Infant burns in Finland 1990-2010 : special emphasis on clinical characteristics and outcomes

Abstract

Background: In recent decades, the total number of burn injuries has decreased globally, while the number of childhood burns has been increasing. Infant burn victims are a specific group because they are highly dependent on parents or caregivers. Aim of the study: The aim of this study was to clarify special characteristics and clinical outcome of infant burns. The purpose of this study was to determine the incidence and trends of inpatient and outpatient treatments for burn-injured infants. Patients and methods: Burn victims younger than 1 year born 1990 2010 were identified from the National Institute of Health and Welfare (THL) and the Statistics Finland registers. The analysis consisted of the incidence of burn injury, trends of treatment, and risk factors for burns. Between 2005 and 2009 126 burn victims aged less than 1 year were treated in the Children s Hospital, Helsinki, Finland. Hospital electronic databases were searched to clarify detailed information and patients treated as inpatients and outpatients were analyzed separately. The HRQoL of the 126 burn-injured children was evaluated with a validated, standardized 17D questionnaire 5 to 9 years after the burn injury. Results: Between 1990 and 2011, 1842 infant burn victims were treated at Finnish hospitals. The annual overall incidence per 1000 persons rose from 0.77 to 2.04, and the incidence of outpatient-treated burns increased from 1.11 to 1.67. Based on the analysis, the risk factors for infant burn injuries are male gender, being firstborn, the mother s young age, and low socioeconomic status. During the 5-year study period 20 burn injured infants were treated as inpatients and 106 as outpatients in the Children s Hospital. Girls outnumbered boys in the inpatient-treated group, and 45% were younger than 6 months. The final mean TBSA was 8.5% (from 0.5 to 40%). In the outpatient group, 52% were boys, and 57% were aged 9 to 12 months. The final mean TBSA burned was 1.4% (range from 0.5 to 7%). Caregiver eyewitnessed the accident in 66% of the cases, and 44% of the burns were on the hands. Most burns occurred at home, and two thirds of the burns were scalds caused by hot liquids. The respondents (n=44, 35%) appeared not to suffer from long-term consequences of the burn injury, and the respondents and non-respondents proved to be similar in terms of age, injury severity, and treatment given. Conclusions: The number of infant burns increased in Finland during the study period. Two thirds of infant burns were scalds caused by hot liquids, and most of these were preventable. Firstborn boys aged 9 to 12 months of young mothers with low socioeconomic status are at greater risk for burn injuries. The long-term HRQoL of burn-injured children was comparable to that of the controls.Viimeisten vuosikymmenien aikana palovammatapaturmien määrä on maailmassa yleisesti vähentynyt, mutta lapsuusiän palovammatapaturmat ovat lisääntyneet. Alle vuoden ikäiset lapset poikkeavat muista ikäryhmistä, koska he ovat täysin riippuvaisia huoltajistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sairaalassa palovammatapaturman vuoksi hoidettujen alle vuoden ikäisten lasten palovammojen erityispiirteitä, ilmaantuvuutta (insidenssi) ja riskitekijöitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) hoitoilmoitusrekisteristä ja syntymärekisteristä sekä Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä poimittiin vuosina 1990 2010 syntyneet palovammatapaturman vuoksi alle vuoden iässä Suomessa sairaalassa hoidetut 1842 lasta. Rekisteritiedoista analysoitiin palovammatapaturmien ilmaantuvuus, annettu hoito sekä palovammatapaturmiin liittyvät riskitekijät. Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettiin vuosina 2005 2009 palovammatapaturman vuoksi 126 alle vuoden ikäistä lasta ja heidän tietonsa analysoitiin. Sairaalassa osastolla ja polikliinisesti hoidetut potilaat käsiteltiin erillisinä ryhminä. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 17D kyselytutkimuksella 5-9 vuotta palovammatapaturman jälkeen. Tutkimuksessa todettiin sairaalahoitoa vaatineiden pienten lasten palovammatapaturmien vuosittaisen ilmaantuvuuden 1000 henkilöä kohden lähes kolminkertaistuneen tutkittuna aikana. Myös polikliinisesti hoidettujen palovammatapaturmien määrä lisääntyi. Pienten lasten palovammatapaturmien riskitekijöiksi osoittautuivat miessukupuoli, esikoisuus sekä äidin nuori ikä ja matala sosioekonominen asema. Vuosina 2005 2009 Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa hoidettiin 126 alle vuoden ikäistä lasta palovammatapaturman vuoksi, näistä 20 tarvitsi sairaalahoitoa osastolla. Suurin osa palovammoista (85%) aiheutui kuuman nesteen läikkyessä kupista ja 75% palovammoista sattui kotona. Polikliinisesti hoidettiin 106 lasta, joista 52% oli poikia ja 57% iältään 9-12 kuukautta. Kotitapaturmia oli 80% palovammoista ja kaksi kolmasosaa tapaturmista sattui huoltajan tai vanhemman läsnäollessa. Käsien alueella sijaitsi 44% palovammoista ja 61% oli kuuman nesteen aiheuttamia. Näiden 126 lapsen terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin 5-9 vuotta palovammatapaturman jälkeen ja se osoittautui hyväksi. Alle vuoden ikäisten lasten palovammatapaturmat ovat lisääntyneet Suomessa. Nuorten, matalan sosioekonomisen aseman omaavien äitien 9-12 kuukauden ikäisillä esikoispojilla on lisääntynyt riski saada palovamma. Kuuman nesteen läikkyminen aiheuttaa kaksi kolmannesta vauvojen palovammatapaturmista ja suurin osa näistä vammoista olisi estettävissä