin neljäsosa d-variantteja. Työpuheluissa katovariantteja on reilusti alle puolet, d-variantteja hieman yli puolet. Lisäksi molemmissa aineistoissa esiintyy muutama selvästi murteelliseksi luokiteltava variantti (v, j, h). Aineistosta on myös huomattavissa joitakin yleisiä leksikaalisia tendenssejä, kuten sanan saada toistuva esiintyminen h-variantillisena, saaha. Muuttaja tekee sekä tietoisia että alitajuisia kielellisiä valintoja erilaisissa tilanteissa. Yksi syy tutkielmassa havaittuun tilanteiseen variaatioon on valittujen tilanteiden erilaisuus; olohuonekeskustelu on arkinen ja rento, työpuhelut formaalimpia, ja niihin sisältynee enemmän odotuksia käyttäytymisen ja puhetavan suhteen