Save the nation! : A social psychological study of political blogs as a medium for nationalist communication and persuasion

Abstract

This doctoral dissertation explores how populist radical right politicians in Finland and Sweden use political blogs for the purpose of nationalist political communication and persuasion. The study builds upon research that has highlighted the growing importance of social media in the transmission of radical right, nationalist and anti-immigration political discourse, and to the central role of these media in the gradual normalisation of such discourse. Moreover, the study acknowledges the potential indicated by previous research of political blogs to function as tools for voter persuasion and mobilisation. The study aims to contribute with insights on how social psychological dynamics such as self-presentation, identity-constructions, discursive divisions between ingroups and outgroups , strategies of persuasion, and appeals to emotions and nostalgic memories are involved in these processes. The dissertation examines blog-entries by members of the populist radical right parties the Finns Party (Perussuomalaiset) in Finland and the Sweden Democrats (Sverigedemokraterna) in Sweden during 2007-2015. The bloggers who are the focus of the study represent, first, the parties extreme anti-immigration factions, comprised first and foremost of white men (Studies I and IV); second, the parties women s leagues (Study II); and third, politicians with immigrant or other ethnic minority background who have chosen to join a populist radical right party (Study III). The critical discursive and rhetorical psychological study explores the nationalist political blog discourse at three levels: it investigates the arguments it contains; by what verbal, visual and digital means these arguments are presented in order to seem convincing; and what implications these formulations might have in a social and political sense. In so doing, the study approaches the political blog-discourse as part and parcel of its broader argumentative context. This dissertation contributes to social psychological research on nationalist political communication and persuasion in three central ways. First, by delving into the discourse of both white men, women and ethnic minority members in populist radical right parties, it provides an understanding of the diversity of voices within such parties. Women and immigrants within these parties seem to be faced with particular dilemmas: the former ones with that between societal norms of gender equality and the patriarchal politics of the populist radical right; and the latter ones with that of being an immigrant in an anti-immigration political party. The critical discursive and rhetorical analyses of this study are able to show how these politicians strive to reconcile such dilemmas in their blog-discourse in ways that nevertheless remain faithful to the promotion of patriarchal and nationalist political causes. Second, this dissertation extends the critical discursive and rhetorical approach with analytical tools from narrative psychology, social semiotic studies of images and studies of online political communication. Thus moving beyond the text in its analytical approach, the study is able to explore the multitude of (audio-)visual, digital and communicative features contained in political blogs, and how these interact with classical rhetorical strategies, narrative structures, and socially and culturally rooted discursive resources in the construction of nationalist political arguments. Third, the study shows that the (audio-)visual, digital and communicative features of the blogs allow for the presentation of socially sensitive and even racist political views without the individual blogger having to express an explicit personal opinion on the matter at hand. Because of these features political blogs seem to constitute an optimal sphere for nationalist political communication and persuasion: they enable the conveying of powerful, credible and emotion-provoking messages, yet they concomitantly protect the blogger from charges of holding racist views. Discourse contained in political blogs does not remain in the blogosphere, but becomes circulated in mainstream media and thus influences the broader societal and political debate. In order to grasp the character and societal implications of contemporary political communication and persuasion, this dissertation thus encourages social psychological research to develop its tools for critically studying discourse contained in political blogs.Tässä väitöskirjassa tarkastellaan suomalaisten ja ruotsalaisten oikeistopopulististen poliitikoiden kansallismielisiä ja äänestäjien suostutteluun pyrkiviä poliittisia blogikirjoituksia. Väitöskirjan lähtökohtana on aiempi tutkimus, jonka mukaan sosiaalinen media blogit mukaan lukien ovat yhä tärkeämpi väline äärioikeistolaisen, kansallismielisen ja muukalaisvastaisen poliittisen diskurssin levittämiselle ja tällaisen puheen vähittäiselle yhteiskunnalliselle normalisoitumiselle. Tutkimus lähestyy poliittisia blogeja äänestäjien suostuttelun ja mobilisoinnin välineinä. Tutkimuksen tavoitteena on valottaa sosiaalipsykologisten ilmiöiden kuten identiteettikategorioiden rakentumista ja käyttöä, sisä-ulkoryhmäjakoja, ja jaettuihin käsityksiin, tunteisiin ja nostalgisiin muistoihin pohjaavia suostuttelukeinoja osaa äänestäjien suostuttelussa ja mobilisoinnissa. Tutkimuksessa analysoidaan Perussuomalaisten ja Ruotsidemokraattien jäsenten blogikirjoituksia ajanjaksolla 2007-2015. Tutkimuksen keskiössä olevat poliitikot edustavat puolueiden muukalaisvastaisia siipiä (Osatutkimus I ja IV), naisjärjestöjä (Osatutkimus II) ja Ruotsidemokraattien maahanmuuttotaustaisia tai etniseen vähemmistöön kuuluvia poliitikkoja (Osatutkimus III). Kriittisen diskursiivisen ja retorisen psykologian lähestymistapoja hyödyntäen tutkimus lähestyy poliittista diskurssia osana sen argumentatiivista ympäristöä. Näin ollen tutkimus tarkastelee kansallismielistä poliittista blogidiskurssia kolmella tasolla: sisällön (1), retorisen sekä verbaalisen, digitaalisen, visuaalisen että viestinnällisen muodon (2), sekä mahdollisten sosiaalisten ja poliittisten seuraamusten (3) tasoilla. Tutkimus edistää kansallismielisen poliittisen viestinnän ja suostuttelun sosiaalipsykologista tutkimusta kolmella tavalla. Ensinnäkin, se valottaa kansallismielisten puolueiden äänten monimuotoisuutta tarkastelemalla valkoisten miesten lisäksi oikeistopopulistisiin puolueisiin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajien sekä etniseen vähemmistöön kuuluvien poliitikkojen diskurssia. Erityisesti naisten ja maahanmuuttajien tai etnisten vähemmistöjen edustajien voi ajatella olevan dilemmaattisessa suhteessa oikeistopopulistiseen puolueeseensa nähden: naiset joutuvat tasapainottelemaan toisaalta yhteiskunnallisten tasa-arvonormien ja toisaalta puolueensa patriarkaalisen politiikan välillä; maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöjäsenet taas joutuvat suhteuttamaan etnisen ja poliittisen identiteettinsä toisiinsa. Väitöstutkimus ilmentää niitä tapoja, joilla naispoliitikot sekä maahanmuuttotaustaiset tai etniseen vähemmistöön kuuluvat poliitikot pyrkivät ratkaisemaan näitä dilemmoja blogidiskurseissaan tavalla, joka kuitenkin ajaa patriarkaalisen ja kansallismielisen politiikan asiaa. Toiseksi, tutkimus laajentaa kriittisen diskursiivisen sekä retorisen psykologian lähestymistapaa narratiivisen psykologian, visuaalisen sosiaalisen semiotiikan sekä poliittisen verkkoviestinnän tutkimuksen työkaluilla. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan myös tekstin ulkopuolisia elementtejä eli sitä, miten (audio-)visuaaliset, digitaaliset ja kommunikatiiviset elementit yhdessä klassisten retoristen strategioiden, narratiivisten rakenteiden ja sosiaalisesti ja kulttuurisesti jaettujen resurssien kanssa osallistuvat blogien sisältämän monikerroksisen kansallismielisen diskurssin tuottamiseen. Kolmanneksi, tutkimus osoittaa, että blogien (audio)visuaaliset, digitaaliset ja kommunikatiiviset ominaisuudet mahdollistavat sosiaalisesti arkaluontoisten ja jopa rasististen (poliittisten) näkemysten ilmaisun ilman, että poliitikon tarvitsee itse kertoa omaa henkilökohtaista kantaansa kyseiseen aiheeseen. Näiden ominaisuuksien ansiosta poliittiset blogit muodostavat ihanteellisen ympäristön kansallismieliselle poliittiselle viestinnälle ja suostuttelulle: ne mahdollistavat voimakkaiden, uskottavien ja tunteisiin vetoavien viestien välittämisen, mutta samalla kuitenkin suojelevat bloggaajaa rasismisyytöksistä. Blogien sisältämä kansallismielinen poliittinen diskurssi ei jää blogeihin, vaan sitä kierrätetään valtamediassa ja näin ollen se vaikuttaa laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Jotta voisimme asianmukaisesti tutkia nykyistä kansallismielistä poliittista kommunikaatiota ja suostuttelua, ja niiden yhteiskunnallisia seurauksia, kannustaa tämä väitöstutkimus sosiaalipsykologian tieteenalaa kehittämään välineitä blogien poliittisen diskurssin kriittiseen analyysiin.I denna doktorsavhandling undersöks hur högerpopulistiska politiker i Finland och Sverige använder politiska bloggar för att nå ut till potentiella väljare med nationalistiska budskap. Avhandlingen bygger på tidigare forskning som påvisat sociala mediers betydelse för spridningen och den gradvisa normaliseringen av högerextremistisk, nationalistisk och invandringsfientlig politisk diskurs, samt bloggars funktion som verktyg för övertalning och mobilisering av väljare. Avhandlingen söker bidra med insikter om hur socialpsykologiska fenomen såsom identitetskonstruktioner och deras användning, uppdelningar i in- och utgrupper, samt övertalningsstrategier som vädjar till känslor, nostalgiska minnen och ”sunt förnuft” är inbegripna i övertalningen och mobiliseringen av väljare. I avhandlingen undersöks Sannfinländarnas och Sverigedemokraternas medlemmars bloggtexter mellan åren 2007 och 2015. Politikerna vars diskurs undersöks tillhör, för det första, medlemmar av respektive partiers invandringsfientliga falanger (Studier I och IV); för det andra, partiernas kvinnoförbund (Studie II); och för det tredje, Sverigedemokrater som har invandrarbakgrund eller tillhör en etnisk minoritet (Studie III). Dessa olika politikers bloggdiskurs undersöks ur ett kritiskt diskursivt och retoriskt psykologiskt perspektiv, vilket betyder att forskningen tar i beaktande det bredare argumentativa sammanhang i vilket bloggtexterna ingår. Utifrån detta perspektiv undersöks bloggdiskursen på tre nivåer: på en innehållsmässig nivå, på en retorisk nivå – där såväl verbala, (audio-)visuella, digitala som kommunikativa element beaktas – och slutligen på en samhällelig nivå, i syfte att beakta bloggdiskursens potentiella sociala och politiska följder. Avhandlingen bidrar till socialpsykologisk forskning i nationalistisk politisk kommunikation på tre centrala sätt. För det första, genom att utforska såväl vita mäns, kvinnors som invandrares och etniska minoritetsmedlemmars högerpopulistiska och nationalistiska diskurs belyser avhandlingen den mångfald av röster som finns inom högerpopulistiska partier. Kvinnor och invandrare kan anses befinna sig i en särskilt problematisk situation inom dessa partier: kvinnorna tvingas balansera mellan samhälleliga jämställdhetsnormer å ena sidan och sitt partis patriarkala ideologi å den andra, medan invandrare eller etniska minoritetsmedlemmar måste förena denna personliga bakgrund med sin invandringsfientliga politiska tillhörighet. Avhandlingen belyser de sätt på vilka dessa politiker i sina bloggtexter strävar efter att lösa sådana dilemman utan att svika sitt partis patriarkala och nationalistiska politiska agenda. För det andra utvidgar avhandlingen det kritiska diskursiva och retoriska psykologiska perspektivet den tillämpar med verktyg från narrativ psykologi, visuell social semiotik samt forskning i internetbaserad politisk kommunikation. Därmed fokuserar forskningen inte enbart på det skrivna ordet, utan tar även i beaktande de (audio-)visuella, digitala och kommunikativa element som i bloggarna samverkar med klassiska retoriska strategier, narrativa strukturer samt socialt och kulturellt förankrade diskursiva resurser i konstruktionen av nationalistiska politiska argument. För det tredje påvisar studien att bloggarnas (audio-)visuella, digitala och kommunikativa funktioner gör det möjligt för bloggaren att presentera socialt känsliga och till och med rasistiska politiska budskap utan att hen själv tvingas ta explicit ställning till ämnet i fråga. Genom dessa funktioner utgör bloggar en optimal plattform för nationalistisk politisk kommunikation: de möjliggör förmedlingen av slagkraftiga och trovärdiga politiska argument som vädjar till läsarnas känslor, medan de samtidigt beskyddar politikern från beskyllningar för rasism. Nationalistisk diskurs i politiska bloggar förblir inte i bloggosfären, utan når även traditionella medier och påverkar sålunda den allmänna samhälleliga och politiska debatten. I syfte att vi bättre ska kunna förstå uttrycksformerna och de samhälleliga följderna av samtida nationalistisk politisk kommunikation uppmanar denna avhandling därmed socialpsykologisk forskning att utveckla sina verktyg för att kritiskt studera politisk bloggdiskurs