Cloister, manor and botanic gardens in medieval and early modern Finland and Sweden : An archaeobotanical approach to garden history

Abstract

Archaeobotany combines botany, archaeology and history, and studies useful plants and interactions between humans and plants in the past, including horticulture. Garden history has been studied in Finland mainly through historical sources, but not much with archaeological or archaeobotanical methods, although the importance of multidisciplinary work has been noted, since written sources available are often not sufficient. Archaeobotany in Finland has revealed garden plant remains, but garden soils have not been investigated much. Archaeobotanical material, obtained from soil samples, i.e. macrosubfossil plant remains, is interpreted in archaeological and historical contexts. Excavations are, however, often restricted for practical reasons, determining also sites for macrofossil analyses. An alternative sampling method may be one solution to carry out macrofossil studies in sites unlikely to be excavated, such as historical gardens. The aims of this study were to elucidate a part of Finnish and Swedish garden history by means of archaeobotany, and to test archaeobotanical sampling in gardens in the absence of excavations with a sampler and applying AMS-radiocarbon dating. The research comprises four case studies and a review from five sites; Naantali Cloister, Kumpula Manor, and academic gardens in Uppsala, Turku and Helsinki. The sites are partly linked historically to each other, and they reach from the 15th century to the 21st century. Soil samples were collected at four sites with a sampler from different levels from narrow pits, one by one in vertical series. At one site, samples came from excavations. The samples were floated and sieved in a laboratory, and macrofossil remains were identified and counted. Altogether 8,404 macrofossil plant remains belonging to 154 plant taxa were obtained. In total 30 AMS-radiocarbon dates were measured from seeds, charred grains, and pieces of charred wood. The oldest dated seeds and grains were medieval, the youngest were modern. Macrofossil plant remains included cereals, berries, ornamental, medicinal and garden plants, and cultural or garden weeds, indicating both consumption and garden cultivation at the sites. Other soil contents, such as fish scales and chips of wood and charcoal, referred to fertilization and thus also gardening. The sampling method worked reasonably well. Sampling was independent of excavations, and relatively quick. Still, the maximum size of a sample was limited, although larger samples could have yielded more macrofossils and species. Written sources were necessary for the background, but in the cases of historical gardens, the literature gave historical contexts well enough. Garden history can and should be studied with both written sources and archaeobotanical methods. Informative macrofossil sampling can be carried out both from excavations and straight from garden soil. Plant lists, when existing, give information of cultivated species, but not of plants consumed or having grown as garden weeds at the sites. Still, quite few species that were mentioned in the plant lists were obtained as macrofossils in this study, perhaps due to the relatively poor state of preservation of the seeds in garden soil, and the probable scarce accumulation of seeds of cultivated species into the garden soil. Nevertheless, in sites with no comprehensive plant lists, archaeobotany revealed valuable information of plants that could not be gained otherwise. The Naantali Cloister case showed the importance of searching remains of garden plants also from structures outside of gardens.Arkeobotaniikka eli kasviarkeologia yhdistää kasvitiedettä, arkeologiaa ja historiaa, ja tutkii hyötykasveja sekä ihmisten ja kasvien vuorovaikutusta menneisyydessä. Suomalaista puutarhahistoriaa on tutkittu historiallisista lähteistä, mutta ei kovin paljon arkeologian tai arkeobotaniikan avulla, vaikka kirjalliset lähteet eivät aina ole riittäviä. Monitieteisen tutkimuksen tärkeys on silti tiedostettu. Suomalainen arkeobotaniikka on tuonut tietoa puutarhakasveista, mutta puutarhojen maaperää on tutkittu vain vähän. Arkeobotaanisten maanäyteaineistojen makrosubfossiilisia kasvijäänteitä tulkitaan arkeologisessa ja historiallisessa kontekstissa. Arkeologisia kaivauksia rajoittavat usein kuitenkin käytännön syyt, mikä vaikuttaa myös arkeobotaanisen tutkimuksen kohteisiin. Yksi ratkaisu voi olla vaihtoehtoinen menetelmä maanäytteiden keräämiseen. Näin makrofossiilianalyysejä voidaan tehdä kohteista, joihin ei saada kaivauksia, kuten historiallisista puutarhoista. Tutkimuksen tavoitteena oli valaista Suomen ja Ruotsin puutarhahistoriaa arkeobotaniikan avulla ja testata näytteenottomenetelmää ns. lapiokairalla puutarhoissa ilman arkeologisia kaivauksia AMS-radiohiiliajoitusten tuella. Tutkimus koostuu neljästä tapaustutkimuksesta ja katsauksesta viideltä kohteelta; Naantalin luostarilta, Kumpulan kartanolta sekä Uppsalan, Turun ja Helsingin akateemisista puutarhoista. Toisiinsa osin linkittyvien kohteiden historia ulottuu Ruotsin vallan aikaan alkaen 1400-luvulta ja yltäen 2000-luvulle. Maanäytteet kerättiin neljältä kohteelta ns. lapiokairalla kapeista kuopista yksitellen eri kerroksista vertikaalisissa sarjoissa. Luostarikohteen näytteet kerättiin arkeologisilta kaivauksilta. Näytteet kellutettiin ja seulottiin laboratoriossa ja makrofossiiliset kasvi- ja muut jäänteet määritettiin ja laskettiin. Tutkimuksessa löydettiin 8404 kasvimakrofossiilia 154 eri kasvilajista tai -suvusta. Siemenistä, hiiltyneistä jyvistä ja hiiltyneen puun lastuista mitattiin 30 radiohiiliajoitusta. Vanhimmat siementen ja jyvien ajoitukset olivat keskiajalta ja nuorimmat olivat moderneja. Kasvijäänteissä oli viljoja, marjoja, koriste-, lääke- ja puutarhakasveja sekä kulttuuri- tai puutarharikkaruohoja. Löydöt osoittavat sekä kasvien käyttöä, että puutarhaviljelyä tutkituilla kohteilla. Maanäytteiden sisältämät lannoitukseen viittaavat jäänteet, kuten kalojen suomut ja hiiltymättömän ja hiiltyneen puun lastut, ilmentävät myös puutarhanhoitoa. Lapiokairamenetelmä oli kohtuullisen toimiva, kaivauksista riippumaton ja suhteellisen nopea. Toisaalta, näytekoko oli rajoitettu, vaikka suuremmissa näytteissä olisi voinut olla enemmän makrofossiileja ja eri lajeja. Kirjalliset lähteet olivat taustan muodostamiseksi välttämättömiä, mutta historiallisten puutarhojen tapaustutkimuksissa riittäviä. Puutarhahistoriaa voi ja tulisi tutkia sekä kirjallisista lähteistä että arkeobotaniikan avulla. Makrofossiiliaineistoja saadaan sekä arkeologisilta kaivauksilta, että suoraan puutarhamaasta. Kirjallisuuden kasvilajilistat kertovat viljellyistä lajeista, mutta eivät kohteilla hyödynnetyistä tai puutarharikkaruohoista. Kasvilistojen lajeista jokseenkin harvoja löydettiin makrofossiileina johtuen siementen suhteellisen huonosta säilyvyydestä puutarhamaassa ja viljeltyjen lajien siementen niukasta kertymisestä puutarhamaahan. Kun kattavaa kirjallisuutta viljellyistä lajeista ei ollut, arkeobotaniikka paljasti arvokasta tietoa, jota ei olisi muuten saatu. Luostarin tutkimus osoitti, että on tärkeää etsiä puutarhakasvien jäänteitä myös puutarhojen ulkopuolisista rakenteista