Kansallispuistojen merkitys maaseutumatkailulle

Abstract

Taitto: Maija HeinoTähän Suojelualueet ja maaseudun elinvoimaisuus -tutkimushankkeen loppuraporttiin on koottu eri osahankkeiden keskeisiä tuloksia ja tehty johtopäätöksiä niitä yhdistämällä. Hanke oli osa Metsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot ja yhteiskunnalliset vaikutukset -ohjelmaa. Sen tavoitteena oli yhtäältä tarkastella kansallispuistokävijöiden muodostamaan matkailijavirtaan vaikuttavia tekijöitä sekä matkailijoiden kiinnostusta matkailupalveluihin. Toisaalta tavoitteena oli tutkia, miten yrittäjät, maaseudun asukkaat sekä muut maaseudun toimijat kansallispuistojen lähialueilla ovat vastanneet matkailupalvelujen kysyntään. Tavoitteena oli identifioida myös keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat matkailupalveluyrittäjyyden kehittymiseen eri alueilla. Tutkimuksessa oli mukana kolme kansallispuistoa: Linnansaaren, Seitsemisen ja Repoveden kansallispuistot. Sekä asukkaat, yrittäjät että päätöksentekijät tutkimusalueilla suhtautuvat kansallispuistoihin ja kansallispuistomatkailuun hyvin myötämielisesti. Kansallispuistostatus lisää matkailua ja luo sijaintipaikkakunnalle uutta imagoa, josta paikkakunta hyötyy. Matkailupalveluille olisi kysyntää nykyistä tarjontaa enemmän kaikkien tutkimuksen kansallispuistojen lähialueilla. Tulosten mukaan matkailupalveluiden kehittyminen näyttää kuitenkin olevan aikaa vievä prosessi ja vuosien kehittymisen tulos. Viidenkymmenen vuoden ikäisen Linnansaaren kansallispuiston lähialueen matkailupalvelut vastaavat kysyntää huomattavasti paremmin kuin tutkimuksen nuorimman, Repoveden kansallispuiston lähialueen palvelut. Linnansaaren alueella kansallispuistomatkailijoiden keskimääräinen rahankäyttö käyntikertaa kohti (108 ) on ollut melkein viisinkertainen verrattuna Repoveden kansallispuistovierailijoiden rahankäyttöön ja kolminkertainen verrattuna Seitsemisen kansallispuiston kävijöiden keskimääräiseen rahankäyttöön. Linnansaaren kävijät ovat myös tyytyväisimpiä palvelujen tasoon. Yrittäjyys Linnansaaren kansallispuiston alueella oli sekä laadullisesti että määrällisesti vertailualueiden kehittyneintä ja palvelujen tarjonta vastasi parhaiten palvelujen kysyntää. Yrittäjät olivat tietoisia palvelujen kysynnästä ja omien resurssien riittävyydestä. Linnansaaren alueellakin voitaisiin tarjontaa lisätä, mutta erityisesti sitä voitaisiin nykyistä enemmän räätälöidä eri matkailijasegmenteille.Repoveden kansallispuiston lähialueella matkailupalvelujen tarjonta ei läheskään vastannut kysyntää ja yritystoiminta alueella oli vielä heikosti kehittynyttä. Seitsemisen kansallispuisto sijoittui Linnansaaren ja Repoveden kansallispuistojen välimaastoon sekä kävijöiden ilmaisemien matkailupalvelujen riittävyyden että myös matkailupalveluja tarjoavien yritysten lukumäärien suhteen. Repoveden alueen yrittäjien yleinen satisfioiva asenne estää ongelmien havaitsemisen. Jotta yrittäjyyden taso ja matkailijoille tarjottavat palvelut vastaisivat kysyntää myös nuorilla matkailualueilla, täytyy tukitoimien kohdentamista ja yritysten kehittämistä näillä alueilla nopeuttaa. Tutkimushankkeen tulosten perusteella kansallispuistoihin perustuvan elinvoimaisen matkailuelinkeinon luominen ja ylläpitäminen voi onnistua, jos kansallispuistomatkailua kehitetään yhdessä muun matkailun kanssa. Tämä voisi tapahtua luomalla alueita, joilla on useita matkailullisia vetovoimatekijöitä, joista kansallispuisto on keskeinen. Linnansaaren kansallispuisto on esimerkki tämänkaltaisesta kehityksestä, sillä matkailijat siellä ovat tyypillisesti monikohdematkailijoita eli seudulla on useita matkailukohteita. Repovesi on esimerkki siitä, että matkailun hyödyt voivat jäädä vähäisiksi huolimatta suurista kävijämääristä, kun kansallispuistoa ei ole liitetty osaksi seudun muuta matkailutarjontaa

Similar works

This paper was published in Jukuri.

Having an issue?

Is data on this page outdated, violates copyrights or anything else? Report the problem now and we will take corresponding actions after reviewing your request.